PPK 2009
Nekalan henkirikokset
Juha-Pekka Taskinen, ylikonstaapeli, Valkeakoski.
Kun järjen valo sammuu ja porukassa tyhmyys tiivistyy; millään ei ole mitään väliä, voi käydä niin kuin kävi Tampereen Nekalassa yöllä 21. elokuuta 2007.
Kaksi onnetonta alkoholin suurkuluttajaa, isä ja poika menettivät henkensä ilman mitään järkevää syytä tai motiivia.
Rikokset tehtiin vielä niin törkeällä tavalla, että osa tekijöistäkin voi pahoin tapahtumapaikalla.
Nuoret miehet tunkeutuivat väkisin kahden alkoholistin asuntoon.
Molemmat uhrit hakattiin ensin tiedottomaan tilaan ja poistuttiin välillä paikalta.
Sen jälkeen palattiin tapahtumapaikalleviimeistelemään teot teräaseilla.
Uhrit saivat suurenmäärän pisto- ja viiltohaavoja sekä erilaisia ruhjeita ympäri kehoa.
Peittääkseen törkeät tekonsa, tekijät sytyttivät talon palamaan ja täten vaaransivat usean talossa asuvan ja nukkuvan hengen.
Jutun uhrien nimet on muutettu.
Uhreja ja tekijöitä yhdistää yksi sana, päihteet. Muuten uhrit ja tekijät eivät tunteneet toisiaan.
Talo, johon nuoret miehet yöllä hyökkäsivät, valittiin ilmeisesti sattumanvaraisesti.
Miehet koettivat päästä useisiin asuntoihin sisään ja tähän isän ja pojan asuttamaan huoneistoon miehet päätyivät siksi, että sen käytävään johtava ovi sattui olemaan jostakin syystä raollaan.
Tekijät olivat hetkistä aikaisemmin yrittäneet naapuritalossa mennä erään miehen asuntoon.
He olivat koputtaneet miehen ikkunaan ja pyytäneet jotakin sidettä verta vuotavaan käteen. Asunnon haltija oli raottanut varovasti ulko-ovea, jolloin oli nähnyt nuoren miehen ja tämän kädessä verta vuotavan haavan. Jokin hälytti miehen päässä ja hän veti oven nopeasti kiinni.
Kuitenkin lähimmäisestään välittävänä henkilönä oli hakenut rätin ja avannut oven uudelleen, jolloin oven takana ollut nuori mies oli tarttunut häntä käteen yrittäen vetää häntä ulos käytävään. Tällöin hän oli havainnut oven takana toisen nuoren, joka veti ovea auki kahvasta. Mies tajusi nopeasti tilanteen ja huusi:
- Tuos Mika se haulikko tänne.
Samalla hän veti oven nopeasti kiinni. Rapusta kuului tämän jälkeen vain pakenevien kenkien kopinaa. Haulikkojuttu ja nopea toiminta pelastivat todennäköisesti miehen hengen.
Nuoret eivät kuitenkaan luovuttaneet, vaan etsivät tämän jälkeen uuden asunnon järkyttävin seurauksin.
Kaikilla tekoihin osallistuneilla nuorilla miehillä on rikkinäinen lapsuus.
Kaikki neljä ovat huostaan otettuja ja näin ollen heillä ei varmasti ole ollut mitenkään helppo ja seesteinen lapsuus.
Nuoresta pitäen he ovat hakeneet hyväksyntää erilaisilla tavoilla. Alkoholi ja päihteet ovat tulleet kuvaan jo varhain.
Elämä selvin päin on tuntunut raskaalta, ja pakeneminen päihteiden maailmaan on tuonut hetken lohtua.
Kuitenkin viina on viisasten juoma. Tällä kerralla järki oli loppunut kokonaan.
- Palokunta pelastamassa vanhaa puutaloa.jpg (311.37 KiB) Katsottu 2362 kertaa
Tulipalo
Pirkanmaan hälytyskeskukseen tuli 21. elokuuta 2007 kello 03.35 aikaan ilmoitus.
Lehdenjakaja oli kierroksellaan havainnut, että Tampereella, Nekalantie 56 B rapussa on savua.
Osoitteeseen oli hälytetty palolaitoksen yksiköitä, jotka ehtivät ensin paikalle.
Tampereen poliisilaitoksen partioauto 335 tuli paikalle ensimmäisenä partiona. Päästyään annettuun osoitteeseen he totesivat, että puinen kerrostalo oli B rapun kohdalta savun peitossa.
Rappuun menneet palolaitoksen savusukeltajat olivat paikallistaneet palon ensimmäisen kerroksen vasemmanpuoleiseen asuntoon.
Huoneesta oli löytynyt yhdistetystä olo- ja makuuhuoneesta palopesäke. Asunnossa oli ollut varsin paljon savua ja lattialla erilaista rojua. Eteisestä palojätteiden alta oli löytynyt kuolleena mies. Kun mies kannettiin palolaitoksen toimesta pihamaalle, saattoivat palomiehet ja poliisit miehen ulkoisten vammojen vuoksi todeta, että vainaja oli joutunut henkirikoksen uhriksi.
Sammutus- ja raivaustöitä jatkettaessa löytyi noin tunnin kuluttua asunnon yhdistetystä olo- ja makuuhuoneesta palojätteiden alta kuolleena toinen mies.
Miehellä oli myös huomattava määrä ulkoisia vammoja, joista voitiin päätellä, että hänkin on joutunut henkirikoksen uhriksi.
Selvää oli, että tulipalolla oli yritetty peittää henkirikosten jälkiä.
Paikalle kutsuttiin tekninen rikostutkinta, joka aloitti tapahtumapaikkatutkinnan aamulla kello 04.30 aikaan.
Tässä vaiheessa tiedettiin, että nämä rikospaikalta taltioitavat näytteet tulisivat nousemaan tärkeään
osaan tutkinnan edistyessä.
Tutkija saattoi todeta alustavassa tarkastuksessa, että molempien vainajien ruumiissa oli huomattava määrä teräaseilla aiheutettuja pisto- ja viiltohaavoja.
Myös vainajien kasvot olivat vahvasti turvoksissa. Vainajat vaikuttivat äskettäin kuolleilta.
Asunnosta ulos heitetyssä omaisuudessa oli havaittavissa veritahroja. B-rapun tuulikaapin sisäovessa ja paloasunnon porrasovessa voitiin myös todeta veritahroja.
Henkirikosten tapahtumapaikka voitiin näin mitä suurimmalla todennäköisyydellä yhdistää asuntoon.
Oli myös syytä epäillä, että tulipalo oli sytytetty tahallaan peittämään toisen rikoksen jälkiä.
Talossa asuneet ja paikalla olleet yhdeksän henkeä olivat myös joutuneet tulipalon vuoksi hengenvaaraan.
- Jälkisammutusta.jpg (343.82 KiB) Katsottu 2362 kertaa
Henkirikostutkinta
Poliisilla oli siis käsissään kahden henkilön surma, jotka oli tehty uhrien ulkoisista vammoista päätellen harvinaisen törkeällä tavalla. Rikospuolen väkivaltaryhmällä ja teknisen tutkinnan ryhmillä tulisi riittämään töitä tekijöiden kiinni saamiseksi.
Tekniikka teki tapahtumapaikalla valtavan määrän töitä. Tekninen tutkinta ei keskittynyt ainoastaan asuntoon tai pihapiiriin, vaan erilaisia esineitä ja näytteitä taltioitiin isolta alueelta pitkin Nekalaa.
Verta löytyi asunnon sisältä vähän joka puolelta sekä lähes kaikista tavaroista, jotka palokunta oli heittänyt talon pihamaalle paloa sammuttaessaan.
Tekniikka huomio myös useita hajotettuja ikkunoita, joista taltioitiin veri- ja sormenjälkiä.
Riihitien puolelta löytyi rannekello ja kellon läheltä matto veitsi. Molemmissa oli veritahroja.
Naapuritalon pihasta löytyi verinen paperitollo.
Lähistöltä löytyi Prisman paperikassi, jonka päällä oli vaatteita sekä valkoinen muovikassi. Kassit sisälsivät erilaisia tavaroita, jotka saattoivat liittyä rikokseen. Kun asuntoon päästiin tekemään tarkempia tutkimuksia, voitiin todeta, että olohuoneen seinässä lattian rajassa oli veriroiskealue. Kohta oli mitä ilmeisimmin se, jossa olohuoneesta löytyneen uhrin pää oli ollut.
Vaikutti siltä, että päähän oli kohdistettu useita voimakkaita iskuja, mahdollisesti potkuja, joiden seurauksena veriroiskealue näyttäytyi seinällä tapetissa viuhkamaisena kuviona.
Tapetti taltioitiin DNA-tutkimuksia varten.
Vainajien henkilöllisyyden selvittäminen oli oma operaationsa, ja nuoremman uhrin henkilöllisyys saatiin selville sormenjälkien perusteella. Hänen nimekseen selvisi Kari Lahtinen, jolle oli ikää kertynyt 37 vuotta. Vanhemman uhrin henkilöllisyydeksi selvisi leikkausarpien ja röntgenkuvien perusteella Kalevi Pohjanpää, jolla oli ikää 59 vuotta.
Väestörekisterin tietojen mukaan voitiin todeta, että Kalevi Pohjanpää oli Kari Lahtisen isä.
Samaan aikaan kuin tekniikka teki omia hommiaan, alkoivat henkirikostutkijoilla kiireiset ajat.
Vainajien lähipiiriin kuuluvia ja samassa talossa sekä lähistöllä asuvia puhutettiin ja kuulusteltiin.
Yritettiin selvittää, olisiko tekijä tai tekijät uhrien tuttuja tai lähistöllä asuvia. Toisaalta kartoitettiin myös alueella tapahtuma-aikaan liikkuneita henkilöitä, löytyisivätkö tekijät kenties tästä joukosta.
Tehtiin päivästä toiseen työtä vuorotta, jotta saataisiin asiaan mahdollisimman pian selvyyttä.
Alueella asuvat ja liikkuvat ihmiset olivatkin tehneet varsin paljon huomioita.
Tutkinnan alussa pyrittiin selvittämään, oliko uhreilla ollut vihamiehiä tai mahdollisia velkoja johonkin suuntaan.
Uhrien pankkitileiltä ei selvinnyt mitään poikkeuksellista rahaliikennettä vaan miehet elivät hyvin vaatimattomasti työttömyysavun varassa.
:
:
Surmatalon pihassa oli tehty havaintoja myös valkoisesta Mersusta. Varsin pian selvisi, että Mersun omistaja oli Kari Lahtisen hyvä ystävä ja ainoa luottomies.
Tämä tutkintalinja alkoi antaa varsin paljon vesiperää, joten tutkinta alkoi painottua entistä enemmän siihen suuntaan, että mahdolliset tekijät löytyisivät ihan jostakin muusta porukasta.
- Poliisin tekninen tutkintaryhmä tutki pahoin palanutta asuntoa, josta löytyi kaksi kuollutta ihmistä.jpg (280.5 KiB) Katsottu 2362 kertaa
Tutkinta etenee
Pikkuhiljaa tutkijat saivat erilaisiin asioihin selvyyttä. Ulkopuoliset tekijät nousivat esiin mahdollisina tekijöinä henkirikoksiin.
Alueella oli tehty kuitenkin varsin paljon huomioita paikalla liikkuneesta nuorisoporukasta, joka oli aiheuttanut häiriötä alueella murhien tapahtuma-aikaan. Porukalla oli ollut mukanaan olutta ja he olivat huutaneet ja melunneet liikkuessaan paikasta toiseen Nekalassa.
Tämä neljän nuoren joukko oli selvästikin liikkunut pahanteossa Nekalassa ja myös surmatalon läheisyydessä heistä oli varmoja havaintoja.
Keitä nuoret olivat?
Selvisi, että ainakin kaksi nuorta miestä oli ollut kello 00.30 aikaan Nekalantie 55 A rapun luona, jossa he olivat pyrkineet väkisin sisään erääseen asuntoon. He olivat huudelleet bussiaikataulun tai taksin numeroa.
Kun ovea ei ollut avattu, olivat miehet koettaneet mennä väkisin sisään repimällä oven kahvasta ja rikkomalla asunnon ikkunoita.
Lopulta he olivat luopuneet sisäänmenoyrityksestä ja poistuneet paikalta.
Matka oli jatkunut. Seuraava havainto tuli Nekalantie 55 talon D rapusta, jossa kaksi miestä oli käynyt pyytämässä apua toisen miehen verta vuotavaan haavaan. Asunnon haltija oli antanut oven välistä rätin ja tällöin miehet olivat koittaneet väkisin sisään asuntoon.
Asunnossa asuneen miehen neuvokkuus karkotti kuitenkin miehet pakosalle. Hän oli huudellut muka kaverilleen ja kehottanut tuoman haulikon.
Samassa D-rapussa asuva henkilö oli nähnyt, että rappukäytävässä oli viiden hengen nuorisoporukka, joka potki ja kolisteli ihmisten ovia. Kulkemisen yhteydessä oli kuulunut myös lasin helinää. Kello oli ollut tuolloin todistajan mukaan selvästi yli puolen yön.
Lisää havaintoja tuli Nekalantie 55 D rapusta. Vierailulla rapussa ollut mieshenkilö oli nähnyt nuorisoseurueen, joka oli tullut Iidesjärven suunnasta. Hänen mielestään porukkaan oli kuulunut yksi nainen.
Joukkio oli pitänyt liikkuessaan kovaa melua ja aiheuttanut alueella häiriötä. Kello oli ollut havainnon aikaan 01.15.
Varmoja havaintoja tuli myös muutamalta alueella liikkuneelta henkilöltä. Eräs poliisimies oli havainnut kello 00.30–00.45 aikaan neljän nuoren miehen liikkuvan Nekalantie 50 kohdalla.
Porukalla oli ollut yllään nuorisovaatteita sekä mukanaan Koffin 24 packin olutlaatikko.
Samansuuntaisen havainnon Nekalantie 48 kohdalla oli tehnyt eräs mieshenkilö.
Vielä yksi havainto tuli Nekalantie 50 talossa sijaitsevasta asunnosta. Mieshenkilö oli havainnut tiellä vähintään kolme nuorta, jotka olivat ”meuhanneet” mennessään ja kantaneet mukanaan olutta.
Tämä ryhmä alkoi tietenkin kiinnostaa tutkijoita entistä enemmän ja voimavaroja alettiin suunnata tämän nuorisoryhmän jäsenten henkilöllisyyden selvittämiseen.
Lisää vihjeitä
Töitä tehtiin ja erilaisia vihjeitä tarkistettiin päivittäin. Mielenkiintoinen vihje kirjattiin jo 23. elokuuta 2007.
Siinä kerrottiin alueella tapahtuma-aikaan liikkuneesta tummasta porrasperäisestä henkilöautosta, jonka sisällä oli nähty neljä nuorta miestä. Auto oli ajellut Nekalan alueella 21. elokuuta 2007 yöllä.
Se oli ohittanut erään havainnon tekijän muutaman metrin päästä. Tämän huomio oli kiinnittynyt renkaiden pitämään "rapinaan”. Ilmoittajan mukaan tämä kertoi siitä, että autossa oli ollut nastarenkaat keskellä kesää.
Samaisesta tummasta porrasperäisestä henkilöautosta tuli toinenkin havainto. Nekalankulman, Kuokkamaantien ja Nekalantien risteyksessä sijaitsevan Nekalankulman kioskin valvontakamera oli taltioinunut kioskin valvontanauhalle kello 03.24.30- 03.23.59 aikaan kuvaa kioskin edestä ajavasta tummasta autosta, joka ei liiku katualueella, vaan ohittaa kioskin hiljaisella vauhdilla ja tekee kioskin edessä U-käännöksen.
Kioskin kameran kellon tarkastelussa selvisi, että kello oli ollut noin 12 minuuttia myöhässä, joten kyseinen auto on ollut paikalla kello 03.36 aikaan.
Markku Laitisen DNA
Rikospaikalta otetut näytteet alkoivat tukea tutkintaa. Elokuun 31. päivänä 2007 tuli rikosteknisestä laboratoriosta tieto, että Nekalantie 55 B 9 ulkoportaasta taltioidusta veritahrasta oli määrittynyt aikaisemmin taltioidun Markku Laitiseen sopiva DNA-tunniste.
Sama tunniste löytyi myös surmatalon piha-alueelta löytyneestä paperitollosta. Tämä ”hitti” oli varsin ratkaiseva jutun jatkoselvittelyn kannalta.
Myöhemmin Laitisen DNA-tunniste löytyi myös Riihitie 11 pihasta taltioidusta Tapio- viinapullosta.
Myös Prisman paperikassissa oli löydettävissä samainen DNA. Näillä löytyneillä näytteillä voitiin todeta, että 21-vuotias Markku Laitinen liittyy Nekalan surmatekoihin.
Ketä muita oli mukana väkivallantekoja tekemässä? Tutkinta jatkui kiivaana ja käyttöön otettiin myös televalvontatiedot.
Markku Laitisen todennäköisessä käytössä ollut matkapuhelin oli ollut kytkeytyneenä 20. elokuuta 2007 päivällä ja illalla Holvastintie 2 sijaitsevaan matkapuhelintukiasemaan. Televalvonta osoitti näin yhteyden Juha Olkkola nimiseen henkilöön, jonka asunto on noin 500 metrin päässä linkistä.
Myöhemmin illalla Laitisen liittymä oli ollut kytkeytyneenä Tampereen keskustan Finlaysonin tukiasemaan ja vuorokauden vaihtumisen jälkeen 21. elokuuta 2007 noin kello 01.00 kytkeytyneenä Nekalassa Kuokkamaantien tukiaseman.
Samaisesta Laitisen liittymästä oli soitettu 21. elokuuta 2007 kello 01.13 Toni Välimaan matkapuhelinliittymään. Vastaavasti tästä Välimaan puhelimesta oli soitettu Laitisen liittymään samana yönä kello 03.26 aikaan. Tällä välillä kummallakaan puhelimella ei ollut soiteltu minnekään.
Kun Välimaan liittymän puhelinliikennettä tarkasteltiin lähemmin, voitiin todeta, että puhelin oli kytkeytyneenä Tampereen keskustassa, Hallituskatu 8:ssa sijaitsevaan linkkiin. Siitä oli hieman ennen puolta yötä soitettu puhelu Välimaan tyttöystävälle. Tämän jälkeen puhelin on ollut ilmeisesti suljettuna, koska siihen oli tullut kello 02.53 alkaen kolme tyttöystävän lähettämää viestiä viiden minuutin sisällä.
Toni Välimaan liittymästä oli soitettu puhelu 21. elokuuta 2007 kello 03.05 aikaan liittymään, jonka haltijana oli todennäköisesti Välimaan velipuoli, Teemu Olkkola. Tämä Olkkolan liittymä oli ollut myös kytkeytyneenä Tampereen keskustan Hallituskadun linkkiin 20. elokuuta 2007 kello 23.21 aikaan. Heti puolenyön jälkeen oli tämänkin puhelimen linkiksi tullut Nekalassa Lounaantie 2:ssa sijaitseva Nekalan koulu. Puhelin oli ollut linkin alueella kello 03.37 asti.
Yhteyttä näiden neljän välillä voitiin näihin tietoihin turvaten pitää perusteltuina. Kuitenkaan pelkästään näillä tiedoilla ei lähdetty jatkamaan eteenpäin.
Koska tapahtuneet teot olivat törkeitä ja näiden henkilöiden keskinäinen yhteys ja rikollisuuden selvittäminen nähtiin niin tärkeäksi, kohdistettiin edellä mainittuihin puhelimiin myös telekuuntelu.
Kiinniotot
Kun tästä törkeästä tapahtumasta oli kulunut muuta maa päivää vaille kuukausi, suoritettiin jutussa ensimmäiset kiinniotot.
Kyseiset henkilöt otettiin kiinni samanaikaisesti 18. syyskuuta 2007. Näiden neljän lisäksi otettiin kiinni myös Toni Välimaan tyttöystävä ja Markku Laitisen veli.
Kaikille kerrottiin, että kyse on Nekalassa 21. elokuuta 2007 tehdyistä murhista. Tarkoituksena oli selvittää, onko kiinniotetuilla tekoon osallisuutta tai tietäväkö he muutoin asiasta jotakin.
Osa alustavista puhutteluista videonauhoitettiin.
Juha Olkkolan ja Teemu Lappalaisen kertomukset olivat monin paikoin yhtenevät kuten myöhemmin heidän kuulustelukertomuksensa. Markku Laitisen, Toni Välimaan ja Markku Laitisen veljen kertomukset poikkesivat selkeästi heidän myöhemmin antamistaan kuulustelukertomuksista.
Markku Laitisen kuulustelu
Markku Laitinen on 21-vuotias nuorimies, joka kuulustelujen alussa suhtautui kuulusteluihin asiallisesti, mutta ei kertonut mitään oma-aloitteisesti. Hän kertoi, että hänen tuttavapiiriinsä kuuluu Toni Välimaa, Juha Olkkola ja hänen veljensä.
Kuulustelija selvitti tarkasti Virtaselle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Hän mainitsi myös, että kyse on niin törkeästä rikoksesta, että siitä saattaa seurata elinkautinen vankeustuomio.
Virtaselta kysyttiin tapauksesta yleisesti. Hän vastasi:
- En mää muista. Mä en voi nyt vaan auttaa, kun mä en muista
- Ymmärrät varmaan, että sinua epäillään näistä murhista?
- Joo, kyllä mää ymmärrän, kun kerran täällä oon.
- Sinä ymmärrät, että meillä on syytä epäillä sinua?
- No sitä mä en tiedä mitä perusteita teillä on.
- Kenen seurassa liikuit tuolloin tapahtuma-aikaan?
- En, en tai... en kyllä tiedä.
- Ketäs sun kaveripiiriin normaalisti kuuluu?
- No, Ton ia...
- Kuka Toni?
- Välimaa.
- Sit mun pikkuveli.
- Eli?
- Timo Laitinen ja Juha Olkkola.
- Me epäillään, että olette olleet tällä porukalle silloin liikkeellä Nekalassa?
- Jahah.
- Olitko Nekalassa silloin?
- En mää sie koskaan oikein ollu. Koskaan ollu. Mulla ei oo ollu koskaan asiaa sinne.
- Oletko Nekalassa mennyt siihen asuntoon, jossa miehet surMarkkuin?
- En mää muista.
- Onko se mahdollista?
- Niin, että mää öisin tappanu jonkun?
- Niin juuri.
- En mää kyllä usko, en kyllä tieräkään.
Näin jatkui Markku Laitisen kuulustelu. Kysymyksiä esitettiin, mutta vastaukset olivat lähes kaikkiin
kysymyksiin ”en mää tierä tai en mää muista”. Kuulustelu lopetettiin varsin pian, koska Laitinen heittäytyy täysin muistamattomaksi.
Toni Välimaan kuulustelu
Toni Välimaa on myös 21-vuotias ja hänen suhtautumisensa puhutteluun ja kuulusteluihin oli aluksi varsin umpimielistä.
Hän ei ottanut katsekontaktia kuulustelijaan, vastaukset olivat ylimielisiä ja lyhyitä.
Alustavassa puhuttelussa kuulustelija koetti selvittää Välimaan kaveripiiriä, mihin sai vastauksen, että hän liikkuu pääsääntöisesti pikkuveljensä Teemu Lappalaisen kanssa. Muita kavereita ”ei oo eikä tarvikkaan”.
Kun häneltä kysyttiin liikkumisia 20.–21. elokuuta 2007, hän kertoi olleensa kaupungilla ryyppäämässä ryhmässä, johon kuului noin kaksikymmentä nuorta.
Hän kertoi kysyttäessä, että on kyllä joskus käynyt Nekalassa, mutta siitä on aikaa ainakin kaksi vuotta.
”Koetan vältellä sitä paikkaa”, sanoi Välimaa.
Hän kertoi asuneensa silloin samassa talossa, jossa murhat tapahtuivat.
Kysyttäessä Nekalan murhista Välimaa kertoi lukeneensa kyllä niistä lehdistä. Hän sanoi, että tällaiset murhat eivät ole hänen alaansa.
Välimaa myönsi tuntevansa Laitisen ja liikkuvansa tämän seurassa lähes päivittäin, mutta ei muistanut, oliko Laitinen silloin kylällä samassa porukassa ryyppäämässä.
Juha Olkkolan Välimaa oli nähnyt muutaman kerran Laitisen seurassa, paremmin ei sanonut tuntevansa.
Kuulustelija koetti puhuttaa lisää Korkeamäkeä tarkastelemalla uudelleen, olisiko tämä sittenkin ollut murhien tapahtuma-aikaan Nekalan suunnalla.
Välimaa kiisti joka kerta olleensa siellä päinkään. Joskus kaksi vuotta sitten hän oli viimeksi ollut Nekalassa. Lopputulos alustavassa puhuttelussa jäi varsin laihaksi Välimaan osalta.
:
:
Teemu Lappalaisen kuulustelu
Samana päivänä, kun Toni Välimaata oli kuultu varsin laihoin tuloksin, aloitettiin myös Välimaan veljen, Teemu Lappalaisen kuulustelu. Kuulustelu tehtiin jokusia tunteja Välimaan kuulustelun jälkeen.
Lappalainen kertoi kuulusteluissa aivan erilaisen tarinan kuin Välimaa. Hän myönsi heti olevansa osallisena Nekalan tapahtumiin. Lappalainen kertoi:
- Minulle on kerrottu, että tämä kuulustelu koskee Nekalassa sattuneita henkirikoksia ja tulipaloa.
Voin kertoa, että olen osallinen Nekalan tapahtumiin eli olin mukana kyseisessä asunnossa tuona yönä.
- Muistelen, että olin kaupungilla 20. elokuuta 2007 illalla. Mukana oli veljeni Toni Välimaa, Markku Laitinen ja Markun kaveri, joka oli nimeltään Juha. Hänen sukunimeään en tiedä. Muistelen, että olimme jossakin Keskustorin lähellä. Istuimme jonkin aikaa tämän Juhan autossa.
Auto oli väriltään tumma, mutta merkkiä en muista. Joimme tölkkiolutta. Kaikki muut joivat paitsi Juha, joka toimi auton kuljettajana. Olin jonkin verran humalassa.
- Jossain vaiheessa lähdimme tällä autolla Nekalaan. En osaa sanoa tarkkaa aikaa enkä sitä, kuka ehdotti sinne lähtemistä. Juha toimi kuitenkin auton kuljettajana.
- Jätimme auton johonkin puiston reunaan ja lähdimme kävellen kohti niin sanottua Atomikylää.
- Muistan, että Markku kävi ainakin yhden asunnon oven takana kolkuttelemassa.
En tiedä, avattiinko hänelle ovea. Jotakin meteliä tässä yhteydessä kuitenkin kuului ja mielestäni jossain saattoi mennä lasi rikki. Markun käteen tuli tässä yhteydessä haava, josta valui verta.
Tämän jälkeen vaihdoimme jostakin syystä taloa ja menimme tien toisella puolella olevan puisen kerrostalon pihaan. Menimme kerrostalon keskimmäisen rapun ulko-oven luo.
On mahdollista, että joku meistä on kolkuttanut oveen. Muistini mukaan joku tuli avaamaan sisäpuolelta ulko-oven. Pääsimme rappuun ja huomasimme, että vasemmanpuoleisen asunnon käytävän ovi oli auki. Toni ja Markku menivät ensimmäiseksi asuntoon, minä ja Juha heti perässä.
Kun pääsin asuntoon sisään näin eteisen lattialla miehen, joka makasi liikkumattomana lattialla. Päättelin hänen olevan tajuton.
Asunnossa oli toinenkin minulle tuntematon mies.
Minä jäin tällöin seisomaan asunnon eteiseen. Ainakin Markku oli olohuoneessa, mahdollisesti myös Toni. Juhan muistan nähneeni myös vieressäni eteisessä.
Mielestäni Markku ja Toni pahoinpitelivät olohuoneessa ollutta miestä. Juhasta en osaa sanoa mitään.
En nähnyt, millä Markku ja Toni miestä pahoinpitelivät.
- En osaa sanoa kauanko olimme asunnossa, mutta jossain vaiheessa olimme talon pihalla. Siinä joku kertoi löytäneensä asunnosta joitakin pillereitä. Muistan ottaneeni kaksi sellaista pilleriä. En tiedä mitä pillereitä ne olivat.
- Tämän jälkeisistä tapahtumista en muista mitään. Heräsin seuraavana aamuna Juhan asunnolta.
Juha asuu mahdollisesti Kangasalla. Herätessäni huomasin, että asunnossa olivat myös Juha ja Markku.
Yritin aamulla kysellä yön tapahtumista. Muistelen, että olisin saanut tietää, että olimme käyneet asunnossa kaksi eri kertaa.
Markku mainitsi myös puukotuksista ja tulipalosta. Seuraavana päivänä menin Tonin luo. Hän oli omassa asunnossaan.
- Muistelen, että minulla on saattanut olla tapahtumayönä ylläni valkoinen t-paita, jalassa on saattanut olla siniset löysät farkut ja tummansiniset kengät. Päälläni saattoi olla myös college-pusero. Vaatteissani ei ollut tapahtuman jälkeen verta, Markun vaatteissa sen sijaan oli verta. En osaa sanoa otimmeko asunnosta jotakin omaisuutta. Sellaista meillä ei ainakaan ollut, kun seisoimme kerrostalon pihassa tapahtuman jälkeen.
- Myönnän olleeni siis kyseisessä asunnossa, mutta en mielestäni osallistunut pahoinpitelyyn mitenkään. Kuten aikaisemmin kerroin niin muistan, että tulimme asunnosta pois ja ennen sitä en osallistunut pahoinpitelyyn. Sen jälkeisistä tapahtumista minulla ei ole muistikuvia ennen kuin heräsin Juhan asunnolta seuraavan aamuna.
Asiassa oli kuitenkin päästy eteenpäin. Yksi pojista oli myöntänyt olleensa tapahtumapaikalla, kun kahta asunnossa ollut miestä oli pahoinpidelty. Varsin lyhytsanainen oli kuitenkin Teemu Lappalainen ja hänen muistinsa loppui kokonaan ensimmäisen talossa käynnin jälkeen. Hän vetosi kuulustelussa siihen, että asunnosta löytyneet pillerit olivat sekoittaneet hänen päänsä sinä määrin, että muisti meni.
Juha Olkkolan kuulustelu
Juha Olkkola oli se nuorista, joka kertomansa mukaan oli tapahtumien aikaan selvin päin, koska toimi porukan autokuskina.
Olkkola kertoi hetken empimisen jälkeen kuulusteluissa tapahtumista varsin asiallisesti. Hän ilmoitti, että haluaa selvittää mieltään painaneen asian juurta jaksain. Hän myös kertoi ottavansa vastuun omista tekemisistään tapahtuman yhteydessä.
- Ensiksi haluan mainita, että en ole tappanut ketään, enkä myöskään ole sytyttänyt tulipaloa.
- Myönnän potkaisseeni yhden kerran eteisen lattialla maannutta miestä ja olen autollani toiminut porukan kuskina.
Olkkola kertoi, että ilta oli alkanut Tampereen keskustassa, jossa muut autossa olijat olivat nauttineet enemmän ja vähemmän olutta.
Hieman ennen puolta yötä matka oli suuntaantunut Nekalaan, koska puheiden mukaan joku siellä asuva henkilö oli velkaa Markulle ja Tonille.
- Jätin auton Nekalantien vasemmalle puolelle Atomikylää vastapäätä. Tästä matka jatkui kävellen Atomikylän puolelle.
Minä jäin seisomaan Tonin kanssa erään talon päätyyn. Markku oli jotenkin sekaisin ja hän lähti yhdessä Teemun kanssa meistä kauemmaksi talojen sekaan.
- Hetken päästä kuulin meteliä ja ikkunan rikkomisen ääniä siltä suunnalta, johon pojat olivat menneet.
Olin koko ajan Tonin kanssa talon päädyssä enkä osallistunut millään lailla tähän riehumiseen.
Markku ja Teemu aiheuttivat tämän hämmingin yhdessä.
- Kun näin Markun hetken päästä, huomasin että hänen oikeassa kädessään oli verta vuotava haava.
Hän kertoi myös, että joku mies oli uhannut ampua häntä haulikolla. Markun käden ympärille oli kiedottu värikäs pyyhe.
- Pyörimme hetken aikaa paikalla ja sitten Markku tai Toni sanoi, että nyt mennään perimään velkoja.
Menimme jonkin puukerrostalon pihaan. Toni irrotti sen alakerran ikkunan ja meni siitä sisään.
Olin tällöin Teemun kanssa talon päädyssä. Aikomukseni ei ollut lähteä mihinkään perimishommiin. Tällä välin Markku oli päässyt sisään talon keskimmäiseen rap puun ja hän viittoili meitä tulemaan sisälle.
- Menimme Teemun kanssa rappuun ja näimme, että erään asunnon ovi oli auki ja Markku retuutti jotakuta miestä sisälle asuntoon.
Käsitin niin, että Markku olisi lyönyt tätä miestä, joka vaikutti tajuttomalta.
Myös Toni oli tullut kellarista mukaan porukkaan.
- Kuulin asunnon eteisessä olevan miehen ääntelevän jotakin. Asunnossa haisi kaljalle ja maassa oleva mies oli mielestäni humalassa.
- Toni ja Teemu alkoivat potkia maassa makaavaa miestä. He potkivat häntä päähän, kaulaan, mahaan ja selkään. Mies yritti epätoivoisesti suojata itseään. Itse osallistuin tapahtumaan potkaisemalla kerran miestä takapuoleen. Kävin katsomassa olohuoneen puolella, jossa näin Markun olevan jonkun toisen miehen kimpussa. Mies yritti maassa suojata kasvojaan. Markku potki ja hakkasi häntä eripuolelle vartaloa. Kävelin pois tilanteesta asunnon keittiöön ja laitoin tupakaksi. Hakkaaminen loppui jossain vaiheessa, ja itse lähdin asunnon pihamaalle. Toni tuli perässäni pihaan. Lopulta lähdimme porukassa pois talolta ja heitimme autollani lenkin Nekalan alueella.
- Markku oli ottanut asunnosta mukaan rahapussin ja hän kaiveli sitä ja sanoi, että palataan asunnolle hakemaan tilin tunnusluku.
- Jätimme taas auton hieman kauemmaksi ja menimme takaisin asuntoon. Sinne pääsimme helposti, koska ovet olivat auki.
Toinen mies makasi eteisessä samassa asennossa kuin aikaisemmin, mutta toista miestä ei heti näkynyt.
Markku siirsi olohuoneessa olevaa sänkyä, jonka alta mies löytyi piilosta. Markku irvisteli miehelle: ”Ai sä oot siellä piilossa.”
- Tämän jälkeen hakkaaminen ja potkiminen alkoivat uudestaan. Teemu haki keittiöstä paistinpannun ja löi sillä miestä alavartaloon.
Toni ja Teemu ottivat käyttöönsä silitysraudan, jolla hakkaisivat miestä niskaan. Hakkaamiseen käytettiin myös vaatenaulakkoa. Lisäksi apuun otettiin suihkuletku.
Menin jälleen keittiöön tupakalle ja katselin ja kuuntelin hakkaamista ja potkimista sieltä. En osallistunut siihen mitenkään.
- Pojat raivosivat ja huusivat vittua ja saatanaa. Itse aloin tuntea pahaa oloa ja olin kylmässä hiessä.
En halunnut enkä pystynyt menemään mukaan hakkaamiseen vaan jättäydyin kokonaan ulkopuoliseksi.
- En pystynyt enää olemaan asunnossa.
Viimeinen tikki oli, kun Markku ja Toni alkoivat lyödä eteisessä olevaa miestä puukolla ja veitsellä. Muistan että veitsen terä vääntyi iskujen voimasta. Lähdin ulos ja hetken päästä pihalle tuli myös Teemu. Näin että hänelläkin oli paha olo. Hän taisi itkeäkin. Polttelimme jälleen tupakat ja pyysin Teemua lähtemään kanssani pois paikalta. Teemu palasi kuitenkin takaisin sisälle asuntoon.
- Lähdin itse pois paikalta ja ajoin kotiini Kangasalle. Minulla oli paha olo. Vietin asunnollani aikaa noin puoli tuntia ja lähdin takaisin kohti Nekalaa.
- Vähän matkaa ajettuani Markku soitti ja sovin, että haen hänet Nekalantien grilliltä. Löysimme myös Tonin kyytiin hetken päästä samalta alueelta. Vielä Teemukin saatiin kyytiin lähettyvillä olevan pizzapaikan vierestä. Toni halusi kuitenkin lähteä omille teilleen hetken päästä ja autooni jäivät Markku ja Teemu. Ajoimme asunnolleni Kangasalle. Teemu oli sammunut auton takapenkille ja Markku joutui kantamaan
hänet asuntooni sisälle.
- Jossakin vaiheessa matkan aikana Markku totesi minulle: "Lopetin ne äijät ja sytytin kämpän tuleen. En oikein käsittänyt ja uskonut asiaa silloin. Myöhemmin luin netistä, että todella kaksi miestä oli kuollut ja asunto sytytetty tuleen. Juha Olkkolan kuulustelu paljasti jo paljon asunnon tapahtumista.
:
Markku Laitisen jatkokuulustelut
Vajaa kymmenen päivää ensimmäisen kuulustelun jälkeen, myös Markku Laitinen halusi avautua.
- Haluan muuttaa aiempia kuulustelukertomuksiani. Myönnän surmanneeni kaksi miestä Nekalassa noin kuukausi sitten, mutta muistikuvani ovat epäselvät, koska olen ollut juovuksissa ja lääkkeissä.
Siinä vaiheessa, kun surmat tapahtuivat, muistan olleeni yksin, vaikka asuntoon mentiin neljän porukassa yhdessä Toni Välimaan, Teemu Lappalaisen ja Juha Olkkolan kanssa.
Kuitenkin hänen kuulustelunsa kulki sitä rataa, että lähes jokaiseen kysymykseen tuli vastaukseksi: en muista, ei mitään käsitystä, en tiedä, en tiedä enkä muista, ilmeisesti, voi olla, en pysty vastaamaan.
Sen verran hän kuitenkin muisti, että kertoi lyhyesti:
- En pysty sanomaan mitään syytä, miksi menimme miesten asunnolle. Muistan havahtuneeni siihen, kun vedin lyhytteräisen puukon eteisessä makaavasta miehestä irti. Ymmärsin jo silloin yöllä, että olin tappanut miehet.
- Muistan, että olin asunnon keittiössä, kun näin liekkejä olohuoneesta.
Sytyttämisestä minulla ei ole muistikuvaa. Koska olin silloin asunnossa yksin, minun täytyy olla sytyttäjä. Mieleeni on jäänyt myös muistikuva siitä, kun miehet makasivat verissään lattialla.
Koitin heiltä pulssia kaulalta ja mielestäni tunsin sen. Tämä on ollut varmaan ennen tulen sytyttämistä.
En muista potkineeni tai hakanneeni miehiä. Löin vain puukolla. En tiedä ovatko muut osallistuneet puukottamiseen.
- Jos jotakuta miestä on pahoinpidelty jo asunnon oven edessä käytävässä, olen sen tehnyt minä, koska olen aina tekemässä kaikkea tyhmää.
Kuulustelija kysyi, ottaako hän yksin vastuun tapahtumista. Laitinen vastasi:
- Ei kai tässä ole muuta vaihtoehtoa Kuulustelun yhteydessä Virtaselle näytettiin valokuvia uhrien vammoista. Hänelle annettiin mahdollisuus lausua jotakin vammoista. Laitinen sanoi:
- Ihmettelen, voiko tällainen olla mahdollista.
- Oletko aiheuttanut uhreissa näkyvät vammat?
- Näin oletan tapahtuneen, vaikka en muista tapahtumia, vastasi Laitinen.
Kuulustelu jatkui loppuun asti linjalla ”en muista”.
Tarkentavat kysymykset kuuluivat:
- Sinua epäillään kahdesta murhasta, murhiin liittyvistä ryöstöistä, tuhotyöstä, ja kahdesta vahingonteosta, oletko syyllistynyt niihin?
- Ilmeisesti olen. Myönnän olevani korvausvelvollinen asioissa. En voi puolustaa enkä selittää tekojani mitenkään.
Siinä lyhykäisyydessään kuulustelu, jossa Laitinen ensimmäisen kerran myönsi olleensa henkirikospaikalla ja myös tehneensä henkirikokset.
Toni Välimaan jatkokuulustelut
Myös Toni Välimaa halusi muuttaa aiemmin antamaansa kuulustelukertomusta.
- Maanantaina 20. elokuuta 2007 olin Tampereen keskustassa. Hiukan ennen puolta yötä kaverini Markku Laitinen soitti minulle ja sanoi olevansa tulossa myös keskustaan. Hän tuli paikalle Olkkolan Juhan Honda Accordilla, jossa Juha toimi kuskina.
- Otimme muut kaljaa, vain kuskina ollut Juha oli selvin päin. Jossakin vaiheessa päätimme lähteä Nekalaan. Syytä sinne lähtemiseen en tiedä. Nekalaan päästyämme jätimme auton johonkin parkkiin ja jatkoimme matkaa kävellen kohti Atomikylää.
- Muistelen, että minä ja Markku kolkuttelimme jonkin talon ikkunaa. Jossain vaiheessa Markku sitten rikkoi asunnon ikkunan ja hänen kädestään alkoi vuotaa verta. Hän sai käteensä pyyhkeen jostakin asunnosta. Mistään haulikkojutusta minulla ei ole tietoa.
- Aikamme kierrettyämme Nekalan alueella menimme Nekalantie 56 kerrostalon pihaan. Itse irrotin kellarin ikkunan lasin ja ryömin siitä sisälle. Tunnen paikat, koska olen joskus nukkunut siinä kellarissa ollessani poikakodista hatkassa.
- Kun pääsin talon porraskäytävään, näin siellä minulle tuntemattoman miehen. Markku seisoi miehen edessä ja he juttelivat. Yritin avata kellarista käytävään johtavaa ovea, mutta tämä mies oli siten oven edessä, ettei ovea saanut kunnolla auki. Työnsin voimakkaasti ovea ja se osui tähän tuntemattomaan mieheen.
Samassa Markku löi nyrkillä miestä kasvoihin. Mies kaatui maahan osittain käytävän puolelle.
Lyöty mies oli arviolta 50-vuotias. Hänellä oli yllään punainen t-paita ja tummat suorat housut. Markku otti miehen paidasta kiinni ja yritti vetää häntä asuntoon, jonka ovi oli auki. Paita kuitenkin repesi ja Markku alkoi repiä vyöstä miestä sisälle asuntoon. Minä saatoin auttaa häntä kantamalla jaloista.
- Mies ei sanonut sanaakaan, hän vaikutti tajuttomalta. Minä ja Markku siis menimme ensimmäisinä sisälle asuntoon ja perässä tulivat Teemu ja Juha. Tämä mies jätettiin asunnon eteiseen siten, että hänen päänsä osoitti olohuoneen suuntaan ja jalat keittiöön.
Aloimme kaikki neljä pahoinpidellä eteisessä maannutta miestä.
- Muistelen, että mies olisi puhunut jotain meille tässä vaiheessa. Potkimme ja löimme maassa makaavaa miestä joka puolelle vartaloa. Emme silloin tienneet, että asunnossa oli joku toinenkin henkilö.
Olohuoneesta taisi kuulua aivastus tai jotain, jolloin Markku meni katsomaan tilannetta.
Markku alkoi välittömästi pahoinpidellä tätä toistakin miestä. En tiedä käyttikö hän jotain kättä pidempää.
- En osaa sanoa kauanko olimme tuolloin asunnossa, mutta joku koitti miesten pulsseja ja totesi heidän olevan hengissä.
- Palasimme neljään mieheen Juhan autolle ja siellä totesin, että Markulla on kaksi lompakkoa ja Juhalla yksi hallussaan. Muistelen meidän käyneen koettamassa korteilla rahaa jostakin automaatista.
Muistelen Markun huutaneen asunnossa nuoremmalle miehelle: ”Anna tunnusluku.” En tiedä saiko Markku sitä.
Ajelimme jonkin aikaa Nekalan alueella ja otimme asunnosta löytyneitä Tenoxeja. Juha ei ottanut niitä, koska ajoi autoa.
- Jostain syystä päätimme palata miesten asuntoon. Ovet olivat edelleen auki, joten pääsimme helposti sisään. Vanhempi mies makasi verissään eteisessä. Hänellä ei ollut mielestäni vaatteita päällään.
En osaa sanoa oliko mies hengissä, kukaan meistä ei sitä tarkistanut. Markku ja Juha menivät olohuoneen puolelle ja huomasivat toisen miehen hävinneen jonnekin. Markku oli nostanut sänkyä ja löytänyt miehen sieltä. Markku oli yrittänyt nostaa miestä, jolloin tämä oli virtsannut alleen.
- Kun ensimmäisen kerran menimme asuntoon, se oli siistissä kunnossa. Tapahtumien lopussa se oli aivan sekaisin. Minä olin syönyt jotakin ruokaa asunnon jääkapista. En nähnyt, että asunnossa olisi kukaan käyttänyt mitään kättä pidempää puukkoa tai muuta teräasetta. Muistelen, että olisin jossain vaiheessa siirtynyt talon pihamaalle Teemun ja Juhan kanssa. Markkua ei pihassa näkynyt, joten menin uudelleen sisään katsomaan, missä hän viipyy. Tuolloin huomasin, että Markku sytytti jotakin kädessään ollutta rättiä tuleen. Sen syttyessä hän heitti sen jonnekin asuntoon. Poistuin ulos ja kohta Markku tuli perässä.
- Lähdimme kaikki pois talolta. Myönnän tunkeutuneeni Nekalassa erääseen asuntoon ja siellä pahoinpidelleeni asunnossa ollutta vanhempaa miestä.
Kiistän surmanneeni ketään.
:
Teemu Lappalaisen jatkokuulustelut
Vaikka Teemu Lappalainen oli jo ensimmäisessä kuulustelussa tunnustanut olleensa mukana Nekalantie 56 kerrostalossa asunnossa, jossa oli tapahtunut kaksi henkirikosta, ei hän myöntänyt osallistuneensa pahoinpitelyihin millään lailla. Uudelleen kuulusteltaessa koetettiin saada tarkempaa selkoa, kuka oli tehnyt mitäkin asunnossa. Olkkola vastasi tarkentaviin kysymyksiin seuraavasti:
- En osaa sanoa, miksi menimme juuri kyseessä olevaan asuntoon Nekalassa. Kaikki neljä meistä kuitenkin potkivat ja hakkasivat eteisessä makaavaa miestä. Minä itse potkin miestä ylävartaloon, mutta en potkinut häntä päähän.
Markku ja Toni potkivat makaavaa miestä päähän. Juhan näin potkivan miestä jalkoihin ja vyötärön seudulle.
Olohuoneessa ollutta nuorempaa miestä hakkasivat ja potkivat ainoastaan Markku ja Toni.
Itse en koskenut tähän mieheen lainkaan. Myöskään Juha ei mielestäni kajonnut tähän mieheen mitenkään.
- Aiemmin kiistin koskeneeni eteisessä olleeseen mieheen, mutta nyt myönnän potkineeni häntä.
En muista, että olisin hakannut miestä suihkuletkulla, mutta kai se voi pitää paikkansa. Juha kertoi minulle tapauksen jälkeen, että miehiä olisi pahoinpidelty myös paistinpannulla ja silitysraudalla lyömällä.
Tätäkään en itse muista, en myöskään muista, että miesten päällä olisi hypitty. Koska Juha oli meistä ainoa selvin päin, voi hänen kertomansa pitää paikkansa.
En muista myöskään sitä, olisiko joku käyttänyt miehiä vastaan joitakin teräaseita. Ainoa muistikuva minulla on siitä, kun Markku sanoi, että ei meinannut syttyä.
- Tulkitsin asian jotenkin sillain, että Markku oli sytyttänyt asunnon tuleen ennen paikalta pois lähtöään. Seuraavana päivänä Markku esitteli minulle ja muille Mora-tyyppistä siniperäistä puukkoa. Käsittääkseni puukko oli jäänyt meidän mukaan sieltä asunnolta.
Kuulustelijat tekivät kymmeniä tarkentavia kysymyksiä Teemu Venäläiselle, mutta vastaukset olivat luokkaa ”en muista, en ainakaan muista käyttäneen, en mielestäni”.
Hänelle näytettiin myös kuvia uhrien vammoista.
Hän vastasi.
- Tulee huono olo, kun niitä katselee. En ole syyllistynyt miesten murhaamiseen enkä ryöstämiseen.
- Mitä haluat sanoa puolustukseksesi? Voitko mitenkään selittää näitä tekoja?
- En osaa sanoa mitään.
Juha Olkkolan jatkokuulustelut
Kertomansa mukaan selvin päin ollut Juha Olkkola halusi kertoa vielä lisää tapahtumista ilmeisesti helpottaakseen henkistä taakkaansa.
- Aikaisemmin suoritetut kuulustelut pitävät paikkansa, mutta haluan selventää vielä joitakin asioita.
Kun menimme sisään asuntoon ja Markku oli lyönyt vanhemman miehen tajuttomaksi, siirtyi hän asunnon olohuoneen puolelle.
Kurkkasin sinne ja näin, että lattialla oli toinen mies kontillaan ja Markku potki häntä raivokkaasti kylkeen. Miehen pää oli aivan veressä. Markku jatkoi potkimistaan, vaikka kaatui itsekin potkimisen voimasta lattialle.
- Hakkaamisessa vakiintui sellainen työnjako, että Markku potki olohuoneessa olevaa nuorempaa miestä ja Toni ja Teemu keskittyivät eteisessä olevaan vanhempaan mieheen.
- Itse potkaisin kerran eteisessä ollutta mistä takapuoleen. Se oli enemmän sellainen nyppäsy kuin potku.
- Siirryin istumaan asunnon keittiöön ja seurasin sieltä tapahtumia. Tapahtumat jatkuivat siten, että pojat hakkasivat molempia maassa makaavia uhreja siten kuin äsken kerroin, eli Toni ja Teemu touhusivat eteisessä ja Markku olohuoneessa.
Tässä vaiheessa ei pahoinpitelyyn käytetty mitään välineitä, vain nyrkkejä ja potkuja. Muistan myös, että asunnossa alkoi haista virtsa. Markku tuli olohuoneesta ja sanoi surkuttelevalla äänellä eteisessä makaavalle miehelle: ”Ooksää kussu housuun?” Mies vastasi: ”Joo tuli vähän.”
- Toni oli löytänyt asunnon jääkaapista pizzoja ja 0,7 litran Tapiola-viinapullon. Hän kysyi ottaako joku muu. Itse en syönyt tai juonut mitään asunnossa.
Markku oli juuri silloin hakkaamassa ja potkimassa maassa makaavaa miestä ja hän sanoi, että ei nyt ehdi
- Tutkimme asuntoa ja siellä olevia tavaroita. Jostakin löytyi työkalupakki ja hyvin todennäköisesti Toni otti pakista puukon. Asunnon eteisestä Toni otti ainakin kaksi nahkatakkia, joista toista tarjosi minulle.
- Kun olimme saaneet asunnon tutkittua ja romut kerättyä lähdimme ulos asunnosta.
Kävimme A24 huoltoasemalla tankkaamassa ja palasimme takaisin miesten asunnolle.
Markku halusi asunnolle, koska hänellä oli hallussaan asunnosta otettu pankkikortti, mutta ei siihen kuuluvaa tunnuslukua.
- Pääsimme helposti takaisin asuntoon, koska ovet olivat jääneet auki edellisen käynnin jälkeen.
Eteiseen jäänyt mies makasi edelleen paikallaan, mutta olohuoneeseen jäänyt mies oli hävinnyt.
Hänet löydettiin piilosta sängyn alta. Markku karjui: ”Tultiin tunnuslukua hakemaan.”
Kysyin itsekin eteisessä maanneelta mieheltä tunnuslukua, koska ajattelin, että pääsisimme nopeammin pois talosta, jos saisin
tunnusluvun.
Molemmat miehet olivat niin huonossa kunnossa, että eivät pystyneet kuin örisemään.
He eivät varmaan ymmärtäneet tai kuulleet meitä.
- Väkivalta alkoi uudelleen. En muista tarkkaa järjestystä, kuinka kaikki kävi, mutta voin luetella ainakin seuraavat teot, jotka kohdistuivat eteisessä makaavaan mieheen.
Markku oli ottanut jostakin ovilistan, jonka työnsi miehen kainaloon. Hän nojasi listaan koko painollaan ja kysyi, että työnnänkö läpi.
Listan pää oli kuitenkin niin tylppä, että se ei painunut miehen läpi. Miehellä ei ollut enää tässä vaiheessa paitaa ja housutkin olivat nilkoissa.
Toni oli löytänyt jostakin silitysraudan ja otti siitä kahden käden otteen ja alkoi hakata sillä makaavaa miestä päähän, kaulaan ja hartioihin. Toni repi irti eteisen vaatenaulakon. Hän hakkasi naulakolla miestä kylkiin. Sitä oli kuitenkin vaikea käyttää, joten siitä luovuttiin.
Teemu oli repinyt irti wc:n suihkuletkun ja tuli se kädessään miehen viereen. Letkussa oli kiinni myös suihkuosa.
Teemu sanoi: ”Nyt sattuu”, ja alkoi hakata miestä letkulla. Hän antoi välillä letkun Tonille, joka jatkoi letkulla hakkaamista.
Teemu hyppi miehen pään, kyljen ja nilkkojen päällä ainakin 15 kertaa.
Markku osallistui miesten hakkaamiseen ja potkimiseen, mutta hän ei käyttänyt mitään apuvälineitä.
- Myöhemmin Markku sanoi minulle, että hänen kenkänsä haisevat pahalle, koska niissä on varmaan spermaa sen äijän kiveksistä, jota hän potki haaraväliin siellä asunnossa.
Olohuoneen puolella olevan miehen kimpussa oli vain Markku. En nähnyt muitten koskevan mieheen.
Markku sen sijaan oli aivan raivopäinen ja potkiminen oli raakaa. Potkimista jatkui pitkään.
Istuin asunnon keittiössä ja sieltä näki suoraan eteisen läpi olohuoneen puolelle.
- Tilanne oli ahdistava ja painostava. Ymmärsin, että minun olisi tarvinnut hakea apua ja pyrkiä lopettamaan väkivaltatilanne.
En kuitenkaan pystynyt siihen ja ilmeisesti halusin myös ikään kuin kuulua joukkoon.
- Ennen kuin poistuin asunnosta näin Tonin ja Markun ottavan leipäveitsen ja puukon. Markku ja Toni alkoivat hakata eteisessä olevaa miestä näillä aseilla. Tonilla oli lyhytteräinen sinimustakahvainen puukko ja Matilla leipäveitsi. He löivät niillä suoraan alaspäin ja iskut osuivat miehen kylkeen.
Tässä vaiheessa olin niin tuskastunut, että en pystynyt enää katselemaan. Tulin keittiöstä eteiseen, mutta Markku ja Toni eivät edes huomanneet minun liikkumistani.
Siirryin asunnon oviaukkoon. Teemu nojasi tällöin eteisen seinään ja itki.
Pyysin häntä lähtemän ulos kanssani. Menimme ulos, jossa huomasin jalkojeni tärisevän.
Teemu meni polvilleen maahan ottaen käsillään tukea. Hän itki koko ajan.
- Tämän jälkeen lähdin pois paikalta, kuten olen aikaisemmissa kuulusteluissa kertonut.
En tiedä muusta pahoinpitelystä mitään ja tulipalon sytyttämisestä olen kuullut pojilta silloin kun palasin yöllä takaisin Nekalaan etsimään paikalle jääneitä kavereita.
- Haluan selventää vielä, että kun olin asunnossa, en nähnyt kenenkään vetävän miehen kylkeä auki.
Näin vain puukolla ja veitsellä hakkaamiset. Veitsen teräkin muistaakseni vääntyi lyöntien voimasta. Jos olisin nähnyt jonkun avaavan miehen kyljen veitsellä, olisin oksentanut. Miesten vammat aiheutuivat Tonin ja Markun lyöntien johdosta. Itse en veitsiä käyttänyt.
En ole syyllistynyt murhiin. Otin asunnosta vain puhelimen ja siinä kiinni olleen latausletkun.
Muuta väkivaltaa en käyttänyt kuin yhden potkun, joka osui eteisessä makaavan miehen takapuoleen.
- Haluan lopuksi sanoa, että en ole puukottanut tai murhannut ketään enkä ole ollut paikalla, kun asunto on sytytetty tuleen. Eteisessä olleen miehen kylkihaava on tehty silloin, kun en ole ollut asunnossa.
Pyydän uhrien omaisilta anteeksi omaa osuuttani ja sitä, että en ole lähtenyt hakemaan apua.
:
:
:
Tuomiot
Juttua käsiteltiin ensikerran Tampereen käräjäoikeudessa vuoden 2008 alussa.
Kaikki neljä tekijää määrättiin mielentilatutkimukseen, niin kuin odotettavissa oli.
Elokuussa saadun Terveydenhuollon Oikeusturvakeskuksen lausunnon mukaan kaikki tekijät olivat tekoja tehdessään täydessä ymmärryksessä ja täten syyntakeisia.
Elokuun 20. päivänä 2008 juttu tuli uuteen käsittelyyn.
Markku Teemu Laitinen ja
Toni Artturi Välimaa tuomittiin murhasta elinkaudeksi vankeuteen,
Teemu Lappalainen ja
Juha Tapani Olkkola saivat taposta sekä törkeästä pahoinpitelystä seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta vankeutta.
Kaikki neljä tuomittiin törkeästä ryöstöstä.
Markku, joka sytytti uhrien asunnon tuleen, tuomittiin tuhotyöstä sekä maksamaan Tampereen kaupungille remontista yli 175000 euron korvaus.
Kesäkuussa 2009 Turun hovioikeus katsoi Lappalaisen syyllistyneen nuorena henkilönä tehtyyn murhaan ja kovensi rangaistusta yhdeksään vuoteen vankeutta. Muiden tuomiot pysyivät ennallaan.
Nekalan raa’an henkirikoksen pisin vankeusrangaistus jää 17,5 vuoteen eli hän pääsee ehdolliseen vapauteen joulukuussa 2024, päätti Helsingin hovioikeus. Toinen tapauksessa murhasta tuomituista vapautui vuonna 2023.
Cut. Pykälä 21.
-NILS-
