Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

[Still love]

Lähde: Murha ei vanhene koskaan. Teksti omin vapain sanoin.

10.10. K.:n oikean jalan kenkä löytyi Lellunlaaksosta läheltä oletettua katoamispaikkaa. 1.-5.6. paikalla oli tehty metsäinistutustöitä. Kenkä näytti tungetun istutuksessa syntyneen laikun alle, josta pystyi toteamaan sen tuodun sinne ainakin kolme viikkoa katoamisen jälkeen, kun istutustyö oli valmis.

Kengän sisällä ollut miesten puuvillainen trikoosukka oli keskeltä leikattu poikki. Suupuoli oli työnnetty kengän kantaosan sisään ja köytetty kiinni mustalla villalangalla, joka oli kantapään yli vedetty monta kertaa.

Männynnärelöydöstä mainitaan, että sitä oli tyvipäästä leikattu teräaseella teräväksi melko kömpelösti.

Haudan läheltä löytyi katoamiskesästä syksyyn saakka jatkuneiden ojankaivuutöiden jäljiltä lapio, työkintaat ja suuri kaljapullo, sekä kahdet työkalut, jotka oli valmistettu viikatteen terästä.

Haudasta mainitaan, että sitä ei olisi pystynyt syvemmäksi kaivamaan - alla oli kovaa, lapion läpäisemätöntä maata.

Toinen kenkä löytyi 16 m päästä aiemmin löydetystä oikean jalan kengästä. Sen asennosta päätellen kenkä oli tarttunut lahon kannon juurien väliin, pudoten K.:n jalasta joko hänen eläessään tai kuoleman jälkeen. Kengän vierestä löytyi nuottilehden kappale ja osa pääsylippua, mutta niiden ei uskota liittyvän tapaukseen.

(Jatkuu taas joskus..)

[Still love]

Murha ei vanhene koskaan -kirjan pohjalta omin vapain sanoin:

Kateisiin jäi punainen kankainen pieni kukkaro, virsikirja, rannekello, housut ja sukat.

Avauksessa selvinneitä tietoja ei ole läheskään kaikkia paljastettu. Ampumisen tai tukehtumiskuoleman jälkiä ei havaittu.

Mahdollinen lyömäase avauksen pohjalta mainittuna olisi ollut kepakko tai kivi.

Komisario Axel Skogman pystyi eläköityään puhumaan vapaammin tapauksesta. Hän kertoi haastattelussa kirjan kirjoittajalle vakaasti uskoneensa, ettei Kyllikkiä kuljetettu mihinkään, ja että pyörä raahattiin heti rikoksen jälkeen löytöpaikkaansa.
Mukaansa kengät ovat pudonneet, kun ruumista on heti teon jälkeen raahattu. Kenkien aiempi löytymättömyys selittyisi sillä, että sinä keväänä vettä oli Isojoella normaalia runsaammin ja kengät olisivat olleet aiemmin veden alla.
Skogman: Männyn vuolujäljistä ei voi päätellä tekijän vasenkätisyyttä. Ehkä tekijä olosuhteista johtuen käytti heikompaa kättänsä vuolussa.
Skogmanilla ei ollut yhtä tiettyä epäiltyä, vaan "montakin".

[LexVeritas]

^Kiitos noista.

Kengän sisällä ollut miesten puuvillainen trikoosukka oli keskeltä leikattu poikki. Suupuoli oli työnnetty kengän kantaosan sisään ja köytetty kiinni mustalla villalangalla, joka oli kantapään yli vedetty monta kertaa.

Siis niinku miten? Oliko tämä jokin Kyllikin itsensä tekemä viritys?

Skogmanin mukaan kengät olivat pudonneet kuolleen Kyllikin jaloista häntä raahatessa. Häh?


Kengässä ollut sukka. Kuva Kimmo Räisänen

Toisesta kengästä löytyi osa miesten kaulahuivista.

[Kyo_Saki2]

Uusi täällä, mutta pitkäaikainen seuraaja. Nyt oli pakko kirjautua sisään, nimenomaan tässä kohdin. Jukka Kyöstin uusi Kyllikki Saari -teos sai sen verran harmaita aivosolujani liikkeelle.
Aloitetaan tuosta Kyllikin ekana löydetystä kengästä sisältöineen. Viittaan alkajaisiksi ihan Kyllikin murhaan liittyvään Wikipedia-antiin. Siellähän todetaan, joskin sivulauseen omaisesti, Aake Jermon ja Hannes Markkulan lähteisiin perustuviin tietoihin viitaten, että kengästä löydetystä huivinpalasesta löydettiin purentajälkiä. He toteavatkin sitä käytetyn suukapulana. Myöhemmät tutkijat tuntuvat tämän tärkeän seikan ja yksityiskohdan unohtaneen.
Kyöstin teoksen s. 62 kerrotaan, kuinka ekan kengän löytämisilmoituksen jälkeen, seuraavana päivänä, löytöpaikalle tuli Aamulehden toimittaja. Hän silmäili ympärilleen ja näki maastosta pilkistävän, hiekan ja mullan seassa, Kyllikin huivin riekaleita. Toimittaja esitteli niitä nimismies Eino Sipilälle. Hän ei ollut niistä kiinnostunut.
"Voit pitää ne muistonasi."
Tarina ei kerro, tekikö toimittaja niin.
Kyseessä saattoivat olla - todennäköisesti olivatkin - eivät enempää eivätkä vähempää kuin avaintodisteet. Todisteet siitä, että ekan löydetyn kengän lähettyvillä Kyllikki oli kamppaillut elämästään ja kuolemastaan. Sifonkihuivihan oli ko. kohdalla palasina, ei ehjänä. Mutta poliisia ne eivät siis kiinnostaneet.
Komppaan Jermoa ja Markkulaa siinä, että kengästä löytynyt huivin osa puremajälkineen viittaa hyvin vahvasti suukapuluuteen. Astun askeleen pidemmälle ja esitän ja väitän, vieläpä vahvasti, ett kenkään sullottu sukka oli se varsinainen suukapula. Alkuperäinen pitkulainen löydösmuoto näkyy Lex Veritaksen edellisessä postauksessa. Tekijä tai toinen tekijöistä oli tempaissut sukan jalastaan taiston tuoksinassa hiljentääkseen Kyllikin. Hän työnsi sen syvälle uhrin suuhun ja kurkkuun käyttäen kaulahuivia sen paikalla pysymiseen. Kuten kirjan kirjoittaja kirjoittaa useassa kohdassa, tekijällä tai tekijöillä oli meneillään minuuttipeli siitä, kun tyttö pyörineen raastettiin tietlä hämärän/pimeän metsän syvyyteen.
Pettukylässä asustanut 67-vuotias rouva kuuli myöhään kyseisenä kohtalokkaana iltana naisen huudon: "Tulkaa Jumalan tähden auttamaan!" Hän kuuli huudon useasti. Se kuului Heikkilän kylän maantien suunnasta. Rouvan talolta oli metsälinjaa ja linnuntietä pitkin matkaa tekopaikalle noin puolitoista kilometriä. Mihinkään toimenpiteisiin hän ei niiden johdosta kuitenkaan ryhtynyt. (S. 212)
Tekijällä tai tekijöillä oli siis kova kiire saada Kyllikin suu tukittua. Huivi hajosi kovassa käsittelyssä kappaleiksi, siksi käytettiin varsinaisena suuntukkeena sukkaa. Näin menetellen saatiin himoittu raiskaus tehtyä joko yhteen tai kahteen pekkaan. Kun tarpeet oli saatu tyydytettyä, suukapula sullottiin kenkään syystä tai toisesta, se saattoi olla kätevin kätköpaikka käsien ulottuvilla. Kyllikin toinen kenkä oli saattanut irrota kamppailussa jo aiemmin, se löytyi myöhemmin 16 metrin päästä ekasta kengästä. Sen sisällä ei ollut mitään.
Tässä vaiheessa Kyllikin surmaaminen tuli viimeistään, ellei jo ennemmin, käsille. Asia hoitui kivellä tai jollain muulla astalolla uhria kasvoihin lyömällä. Koska vedenpinnat olivat tekohetkellä koholla alueella, ekana löydetty kenkä oli voitu viskata hämärässä/pimeässä suonsilmäkkeeseen. Kesän tai viimeistään syksyn kuivuus paljasti ensin Kyllikin pyörän, se löydettiin syyskuussa kätkökuopasta Lellulaaksosta, ja kuukausi sen jälkeen löytyi ensin Kyllikin oikean jalan kenkä, hänen suohautansa ja vielä hänen vasemman jalan kenkänsäkin.
Täydellisessäkin murhassa voidaan tehdä virheitä. Usein tehdäänkin. Tekijän ja/tai tekijöiden merkittävät virheet tulivatkin tuossa edellä mainittua: pyörän ja kenkien (huivinkappaleiden) löytyminen. Niitä on voitu silmämääräisesti käydä katselemassakin teon jälkeen, mutta ne lienevät silloin olleen riittävästi veden alla piilossa, eikä esim. kenkiä nähty enää tarpeellisena poimia esiin ja viedä vieläkin parempaan piilopaikkaan tai lopullisesti hävitettäväksi. Kuten hyvin tiedetään, juuri nämä esinelöydökset johtivat tehostettuihin Kyllikin etsintöihin tekopaikan lähellä. Sitä ennen keskeisimpänä oli ollut ns. autotutkintalinja, joka oli pelkästään maantieteellisesti huomattavasti laaja-alaisempi.
Nämä seikat halusin nyt ennen kaikkea kertoa, mutta haluan tuoda myös esille Jukka Kyöstin kirjassaan esiintyvän faktatiedon siitä, että Päntäneen maantien lähellä, sillä puolen tietä jota Kyllikki ajoi pyörällään kohtalokkaana iltana, oli Arvo Hakalan kasaama puupino. Se antoi hyvän näkösuojan tielläkulkijoiden vaanimiseen. Niin, kukahan todennäköisimmin Arvon tekemän pinon takana vaani/tai osasi vaania tuolloin? Ei kai mikään Sherlock tarvitse olla, kun päättelee, että Arvo itse. Seurassaan mahdollisesti toinen ojankaivaja ja naapurinsa Vihtori "Vikki" Lehmusviita, jotka kirjassa moneen otteeseen mainitaan Kyllikin surmatyön pääepäillyksi tekijäksi tai tekijöiksi.
Virallista totuutta ei tekijästä tai tekijöistä tietenkään tiedetä. Ketään ei ole murhasta koskaan tuomittu.

[tuumaaja]

J.K:n kirja oli kyllä vakuuttavaa luettavaa. Ison pohjatyön oli tehnyt aineistoa tutkiessaan. Iso kiitos siitä hänelle,arvostan. Nyt jo on viimeistään selvää ainakin minulle tekijät. A.H ja V.L. Täysiä kaistapäitä,näyttö ei vaan riittänyt siihen aikaan.

[Renault]

Luin minäkin tuon Jukka Kyöstin tuoreen kirjan. Olihan siinä uutta ainakin minulle mm. Hakalan ja Lehmusviidan liikkeistä tuona kohtalokkaana sunnuntaina.
Ostin opuksen sittemmin omaksi netistä.

[Perkuleen Hoiroo]

Kun kerran tekijästä tai tekijöistä oli kohtuu vahva epäily ja rikostutkinta siihen aikaan lapsen kengissä niin käyttämällä psykologiaa ja soluttautumista olisi syyllinen varmasti saatu selville. Esim. Löyttäytymällä ryyppyporukkaan mukaan jne.

[Stobbart]

Kun kerran tekijästä tai tekijöistä oli kohtuu vahva epäily ja rikostutkinta siihen aikaan lapsen kengissä niin käyttämällä psykologiaa ja soluttautumista olisi syyllinen varmasti saatu selville. Esim. Löyttäytymällä ryyppyporukkaan mukaan jne.

Näinhän se on. Olen itse miettinyt lukemattomia skenaarioita, joilla totuuden olisi voinut kalastella Vihtorilta. Hänhän puhui asiasta ohi suunsa useita kertoja, mutta tilanteet jäivät aina ns. kesken. Leivon kahvilassa (muistaakseni vuonna -54, tieto löytyy etp:stä) Vihtori oli sanonut eräälle henkilölle, että ”En minä sitä tappanut, Arvo sen tappoi.” Henkilön kysyessä kenestä Vihtori puhui, vastasi Vihtori: ”No sen Kyllikin.” Tähän henkilö oli jatkanut kysymällä: ”Tehtiinkö sille Kyllikille väkivaltaa?”, vastasi Vihtori: ”Kyllä sille tehtiin.” Henkilö oli sitten kehoittanut Vihtoria ilmoittamaan tietonsa poliisille, johon Vihtori oli vastannut että näin on jo tehty. Kyseinen henkilö kertoi poliisille, että olisi jatkanut Vihtorin kanssa asiasta keskustelua, mutta tilanne keskeytyi (muitaakseni siksi että kahvilaan saapui jokin viranomainen, ilmeisesti poliisi). Henkilö kertoi Vihtorin aina vältelleen häntä tämän keskustelun jälkeen.

Edellä oleva tilanne ei ole mikä tahansa kyläjuoru (kuten Keskisarja sen kirjassaan kuittaa) vaan kyseinen henkilö on ilmoittanut siitä omatoimisesti poliisille. Tilanne kuvaa sitä, kuinka Kyllikin surma painoi häntä ainakin ajoittain, ja humalapäissään joskus koki siitä tarvetta puhua myös ulkopuolisille. Kyllä häneltä oltaisiin oikeanlaisella juonittelulla jonkinlainen tunnustus saatu. Arvo sen sijaan oli kova luu, eikä ole mitään viitteitä että hän olisi asiasta mitään lipsautellut. Toki hänenkin toimintansa aiheen ympärillä oli siinä määrin omituista ja epäilyttävää, että useampi henkilö otti poliisiin yhteyttä epäillessään Arvolla olevan tekemistä Kyllikin surman kanssa, mutta kyse ei ollut Vihtorin tyyppisistä ohipuhumisista.

[Susiposki]

Kyllikki Saari aihe eräs mielipide, löytyy Facebookista
----------
Murha oli suunniteltu olen sitä mieltä vahvasti. Tiedetty etukäteen, että hän on tulossa tietä kotiin. Motiivi seksuaalinen rikos edelleen . Ei antanut papille itseään kokonaan. Tai sitten hän tosiaan oli raskaana, ihan alussa viikot 8-9. Hänhän oli ollut papin kourissa pappilassa maaliskuussa ja kirjoitti runonsa silloin. Pappi uhkaili, että jos Kyllikki kertoo mitä heidän välillään on ollut hän saa siitä kärsiä. Tämä on siis minun ja äitini uskomukset. Äiti tunsi Kyllikin. Asui Kärjen Koskella. Kyllikkiä oli murjottu muutenkin,kuin kasvoihin. Jollain todella raskaalla esineellä. Pappi tunsi myös Arvo Hakalan hyvin.
---------
https://www.facebook.com/groups/68181884935
https://www.facebook.com/groups/6818188 ... 1516808691
Tällainen oli Suomen kuuluisin murha, joka ei koskaan selvinnyt – Kyllikki Saari | Jukka Kyösti
Ivan Puopolo
https://www.youtube.com/watch?v=9Aj2ZSVdQKQ

[etsivä1]

Maaseudun Tulevaisuus lehdessä oli 4.4.2025 iso juttu Kyllikki Saaresta.
En saanut kaikkea mahtumaan, liitteenä osa jutusta.

[Firefox69]

Pettukylässä asustanut 67-vuotias rouva kuuli myöhään kyseisenä kohtalokkaana iltana naisen huudon: "Tulkaa Jumalan tähden auttamaan!" Hän kuuli huudon useasti. Se kuului Heikkilän kylän maantien suunnasta. Rouvan talolta oli metsälinjaa ja linnuntietä pitkin matkaa tekopaikalle noin puolitoista kilometriä. Mihinkään toimenpiteisiin hän ei niiden johdosta kuitenkaan ryhtynyt. (S. 212)

Koetin etsiä tästä kuulohavainnosta lisää tietoa. Minulla on sellainen hämärä mielikuva, että olisin lukenut siitä jostain enemmän. Muistaakseni tämä rouva olisi kuullut lähistöllä olevalta tieltä kamppailun ääniä ja huutoa "Tulkaa Jumalan tähden auttamaan", mutta ei uskaltanut mennä katsomaan. Hän taisi myös kuulla paikalla olleiden miesten ääniä. Sain tästä sen vaikutelman, että hänen kuulemansa kamppailu olisi ollut lähempänä kuin 1,5 kilometrin päässä linnuntietä pitkin.

Löysin nämä pari Illtasanomien juttua pikaisella etsinnällä:

Kohtalokkaalta yöltä on vain yksi huomiota herättänyt äänihavainto. Tilallinen Hilma, 66, meni katsomaan lehmiään suulissa ja palatessaan asuntoonsa kuuli huutoa: ”Tulka Jumalan tähden auttamaan”. Hilman mukaan kello oli tuolloin puoli kaksitoista yöllä.

Hilma ei osannut sanoa äänen olleen varmasti naisen, mutta se ei hänen mielestään mieheltäkään kuulostanut.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010433765.html


KOHTALOKKAALTA alkukesän yöltä ei ole kuin yksi outo kuulohavainto. Tilallinen Hilma, 66, meni katsomaan lehmiään suulissa ja palatessaan asuntoonsa kuuli huutoa: ”Tulka Jumalan tähden auttamaan”. Huuto pelästytti Hilman, joka arveli tappelun olevan käynnissä.

Varmuudella Hilma ei voinut sanoa, oliko huuto ollut naisen, mutta hänen käsityksensä oli, ettei se ainakaan miehen ollut. Hilman mukaan kello oli tuolloin puoli kaksitoista yöllä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005720635.html

[Firefox69]

Maaseudun Tulevaisuus lehdessä oli 4.4.2025 iso juttu Kyllikki Saaresta.
En saanut kaikkea mahtumaan, liitteenä osa jutusta.

Tässä jutussa kiinnostuksen herätti KRP:n saama erikoinen vihjekirje. Murhan avustajaksi epäiltynä olleen ojankaivajan poika oli joulukuussa 1967 kertonut kaverilleen: "Olen asunut Isojoella ja tunsin Saaren. Tiedän murhan tapahtuman niin tarkkaan, että ei kukaan muu". Ojankaivajan poika oli muuttanut murhan jälkeen Raaheen. PIan tämän jälkeen poika teki itsemurhan pistoolilla alkoholin huuruisessa illanvietossa joulukuussa 1967.

Jukka Kyösti pohtikin, onko vielä elossa henkilöitä, joille kyseinen mies olisi kertonut Kyllikki Saaren murhasta. Samainen poika oli sanonut 1954 kuulusteluissaan tulleensa Kyllikin katoamisiltana kotiinsa noin kello 21.30. Tuntia myöhemmin Saari oli meijerin risteyksen kohdalla aivan pojan kotitalon tuntumassa. "Onko tässä tekijä? Oliko hän mukana kätkennässä vai mikä hänen mieltänsä painoi?", Kyösti kysyý.

Onko kenelläkään tietoa tästä ojankaivaja Vihtori Lehmusviidan pojasta? Minkä ikäinen hän oli Kyllikki Saaren katoamisen aikaan? Oman päätelmän voi tehdä siitä, että murhan jälkeen poika muutti asumaan Raaheen pois paikkakunnalta. Ilmeisesti mieltä alkoi painamaan niin paljon joulukuussa 1967, ettei hän enää pystynyt elämään omatuntonsa kanssa. Onhan sekin myös mahdollista, että isä olisi kertonut tapahtumista pojalleen vaikkapa kuolinvuoteella. Jotain kuitenkin kertoo pojan muutto Isojoelta ja myöhempi itsemurha, ettei hän enää kestänyt tilannetta. Tuli tässä myös mieleen mahdollinen yhteys hänen isänsä kuolemaan itsemurhan laukaisevana tekijänä. Täällä Minfossa on ollut mainittuna ainakin Vihtorin kuolinvuosi. Tietääkö kukaan hänen tarkempaa kuolinaikaansa? Tuli tässä myös sellainen vaihtoehto mieleen, että olisiko haudankaivaja suojellut poikaansa, joka olisikin ollut teon tekijä? Vihjekirje herättää monia kysymyksiä.

Hurjimus on kirjoittanut viestissään edellisellä sivulla tässä ketjussa: Vajaat 15 vuotta sitten jaksoi elää tekojensa kanssa, kunnes päätyi itsetuhoon. Sattumalta samoihin aikoihin kuoli Vihtorikin.

[Cohle]

Onko kenelläkään tietoa tästä ojankaivaja Vihtori Lehmusviidan pojasta?

Olisikohan tuolla tarkoitettu Arvo Hakalan poikaa? Vihtorilla ei tainnut lapsia olla.

Lieneeköhän perätön tuo kirje. Arvolla oli 3 lasta (2 poikaa ja tytär), eikä heistä yksikään kuollut 1967.

[Firefox69]

Onko kenelläkään tietoa tästä ojankaivaja Vihtori Lehmusviidan pojasta?

Olisikohan tuolla tarkoitettu Arvo Hakalan poikaa? Vihtorilla ei tainnut lapsia olla.

Lieneeköhän perätön tuo kirje. Arvolla oli 3 lasta (2 poikaa ja tytär), eikä heistä yksikään kuollut 1967.

Jäin itse miettimään myös samaa asiaa, ettei Vihtorilla olisi ollut poikaa. Kuitenkin yleensä puhuttaessa ojankaivajasta, niin sillä on tarkoitettu Vihtoria. Toki he yhdessä Arvon Hakalan kanssa olivat kaivaneet ojaa yhteisellä työmaalla Kyllkin haudan lähistöllä. Muistaakseni täällä Minfossa on ollut juttua siitä, että Arvo olisi muuttanut myöhemmin Ruotsiin ja päättänyt siellä päivänsä, jolloin hänkin olisi päätynyt poikansa tavoin elämänsä päättymiseen itsetuhoisesti.

[etsivä1]

Kyllä Maaseudun Tulevaisuuden jutussa tarkoitetaan Arvo Hakalan poikaa. Ojankaivajalinjassa Arvo nähdään nimenomaan avustajana.
Arvo Hakalan pojista yksi on kuollut Raahessa joulukuussa 1967, tämä on faktaa.