Onkos tämä tähän saakka pisin Mannerin kirjasta julkaistu juttu? Jutussa myös videota.
Hyvä että paljastetaan valeraiskausten oikeusmurhien liittyvän saatananpalvontapaniikkiin.
On löytynyt vaihteeksi rehellinen toimittaja Karjalainen.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010431476.html
Saatanalliset syytteet
Anneli Auerin seksuaalirikossyyte on osoitus Suomessa velloneesta saatanapaniikista, arvioi asianajaja Juha Manner. Auerin muun muassa syytettiin käyttäneen miehensä verta ja tuhkia saatanallisissa rituaaleissa.
Elina Karjalainen
Puolustusasianajaja Juha Manner kuvailee kirjassaan Anneli Aueria älykkääksi. Manner on vakuuttunut Auerin syyttömyydestä.
20.5. 18:15
JOULUKUUN ensimmäisenä päivänä 2006 kello 2:43 aamuyöllä hätäkeskukseen soitettiin puhelu, joka on ehkäpä suomalaisen rikoshistorian tunnetuin.
– Tääl o joku tappaja. Tulkaa nopeesti, Anneli Auer sanoo puhelimeen raskaasti hengittäen.
Puhelun aikana Auerin puoliso Jukka S. Lahti kuolee henkirikoksen uhrina Ulvilan Tähtisentiellä. Jukka Lahden murha on yhä selvittämättä.
Kolme vuotta niin sanotun Ulvilan surman jälkeen asianajaja Juha Manner ryhtyi Anneli Auerin puolustusasianajajaksi, kun tätä epäiltiin nyt miehensä murhasta. Aiemmin tutkintalinjat olivat keskittyneet ulkopuoliseen tekijään.
Manner kertoo matkastaan Auerin puolustusasianajajana uudessa kirjassa Ulvilan surma – juttu 2472, jonka Manner on kirjoittanut yhdessä toimittaja ja dekkarikirjailija Milla Ollikaisen kanssa.
Mannerin mielestä syyte Aueria vastaan olisi pitänyt hylätä heti alkuunsa todistusaineiston ollessa hyvin puutteellista.
Into Kustannuksen kustantamassa teoksessa Manner kertoo oikeusprosessin käänteistä puolustuksen näkökannalta omien muistikuviensa ja muistiinpanojensa pohjalta. Manner ja Ollikainen puivat teoksessa asioita, jotka tuntuivat asianajajan mielestä käsittämättömiltä oikeusprosessin aikana.
ULVILAN surma on kiistatta poikkeuksellinen rikostapaus.
Yksi jutun erikoisimpia käänteitä lienee se, kun miehensä murhasyytteistä oikeudessa vapautunut Auer tuomittiin seitsemän ja puolen vuoden vankeuteen seksuaali- ja väkivaltarikoksista, joiden väitettiin kohdistuneen hänen omiin lapsiinsa.
Auerin lapset olivat kertoneet sijaisvanhemmilleen pahoinpitelyistä, seksuaaliväkivallasta, eläinten kiduttamisesta ja tappamisesta sekä saatananpalvonnasta.
Syyttäjä kuuli itseoppinutta asiantuntijaa, joka uskoi kirjoittamiensa teosten perusteella itse persoonalliseen saatanan olemassaoloon. Asiantuntijavalinta herätti keskustelua ja sitä myös kritisoitiin laajasti.
– Puolustus saa sen ampua alas, jos haluaa, ja varmaan tulee tässä tapauksessa ampumaankin. Sehän kuuluu tähän pelin politiikkaan, syyttäjä Jarmo Valkama sanoi STT:lle vuonna 2012.
Jukka Lahden ruumiin pistojäljissä nähtiin nyt alaspäin osoittavia ristejä. Syyttäjän mukaan Auer oli käyttänyt miehensä verta ja tuhkia osana saatananpalvontaan liittyviä rituaaleja. Lapsille kirjoitetuissa kirjeissä oli syyttäjän näkemyksen mukaan saatanallisia piirustuksia.
Juha Manner kertoo kirjassa ajatelleensa heti syytteistä kuultuaan, että väitteet ovat täysin uskomattomia eivätkä voi pitää paikkaansa.
Manner ja Ollikainen kutsuvat Auerin seksuaalirikosjuttua Suomen omaksi satanic panic -tapaukseksi.
SAATANANPALVONTAAN liittyvä huoli levisi Suomeen Yhdysvalloista pääasiassa kahta reittiä, tietokirjailija Vesa Sisättö kertoo.
– Oli sellainen rockmusiikin alakulttuuri. Toisaalta evankeliset uskovaiset, helluntailaiset ja uusien herätysliikkeiden uskonnolliset saarnaajat, toivat Amerikasta tietoa, että on jengejä, joissa palvotaan saatanaa, käytetään huumeita, tehdään rikoksia, esiintyy seksuaalista hyväksikäyttöä – kaikkea vaarallista.
Ilmiö näkyi Suomessa pienissä määrin jo 1980-luvulla, mutta kovimmillaan saatananpalvonnan pelko oli 1990-luvun aikana. Sisätön mukaan osa uskovaisista on pitänyt ilmiötä esillä myös 2000-luvun puolella – esimerkiksi Ulvilan tapauksessa.
Yllä olevalla videolla käydään läpi Ulvilan surman vaiheet. Video on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2015 sen jälkeen, kun Auer katsottiin syyttömäksi Jukka S. Lahden murhaan.
1990-luvun puolivälin tienoilla tietoisuus saatananpalvonnasta suorastaan räjähti. Sisättö sanoo, että osa ilmiötä Suomeen tuoneista alkoi nähdä saatananpalvontaa kaikkialla nuorten käyttäytymisessä.
– Saatananpalvonta ei ollut minkäännäköinen ongelma, Sisättö painottaa.
– Luultavasti on ollut jotain jossain, mutta se on ollut enemmän larppaamista. Jotkut black metalista kiinnostuneet ovat voineet leikitellä saatananpalvonnan ajatuksen kanssa.
MONI muistaa kouluajoiltaan kirkon tuottaman, vuonna 1994 ilmestyneen Saatana kutsuu minua -dokumentin, jonka tarkoituksena oli varoittaa ihmisiä saatananpalvonnan vaaroista.
Dokumentissa puhuu jopa poliisin edustaja.
– Tällaista saatananpalvojien ryhmää vetää yleensä muutama ammatti- ja taparikollinen, jotka ovat tuollaisia kolmikymppisiä kovan luokan tekijöitä. Heillä on sitten apunaan nuorempia, ihan kymmenvuotiaista lapsista lähtien. Nämä valitettavasti yleensä ovat nuoria tyttöjä, ylikomisario sanoo dokumentissa.
Todellisuudessa yhtäkään saatananpalvontajengiä ei ole Sisätön mukaan Suomesta löytynyt. Yhdysvalloissa saatananpalvontaan liittyviä tapauksia on ollut muutama.
OSA uskovaisista esiintyi julkisuudessa saatananpalvonnan asiantuntijoina. Mediassa kirjoitettiin värikkäitä isoja juttuja, ja Saatana kutsuu minua -dokumenttia alettiin esittää kouluissa. Se näytettiin myös televisiossa useampaan kertaan.
– Asiantuntijat, joiden tausta oli helluntaiseurakunnassa ja herätysliikkeissä, kiersivät kouluissa puhumassa vanhemmille ja opettajille. He kouluttivat viranomaisia ja poliiseja asiasta, vaikka asiantuntijuus perustui luuloon siitä, että he tuntisivat ilmiön, Sisättö sanoo.
”Jos erikoisista tapauksista etsii jatkuvasti merkkejä saatananpalvonnasta, niin kyllä niitä silloin löytää.
Sen jälkeen kun ilmiöstä puhuttiin, nuoretkin oppivat siitä. Nuoria jäi kiinni tihutöistä. Kirkkojakin yritettiin polttaa.
– Kun dokumenttia näytettiin, seuraavana perjantaina nuoret kävivät ehkä potkimassa hautakiviä nurin. Yhdessäkään tapauksessa ei kuitenkaan ollut kyse saatananpalvonnasta, Sisättö toteaa.
– He olivat nuoria, jotka vetivät keskikaljaa, ja välillä tapahtui sitä ja tätä, välillä vakavampiakin asioita. Se ruokki ajatusta, että saatananpalvonta olisi todellinen ilmiö, vaikka ei se todellakaan ollut.
TAUSTALLA oli Sisätön mukaan saatananpalvonnan sijaan todellinen nuorten pahoinvointi.
Lisäksi 1990-luvulla tapahtui monenlaista murrosta. Ihmisten tavat muuttuivat niin alkoholin käytön kuin seksuaalisuudenkin osalta. Syvä lama vaikutti ihmisten mielialaan.
– Huuhaajutut lähtevät liikkeelle stressireaktion seurauksena. Saatananpalvontaan saa liitettyä kaiken huolen, jonka omista lapsista voi kokea: huumeet, seksin, itsemurhayritykset, ihan kaiken. Huoli otti tällaisen muodon.
Sisättö sanoo, että saatananpalvontaa tutkinut Titus Hjelm on tiivistänyt asian hyvin. Ihmiset yrittivät etsiä merkkejä saatananpalvonnasta, mutta kukaan ei kysynyt oikeaa kysymystä: miksi nuoret voivat pahoin?
PUOLUSTUSASIANAJAJA Manner kertoo kirjassa, etteivät tuomioistuimetkaan uskoneet kaikkea, mitä Auerin lapset heille kertoivat. Niin korkealentoisia tarinat saatananpalvonnasta olivat.
Mannerin mielestä syyte olisi pitänyt hylätä heti alkuunsa, koska käytännössä mitään todisteita lasten kertomusten lisäksi ei ollut.
Myös Sisättö pitää Ulvilan tapausta absurdina ylilyöntinä.
– Siitä touhusta puuttui järjen ääni. Siinä päästettiin ääneen henkilöitä, joita ei olisi alun alkaenkaan pitänyt päästää ääneen.
Kyseessä olivat Sisätön mukaan samat henkilöt, jotka olivat tuoneet ilmiötä Suomeen vuosikymmeniä sitten.
– Jos erikoisista tapauksista etsii jatkuvasti merkkejä saatananpalvonnasta, niin kyllä niitä silloin löytää.
TEOKSESSA Manner kertoo, että puolustuksen apuna olleiden psykologian ammattilaisten mukaan lasten saatananpalvontakertomukset syntyivät traumaattisten kokemusten seurauksena ja yhdessä sijaisvanhempien kanssa.
Ristiriitaista oli Mannerin mukaan sekin, että murhakäsittelyssä lasten kertomuksiin suhtauduttiin nihkeästi, mutta nyt osaa lasten sanomisista pidettiin uskottavana.
Kesäkuussa 2012 Anneli Auer sai seitsemän vuoden vankeustuomion. Tuomio tuli muun muassa kahdesta törkeästä raiskauksesta ja kolmesta lapsen törkeästä hyväksikäytöstä. Hovioikeudessa hän sai niiden lisäksi tuomion kolmesta törkeästä pahoinpitelystä, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta.
Auerin entinen miesystävä, joka oli myös syytettynä, sai kymmenen vuoden vankeustuomion.
Syyttäjä luopui saatananpalvonta-ajatuksesta melko pian. Auerin tuomiossa ei mainita saatananpalvontaa.
HELMIKUUSSA 2023 uutisoitiin, että Auer ja entinen miesystävä ovat jättäneet tuomionpurkuhakemuksen korkeimmalle oikeudelle. Perusteena on, että Auerin täysi-ikäisiksi tulleet lapset kertoivat valehdelleensa äitiään vastaan oikeudessa.
– Toi kuulostaa aivan sairaalta, ei sitä todellakaan tapahtunut, Auerin lapsi sanoo Helsingin Sanomien näkemällä videolla.
Auer on jo suorittanut vankeusrangaistuksensa. Sisarukset toivovat kuitenkin leimaavan ja häpeää tuottavan tuomion purkamista.
Manner kertoo kirjassa pyrkineensä purkamaan Auerin tuomion jo vuonna 2016, siinä kuitenkaan onnistumatta.
– Tuomion purkaminen on Suomessa hyvin harvinaista, sillä lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi, Manner ja Ollikainen toteavat kirjassa.
VESA Sisättö kertoo ymmärtävänsä, miksi Ulvilan tapauksen yhteydessä puhuttiin saatananpalvonnasta. Hänen mielestään se oli kuitenkin väärin.
– Paljon vaikutti se, miten asiasta puhuttiin mediassa. Ulvilan tapauksessa median asenne saatananpalvontaa kohtaan oli jo melko kriittinen.
Huoli nuorista on asia, joka ei muutu, vaikka aikaa kuluu.
– Huoli ottaa ajasta riippuen erilaisia muotoja. Tänä päivänä ollaan enemmän huolissaan nuorten ruutuajasta.
