Eduskuntatalon pylväät töhrittiin

[Tarkastaja Levisi]

https://www.is.fi/kotimaa/art-200001075 ... 57904.html


Poliisihallitus harkitsee kanteen jättämistä Elokapinan lakkauttamiseksi
Poliisihallitus kokoaa nyt todistusaineistoa ympäristöliike Elokapinan lainvastaisesta toiminnasta mahdollista lakkauttamiskannetta varten.




POLIISIYLIJOHTAJA Ilkka Koskimäki kertoo Ilta-Sanomille Poliisihallituksen harkitsevan kanteen jättämistä ympäristöliike Elokapinan lakkauttamiseksi lainvastaisena järjestönä.

– Poliisihallitus arvioi lakkauttamiskanteen nostamista viran puolesta, Koskimäki kertoo Ilta-Sanomien haastattelussa.

Lakkauttamiskanteen yhdistyksestä tai järjestöstä viranomaisista voi tehdä Poliisihallitus tai Syyttäjälaitos. Kanteen perusteena tulee olla näyttöä siitä, että yhdistys toimii olennaisesti vastoin lakia tai hyviä tapoja.

POLIISIYLIJOHTAJA ei ota tässä vaiheessa kantaa siihen, onko lakkauttamiskanteen nostamiselle edellytyksiä. Koskimäki ei myöskään kerro, missä aikataulussa Poliisi­hallituksen arviointi valmistuu.

– Jos edellytykset ovat olemassa, asiassa nostetaan kanne Helsingin käräjäoikeudessa. Nyt on tärkeää kerätä kaikki poliisilla oleva tieto yhteen ja tieto myös siitä mitä mahdollisesti esitutkintojen kautta saadaan, Koskimäki sanoo.

Elokapina on Eduskuntatalon töhrimisen lisäksi osoittanut mieltään ilmastoasioihin liittyen muun muassa tukkimalla liikennettä Helsingin keskustassa.

– Tällä hetkellä Poliisihallitus selvittää juuri näitä asioita, jotta päätöksenteon perusteena on tietoa. Tässä vaiheessa on kuitenkin tärkeämpää selvittää eduskunta­taloon kohdistunut epäilty törkeä vahingonteko. Sen jälkeen voidaan arvioida muun muassa sitä, onko Elokapina, joka siis on rekisteröimätön yhdistys, ollut tässä mukana.

Koskimäen mukaan Elokapinan toimintalogiikkaan liittyy kiinteästi kansalais­tottelemattomuus, joka voi kuitenkin joskus haitata muiden kansalaisten perus­oikeuksien toteutumista.

– Usein tämä näkyy yhteiskunnan arjessa niin, että Elokapina hakee toiminnalleen näkyvyyttä aiheuttamalla haittaa liikenteessä silloin, kun Elokapina osoittaa mieltään. Poliisilla on velvollisuus puuttua tähän, jotta muiden perusoikeudet toteutuvat.

– Kokoontumisvapautta ei saa käyttää rikosten tekemiseen, Koskimäki sanoo.

Poliisihallituksen aloittamasta arvioinnista uutisoi ensimmäisenä Verkkouutiset.

[Gurney]

^ Hyvä uutinen.

Ei ekoterroristeja Suomeen

[Allieshna]

Nyt ollaan oikealla tiellä, mutta tämä on vasta alkua. Toivottavasti kaivavat arkistoistaan kaikki menneet tapahtumat ja kokoavat ne todisteeksi. Ei ole montaa mielenosoitusta, jossa ei ole tarvinnut turvautua kiinniottoihin. Elokapina on ainut joka ilmoituksistakin huolimatta ei noudata poliisin neuvoja/käskyjä. Toivottavasti näiden ituhippien toiminta lakkautetaan ja sen jatkuessa isoa sakkoa vaan pöytään..!!!!

[Teckel]

Nämä vasemmistolaiset ääriliikkeet ovat suosittuja asioista paremmin tietämättömän nuorison joukossa. Esimerkiksi ilmaisu- ja taidealojen lukioista rekrytoidaan mukaan elokapinointiin; näissä kouluissa on valmiiksi sopiva ilmapiiri ja vertaisryhmä, jonka mukaan on helppo (tai lähes pakko) hypätä, jos meinaa olla "mukana porukoissa". Onhan siellä elokapinoimassa myös jokunen vanhempikin ikikommari toimintaa pyörittämässä.

[Tiinas]

Nämä vasemmistolaiset ääriliikkeet ovat suosittuja asioista paremmin tietämättömän nuorison joukossa. Esimerkiksi ilmaisu- ja taidealojen lukioista rekrytoidaan mukaan elokapinointiin; näissä kouluissa on valmiiksi sopiva ilmapiiri ja vertaisryhmä, jonka mukaan on helppo (tai lähes pakko) hypätä, jos meinaa olla "mukana porukoissa". Onhan siellä elokapinoimassa myös jokunen vanhempikin ikikommari toimintaa pyörittämässä.

Ei mulla muuta

[Nokus]

Ei elokapinaa Suomeen, ei elokapinaa minnekään!

[ASierra]

Ei elokapinaa Suomeen, ei elokapinaa minnekään!

Onneksi näyttää siltä, että toiveesi toteutuu.

Tiputan puolukoita, se on mun supervoima- sinitukat pois ihmisten näkyviltä.

[Francis Munkki]

Kun lukee uutista noista verellä mässäilyistä, niin ne on helppo käsittää pelkäksi symboliseksi kommentaariksi siihen, että eduskunta näytti hetken aikaa dramaattisesti eri väriseltä. Olisi eri asia jos koko tapausta Eduskuntatalon portailla ei olisi tapahtunut ollenkaan, ja siinä tilanteessa joku tuossa ryhmässä olisi halunnut tehdä kansanedustajista "veristä lihamössöä".

Olen itse sillä kannalla, että demokratia, sellaisessa muodossa kuin se esitetään kansalaisille, on huijausta. Se ei silti tarkoita, että kansanedustajien laittaminen veriseksi lihamössöksi ratkaisisi mitään. Valtiota pitää jonkun hallita, jollain tavalla, jotain kautta. Demokratian tarkoitus on, että kansanedustajat edustavat kansaa sillä tavalla, että 1) ottavat käskyjä vastaan niiltä, joilla valta on todellisuudessa, ja sitten 2) laittavat kansan tottelemaan niitä. Kaikki on oikeastaan pelkkää yhtä suurta toimeenpanovaltaa, koska päätösvalta on aina ollut harvojen käsissä.

Kriittisistä kansalaisista tuntuu, että eduskuntaan on valittu poikkeuksellisen tyhmiä ja epärehellisiä ihmisiä. Myös että jos he äänestäisivät oikeasti vahvoja mielipiteitä omaavia ja muutosta tahtovia henkilöitä sinne, niin ne henkilöt voisivat sanella vaikka mitä vaikka kenelle, kansainvälisistä yhtiöistä ja järjestöistä alkaen. Perussuomalaiset laittaisivat omat superedustajansa tietenkin sanelemaan vähän eri asioita kuin Vihreät. Kyse ei ole siitä, ettei eduskuntaan saada tarpeeksi älykkäitä ja kyvykkäitä ihmisiä. Kyse on siitä, ettei eduskunnalla oikeasti ole mitään valtaa tehdä tästä maasta kenenkään mielen mukaista. Siksi se pysyy kaiken maailman nahistelijoiden ja lässyttäjien sirkuksena, kun kyvykkäämpi ihminen ei jaksaisi sitä toimettomuutta, voimattomuutta ja tehottomuutta. Mutta silti sillä on välttämätön rooli siinä, että maata on hallittava jonkun ja jotenkin.

Tytti-Kettu on siitä mielenkiintoinen tapaus, että kertoo omasta psyykkisestä historiastaan avoimesti, ja siitä voi tehdä noin kymmenen olennaista havaintoa ja tarkennusta. Aloitan siitä, että vasemmistolaiseen ajatteluun kuuluu hyvin vahvasti se, että poliittinen ja henkilökohtainen tahtovat sulautua toisiinsa. En sano, että tämä on vasemmiston yksinoikeus, vaan avaan asiaa vähän.

En sano myöskään, että vasemmistolainen ajattelu, johon olennaisena osana kuuluu tässä aiheena oleva aktivismi, edellyttää aina traumaa tai lapsuuden laiminlyöntiä tai henkilökohtaisen ja poliittisen sekoittamista. Mutta jos kuvailen jonkun fiktiivisen esimerkin, johon tässä esiintyvät todellisuuden henkilöt ovat vain antaneet kipinän, niin se ehkä kertoo jotain.

Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, niin jossain hyvin varhaisessa vaiheessa tapahtuu—tai ainakin pitäisi tapahtua—sellainen hetki, jossa lapsi tarkastelee itseään älyllisesti ja ulkopuolisena. "Minä tykkään mansikkakiisselistä, mutta en hirveästi, vaan lähinnä kohtalaisesti." Ihmisen itsetuntemus ei koostu niinkään tunteista eikä kokemuksista—tai niitä koskevista muistijäljistä—kuin tietoisista havainnoista itsen ja asioiden tai itsen ja muiden suhteista. Ei vain yhteyksistä, vaan mittasuhteista.

Esimerkiksi sukupuolinen identiteetti koostuu—tai sen pitäisi koostua—siitä, että ihminen "tietää itsensä mieheksi". Se tarkoittaa opittua ja kehittyvää käsitystä omista kyvyistä ja rajoituksista. Siitä, miten näkee itsensä, ja miten muut näkevät hänet. Mutta jos joku yrittää "tuntea itsensä mieheksi", niin hänen "itsensä mieheksi tunteminen" on kiinni jonkinlaisesta performanssista tässä ja nyt. Ja se performanssi voi olla esimerkiksi seksiä tai väkivaltaa. Tai voimakasta tunteiden ilmaisua puheen tai tekstin kautta. Naisiin toki pätevät ihan samat.

On olemassa muutama syy, miksi lapsen itsetuntemus voi jäädä kehittymättä. Yksi on jatkuva laiminlyönti, josta lapselle ei kehity yksinkertaisesti riittävästi aineistoa, jonka kautta tuntea itsensä. Tai motiivi jää heikoksi. Usein myös tarvitaan se, että aikuinen tunnistaa, että "sinä olet nyt tuollainen", tai "tuo, mitä sinä teet, on sitä ja sitä", ja lapsi omaksuu tämän tiedon. Mutta tämä edellyttää sitä, että aikuinen ensinnäkin kykenee olemaan ja sitten myös haluaa olla neutraali lasta kohtaan. Eikä esimerkiksi yritä performoida lapsen kautta itseään parempana vanhempana ja ihmisenä kuin oikeasti on aihetta, tai suhtaudu lapseen muilla tavoin ei erillisenä ihmisenä, vaan omien traumojensa pohjalta.

Tällä on seurauksena tietenkin se, että vanhempi on sodassa lapsen itsetuntemusta vastaan. Mutta myös se, että lapsi kokee, että vanhemman minäkuva ja vanhemman tarpeet ovat osa häntä tai hänen vastuullaan. Lapsi yleensäkin kasvaa sen tyyppiseksi, että minäkuva on epävakaa, sen rajat epämääräiset, ja se jatkuvasti tuotetaan tai pidetään yllä luomalla tietynlainen vuorovaikutus ympäristön kanssa. Mieluiten oman olemassaolon jotenkin validoiva, eli ollaan uhri, pelastaja, viaton, oikeamielinen, erityinen, ylivoimainen ja niin edelleen.

Siirrä tämä politiikkaan, niin jonkun suon myllääminen jossain Ruotsissa, tai ruotsalaisille Suomen kansanedustajien kyvyttömyys tai haluttomuus tehdä jotain, mikä on heidän mielestään ehdottomasti oikein, mahdollista ja pakollista, ei ole "joku asia, jota joku muu tekee tai ei tee jossain", vaan se on hätätila aktivistin vatsanpohjassa ja rintakehässä. Se on sisäinen tuli, joka ei inspiroi, vaan uhkaa nielaista. Heillä oli suurempi sisäinen pakko tehdä tuo kuin minulla ja sinulla on käydä kakkosella seuraavan viikon sisällä.

Jos haluat ymmärtää, mikä aktivistia motivoi näihin tempauksiin, niin yritä muistella sitä hetkeä, kun eniten elämässäsi halusit seksiä, viinaa tai tupakkaa. Tai jos olet siihen liian tasapainoinen, niin jotain lukemiasi kertomuksia addiktien kokemuksista. Koko nimen, siis Elokapina, voi joku luova freudilainen tulkita niin, että sen jäsenet kokevat olevansa henkilökohtaisesti elossa vain kapinoinnin akteja toteuttaessaan.

En itse usko ihmisten aiheuttamaan ilmastonmuutokseen. Enkä siihen, että hiilidioksidi olisi mikään saaste. Tai että sitä olisi ilmakehässä liikaa. Tai että sillä olisi edes väitettyä vaikutusta. Mutta ymmärrän, jos sen säännöstelyä halutaan käyttää 1) taloutta vauhdittavana tekijänä tai 2) mittatikkuna energian riittävyyden ja energiatehokkuuden edistämisessä. En usko niihin salaliittoihin, että se olisi 3) väline poliittisen vallan keskittämiseen. Niiden tarkoitus on uskotella ihmisille, että poliittista valtaa ei olisi keskitetty globaalisti aikoja sitten. En siis itse usko heidän asiaansa enkä keinoihinsa. Mutta ymmärrän toki, että nämä aktivistit toimivat siltä pohjalta, että kyse ei ole vain todellisesta uhasta, vaan myös huutavasta vääryydestä.

Nämä fantasiat verisestä lihamössöstä voi myös käsittää trauman pohjalta. Traumaattisen tapahtuman ytimessä on, että lapsi, nuori tai aikuinen ei kykene käsittämään sitä. Jos lapsi saa vaikka selkäsaunan, jota ei ole ansainnut, niin siihen liittyy paniikinomainen tunne vääryydestä, jota ei voi estää eikä pysäyttää. Tämä tunne voi palautua mieleen jos henkilö muistelee tilannetta koska vain myöhemmin. Mutta tunne, tai muisto tunteesta, ei koskaan sisällä mitään ratkaisua, mitään selitystä tai mitään ymmärrystä. Vasta, kun lapsi tietoisesti hyväksyy ja ymmärtää sen, että "isä ei ollut siinä tilanteessa kovinkaan älykäs eikä oikeudenmukainen, eikä asialle voi enää mitään, koska hän tuskin ymmärtää, hyväksyy tai kykenee tunnustamaan toimineensa väärin", niin tunne katoaa.

Erikoista traumassa on, että ihminen voi periaatteessa valita, haluaako elää kauhun, paniikin ja vääryyden tunteen uudestaan. Silloin mieli menee sillä tavalla jumiin, että tunne sulkee pois järkevän ajattelun. Tai haluaako pitää kiinni saavutetusta ymmärryksestä, johon kuuluu myös tapahtumaa koskevien tosiasioiden hyväksyminen. Lapselle voi olla iso kynnys hyväksyä, että "isä ei ole kovin turvallinen eikä luotettava", ja näin uskomalla hän saattaa kokea tekevänsä jopa väärin ja julmasti isäänsä kohtaan. Mutta myös menettävänsä sen ideaalin käsityksen, mikä hänellä oli isästä aikaisemmin, ja itsestään ehkä edelleen. Mutta valinta palata mielessä siihen ideaaliin käsitykseen onkin paluu trauman kokemiseen. Suo siellä, vetelä täällä. Sitä ei voi ylittää. Sitä ei voi alittaa. Sitä ei voi kiertää. Sitä ei voi ohittaa. Täytyy mennä läpi. Eli hyväksyä kalseat tosiasiat.

Rationaalinen itsetuntemus kulkee käsi kädessä muiden ihmisten rationaalisen tuntemisen kanssa. Jotta lapsi voi sanoa isästään, että "isä ei ole täydellinen" tai "isä teki väärin", niin hän joutuu samalla sanomaan sen itsestään. Siis että "se, miltä minusta tuntuu, että olen, se ei välttämättä pidä paikkaansa". Kun taas "minä olen se, miltä minusta tuntuu, että olen" edellyttää saman uskomista myös muista ihmisistä. Tai tuo mukanaan sen mahdollisuuden. "He ovat sitä, miltä minusta tuntuu, että he ovat." Ehkä sen voisi sanoa, että trauma on sitä, kun ensin ihmisen toive tai tarve navigoida elämää pelkän tunteen varassa menee rikki tai osoittautuu riittämättömäksi, mutta tietoa ei ole käytettävissä siihen tilalle, tai se on liian vaikeaa hyväksyä.

Vasemmistolainen aktivismi on tietyllä tavalla sadomasokistista. Siinä vääryyttä aktivistille tekevä taho koetaan sietämättömän vahvana ja ylivoimaisena, jolloin sen kyky tehdä uhreja on mittaamaton, ja sitä kautta sitä kohtaan voidaan oikeuttaa rajaton eksistentiaalinen väkivalta. Toisaalta, kun aktivisti lähtee taistelemaan, hänen voimastaan tulee hänen mielessään mittaamattoman suuri ja ihmeellinen. Kun oikeasti oli vaan ruiskutettu maalia päin jotain pylväitä, niin aktivistien mielessä he olivat tehneet koko eduskunnasta jo veristä lihamössöä.

—Kansanedustaja se ja se, nyt kun teistä tehtiin veristä lihamössöä, niin miltäs tämä tuntuu?
—Vähän huimaa ajatella koko asiaa. Ei siinä muuta voi sanoa.
—No hyvä ettei sen pahempaa.

Samalla tavalla Perussuomalaiset ovat toisaalta moderni natsipuolue, joka uhkaa nielaista koko maailman hirmuisella taktisella väkivallalla. Toisaalta koko puolue on yksi täysistä säälittävistä, housut kintuissa kiikkiin jääneistä tolvanoista koostuva paskatahra. He luonnollisesti eivät voi sääliä ja halveksia hirmuista ylivoimaista väkivallan uhkaa. Tai pelätä, että mitätön paskatahra nielaisee koko maailman. Vaan sen on nimenomaan oltava päinvastoin, jotta se toimisi, ja draama pysyisi käynnissä.

Jos ihminen uskoo, että maailma on eeppinen paikka, niin hän saa samalla kokemuksen, että hän itse on eeppinen toimija sen sisällä. Tai oikeastaan se on päinvastoin, että jos ihmisen on pakko uskoa olevansa eeppinen toimija—koska vaihtoehto olisi, että hän on ylivoimaisten kysymysten eteen joutunut ei oikein kukaan—niin maailman on silloin oltava hänelle täynnä eeppisiä vastakappaleita. Eeppisiä aatteita. Eeppisiä vihollisia. Joita vastaan hän käy eeppisillä keinoilla.

Jos joku sanoo, että "vasemmistolaisuus on mielisairaus", niin sitä ei pidä ajatella sillä tavalla, että heidän huolenaiheensa tai ehdottamansa ratkaisut olisivat sitä. Ne pitää tutkia ja tarkastella yksitellen, kohta kohdalta, todellisuuteen verraten. Mahdollisuudet, todennäköisyydet, mittakaavat, syyt ja seuraukset punniten. Minä uskon, että paikallisten huoli siellä suolla juomavedestä ja lähiympäristöstä saattaa hyvinkin olla todellinen ja perusteltu. Ja uskon, että jos se on, niin ketään ei välttämättä saada vastuuseen, vaan asukkaat kärsivät ja veronmaksajat maksavat.

Vaan sitä pitää ajatella sillä tavalla, että kun vasemmistolainen puhuu vastustajistaan, uhkakuvistaan tai esikuvistaan, niin niiden tarkoitus ei ole edes perustua todellisuudelle sillä tavalla, että vaikkapa asioiden mittakaavat olisivat kohdallaan sinne päinkään. Joka asialla on äärimmäinen merkitys. Kaikki väkivalta on rajatonta. Uhat ja vastaiskut ovat rajattoman suuria. Ihmiset ovat rajattoman ihmeellisiä tai rajattoman halveksittavia. Kyse ei ole niinkään siitä, että ei vaikkapa olla reiluja Perussuomalaisia kohtaan ihmisinä. Miksi pitäisi, jos he ovat tämän maan mitättömin ja vaarallisin pahuuden inkarnaatio? Vaan siitä, että ei olla reiluja koko todellisuutta kohtaan ollenkaan.

[Minämies]

*poistettu pohdintaa toisesta nimimerkistä. Sellainen kuuluu Lautamiehiin*tm

[ASierra]

Vieläkös se Juho Järvelin fanittaa ja kiihottuu väkivaltafantasioista?

Vai meneekö aika nimimerkkien muuttamiseen ja it tuelta apua pyydellen, jotta poistavat viestihistorian.

0_Screenshot_20241013-102313~2.png (25.81 KiB) Katsottu 3138 kertaa

[Nice shirt]

^No kyllä arvorakennuksen noinkin paha tuhoaminen on rikos.

Eihän täällä pelkkiä murhia käsitellä.

Porvari ei voi koskaan nukkua rauhassa. Vielä oli punainen vain maalia...

[ruusumaa]

^No ei se talo kenellekään mitään oo tehnyt ja siellä työskentelee muutkin kuin porvarit.

[U.N. Owen]

^ Hyvä uutinen.

Ei ekoterroristeja Suomeen

Myöhäistä! Me olemme jo täällä! Syntymästä saakka ja suku 1600-luvulta.

[Huutaja Jaana]

Puhdistustyö jatkuu

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7 ... 44b8b78d40

[Francis Munkki]

Tämä on julkinen viesti sosiaalisessa mediassa, jonka kirjoittajaan minulla ei ole mitään yhteyttä. Linkki uutiseen on osa viestiä. Varmaan joku tietää poistaa tämän, jos tämä ei saa täällä olla, mutta kommentointia varten otin talteen.

https://yle.fi/a/74-20114659

Tänään on valtakunnallisiin medioihin noussut esiin kohu Elokapinan keskusteluryhmässä esiintyneistä väkivaltafantasioista. Aloin lukemaan juttua sillä ajatuksella että no mikähän epeli siellä nyt on ollut öyhkäämässä. Kävin vilkaisemassa alkuperäistä tweettiä josta kohupaljastus oli lähtöisin ja hieman järkytyin, kun tajusin että olin lukenut tekstin aiemmin, tarkemmin sanoen eilispäivänä omasta fb-feedistäni, jonne sen oli kirjoittanut FB-kaverini Tytti-Kettu Metsänhele. Pieni vilkaisu netin sakeampaan päähän (ylilauta) vahvisti etten ollut erehtynyt. Kohun aiheuttaja on tosiaan sama Tytti, joka on nyt poistanut profiilinsa somesta.

Kun luin Tytin alkuperäistä postausta ei mieleeni tullut että kyse olisi väkivaltafantasiasta perinteisessä mielessä. Pikemminkin kyse oli katarttisesta tunnepurkauksesta ja niistä mielleyhtymistä joita hiljattain tapahtunut Eduskuntatalon värjääminen oli kirjoittajassa herättänyt. Kirjoitus myös sisälsi asiaa henkilökohtaisista traagisista sattumuksista kirjoittajan elämässä, jotka osittain valaisivat tapauksen psykologista merkitystä. Missään nimessä ei sitä voinut sanoa millään tavoin kehoitukseksi minkäänlaiseen "aktivismiin".

Pidän kovasti Tytin kirjoitustyylistä joka on kiusallisuuteen asti avointa, henkilökohtaista ja tunteisiin menevää. Tietyllä tapaa hän muistuttaa suurta idoliani Pasolinia, joka niin ikään antoi tulla täydeltä laidalta, faktoihin perustuen mutta ei niihin tyytyen. Se on täysi vastakohta omalle estyneelle ja tietoisen mutkikkaalle ilmaisutavalleni, ja ehkä siksikin niin kiehtovaa.

Tämä tapaus opettaa miten mikä tahansa teksti, etenkin jos se menee kollektiivisen mukavuusalueen ulkopuolelle, voidaan irroittaa yhteyksistään, ilmiantaa ja valjastaa palvelemaan poliittisten vastustajien eliminoimiseen julkisuudesta, ja siinä ohessa polttoaineeksi oksettavan tekopyhälle pöyristykselle. Kelle tahansa meistä voi käydä näin, teoriassa - sillä ei meillä kaikilla ole sellaista pidäkkeetöntä uskallusta kuin Pasolinilla tai Tytti-Kettu Metsänheleellä. Mutta toisaalta - jos me kaikki tuulettaisimme tuntojamme vapaammin, ei kaikkien suita voitaisi niin vain tukkia ja väärintulkita kuten tänä päivänä.

Kaikille on luultavasti selvää, ettei Tytti komenna mitään kirjaviin huopatakkeihin puketuvien risupartaisten poikien satapäistä armeijaa, joka voisi jostain tempaista aseet ja kävellä eduskuntaan tekemään kaikista hilloa. Lähinnä Tytin kirjoittelun sanomaksi jää se, että nämä aktivistit ovat epätoivoisia, raivoissaan, turhautuneita ja menettäneet uskonsa nykyiseen poliittiseen järjestelmään.

Sanon "poliittiseen", en "demokraattiseen", koska ihmiset tulkitsevat "demokratiasta" puhumisen jonkinlaisena ihailuna järjestelmää kohtaan, kun taas "poliittinen" tarkoittaa vaan neutraalisti mitä ikinä systeemiä, millä yhteisiä asioita milloinkin hoidetaan.

He itse tietenkin tulkitsevat tämän raivoissaan ja turhautuneina olemisen sillä tavalla, että asia on niin vakava, tärkeä ja syvästi koettu, että heitä pitäisi ehdottomasti kuunnella. Tavallinen kansalainen taas kokee sen niin, että aktivisteilla on tunteet astuneet järjen tilalle, josta syystä he eivät kykene asialliseen keskusteluun aiheesta. Minä en sano, että systeemi on 100 % oikeassa. Enkä sano, että nämä aktivistit ovat tavoitteissaan tai huolissaan 100 % väärässä. Mutta sanon, että olivat he vähän tai paljon oikeassa, heidän näkemyksellään ei ole mitään mahdollisuutta menestyä. Jos niin kävisi, niin se tarkoittaisi, että häntä voisi heiluttaa koiraa.

Se, että joku tekee politiikkaa kiukuttelemalla, joka välillä siirtyy vandalismin puolelle, menee joidenkin mukavuusalueen ulkopuolelle. Jos seurueessa, perheessä, suvussa, järjestössä, luokassa tai ryhmässä on joku, joka hoitaa asioita raivokohtauksia saamalla, niin aina se vaatii joustoa ja kestämistä muilta. Siinä on kyse siitä, että ihmisten pitäisi olla vapaaehtoisia, jos joutuvat sellaiseen tilanteeseen. Tai sitten, tilanteesta riippuen, kyetä a) itse poistumaan, tai b) yhteisellä päätöksellä poistaa raivoava henkilö, jos hän jotenkin käyttää väärin sitä paikkaa tai tilaa, jossa aiheuttaa häiriötä.

Jos keskusteluryhmä on tarkoitettu terapiaryhmäksi, ja siellä oleskelevat ymmärtävät tämän, niin sitten terapeuttinen itseilmaisu kuuluu asiaan. Ongelma tulee vain siitä, kun raja terapiaryhmän ja aikuisten poliittisen keskustelun välillä menee sekaisin. Toisaalta, jos jossain olisi ryhmä pelkästään verimössöfantasioita varten, niin niistä menisi maku. Jollain tavalla osa motiivia saattaa olla fantasian ja todellisuuden—tai tässä tapauksessa terapeuttisen itseilmaisun ja aikuisten välisen asiakeskustelun—sekoittuminen. Verimössöfantasialla on kaikupohjaa vain, mikäli se esiintyy aikuisten välisen asiakeskustelun seassa. Aina siis pätee, että 1) jokainen ei voi olla tähti, ja 2) yhteisön pitää päättää, minkä perusteella se jakaa tähteyttä.

Olen itse tasapuolinen siten, että en täysin usko minkään puolueen, tai tämän maan poliittisen järjestelmän yleensä, koostuvan älykkäistä, rehellisistä ja hyvää tahtovista ihmisistä. Mutta jos normina pidetään vain sitä, että ei ole aikuisen ihmisen käytöstä haaveilla tekevänsä eduskunnasta verimössöä, niin tietenkin sellaisesta haaveilusta saa "polttoainetta oksettavan tekopyhälle pöyristykselle". Tuo kirjoittaja ei halua puhua niistä oikeista ja täysin perustelluista johtopäätöksistä, joita ihmiset Tytin tekstistä tekevät. Kuten että aktivismissa on jotain henkisesti epävakaata sinänsä. Joten hänen pitää käyttää keskustelua "polttoaineena" omalle "oksettavan tekopyhälle pöyristykselleen" teeskentelemällä, että on tehty aivan muita johtopäätöksiä. Kuten että suuren yleisön mielestä Tytti vakavissaan kannattaisi jonkin soija-armeijan aseistamista.

Näistä asioista keskusteleminen ja ihmisten motiivien analysoiminen, niin Tytin tekstin kuin pylväiden sotkemisen, on siksikin jotain vaikean ja mahdottoman väliltä, että se perustuu eräänlaiselle vaihtoehtoisessa todellisuudessa käytävälle diskurssille. Tai vaihtoehtoisessa todellisuudessa kerrottavalle symboliselle tarinalle. Siinä tarinassa se, jolla on valtaa, on fasisti. Siksi vihreiden ja vasemmiston suhde valtaan on kahtiajakoinen. He haluaisivat päättää kaikesta, mutta tahrimatta itseään siihen, että heillä olisi valtaa. Tästä syystä tämä diskurssi on sadomasokistinen, ja vasemmiston ideaali positio on "topping from the bottom".

Oikeasti sadisti ja masokisti luovat keskenään sen vaihtoehtoisen todellisuuden, jossa käyttävät valtaa toisiinsa. Tämä todellisuus hajoaisi, jos kävisi ilmi, että sadistin valta on masokistin hänelle antamaa. Tosin jos on olemassa joku struktuuri, kuten perhe, avioliitto, koulu, työyhteisö tai politiikka, niin tämä tuo asetelmalle pysyvämmän kehyksen. Sadistin ja masokistin on silloin vaikeampi lähteä suhteesta. Mutta se ei silti tarkoita, että heidän välisensä valta olisi todellista heidän suhteensa ulkopuolella. Suomeksi siis tarkoitan sanoa, että ei ole eduskunnan vallassa toimia aktivistien tahdon mukaan missään tilanteessa. Mutta mitään aktivismia ei tietenkään olisi olemassa, jos eivät he uskoisi nimenomaan päinvastaiseen. Tai ongelma on oikeastaan se, että he samaan aikaan sekä uskovat, että eivät usko.

Masokistin roolin keskeinen motivoiva tekijä on vastuun pakeneminen. Masokisti haluaa uskoa, että jos hänellä olisi se valta, mikä nyt on sadistilla (tai fasistilla), niin hän tekisi sillä valtavasti pelkkää hyvää. Tällä hän suojautuu—sekä sitä tietoisuutta vastaan, ettei sadistilla ole sitä pimitettyä hyvän tekemisen valtaa, minkä hän luulee sadistilla olevan—että myös sitä tietoisuutta vastaan, ettei siitä välttämättä seuraisi mitään hyvää, jos hän saisi sen vallan. Mutta se näkökulma taas on aivan teoreettinen, jos koko valtaa ei oikeasti ole olemassa. Eli se on olemassa vain sadistin ja masokistin tai sortajan ja sorretun tai aktivistin ja fasistin välisessä, yksipuolisesti tai keskinäisesti kuvitellussa suhteessa.

Uskon siis itse, että niin pylväiden tahriminen kuin Tytin verimössöfantasia eivät ole siksi vaarallisia, että jonkun henki tai omaisuus olisi uhattuna. Vaan siksi, että ne sisäänrakennetusti väittävät demokratiaa teeskentelyksi. Jos demokratia on totta, niin niitä vastaan suunnattu pöyristys on aitoa. Jos demokratia on illuusio, niin pöyristys on "oksettavan tekopyhää", koska aktivismi ja verimössöfantasia ovat todellisuutta, ja pöyristys puhuu silloin illuusion puolesta todellisuutta vastaan. Minusta vaikuttaa siltä, että nämä asiaa kommentoineet aktivistit ajattelevat sen niin, että he tietävät demokratian olevan illuusio. Samaan aikaan he sekä halveksivat niitä, jotka uskovat sen olevan todellinen, että haluaisivat olla niitä, jotka saavat vaikuttaa asioihin sen kautta. Joka taas edellyttäisi sitä, että se olisi todellinen, mitä se heidän mukaansa ei ole.

Minua vaan ulkopuolisena rasittaa koko jutussa ja koko tässä diskurssissa se, että valkoisena lihaasyövänä heteromiehenä olen se "fasisti", jolla "on valtaa", johon he tällä retoriikalla haluavat luoda sadomasokistisen suhteen, jotta voivat "top from the bottom", siis syyllistää ja dominoida minua sen varjolla, että diskurssin mukaan olen nimellisesti "valta-asemassa". Siten olen syyllinen kaikkeen sortoon ja saastumiseen. Se tarkoittaa, että minun vallassani olisi lopettaa kaikki sorto ja saastuminen. Ja viimein sitä, että minun vastuullani on se, että en lopeta. Minä olen paha, kun en käytä valtaa, jota ei ole olemassa, tehdäkseni maailmasta ihanteellista paikkaa. Ja he ovat hyviä, kun tahtoisivat—mutta eivät minusta johtuen voi—käyttää valtaa, jota ei ole olemassa, tehdäkseen maailmasta ihanteellisen paikan.

Tällainen on tietenkin heille hirveän turhauttavaa. Josta syystä ei ole ihme, että sotkevat pylväitä ja kirjoittavat verimössöfantasioita.