Gustafssonin vammat (ketju 2)

[Ross Sullivan]

^En missään nimessä "irvaile" Kostille, vaan päinvastoin. Muistaakseni hän on jossain yhteydessä viitannut aivovammaan.

On ymmärretty asiaa ymmärtämättömän olevan käsittämättä, että Gustafssonin vammat eivät perustu hänen olemattomiin puheisiinsa "4 päivän tajuttomuudesta" (joka on ainoastaan Turun Sanomien väittämä), vaan häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin ja diagnooseihin.
Siksikin olisi mukavaa saada ketjuun uutta contentia kontekstissa.

Eivät ne varmaan perustukaan vuonna 1995 kännissä annettuun haastatteluun, mikä ilmeisesti johti poliisin uudelleenaktivoitumiseen tutkinnassa.

Hoitaneet lääkärit eivät edes teoriassa voineet diagnosoida luotettavaati keskivaikeaa aivovammaa Suomessa 60-luvulla.

Kiitos näistä suorastaan legendaarisista väittämistäsi mutta sinun ei todellakaan tarvitse todistella ymmärtämättömyyttäsi yhtään enempää.

En minä sinun lupaasi kirjoittamiseen tarvitsekaan. Lisään vielä edelliseen sen, että edelleenkin aivovamman luotettava diagnosoiminen on haastavaa. Tosin nykyään sen ei tarvitse perustua pelkästään uhrin väitteisiin tai silmämääräisesti suoritettavaan arvioon.

[LexVeritas]

^Minusta on ihan ok, että todistelet lisää ymmärtämättömyyttäsi, jos se kerran on sinulle tärkeää.
Asiaa ymmärtäville on selvää, että Gustafssonin aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto kliinisten havaintojen lisäksi oli hänen aivosähköfilmissään 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusiorajainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa sekä röntgenlääkärin ja neurokirurgien tekemät diagnoosit kallonpohjan murtumasta ja aivoruhjetasoisesta aivovammasta.

[Ross Sullivan]

^Minusta on ihan ok, että todistelet lisää ymmärtämättömyyttäsi, jos se kerran on sinulle tärkeää.
Asiaa ymmärtäville on selvää, että Gustafssonin aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto kliinisten havaintojen lisäksi oli hänen aivosähköfilmissään 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusiorajainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa sekä röntgenlääkärin ja neurokirurgien tekemät diagnoosit kallonpohjan murtumasta ja aivoruhjetasoisesta aivovammasta.

Lainaus: ETPKn yhteenveto:

"Tuotu poliklinikalle 5.6.1960 klo 14.00. Tulovaiheessa on merkitty: "unelias, reagoi jonkin verran puhutteluun, vastaa sanoin joista ei saa selvää". Pulssi on suuri tasainen, säännöllinen 55 kertaa minuutissa, verenpaine 140/80.

Töölön sairaalan röntgentutkimuksessa ei ole todettu kallovammaa. Alaleuassa vasemmalla on poikkimurtuma ja myös murtuma samalla puolella leukanivelen lähellä. Poikkimurtuman kohdalla ja vasemmalla korvan yläpuolella on ruhjehaavat, jotka on hoidettu ompelein. Alkutoimien jälkeen Gustafsson on siirretty osastolle kaksi, ja 7.6.1960 neurokirurgiseen klinikkaan. 17.6.1960 hänelle on suoretettu PEG-kuvaus (aivojen ilmatutkimus). Tutkimuksessa ei tullut esille aivovammaa. Gustafsson on kotiutettu 23.6.2960 merkinnöin "potilas toipunut hyvin, mutta muistamattomuus on edelleen totaali."."

Hirvensalo:

"Hänellä ei ollut kallonmurtumaa eikä sitä epäilty myöhemminkään. Isku leukaan löi korvakäytävän tukkoon, mutta sen seinämän ahtautuma ei ollut kallonmurtuma. Hänen työkykynsä palautui nopeasti eikä hän tarvinnut kuntoutusta, kuten aivopotilaat yleensä. Häntä pidettiin melko pitkään sairaalassa, kuten siihen aikaan oli tapana, Hirvensalo totesi.

- Jos hän oli umpitajuttomana surma-aamun kuudesta päivä kahteen, pitäisi löytää sitä vastaavat vammat, mutta niitä ei ollut. Siinä on selvä ristiriita, sillä nyt yksikään palanen ei todenna aivovamman olemassaoloa. Edes sen ajan röntgenkuvissa ei havaittu aivoruhjetta, joka aiheuttaisi tajuttomuuden.

Gustafssonin pulssi oli sairaalassa normaali eikä verenkierrossa tai -paineissa havaittu muutoksia. Hengityskonetta ei tarvittu, kuten tajuttomille yleensä"

Varmaan vähän älykkäämpi ymmärtää, että kysymystä Nissen vammoista ei olisi käyty oikeudessa (ainakaan laajasti), jos vammat olisi yksiselitteisesti ja luotettavasti todennettu.

[LexVeritas]

Ymmärtämätön ei käsitä, että Hirvensalon höpinä

"aamukuudesta päiväkahteen kestäneestä umpitajuttomuudesta "

on ristiriidassa murhapaikan silminnäkijöiden ja sairaalan ensiavun todistajanlausuntojen kanssa. Gustafsson ei ollut murhapaikalta löydettäessä eikä sairaalaan tuotaessa tajuton. Gustafssonin tajuttomuuden pituudesta murhapaikalla ei ole olemassa mitään tietoa. Hänen oireensa ja aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusiorajainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa sekä vammautumishetken jälkeinen totaali muistamattomuutensa sopivat täydellisesti aivovammaan. On selvä asia, että tajuttomuuden, alentuneen tajunnantason ja muistikatkoksen välisen eron ymmärtäminen on ymmärtämättömälle mahdotonta.

Hirvensalo ei koskaan hoitanut Gustafssonia. Hänen arvionsa 45 vuotta tapahtuneen jälkeen olivat höyhenenkevyttä kamaa verrattuna aikalaislääkäreiden tekemiin diagnooseihin aivoruhjetasoisesta (mahdollisesti diffuusista) aivovammasta ja kallonpohjan murtumasta, johon liittyvät röntgenkuvat eivät olleet enää saatavilla. Tulee muistaa, että myös Hirvensalo oikeuslausunnossaan taipui Tenovuon ja Öhmanin kannalle, jonka mukaan Gustafsson oli mahdollisesti murhapaikalla tajuton ja toimintakyvytön.

Asiasta ei syntynyt oikeudessa minkäänlaista kiistaa.

Tenovuo jopa ihmetteli, että asiasta ylipäätään oli herännyt keskustelua.

Kertauksena neurokirurgi Juha Öhmanin lista Gustafssonin vammoista:

1) murtuma vasemmalla alaleuassa hampaiden välissä

2) ja nivelnastan kohdalla

3) vasemmassa poskiluussa sivuseinämässä ja katossa

4) sekä poskikaaressa

5) minkä lisäksi otsaluun ja poskiluun liitos on auennut

6) sekä ohimoluun ääriviivassa korvan takana vasemmalla on ollut murtuma.

7) Lisäksi G:lla on ollut ruhjehaavat ohimon päälaen seudussa

8. poskessa

9) ja leuassa

10) sekä viiltohaava oikeassa kyynärvarressa.

[Ross Sullivan]

^Ilmeisesti joidenkin mielestä mahdollisimman pitkä ja valheellinen viesti lisää uskottavuutta.

Syyttäjän ja puolustuksen asiantuntijoiden todistelut vammoista olivat lähes täysin vastakkaiset. Esimerkiksi Hirvensalon mukaan lääketieteelliset tutkimukset eivät tukeneet Gustafssonin puolustuksen väitettä vakavasta tai keskivaikeasta aivovammasta.

Lainaus: ETPK:n yhteenveto:

"Tuotu poliklinikalle 5.6.1960 klo 14.00. Tulovaiheessa on merkitty: "unelias, reagoi jonkin verran puhutteluun, vastaa sanoin joista ei saa selvää". Pulssi on suuri tasainen, säännöllinen 55 kertaa minuutissa, verenpaine 140/80.

Töölön sairaalan röntgentutkimuksessa ei ole todettu kallovammaa. Alaleuassa vasemmalla on poikkimurtuma ja myös murtuma samalla puolella leukanivelen lähellä. Poikkimurtuman kohdalla ja vasemmalla korvan yläpuolella on ruhjehaavat, jotka on hoidettu ompelein. Alkutoimien jälkeen Gustafsson on siirretty osastolle kaksi, ja 7.6.1960 neurokirurgiseen klinikkaan. 17.6.1960 hänelle on suoretettu PEG-kuvaus (aivojen ilmatutkimus). Tutkimuksessa ei tullut esille aivovammaa. Gustafsson on kotiutettu 23.6.2960 merkinnöin "potilas toipunut hyvin, mutta muistamattomuus on edelleen totaali."."

Ainoa "konkreettinen näyttö" keskivaikeasta aivovammasta on Nissen omat paskapuheet.

[LexVeritas]

Kannattaa tosiaan sivuuttaa Hirvensalon ihmeelliset höpinät "8 tunnin umpitajuttomuuteen sopivien vammojen puuttumisesta" täysin asiattomina. Hänen sekoiluistaan saa eittämättä käsityksen, ettei hän alkuunkaan tiennyt mistä puhui, vaikka poliisin avustajana toimikin.
Varsinaisessa oikeuslausunnossaan hän lopulta sentään toteaa, että missään tapauksessa Gustafssonin merkittävää aivovammaa ei voida sulkea pois, vaikkei vaikea aivovamma kovin todennäköinen hänen mielestään olekaan.

Gustafssonia hoitaneiden neurokirurgien Mäkelän ja Karikosken sekä korva- ja hammasklinikan asiantuntijoiden diagnoosit mm. aivoruhjetasoisesta aivovammasta ja kallonpohjan murtumasta ovat edelleen voimassa eikä asiasta syntynyt 20 vuotta sitten oikeudessa minkäänlaista kiistaa.
Käräjäoikeus noudatti tuomiossaan niin syyttäjän kuin puolustuksenkin lääkäritodistajien näkemystä, jonka mukaan Gustafsson oli murhapaikalla hyvinkin mahdollisesti tuntemattoman pituisen ajan tajuton ja muutenkin toimintakyvytön. Tämä osaltaan tuki puolustuksen esittämää näyttöä sekä korosti syyttäjän kaikkinaisen näytön puutetta, jotka seikat yhdessä puolsivat mitä vakuuttavimmin Gustafssonin syyttömyyttä.

[Ross Sullivan]

"Hänellä ei ollut kallonmurtumaa eikä sitä epäilty myöhemminkään. Isku leukaan löi korvakäytävän tukkoon, mutta sen seinämän ahtautuma ei ollut kallonmurtuma. Hänen työkykynsä palautui nopeasti eikä hän tarvinnut kuntoutusta, kuten aivopotilaat yleensä. Häntä pidettiin melko pitkään sairaalassa, kuten siihen aikaan oli tapana, Hirvensalo totesi."

Mitään konkreettista näyttöä Nissen keskivaikeasta aivovammasta ei ole. Nissen paskapuheisiin ja silmämääräisiin havaintoihin perustuvat 60-luvun diagnoosit ovat täysin arvottomia.

[LexVeritas]

Hirvensalon kommentit mediassa Gustafssonia hoitamattomana lääkärinä olivat yhtä asiattomia kuin mistään mitään ymmärtämättömän lainatut kokkapuheet. Onneksi Hirvensalo korjasi erheensä oikeuslausunnossaan.

Asioista edes jotain ymmärtävä käsittää, että nykyaikanakin suuri osa aivovammadiagnooseista perustuu nimenomaan kliinisiin oirehavaintoihin. Diffuusi aksonivaurio on aivovammatyypeistä yleisin eikä sitä etenkään 1960-luvulla kyetty kuvantamaan tavanomaisilla laitteilla.

Gustafssonilla todettu Brillen hematooma indikoi erittäin luotettavasti kallonpohjan murtumaa, joka hyvinkin saattoi parantua jälkiä jättämättä - myös hammaslääkäri Risto Kontion mielestä. Näin hän liitti itsensä asiantuntijajoukkoon (Mäkelä, Karikoski, Hirvensalo, Öhman ja Tenovuo), jonka keskuudessa loppujen lopuksi vallitsee syvä konsensus Gustafssonin mahdollisesti merkittävästä aivovammasta.

Gustafsson ei tietääkseni koskaan ole kommentoinut aivovammansa vakavuusastetta muuten kuin toteamalla sen olleen "paha aivotärähdys" ts. esimerkiksi keskivaikea aivoruhjetasoinen diffuusi aivovaurio, mikä ei ole paskapuhetta.

[Ross Sullivan]

Hirvensalon kommentit mediassa Gustafssonia hoitamattomana lääkärinä olivat yhtä asiattomia kuin mistään mitään ymmärtämättömän lainatut kokkapuheet. Onneksi Hirvensalo korjasi erheensä oikeuslausunnossaan.

Asioista edes jotain ymmärtävä käsittää, että nykyaikanakin suuri osa aivovammadiagnooseista perustuu nimenomaan kliinisiin oirehavaintoihin. Diffuusi aksonivaurio on aivovammatyypeistä yleisin eikä sitä etenkään 1960-luvulla kyetty kuvantamaan tavanomaisilla laitteilla.

Gustafssonilla todettu Brillen hematooma indikoi erittäin luotettavasti kallonpohjan murtumaa, joka hyvinkin saattoi parantua jälkiä jättämättä - myös hammaslääkäri Risto Kontion mielestä. Näin hän liitti itsensä asiantuntijajoukkoon (Mäkelä, Karikoski, Hirvensalo, Öhman ja Tenovuo), jonka keskuudessa loppujen lopuksi vallitsee syvä konsensus Gustafssonin mahdollisesti merkittävästä aivovammasta.

Gustafsson ei tietääkseni koskaan ole kommentoinut aivovammansa vakavuusastetta muuten kuin toteamalla sen olleen "paha aivotärähdys" ts. esimerkiksi keskivaikea aivoruhjetasoinen diffuusi aivovaurio, mikä ei ole paskapuhetta.

"Hirvensalon kommentit mediassa Gustafssonia hoitamattomana lääkärinä olivat yhtä asiattomia kuin mistään mitään ymmärtämättömän lainatut kokkapuheet."

Joskus sitä miettii, että lukeeko Blexi kommenttejaan. Oletko sinä sitä mieltä, että Tenovuo on hoitanut Gustafssonia?

"Asioista edes jotain ymmärtävä käsittää, että nykyaikanakin suuri osa aivovammadiagnooseista perustuu nimenomaan kliinisiin oirehavaintoihin. Diffuusi aksonivaurio on aivovammatyypeistä yleisin eikä sitä etenkään 1960-luvulla kyetty kuvantamaan tavanomaisilla laitteilla."

Ei pidä paikkaansa. Teknologia on kehittynyt dramaattisesti. Se tietysti on totta, että Nissen keskivaikeasta aivovammasta ei ole mitään muuta näyttöä kuin Nissen omat kertomukset.

[LexVeritas]

Mm. neurokirurgit Niilo Karikoski ja Teuvo Mäkelä hoitivat Gustafssonia - Ortopedi Eero Hirvensalo ei hoitanut.

Poliisin avustajana 2000-luvun tutkinnassa toimineen ortopedi Hirvensalon silloisen asiantuntemuksen tasosta saa riittävän varmuuden, kun hyväksyy tosiasian, että hän miltei aina oikeudenkäyntiin asti luuli, että Gustafsson olisi väittänyt olleensa umpitajuton aamukuudesta päiväkahteen. Mielestäni Hirvensaloa on tapaukseen liittyen johdatettu harhaan joltain muulta kuin Gustafssonin taholta.

Aivovamman syntymisen edellytyksenä on päähän kohdistuva ulkoinen voima tai hidastuvuus- tai kiihtyvyysenergia, joka aiheuttaa aivotoiminnan häiriön merkkinä akuuttivaiheessa vähintään jonkin seuraavista:

1. tajuttomuus tai tajunnantason lasku
2. vammaa välittömästi edeltävä tai sen jälkeinen muistiaukko eli posttraumaattinen amnesia (PTA)
3. vamman aiheuttama henkisen tilan muutos (sekavuus, desorientaatio tai uneliaisuus)
4. neurologinen oire tai poikkeava löydös (esim. näköhäiriö, halvausoire, tasapainohäiriö tai kouristelu)

Gustafssonin tapauksessa kaikki edellä mainitut neljä kohtaa täyttyvät.

Diagnoosia Gustafssonin aivoruhjetasoisesta aivovammasta tukevat akuuttivaiheen oirehavainnot sekä myöhemmin aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu havainto laaja-alaisesta hitaan toiminnan alueesta hänen vasemmassa aivopuoliskossaan, joka kiistatta viittaa mahdolliseen diffuusiin solutason aksonivaurioon.

[Ross Sullivan]

Mm. neurokirurgit Niilo Karikoski ja Teuvo Mäkelä hoitivat Gustafssonia - Ortopedi Eero Hirvensalo ei hoitanut.

Poliisin avustajana 2000-luvun tutkinnassa toimineen ortopedi Hirvensalon silloisen asiantuntemuksen tasosta saa riittävän varmuuden, kun hyväksyy tosiasian, että hän miltei aina oikeudenkäyntiin asti luuli, että Gustafsson olisi väittänyt olleensa umpitajuton aamukuudesta päiväkahteen. Mielestäni Hirvensaloa on tapaukseen liittyen johdatettu harhaan joltain muulta kuin Gustafssonin taholta.

Aivovamman syntymisen edellytyksenä on päähän kohdistuva ulkoinen voima tai hidastuvuus- tai kiihtyvyysenergia, joka aiheuttaa aivotoiminnan häiriön merkkinä akuuttivaiheessa vähintään jonkin seuraavista:

1. tajuttomuus tai tajunnantason lasku
2. vammaa välittömästi edeltävä tai sen jälkeinen muistiaukko eli posttraumaattinen amnesia (PTA)
3. vamman aiheuttama henkisen tilan muutos (sekavuus, desorientaatio tai uneliaisuus)
4. neurologinen oire tai poikkeava löydös (esim. näköhäiriö, halvausoire, tasapainohäiriö tai kouristelu)

Gustafssonin tapauksessa kaikki edellä mainitut neljä kohtaa täyttyvät.

Diagnoosia Gustafssonin aivoruhjetasoisesta aivovammasta tukevat akuuttivaiheen oirehavainnot sekä myöhemmin aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu havainto laaja-alaisesta hitaan toiminnan alueesta hänen vasemmassa aivopuoliskossaan, joka kiistatta viittaa mahdolliseen diffuusiin solutason aksonivaurioon.

"todettu havainto laaja-alaisesta hitaan toiminnan alueesta hänen vasemmassa aivopuoliskossaan,"

Voi viitata esimerkiksi lievään aivovammaan.

[LexVeritas]

Tulee huomioida, että laaja-alainen poikkeama Gustafssonin aivosähköfilmissä on todettu kymmenen päivää vammautumisen jälkeen.

Aivovammat luokitellaan todellakin lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin aivovammoihin. Se on sinulta hieno huomio keskustelun tässä vaiheessa.


Johtava aivovammaspesialisti neurotraumatologian professori Olli Tenovuo kuitenkin tähdentää kontekstissa, että

Aivovamma on vakavuudeltaan kuitenkin jatkumo, jossa ei ole olemassa selviä rajakohtia. Niinpä ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää siitä, mikä on aivotärähdys tai lievä aivovamma ja mikä taas vakava vamma. Hoidollisia ja ennusteellisia tarkoituksia varten tällainen arvio kuitenkin aina tehdään. Luotettava luokittelu edellyttää, että edellä kuvatut asiat on alkuvaiheessa huolellisesti arvioitu, mukaan lukien aivojen kuvantamistutkimukset. Vaikeusasteluokittelua vaikeuttavat tekijät ovat vammapotilailla yleisiä. Luotettavastikin tehty alkuvaiheen vaikeusastearvio on vain kohtalaisesti ennusteellinen toipumisen suhteen, sillä toipumiseen vaikuttavat lukuisat tekijät, joita kaikkia ei edes kunnolla tunneta.

[Ross Sullivan]

Aivovammat luokitellaan todellakin lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin aivovammoihin. Se on sinulta hieno huomio keskustelun tässä vaiheessa.

Johtava aivovammaspesialisti neurotraumatologian professori Olli Tenovuo kuitenkin tähdentää kontekstissa, että

Aivovamma on vakavuudeltaan kuitenkin jatkumo, jossa ei oleolemassa selviä rajakohtia. Niinpä ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää siitä, mikä on aivotärähdys tai lievä aivovamma ja mikä taas vakava vamma. Hoidollisia ja ennusteellisia tarkoituksiavarten tällainen arvio kuitenkin aina tehdään. Luotettava luokittelu edellyttää, että edellä kuvatut asiat on alkuvaiheessahuolellisesti arvioitu, mukaan lukien aivojen kuvantamistutkimukset. Vaikeusasteluokittelua vaikeuttavat tekijät ovat vammapotilaillayleisiä. Luotettavastikin tehty alkuvaiheen vaikeusastearvio on vainkohtalaisesti ennusteellinen toipumisen suhteen, sillä toipumiseen vaikuttavat lukuisat tekijät, joita kaikkia ei edes kunnolla tunneta.

Niin, Nissellä todennäköisesti lievä aivovamma (voisi puhua aivotärähdyksestä) ja kolme "ystäväänsä" tapettu.

[LexVeritas]

Gustafssonin aivovamman lievyyttä, keskivaikeutta tai vaikeutta ei vuosikymmenien jälkeen kyetä millään todennäköisyydellä varmentamaan.

Itse pidän todennäköisimpänä, että häntä hoitaneet lääkärit ja häntä tarkkailleet poliisit ovat osanneet oikein arvioida hänen terveydellisen tilansa sekä uskottavuutensa.

[Ross Sullivan]

Gustafssonin aivovamman lievyyttä, keskivaikeutta tai vaikeutta ei vuosikymmenien jälkeen kyetä millään todennäköisyydellä varmentamaan.

Itse pidän todennäköisimpänä, että häntä hoitaneet lääkärit ja häntä tarkkailleet poliisit ovat osanneet oikein arvioida hänen terveydellisen tilansa sekä uskottavuutensa.

Tekoäly (4.0):

"Aivosähkökäyrä (EEG) on hyödyllinen työkalu aivovammojen arvioinnissa, mutta se ei yksinään riitä aivovamman toteamiseen. EEG voi paljastaa epänormaaleja aivojen sähköisiä signaaleja, jotka voivat viitata aivovamman seurauksiin, kuten epileptisiin kohtauksiin. Kuitenkin aivovamman diagnoosi perustuu ensisijaisesti potilaan oireisiin, kliinisiin löydöksiin sekä pään tietokone- tai magneettikuvauksen tuloksiin. Aivovamman diagnosointi vaatii yleensä myös muita tutkimuksia, kuten kuvantamistutkimuksia (esim. CT tai MRI).

Lievän aivovamman diagnostiikka perustuu akuuttivaiheen arviointiin, jossa keskitytään tajunnantason muutoksiin, posttraumaattiseen amnesiaan ja paikallisiin neurologisiin oireisiin. Pään tietokonetomografialla (TT) voidaan havaita välitöntä hoitoa vaativat kallonsisäiset vammamuutokset. Magneettikuvauksella voidaan todeta vammamuutokset tarkemmin kuin TT:llä. Rutiinikäytössä olevat kuvantamistekniikat antavat kuitenkin edelleen puutteellisen kuvan vamman aiheuttamista toiminnallisista ja rakenteellisista aksonaalisista muutoksista.

EEG:tä voidaan käyttää täydentävänä tutkimuksena, erityisesti silloin, kun epäillään aivovamman aiheuttamia epileptisiä kohtauksia. Kuitenkin EEG:n tulokset eivät yksinään riitä aivovamman toteamiseen, vaan ne tulee tulkita yhdessä muiden kliinisten ja kuvantamistutkimusten kanssa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka EEG voi tarjota arvokasta tietoa aivovammojen seurauksista, se ei yksinään riitä aivovamman toteamiseen. Aivovamman diagnoosi vaatii laaja-alaista arviointia, jossa yhdistetään potilaan oireet, kliiniset löydökset ja tarvittaessa kuvantamistutkimukset.

Lähteet:

1. Käypä hoito -lievä aivovamma


2. ResearchGate - Lievä aivovamma ja diagnostiikka


3. Duodecim - EEG ja aivovammat"

Edes lievästä aivovammasta ei ole varmuutta. Tosin ihan mahdollisesti Nissellä on sellainen saattanut olla