Vanhempien tentatessa naisystävän nimeä tämä 'hitaalla käyvä aikamiespoika' vilkaisi keittiön pöydällä ollutta Lipton-pakkausta, ja sieltähän se nimi tuli.
Toisaalta - miksei huijarikin voisi olla Tea? Tai siis Boltonin 'Suomessa asuva broukkeri'. Tarjonnut kryptovoittojen lisäksi mahdollisuutta myös karva-Visaan? Sehän olisi tehnyt vielä suuremman vaikutuksen.
En usko, että Jani ihan varatonkaan oli, vaikkakin onneton kaikin tavoin. Asumisesta ja ruuasta ei tarvinnut maksaa, ja luultavasti eläkkeellä, joten rahaa lienee säästynyt muutaman kymppitonnin verran kryptoihin.
Vituttaa kyllä suunnattomasti nämä nigerialaiset huijarit, jotka käyttävät onnettomia ihmisiä hyväkseen.
Ehkä Jani oli muutenkin ihan älyttömän ahdistunut, kun jatkuvasti pitänyt vanhemmille tilittää menemisistään ja tekemisiään. Liekö koskaan edes asunut itsenäisesti? Eihän diabetes niin maata kaatava sairaus ole, ettei pystyisi elämään normaalisti. Mutta ehkä hän oli mammanpoika.
Minäkin uskon siis, että tuo kryptopettymys oli viimeinen niitti ja pikkupäissään lähti harhailemaan metsään sillä mielellä, että takaisin ei tule. Sitten luultavasti jossain kohtaa sokerit räjähtivät ja samalla Janin maailma jo toisen kerran.
Taas 'hyvä' esimerkki siitä, että kadonnut löytyy lopulta lähempää, kuin oli odotettu. Hyvä, kun löytyi.