Oululaiskoulu haluaa kieltää lasten identifioitumisen eläimiksi - kielsi myös kaikki roolivaatteet

[Huutaja Jaana]

Suomalaiset lapset voisivat samaistua uusiin luokkakavereihinsa hankkimalla esimerkiksi tällaisen asun.

^Niin sanottu "M-Puku".

https://youtu.be/9j1_LGfJEzs

[jukuripää]

Eläimet kuuluvat metsään, tai muualle luontoon, tai eläintarhaan. Koulussa ei kuulu luulla itseään eläimeksi, vaan oppilaat ovat ihmislapsia ilman turrikkapukuja, nelikontinkävelyjä, kasvomaskeja ja -maalauksia.
Jos mielenterveys on sillä tolalla, että kokee olonsa normaaliksi/turvalliseksi asustautuessaan eläimeksi, on todennäköisesti psyykkistä hoitoa vailla.

[Schimanski]

Sukupuolen korjaaminen on niin last season. Nyt edelläkävijä vaihtaa lajia.

Ennen nuori sai vapaasti päättää, onko hän tyttö, poika, muunsukupuolinen tai vaikkapa gender-fluid.

Ei enää – tiedostava nykynuori identifioituu kissaksi tai näädäksi.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/29d8 ... 04e7aada82

Nyt ihmiskunnan kehityksessä on tultu jo siihen pisteeseen, että media, asiantuntijat ja lapsiasiavaltuutettu miettivät ihan tosissaan, onko ok, että lapsi identifioituu kissaksi. Juristit pohtivat lehtien sivuilla, onko therianismi lapsen perusoikeus. Karoliina, 34, elää elämäänsä karhuna ja kertoo, että therian ei ole valinta.

Yhteiskunta kaivaa esiin kaikki kynnelle kykenevät asiantuntijat, jotka rientävät kertomaan täysavuttomiksi heittäytyneille vanhemmille, että lapsen oikeus identifioitua opossumiksi tai raakuksi on pyhä ja koskematon.

Oikeus omaan laji-identiteettiin ja sen ilmaisuun on jokaisella: jos lapsesi haluaa olla henkisesti delfiini, sinun tehtäväsi on tukea lapsen oikeutta elää eläimenä ja tarjota ruoaksi makrillia ja turskaa.

Yhtäkkiä tuntuukin täysin loogiselta, että lapsi, joka vielä eilen halusi olla isona someinfluensseri, ilmoittaakin tänään olevansa kotka – ja äidin tai isän tehtävä on katsoa hiljaa ja kyseenalaistamatta, kuinka jälkikasvu keplottelee ulos kuoresta, jota joskus ihmisyydeksi kutsuttiin.

Mutta onko kukaan kysynyt näiltä therianeilta, miksi he samastuvat aina tiettyihin upeisiin ja majesteetillisiin elukoihin? Missä ovat hyttys-therianit? Entä hämähäkit? Kukaan ei koskaan julista olevansa sisäisesti kastemato, vaikka juuri se olisi yllättävää ja rehellistä.

Tämän päivän vanhemmuuden yksi suurista haasteista on se, kuinka tulisi suhtautua, kun koululainen tassuttelee illansuussa kotiin ja kertoo olevansa harmaasusi. Tässä tilanteessa aikuisen on tärkeä pitää kasvot peruslukemilla, jotta ei vahingossakaan hairahtuisi kyseenalaistamaan nuoren harmaasuden hauraita tunteita.

Kuvittele aamu, jolloin oma teinisi ilmoittaa aamiaispöydässä, ettei hän enää olekaan Emma vaan “Pimeyden Varjo”, joka tietää olevansa henkisesti lähempänä sutta kuin ihmistä. Miten siihen pitäisi edes reagoida? Kaivaa esille kaikki vanhat kasvatusoppaat ja pohtia, missä kohtaa meni vikaan? Vai nyökätä hyväksyvästi sekä pohtia, milloin pitäisi kantaa kupillinen koiranruokaa pöytään.

[Ifigeneia]

Kyllähän se äkkiä selviäisi että kuinka tosissaan lapsi on, kun lapsen valitsemaan eläinlajiin reagoitaisiin siten kuin siihen lajiin oikeasti reagoidaan.

Jos lapsi on koira, niin siitäpä sitten vaan koiran kuivamuonaa kuppiin. Mussuttakoon sitä raksua aamusta iltaan. Kusella käydään tietenkin pihalla niin että lapsella on panta ja hihna.

Jos lapsi on hevonen, hänet laitetaan aitaukseen laukkaamaan. Ja siellä saakin sitten laukkailla alasti vaikka talveen asti, koska niinhän oikeatkin hevoset tekevät.

Ja sitä rataa. Kukin vanhempi tutustukoon lapsensa eläinlajiin, ja aloittakoon "koirakoulun" joka on juuri kyseiselle lajille omiaan. Ja ei mitään saatanan naamioita ja lapasia, ei eläimilläkään sellaisia ole. Alasti vaan tuulessa ja tuiskussa. Ainakin kotona, ehkei nyt sentään ihmisten ilmoilla, koska siitä sitten tulisi sanomista.

Todellakin erikoista että aina ne identiteettielukat ovat niitä "hienoja" eläimiä. Kyllä sutena ollaan mielellään vesi kielellään, mutta ei kyllä kelpaa joka laji. Ja vähiten ihmisenä oleminen?