Säiliön sisässä meren pohjaan -74
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Säiliön sisässä meren pohjaan -74
Tästä en vielä löytänyt artikkelia.
Murha ilman ruumista. Tapahtui 70-luvun alussa. Tekijä tuomittiin muistaakseni hoitoon. Murhan (vai oliko siinä peräti kaksi kuollutta) syynä... yllätys yllätys: mustasukkaisuus.
Uhri päätyi painesäiliön sisälle hitsattuna merenpohjaan ja ao. säiliötä ei tähän päivään mennessä ole vielä löytynyt.
Onko jollakulla lisää muistikuvia tai vielä parempaa jos ihan faktaa. Missähän tekijä on nykyisin ja kuinkahan ruumis on säilynyt lieriössä nämä vuodet?
Murha ilman ruumista. Tapahtui 70-luvun alussa. Tekijä tuomittiin muistaakseni hoitoon. Murhan (vai oliko siinä peräti kaksi kuollutta) syynä... yllätys yllätys: mustasukkaisuus.
Uhri päätyi painesäiliön sisälle hitsattuna merenpohjaan ja ao. säiliötä ei tähän päivään mennessä ole vielä löytynyt.
Onko jollakulla lisää muistikuvia tai vielä parempaa jos ihan faktaa. Missähän tekijä on nykyisin ja kuinkahan ruumis on säilynyt lieriössä nämä vuodet?
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
-
Tiina
- Sherlock Holmes
- Viestit: 7233
- Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
- Paikkakunta: Suomessa ollaan.
Nii..Oliko tää se juttu missä mies tappoi vaimonsa ja muutaman kuukauden ikäsen vauvansa?
Ennen murhia mies oli jo pitemmän aikaa käyttäytynyt omituisesti.
Mm..Samassa työpaikassa olevalle sukulaiselle(oliko peräti isä vai isäpuoli?) ei ollut edes kertonut vaimonsa raskaudesta/synnytyksestä mitään
Ja synnytyksen jälkeen eristäytyi perheestään vaikkakin asui samassa asunnossa...
Ennen murhia mies oli jo pitemmän aikaa käyttäytynyt omituisesti.
Mm..Samassa työpaikassa olevalle sukulaiselle(oliko peräti isä vai isäpuoli?) ei ollut edes kertonut vaimonsa raskaudesta/synnytyksestä mitään
Ja synnytyksen jälkeen eristäytyi perheestään vaikkakin asui samassa asunnossa...
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Artikkeli on vapaasti lainattu Poliisi Kertoo kirjasta 1978
Olipa kerran… Vuoden -68 lopulla – tuolloin 26 vuotias Lasse tutustui itseään kolme vuotta nuorempaan Pirkkoon. Lassella oli edellisestä, erimielisyyksiin purkautuneesta avioliitosta poika, joka jäi erossa äidinsä huomaan. Nyt Lassella oli kaikki taas hyvin ja nuoripari vihittiin kesällä -71. He hankkivat asunnokseen Helsingin läheltä omakotitalon, jota siten yhdessä kunnostettiin.
Kesällä -73 Lasse alkoi epäillä, että hänen vaimonsa olisi raskaana. Epäilyksistään huolimatta Lasse ei tohtinut asiaa suoraan vaimoltaan tiedustella. Viimein hän kuitenkin rohkaisi mielensä ja sai vastauksen, että vaimo on siunatussa tilassa. Myöntävä vastaus oli Lasselle shokki sillä hän ei millään lailla ollut henkisesti valmis tulemaan jälleen isäksi. Pian Lassea alkoivat vaivat ajatukset, että lapsi ei olisikaan hänen. Vaimo oli joitain öitä ollut poissa kotoa Lassen tietämättä missä. Myös se, että vaimo ei oma-aloitteisesti kertonut olevansa raskaana lisäsi Lassen taakkaa. Aborttia hän mietti, mutta ei tohtinut tuoda ajatuksiaan julki vaimolleen.
Avioliitto alkoi rakoilla ja aviopuolisot muuttivat eri huoneisiin nukkumaan. Alkoi mykkäkoulu ja yhteiset vierailut sukulaisten ja tuttavien luona jäivät pois. Joitain vieraita heillä kävi, mutta silloin Lasse poistui aina talon alakerrassa olevaan verstaaseen ja pysyi siellä niin kauan kunnes vieraat olivat poistuneet. Pirkko kuitenkin uskoi tulevaisuuteen ja oletti, että Lasse jonain päivänä hyväksyy lapsen. Lasse muuttui pikkuhiljaa eristäytyneemmäksi eikä puhunut edes isälleen tulevasta perhetapahtumasta.
Tammikuun lopulla -74 Pirkko pyöräytti maailmaan terveen poikalapsen. Lasse ei tullut edes katsomaan lasta ja vasta kun häntä pyydettiin tuomaan sairaalaan lapsen ja äidin vaatteita hän kävi siellä, mutta ei silloinkaan mennyt katsomaan äitiä eikä lasta. Lapsen hän näki ensimmäisen kerran vasta kun hän vaimonsa pyynnöstä haki heidät sairaalasta. Lasse jatkoi lapsesta huolimatta täysin eristäytynyttä elämäänsä ottamatta millään tavoin osaa kodintöihin ja lapsen hoitoon.
Normaalin käytännön mukaan terveyssisar kävi talossa 7. ja 11.2. Silloin oli sovittu, että lapsen äiti ottaa yhteyttä kun lapsi on kolmeviikkoinen. Yhteyttä ei milloinkaan otettu.
Pirkon veljen vaimo oli huolissaan kun ei tavoittanut Pirkkoa ja viimein helmi-maaliskuun vaihteessa hän soitti Lasselle työhön ja kysyi Pirkkoa. Lasse oli vastannut sangen asiallisesti olettaen Pirkon olevan lapsensa kanssa juuri soittajan luona. Lasse kertoi vaimonsa poistuneen kolmisen viikkoa sitten. Näihin aikoihin myös Lassen isäpuoli, hänen työnantajansa sai tietää, että Lassella on lapsi. Hän oli totta kai ihmeissään, miksei häntä oltu valistettu mainitunlaisesta perhetapahtumasta.
Tämä veljen vaimo soitti uudelleen 5.3. tiedustellen olisiko Lassella mitään havaintoa vaimostaan ja lapsestaan. Lassen vastauksen ollessa edelleenkin kielteinen sanoi veljen vaimo, että Lassen on mentävä tekemään katoamisilmoitus. Ellei Lasse sitä tee, niin sitten hän tekee sen itse. Lasse ei pitänyt ilmoituksen kanssa kiirettä, vaan 7.3.74 klo 19:25 Poliisi otti vastaan Lassen henkilökohtaisen ilmoituksen siitä, että hänen vuonna -45 syntynyt vihitty vaimonsa oli 3-4 viikkoa sitten poistunut heidän yhteisestä asunnostaan vieden mukanaan aviopuolisoiden 31.1.74 syntyneen kastamattoman poikalapsen. Lasse toki kertoi, että hän eli vaimostaan eristäytyneenä, joskin samassa talossa. Lasse kertoi myös vaimonsa olevan jollain tavalla häiriintynyt ennen katoamistaan.
Lassen pyynnöstä poliisit kävivät Lassen ja Pirkon asunnolla. Asunnosta ei löytynyt mitään katoamiseen viittaavaa. Poliisi otti yhteyden myös kadonneen sukulaisiin ja tuttaviin, mutta kenestäkään heistä ei ollut mitään tietoja joista olisi ollut apua. Kadonneista julkaistiin ilmoituksia sanomalehdissä, mutta mitään valaistusta asiaan ei saatu.
16.3. poliisit menivät Lassen asunnolle. Lassella ei ollut asiassa mitään uutta kerrottavaa ja hän pysyi alkuperäisessä kertomuksessaan. Lasse esitteli auliisti asuntonsa poliiseille ja kellarista löytyi 100 litraa rankkia sekä alkkoholin valmistukseen tarkoitettuja välineitä. Näiden johdosta Lasse sai kutsun saapua kuulusteluun heti seuraavana päivänä. Tuolloin 18.3. järjestettiin myös Lassen asunnon lähimaastossa etsintä, mutta se jäi tuloksettomaksi.
Lasse kävi ennen kuulustelua isäpuolensa hyvän tuttavan, Hugon luona ja kertoi tästä rankkikärystä ja siitä tulevasta kuulustelusta. Hugo otti puheeksi myös Pirkon katoamisen ja Lasse alkoi hermostua. Lasse ei kertonut asiasta juuri mitään ja Hugo ihmetteli miten Lasse ei voi tietää vaimonsa ja lapsensa katoamista edes viikon tarkkuudella.
Rankkikuulustelun päätyttyä poliisi otti puheeksi Pirkon katoamisen ja Lasse alkoi käydä yhä vaitonaisemmaksi kertoen kuitenkin ajelleensa Etelä-Suomen kaupungeissa vaimoaan etsimässä. Komisarion viimein viitatessa kadonneitten mahdolliseen kuolemaan Lasse sanoi, että ”en puhu enää mitään, sillä en saa heitä enää takaisin”. Hän ei kuitenkaan suostunut selittämään mitä tällä tarkoitti. Kuulustelun jatkuessa komisario kysyi suoraan, että oletko surmannut vaimosi ja lapsesi, Lasse sanoi, ”että kyllä minä kait heille olen jotain kännipäissäni tehnyt”.
Viimein Lasse tunnusti surmat. Ensin hän oli lyönyt vaimoaan nyrkillä kasvoihin useaan kertaan ja ampunut hänet sitten kuoliaaksi kellarista noutamallaan omatekoisella tussarilla. Tekoa oli edeltänyt kova riita ja tuon riidan aikana lapsi oli pudonnut keittiön pöydältä ja kaiketi kuollut. Lähemmin ei Lasse osannut lapsen kuolemaa selittää.
Mihin ruumiit sitten olivat joutuneet? Lasse kertoi asentaneensa lapsen ruumiin kantokassiin ja heittäneensä mereen Hernesaaren rannassa. Vaimonsa ruumiin hän oli laittanut jonkinlaiseen metalliastiaan ja kuljettanut hänet Citroen 2CV –autollaan Hangon lähelle ja upottanut siellä mereen.
Myöhemmin kuulusteluissa Lasse kertoi tapauksen yksityiskohtia lisää. Surman jälkeen hän vei vaimonsa ruumiin kellariin missä hänellä oli kaikenlaisen romun joukossa painesäiliö. Lasse oli polttoleikannut säiliön auki ja asentanut vaimonsa ruumiin säiliöön, jonka jälkeen hän oli hitsannut säiliön kiinni. Lapsi oli samassa yhteydessä asennettu kassiin. Vuorokautta myöhemmin yöllä Lassen ”Ratsu Reima 2” kuten hänen autonsa takapellissä luki, oli kiitänyt Hernesaaren kärkeen jossa hän siis viskasi kassin sisältöineen mereen. Sen jälkeen hän oli ajanut Tammisaaren ja Hangon välissä olevaan Öbyn kylään, ottanut rannasta soutuveneen, hinannut sillä säiliötä noin 100 metrin päähän rannasta ja päästänyt säiliön sitten upoksiin.
Lasse näytti poliisille ne paikat missä hän ruumiit heitti mereen. Ensin tutkittiin Hernesaaren ranta sukeltajien kanssa mutta mitään ei löytynyt. Se ei toki ollut mikään ihme, sillä paikalle ajettiin koko ajan täyttömaata ja läheltä rantaa kulkevat isot laivat saivat jäät liikkumaan ja veden vellomaan. Etsinnät lopetettiin vauvan ruumiin osalta hyödyttöminä ja tarkoituksettomina. Tämän jälkeen mentiin Öbyn kylään. Lasse näytti paikan mistä hän oli ottanut veneen ja kertonut kuinka matkan jatkuessa säiliö kävi aina vaan painavammaksi koska se tietysti pikkuhiljaa täyttyi vedellä. Narun irroittettuaan hän oli kuullut pulputusta ja arvannut säiliön uppoavan.
Ruumiiden hävittämisen jälkeen Lasse oli kiiruhtanut kotiinsa sen minkä rättisitikka kulki ja kotona hän oli hävittänyt lapsen ja Pirkon vaatteita, koska kaiken piti näyttää siltä, että he olisivat poistuneet kodistaan oma-aloitteisesti. Vaatteet hän oli heittänyt eri talojen roskapönttöihin, polttouuneihin ja viskellyt niitä myös autonsa ikkunasta ulos matkojensa varrella.
Poliisilla oli nyt ongelma. Mies oli tunnustanut surmatyöt, mutta muuta näyttöä ei ollut. Lasse kertoi vielä, että tultuaan kotiin hän oli nostanut lapsen päänsä päälle kiusoitellakseen vaimoaan. Vaimo oli potkaissut Lassea munille ja Lasse oli kaatunut ja samalla lapsi oli taittanut niskansa. Vaimo oli ottanut lattialta äänettömän lapsen ja aikonut lähteä pois ja ilmoittaa asiasta poliisille. Tämän jälkeen Lasse oli ampunut vaimonsa tiskipöydältä ottamallaan aseella. Rähinän jälkeen Lassen koira oli räksyttänyt pari tuntia.
Todisteet kuitenkin puhuivat puolestaan myös näytössä, eli naapuri muisti koiran poikkeuksellisen pitkän räksytyksen ja kävi ilmi, että Lassella tosiaan oli ollut iso painesäiliö kellarissaan. Nyt sitä ei enää ollut. Lassella oli myös hitsauslaitteet, joilla säiliön avaaminen ja sulkeminen onnistui hyvin. Öbyn venejuttu täsmäsi Lassen kertomukseen ja sieltä löytyi myös kettinki, joka oli katkaistu Lassen työpajasta otetuilla voimapihdeillä. Asunnosta löytyi myös veritahroja lattialistojen alta, lieden alta ja ullakolle johtavista portaista. Kaikki se osoittautui ihmisen vereksi. Suoritetuissa kokeissa kävi myös ilmi, että keittiön lattialla oli ollut paljon verta, vaikka sitä oli yritetty pesemällä poistaa.
Öbyn lahdella suoritettiin etsintöjä mutta painesäiliötä ei löydetty. Paikalla käy kova pohjavirta ainakin silloin kun patoaltaasta lasketaan vettä. Säiliöön on sen mallin vuoksi saattanut jäädä ilmaa, jota ruumiin kaasuuntuminen on lisännyt ja säiliö on voinut kellua kauas ulapalle.
Lasse vangittiin epäiltynä vaimonsa murhasta ja lapsensa kuolemantuottamuksesta.
Päätös jutussa annettiin 12.11.74. Lasse ei kuitenkaan enää ollut läsnä, koska hän oli sairastunut. Hänelle oli määrätty uskottu mies, hänen isäpuolensa. Kihlakunnanoikeus katosi Lassen syyllistyneen kaikkiin syytteessä mainittuihin tekohin, niiden joukossa murhaan ja kuolemantuottamukseen. Lassen katsottiin olevan teot tehdessään ymmärrystä vaille ja hänet jätettiin rangaistukseen tuomitsematta. Päätös jäi pysyväksi.
Koska uhreja ei oltu löydetty, heistä ei ollut kuolintodistusta, heitä ei ollut haudattu, he jäivät elävien kirjoihin.
22.11.76 Espoon kihlakunnanoikeus julisti 21.10.45 syntyneen Pirkon ja hänen 31.1.74 syntyneen poikansa kuolleiksi. Kuolinpäiväksi määrättiin 1.3.74.
Omia mietelmiä:
Ruumiit ovat mitä ilmeisimmin edelleen löytymättä? Joutuikohan Lasse siis mielisairaalaan ja missä hän on nyt?
Pirkon kohtaloksi tuli rakastuminen väärään mieheen. Niin kuin monen muunkin naisen tässä maassa. Pirkon poika olisi täyttänyt tänä vuonna 33 vuotta.
Olipa kerran… Vuoden -68 lopulla – tuolloin 26 vuotias Lasse tutustui itseään kolme vuotta nuorempaan Pirkkoon. Lassella oli edellisestä, erimielisyyksiin purkautuneesta avioliitosta poika, joka jäi erossa äidinsä huomaan. Nyt Lassella oli kaikki taas hyvin ja nuoripari vihittiin kesällä -71. He hankkivat asunnokseen Helsingin läheltä omakotitalon, jota siten yhdessä kunnostettiin.
Kesällä -73 Lasse alkoi epäillä, että hänen vaimonsa olisi raskaana. Epäilyksistään huolimatta Lasse ei tohtinut asiaa suoraan vaimoltaan tiedustella. Viimein hän kuitenkin rohkaisi mielensä ja sai vastauksen, että vaimo on siunatussa tilassa. Myöntävä vastaus oli Lasselle shokki sillä hän ei millään lailla ollut henkisesti valmis tulemaan jälleen isäksi. Pian Lassea alkoivat vaivat ajatukset, että lapsi ei olisikaan hänen. Vaimo oli joitain öitä ollut poissa kotoa Lassen tietämättä missä. Myös se, että vaimo ei oma-aloitteisesti kertonut olevansa raskaana lisäsi Lassen taakkaa. Aborttia hän mietti, mutta ei tohtinut tuoda ajatuksiaan julki vaimolleen.
Avioliitto alkoi rakoilla ja aviopuolisot muuttivat eri huoneisiin nukkumaan. Alkoi mykkäkoulu ja yhteiset vierailut sukulaisten ja tuttavien luona jäivät pois. Joitain vieraita heillä kävi, mutta silloin Lasse poistui aina talon alakerrassa olevaan verstaaseen ja pysyi siellä niin kauan kunnes vieraat olivat poistuneet. Pirkko kuitenkin uskoi tulevaisuuteen ja oletti, että Lasse jonain päivänä hyväksyy lapsen. Lasse muuttui pikkuhiljaa eristäytyneemmäksi eikä puhunut edes isälleen tulevasta perhetapahtumasta.
Tammikuun lopulla -74 Pirkko pyöräytti maailmaan terveen poikalapsen. Lasse ei tullut edes katsomaan lasta ja vasta kun häntä pyydettiin tuomaan sairaalaan lapsen ja äidin vaatteita hän kävi siellä, mutta ei silloinkaan mennyt katsomaan äitiä eikä lasta. Lapsen hän näki ensimmäisen kerran vasta kun hän vaimonsa pyynnöstä haki heidät sairaalasta. Lasse jatkoi lapsesta huolimatta täysin eristäytynyttä elämäänsä ottamatta millään tavoin osaa kodintöihin ja lapsen hoitoon.
Normaalin käytännön mukaan terveyssisar kävi talossa 7. ja 11.2. Silloin oli sovittu, että lapsen äiti ottaa yhteyttä kun lapsi on kolmeviikkoinen. Yhteyttä ei milloinkaan otettu.
Pirkon veljen vaimo oli huolissaan kun ei tavoittanut Pirkkoa ja viimein helmi-maaliskuun vaihteessa hän soitti Lasselle työhön ja kysyi Pirkkoa. Lasse oli vastannut sangen asiallisesti olettaen Pirkon olevan lapsensa kanssa juuri soittajan luona. Lasse kertoi vaimonsa poistuneen kolmisen viikkoa sitten. Näihin aikoihin myös Lassen isäpuoli, hänen työnantajansa sai tietää, että Lassella on lapsi. Hän oli totta kai ihmeissään, miksei häntä oltu valistettu mainitunlaisesta perhetapahtumasta.
Tämä veljen vaimo soitti uudelleen 5.3. tiedustellen olisiko Lassella mitään havaintoa vaimostaan ja lapsestaan. Lassen vastauksen ollessa edelleenkin kielteinen sanoi veljen vaimo, että Lassen on mentävä tekemään katoamisilmoitus. Ellei Lasse sitä tee, niin sitten hän tekee sen itse. Lasse ei pitänyt ilmoituksen kanssa kiirettä, vaan 7.3.74 klo 19:25 Poliisi otti vastaan Lassen henkilökohtaisen ilmoituksen siitä, että hänen vuonna -45 syntynyt vihitty vaimonsa oli 3-4 viikkoa sitten poistunut heidän yhteisestä asunnostaan vieden mukanaan aviopuolisoiden 31.1.74 syntyneen kastamattoman poikalapsen. Lasse toki kertoi, että hän eli vaimostaan eristäytyneenä, joskin samassa talossa. Lasse kertoi myös vaimonsa olevan jollain tavalla häiriintynyt ennen katoamistaan.
Lassen pyynnöstä poliisit kävivät Lassen ja Pirkon asunnolla. Asunnosta ei löytynyt mitään katoamiseen viittaavaa. Poliisi otti yhteyden myös kadonneen sukulaisiin ja tuttaviin, mutta kenestäkään heistä ei ollut mitään tietoja joista olisi ollut apua. Kadonneista julkaistiin ilmoituksia sanomalehdissä, mutta mitään valaistusta asiaan ei saatu.
16.3. poliisit menivät Lassen asunnolle. Lassella ei ollut asiassa mitään uutta kerrottavaa ja hän pysyi alkuperäisessä kertomuksessaan. Lasse esitteli auliisti asuntonsa poliiseille ja kellarista löytyi 100 litraa rankkia sekä alkkoholin valmistukseen tarkoitettuja välineitä. Näiden johdosta Lasse sai kutsun saapua kuulusteluun heti seuraavana päivänä. Tuolloin 18.3. järjestettiin myös Lassen asunnon lähimaastossa etsintä, mutta se jäi tuloksettomaksi.
Lasse kävi ennen kuulustelua isäpuolensa hyvän tuttavan, Hugon luona ja kertoi tästä rankkikärystä ja siitä tulevasta kuulustelusta. Hugo otti puheeksi myös Pirkon katoamisen ja Lasse alkoi hermostua. Lasse ei kertonut asiasta juuri mitään ja Hugo ihmetteli miten Lasse ei voi tietää vaimonsa ja lapsensa katoamista edes viikon tarkkuudella.
Rankkikuulustelun päätyttyä poliisi otti puheeksi Pirkon katoamisen ja Lasse alkoi käydä yhä vaitonaisemmaksi kertoen kuitenkin ajelleensa Etelä-Suomen kaupungeissa vaimoaan etsimässä. Komisarion viimein viitatessa kadonneitten mahdolliseen kuolemaan Lasse sanoi, että ”en puhu enää mitään, sillä en saa heitä enää takaisin”. Hän ei kuitenkaan suostunut selittämään mitä tällä tarkoitti. Kuulustelun jatkuessa komisario kysyi suoraan, että oletko surmannut vaimosi ja lapsesi, Lasse sanoi, ”että kyllä minä kait heille olen jotain kännipäissäni tehnyt”.
Viimein Lasse tunnusti surmat. Ensin hän oli lyönyt vaimoaan nyrkillä kasvoihin useaan kertaan ja ampunut hänet sitten kuoliaaksi kellarista noutamallaan omatekoisella tussarilla. Tekoa oli edeltänyt kova riita ja tuon riidan aikana lapsi oli pudonnut keittiön pöydältä ja kaiketi kuollut. Lähemmin ei Lasse osannut lapsen kuolemaa selittää.
Mihin ruumiit sitten olivat joutuneet? Lasse kertoi asentaneensa lapsen ruumiin kantokassiin ja heittäneensä mereen Hernesaaren rannassa. Vaimonsa ruumiin hän oli laittanut jonkinlaiseen metalliastiaan ja kuljettanut hänet Citroen 2CV –autollaan Hangon lähelle ja upottanut siellä mereen.
Myöhemmin kuulusteluissa Lasse kertoi tapauksen yksityiskohtia lisää. Surman jälkeen hän vei vaimonsa ruumiin kellariin missä hänellä oli kaikenlaisen romun joukossa painesäiliö. Lasse oli polttoleikannut säiliön auki ja asentanut vaimonsa ruumiin säiliöön, jonka jälkeen hän oli hitsannut säiliön kiinni. Lapsi oli samassa yhteydessä asennettu kassiin. Vuorokautta myöhemmin yöllä Lassen ”Ratsu Reima 2” kuten hänen autonsa takapellissä luki, oli kiitänyt Hernesaaren kärkeen jossa hän siis viskasi kassin sisältöineen mereen. Sen jälkeen hän oli ajanut Tammisaaren ja Hangon välissä olevaan Öbyn kylään, ottanut rannasta soutuveneen, hinannut sillä säiliötä noin 100 metrin päähän rannasta ja päästänyt säiliön sitten upoksiin.
Lasse näytti poliisille ne paikat missä hän ruumiit heitti mereen. Ensin tutkittiin Hernesaaren ranta sukeltajien kanssa mutta mitään ei löytynyt. Se ei toki ollut mikään ihme, sillä paikalle ajettiin koko ajan täyttömaata ja läheltä rantaa kulkevat isot laivat saivat jäät liikkumaan ja veden vellomaan. Etsinnät lopetettiin vauvan ruumiin osalta hyödyttöminä ja tarkoituksettomina. Tämän jälkeen mentiin Öbyn kylään. Lasse näytti paikan mistä hän oli ottanut veneen ja kertonut kuinka matkan jatkuessa säiliö kävi aina vaan painavammaksi koska se tietysti pikkuhiljaa täyttyi vedellä. Narun irroittettuaan hän oli kuullut pulputusta ja arvannut säiliön uppoavan.
Ruumiiden hävittämisen jälkeen Lasse oli kiiruhtanut kotiinsa sen minkä rättisitikka kulki ja kotona hän oli hävittänyt lapsen ja Pirkon vaatteita, koska kaiken piti näyttää siltä, että he olisivat poistuneet kodistaan oma-aloitteisesti. Vaatteet hän oli heittänyt eri talojen roskapönttöihin, polttouuneihin ja viskellyt niitä myös autonsa ikkunasta ulos matkojensa varrella.
Poliisilla oli nyt ongelma. Mies oli tunnustanut surmatyöt, mutta muuta näyttöä ei ollut. Lasse kertoi vielä, että tultuaan kotiin hän oli nostanut lapsen päänsä päälle kiusoitellakseen vaimoaan. Vaimo oli potkaissut Lassea munille ja Lasse oli kaatunut ja samalla lapsi oli taittanut niskansa. Vaimo oli ottanut lattialta äänettömän lapsen ja aikonut lähteä pois ja ilmoittaa asiasta poliisille. Tämän jälkeen Lasse oli ampunut vaimonsa tiskipöydältä ottamallaan aseella. Rähinän jälkeen Lassen koira oli räksyttänyt pari tuntia.
Todisteet kuitenkin puhuivat puolestaan myös näytössä, eli naapuri muisti koiran poikkeuksellisen pitkän räksytyksen ja kävi ilmi, että Lassella tosiaan oli ollut iso painesäiliö kellarissaan. Nyt sitä ei enää ollut. Lassella oli myös hitsauslaitteet, joilla säiliön avaaminen ja sulkeminen onnistui hyvin. Öbyn venejuttu täsmäsi Lassen kertomukseen ja sieltä löytyi myös kettinki, joka oli katkaistu Lassen työpajasta otetuilla voimapihdeillä. Asunnosta löytyi myös veritahroja lattialistojen alta, lieden alta ja ullakolle johtavista portaista. Kaikki se osoittautui ihmisen vereksi. Suoritetuissa kokeissa kävi myös ilmi, että keittiön lattialla oli ollut paljon verta, vaikka sitä oli yritetty pesemällä poistaa.
Öbyn lahdella suoritettiin etsintöjä mutta painesäiliötä ei löydetty. Paikalla käy kova pohjavirta ainakin silloin kun patoaltaasta lasketaan vettä. Säiliöön on sen mallin vuoksi saattanut jäädä ilmaa, jota ruumiin kaasuuntuminen on lisännyt ja säiliö on voinut kellua kauas ulapalle.
Lasse vangittiin epäiltynä vaimonsa murhasta ja lapsensa kuolemantuottamuksesta.
Päätös jutussa annettiin 12.11.74. Lasse ei kuitenkaan enää ollut läsnä, koska hän oli sairastunut. Hänelle oli määrätty uskottu mies, hänen isäpuolensa. Kihlakunnanoikeus katosi Lassen syyllistyneen kaikkiin syytteessä mainittuihin tekohin, niiden joukossa murhaan ja kuolemantuottamukseen. Lassen katsottiin olevan teot tehdessään ymmärrystä vaille ja hänet jätettiin rangaistukseen tuomitsematta. Päätös jäi pysyväksi.
Koska uhreja ei oltu löydetty, heistä ei ollut kuolintodistusta, heitä ei ollut haudattu, he jäivät elävien kirjoihin.
22.11.76 Espoon kihlakunnanoikeus julisti 21.10.45 syntyneen Pirkon ja hänen 31.1.74 syntyneen poikansa kuolleiksi. Kuolinpäiväksi määrättiin 1.3.74.
Omia mietelmiä:
Ruumiit ovat mitä ilmeisimmin edelleen löytymättä? Joutuikohan Lasse siis mielisairaalaan ja missä hän on nyt?
Pirkon kohtaloksi tuli rakastuminen väärään mieheen. Niin kuin monen muunkin naisen tässä maassa. Pirkon poika olisi täyttänyt tänä vuonna 33 vuotta.
Viimeksi muokannut Doctor Lecter, Ti Heinä 31, 2007 8:24 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Enpäs tämmöistä tapausta muistakkaan...
Tuskinpa tosiaan koskaan olisi jäänyt kiinni, ellei olisi itse tunnustanut! Mahtaakohan Lasse olla vielä elävien kirjoissa? Ja mielenkiintoista olisi myös tietää, että missä hän nykyään on..?Kukaan täällä ei vaan taida tietää..
Minulla ei ole mitään niitä vastaan, joilla ei ole mitään minua vastaan.
Re: Säiliön sisässä meren pohjaan -74
Nostetaanpas esille tämä Lecterin alustus eräästä onnettomasta parisuhteesta ja siitä, miten karmealla tavalla kaikki päättyi.
Kaikki ovat vähän hulluja, paitsi Te ja minä..... ja joskus tuumin, että etteköhän Tekin.
Thomas Fuller
Thomas Fuller
Re: Säiliön sisässä meren pohjaan -74
Jäin miettimään että eikö tuollaisen säiliön pitäisi löytyä miinaharavalla vielä vuosienkin päästä? Voiko vedellä täyttynyt säiliö ajelehtia niin pitkää matkaa, ettei sitä enää voi löytää lähistöltä? Aika iso esinehän tuo on.
benz. tolu. mtbe tame etbe xyl. hex. sex.
-
Ralle Ryökäle
- Hercule Poirotin viikset
- Viestit: 114
- Liittynyt: Ma Huhti 27, 2009 8:50 am
Re: Säiliön sisässä meren pohjaan -74
Puhuttiin pienessä piirissä aikoinaan painesäiliöjutusta. Tekijän nimeä en muista mitenkään, vaikka se oli aikoinaan esillä lehdissäkin vaikka olikin lopulta syyntakeeton. Isäpuolellaan oli muistaakseni jokin metallialan yritys Espoossa mutta sen muistan varmasti, että tämä "Lasse" asui vaimonsa kanssa Kauniaisten puolella.
"Lassen" myöhemmästä kohtalosta en tiedä muuta kuin että suljetulle osastolle joutui.
"Lassen" myöhemmästä kohtalosta en tiedä muuta kuin että suljetulle osastolle joutui.
...tie auki taivasta myöten, eikä koskaan takaisin.
-
Inhorealisti
Re: Säiliön sisässä meren pohjaan -74
Kovin surullinen tapahtumaketju ja aivan järkyttävät kaksi ihmiskohtaloa.
Minulle tuli tarinasta mieleen Uunisurma: jotenkin yhtä mielipuolinen lopputulos ja tekijä yhtä vähä-älyinen.
Minulle tuli tarinasta mieleen Uunisurma: jotenkin yhtä mielipuolinen lopputulos ja tekijä yhtä vähä-älyinen.
Re: Säiliön sisässä meren pohjaan -74
Onpas ollut mielenhäiriössä tämäkin miekkonen. Ajatuksena heräsi että jollain harrastelijalla saattaa olla ruumiinkuljetukseen käytetty 2cv vielä tallessa. Mietin onkohan ollut farmari malli vai onkohan painesäiliö kenties mennyt ihan normi citikan kyytiin.
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Re: Säiliön sisässä meren pohjaan -74
Tuo Citroen 2CV oli ihan perinteistä mallia. Kuriositeettina mainittakoot, että ko. "rättäri" oli vuosimallia 1963 tai vanhempi, koska siinä ei ollut sivuikkunaa takaoven takana. Vai milloin tuo muutos tehtiin, ts ikkuna lisättiin?peteme kirjoitti:Ajatuksena heräsi että jollain harrastelijalla saattaa olla ruumiinkuljetukseen käytetty 2cv vielä tallessa. Mietin onkohan ollut farmari malli vai onkohan painesäiliö kenties mennyt ihan normi citikan kyytiin.
Tekijä oli Heikki Merikoski. Surmista on artikkeli myös Alibissa 7/1982.
"Ei tämä elämä tästä parane. Tuula sanoi helmikuun 7. päivänä puhelimessa sisarelleen".
Ei parantunut ei. Se loppui kokonaan.
- Liitteet
-
- Auto, jolla uhrit kuljetettiin. Kuva poliisi.
- 2CV.jpg (41.01 KiB) Katsottu 20014 kertaa
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
-
Miss_Millhone
- Lauri Hanhivaara
- Viestit: 128
- Liittynyt: Su Elo 24, 2014 4:06 pm
Re: Säiliön sisässä meren pohjaan -74
Doctor Lecter kirjoitti:Tuo Citroen 2CV oli ihan perinteistä mallia. Kuriositeettina mainittakoot, että ko. "rättäri" oli vuosimallia 1963 tai vanhempi, koska siinä ei ollut sivuikkunaa takaoven takana. Vai milloin tuo muutos tehtiin, ts ikkuna lisättiin?peteme kirjoitti:Ajatuksena heräsi että jollain harrastelijalla saattaa olla ruumiinkuljetukseen käytetty 2cv vielä tallessa. Mietin onkohan ollut farmari malli vai onkohan painesäiliö kenties mennyt ihan normi citikan kyytiin.
Oopperaikkuna tuli Ranskassa valmistettuihin rättäreihin syyskuussa 1965, käsittääkseni Belgiassa valmistetuissa saattoi olla jo aiemmin.
Tuostahan voisi nakata kyselyä 2 cv-killan foorumille, tietääkö joku onko kyseinen kuljin vielä ajossa ja kenen omistuksessa.