Tulilahti 1959 (ketju 2)

[Der Fanhder]

^Ketjun sivulta 93. löytyvään karttaan on nimimerkki snufkin mielestäni merkinnyt pyörien upotuspaikan aika lailla oikein. Jos katsot siitä syvyyskäyriä, niin huomaat, että keskellä on syvintä(4m) ja pyörien paikan kohdalla rannan suuntaan matalampaa(1,4m).

[Cohle]

Ilmakuva Kolonlammelta vuodelta 1952. Tähän Laatikainen taisi aikaisemmin viitata. Vaikea tuosta on löytää pientä aukkoa metsässä. Harmi, kun Kolonlampi jää juuri v. 1963 ilmakuvan ulkopuolelle.

Kolonlampi_1952.jpg (73.66 KiB) Katsottu 2014 kertaa

[Der Fanhder]

^Aivan kuin tuossa leveimmässä kohdassa tien ja lammen välissä erottuisi pieni aukio rannan läheisyydessä. Senhän pitäisi olla n.30 - 35m rannasta. Aivan läntisimmässä osassa lampea paikka tuskin korkeuskäyrien perusteella on.

[Der Fanhder]

Kolonlampi_1952.jpg (121.47 KiB) Katsottu 1948 kertaa

Lisäsin kuvaan siis mahdollisen aukean paikan. Keltaisen viivan kohdilta paikka pitäisi joka tapauksessa löytyä; vasemmalla maasto on liian loivaa ja kannas kapea, aivan oikealla taas liian paljasta. Vaikea tietysti sanoa onko aukeasta enää mitään jäljellä hakkuiden vuoksi.

[Hurjimus]

Mitä toivot tuolta retkeltä selviävän, jotain löytymätöntä, vai maastoako tutkit. Näyttäisi aukko olevan hieman kauempana tiestä, eli yli 55 m.

[Laatikainen]

Tietoja Kolonlammen tavaroiden löytöpaikasta: noin 50—60 metrin päässä maantiestä oleva pieni aukio, josta mäki laskeutuu jyrkästi noin 30—35 metrin päässä olevaan rantaan.

Jossakin, mahdollisesti Keskisarjan kirjassa, olen nähnyt kuvan tavaroista niiden löytöpaikalla. Sitä en nyt löydä koneelta, joten sen sijaan kuva varatuomari Nikkilästä ja Antti Pakkasesta samassa paikassa (Etelä-Suomen Sanomat 9.7.1960). "Pieni aukio" vaikuttaa olevan osuva kuvaus paikasta.

ESS 5.8.1960.jpg (211.17 KiB) Katsottu 1814 kertaa

Löytöpaikan selvittämiseksi sain apua eräältä paikkatietoalan ystävältäni, joka tie- ja rantaetäisyyksien perusteella haarukoi mahdollisia paikkoja. Kun mainituissa etäisyyksiissä on epävarmuuksia, paikkaa ei tietenkään voi laskea tarkasti kuin lukiolainen kahden käyrän leikkauspisteitä. Merkitsin etäisyyksien perusteella karkeasti haarukoidut paikat viitteellisesti alla olevaan rinnevarjostekuvaan, joka on yleisesti katsottavissa Karttapaikka-sivustolta. Kun maasto laskee löytöpaikalta jyrkästi rantaan, todennäköisimmiltä vaikuttavat keskimmäinen ja läntinen merkintä.

Kolonlampi.jpg (108.65 KiB) Katsottu 1814 kertaa

Pikkuaukio ei ole enää löydettävissä, kun koko lammen pohjoispuoli on eri vuosikymmeninä hakattu. Itse ajattelin tarkastella paikanpäällä lähinnä maastonmuotoja. Sinällään alue on nykyään ainakin osin sankkaa kuusikkoa, kuten myös vuonna 1960. Puusto nykyään ehkä jonkin verran nuorempaa, mutta uskon siellä voitavan silti aistia 65 vuoden takaisia tunnelmia

[Der Fanhder]

Kiitokset harvinaisesta kuvasta ja hyvästä topografisesta analyysista Laatikaiselle! Merkityt kohdat sopivat myös melko hyvin piirtämäni viivan alueelle.

Tässä kuva löytöpaikalta, jossa taustalla ylhäällä näkyy mielestäni myös lammen pintaa puiden välistä. Eli käsittääkseni ollaan aika lähellä rantaa.

tavarat2.jpg (183.53 KiB) Katsottu 1790 kertaa

Pikkuaukio ei ole enää löydettävissä, kun koko lammen pohjoispuoli on eri vuosikymmeninä hakattu. Itse ajattelin tarkastella paikanpäällä lähinnä maastonmuotoja. Sinällään alue on nykyään ainakin osin sankkaa kuusikkoa, kuten myös vuonna 1960. Puusto nykyään ehkä jonkin verran nuorempaa, mutta uskon siellä voitavan silti aistia 65 vuoden takaisia tunnelmia

Oletko varma, että koko pohjoispuoli on hakattu? Itselleni ei pelkkä fiilistely riitä, vaan pitäisi jotain konkreettisia kenttätutkimuksiakin tehdä .

Mitä toivot tuolta retkeltä selviävän, jotain löytymätöntä, vai maastoako tutkit. Näyttäisi aukko olevan hieman kauempana tiestä, eli yli 55 m.

Olisihan se jotain juttuun liittyvää kiva maastosta löytää, joskin todennäköisyyshän on sille varsin pieni.

[Hurjimus]

Yrittänyttä ei laiteta

[Cohle]

Tuolla aikaisemmin kirjoitin, että paikalla on nykyään avohakkuuta. Nyt kun tarkemmin muistelen, niin olin väärässä. Ei ainakaan koko lammen mitalta ole. Hakkuita tuli vastaan vasta lammen itäpuolella.

[Der Fanhder]

^Ok, näin minäkin muistelisin. Liekö Laatikaisella sitten muuta tietoa? Se myynnissä oleva tonttihan rajautuu juurikin lammen itäiseen päähän ja oliko se metsä nyt 57 vuotta vanhaa.

[Hurjimus]

Aikamoiseen rinteeseen nuo on koijattu, tuollaisissahan kettu usein pesii. Ei niitä ainakaan löydettäväksi ole viety, mieluummin piiloon.

[Ezmery]

Jukka Kyösti esitteli kirjassaan "Kyllikki Saari, paljastuksia suohaudasta" profilointiympyrän. Kyöstin tekstiä suoraan lainattuna: "Profiloinnin kehittämisessä vahvasti mukana ollut ja suomalaisiakin rikostutkijoita aiheeseen perehdyttänyt englantilainen psykologian professori David Canter on todennut tutkimuksissaan seuraavaa: ”Raiskaajista 91prosenttia suoritti tekonsa muutaman kilometrin läpimittaisella alueella, jonka sisällä oli usein raiskaajan asuintalo”? Tekijällä on kotinsa ympärillä kilometrin suojavyöhyke, jonka
sisällä hän ei tee rikoksia, koska hän pelkää kiinnijäämistä. Toisaalta hän toimii mahdollisimman lähellä asuinpaikkaansa, koska näin hän saa turvallisuuden tunnetta ja mahdollisimman nopean reitin kotiinsa, jos jokin menee pielee."
Sama profilointiympyrä siirrettynä Tulilahteen (ympyrän säde 1,5 km ja halkaisija 3 km, keskipisteenä teltan paikka). Asuinpaikat olen päätellyt täällä käytyjen keskustelujen perusteella.

Tulilahti profilointiympyrä.jpg (495.13 KiB) Katsottu 1569 kertaa

[Ezmery]

Hämeen Sanomat

Otsikko: Sukututkimus paljasti yhteyden murhamysteeriin: "Tulilahden tapahtumista ei ole suvussa puhuttu"

Kuva vanhoista valokuvista albumissa. Vasemmalla puolella Enen ylioppilaskuva, oikealla perhepotretti. Käsinkirjoitettu teksti: Hugo, Ake , Pauli ja Alpo Nyyssän… Albin Nyyssönen ja Alma os. Suhone… Lapset vas. Hugo, Vieno ja Aune
Kuvateksti: Toinen Tulilahden uhreista, Eine Maria Nyyssönen. Oikeanpuoleisessa kuvassa ovat hänen isovanhempansa, isänsä ja tätinsä. Kuva: Satu Laine

Teksti: Satu Laine, 14.9.2022 6:15

Tulilahti, Heinävesi. Jokainen rikoshistoriaan vähänkään perehtynyt tai mediaa seurannut tietää, mitä siellä tapahtui vuonna 1959. Vain hieman päälle 20-vuotiaat Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen murhattiin kylmäverisesti leirintäalueella.

Nyyssösten sukuseuran tutkimusvastaava Ari Kankkunen on Eine Nyyssösen sukua. Hänen äitinsä oli Einen pikkuserkku. Tämä selvisi Kankkuselle sattumalta, kun hän aloitti sukututkimuksen tekemisen.
— Yllätyksenä se tuli. Tämä on suvussamme sellainen vaiettu salaisuus, vanhemmat ja muut sukulaiset eivät koskaan pukahtaneetkaan siitä, Kankkunen muistelee.

Otsikko: Kuvia ja leikkeitä löytyi sukulaisilta

Ari Kankkusen äiti ei puhunut, joten Kankkunen avasi keskusteluyhteyden sukulaisiin.

Kankkunen sai kipinän sukututkimukseen jo edesmenneeltä Veikko Nyyssöseltä, joka on Einen pikkuserkku Kankkusen äidin tapaan. Yhdessä he pohtivat muun sukututkimuksen ohessa myös Tulilahden tapausta.
Einen isän, Hugo Nyyssösen, veli Alpo Nyyssönen antoi Kankkusen tutkimuskäyttöön valokuvia. Veikko Nyyssönen lahjoitti tapauksesta keräämänsä lehtileikkeet.

Kuva Ari kankkusesta, jossa hän esittelee kahta kirjaa, joissa tekstit Nyyssösten suku I ja Nyyssösten suku II
Kuvateksti: Ari Kankkunen on kerännyt materiaalia Tulilahden kaksoismurhaan liittyen. Hän on tutkimustensa yhteydessä koonnut yksiin kansiin Nyyssösten suvun henkilötietoja. Kuva: Satu Laine

Selvittämättömäksi jäänyt tapaus mietityttää Kankkusta. Hän toivoo, että syyllinen vielä vuosikymmenien jälkeen selviäisi. Tulilahden kaksoismurha nousee aika ajoin valtakunnallisen keskustelun kohteeksi, kun saadaan esimerkiksi uusi vihje vanhaan tapaukseen liittyen.
— Se on vähän kaksipiippuinen juttu. Jotkut suvusta toivovat, että vanhojen kaiveleminen lopetettaisiin. Toisaalta olisi hyvä, että tapahtumat eivät unohtuisi. Hugon ja Ainan ainoa lapsi, Eine, surmattiin, eikä hänelle saatu oikeutta. Omat murheet tuntuvat pieniltä sen rinnalla, Kankkunen pohtii.

Kuva lehtileikkeistä, joissa otsikot:
- Sammakkomies jo apuna, kadonneita neitosia etsitään
- Omituisesti käyttäytyvä hautajaisvieras joutui kuulusteluun
- Juväskyläläinen rouva näki murhat unessaan (Jyväskyläläinen ompelija Elli Moilanen näki kadonneiden tyttöjen kohtalon kaameassa unes…
Kuvateksti: Tulilahden murhaaja niiden selvittämistä seurattiin lehdistössä tiiviisti. Aiheeseen liittyi muun muassa tällaisia otsikoita. Kuva: Pekka Seppänen

Tulilahden kaksoismurha sai valtavat mittasuhteet ja koko Suomi seurasi tapauksen etenemistä.

Mediasirkus tapauksen ympärillä oli loputon ja ainoan murhasta epäillyn henkilön, Runar Holmströmin, oikeudenkäynnistä tuli markkinatapahtuma. Kankkunen arvioi, että uutisointi ja tiedot olivat pääasiassa totuudenmukaisia, mutta esitystapa yliampuvaa.
— Einen ja Riitan surma ei kulje traumana vain meidän suvussamme. Pakkasten sukua on luultavasti myös edelleen elossa. Eikä tule unohtaa Runarin sukua, hekin kantavat varmasti tapausta mukanaan, Kankkunen huomauttaa.

Kuva lehtileikkeestä koskien Einen ja Riitan hautajaisia. Lehtileikkeen kuvassa tummiin pukeutuneet miehet kantavat arkkuja Jyväskylässä kohti hautausmaata. Otsikko: Noin 10.000 henkilöä saattamassa Eineä ja Riittaa kotiseudun multiin.
Kuvateksti: Tulilahden uhrit haudattiin yhdessä, ja hautajaisia oli seuraamassa valtava määrä ihmisiä. Kuvan juttu on julkaistu Keskisuomalainen-lehdessä elokuun 29. päivä 1959 järjestettyjen hautajaisten jälkeen. Kuva: Pekka Seppänen

Kankkunen kuvailee Tulilahden kaksoismurhaan liittyvää kollektiivista surua. Hän tuntee myötätuntoa uhrien perheitä kohtaan.
— Kun tällainen tapaus kuuluu oman suvun historiaan, niin onhan se surullista. Sitä miettii, että mitä jos tytöt olisivat palanneet kesäreissultaan kotiin suunnitelmien mukaan. Eine saattaisi hyvin olla vielä elossa. Vanha, mutta elossa, Kankkunen aprikoi.
Kankkunen kertoo peilaavansa Tulilahden tapausta muihin vastaaviin tapauksiin, kuten Kyllikki Saaren murhaan. Hän pohtii tekijää ja syitä tekoon. Sitä, millainen ihminen tappaa toisen ilman syytä. Avoimia kysymyksiä on paljon. Vaikka niihin aikanaan vielä saataisiinkin vastauksia, Eineä ja Riittaa ne eivät tuo takaisin.

Otsikko: Teemu Keskisarja kiinnostui surmatyöstä

Tulilahden tapausta ovat viimeisimpänä tutkineet historioitsija Teemu Keskisarja ja hänen tutkimusapulaisensa Kaisa Kautto ja Eeva Tammi. Kolmikko alkoi tutkia kaksoissurmaa ja Heinäveden historiaa vuosi sitten. Kankkunen ja Nyyssösten sukuseura ovat tehneet heidän kanssaan yhteistyötä.

Kuva, jossa Teemu Keskisarja tutkijoineen
Kuvateksti: Teemu Keskisarja sekä hänen tutkimusapulaisensa Kaisa Kautto ja Eeva Tammi ovat perehtyneet Heinäveden historiaan ja samalla myös Tulilahden murhiin. Kuva: Eija Kvintus

Tutkimushankkeen tuloksena on syntymässä kirja ja tuotannossa on myös dokumenttisarja, joka seuraa historioitsijan ja hänen apulaistensa työtä eri tutkimusprojektien parissa.
Tarkoituksena on, että kirja ja tv-sarja ilmestyisivät samaan aikaan. Keskisarjan mukaan kirja ilmestyy ensi vuonna.
— Olemme tutustuneet Heinäveden alueen asukkaisiin, kulttuuriin ja ympäristöön sekä tarkastelleet Tulilahden tapahtumia osana 1900-luvun rikoshistoriaa ja naistensurmia, Kautto kertoo.

Otsikko: Uutta tietoa voi tulla esille

Kautto uskoo, että tutkimuksellisesti tärkeää tietoa on mahdollisesti edelleen olemassa. Haastattelujen yhteydessä ihmisillä on ollut mahdollisuus puhua. Vuonna 1959 ei ollut nykyisenlaista kriisiapua saatavissa ja murhien herättämät
tunteet ovat jääneet monelta käsittelemättä.
— Tutkimuksellamme on mielestäni yhteiskunnallista merkitystä. Sen lisäksi, että kohtaamme yhteisöä koskettavan tuskan, mahdollistamme omalta osaltamme paikkakunnan historian ja tiedon välittymisen tuleville sukupolville, Kautto kommentoi.
Hanke on antanut paikkakuntalaisille mahdollisuuden saada oma äänensä kuuluviin. Tulilahden tapaukseen liittyviä muistoja ja ennen julkaisemattomia tietoja tutkijat ottavat edelleen vastaan.

Tietolaatikkko
Otsikko: Tulilahden kaksoismurha

21-vuotias Eine Nyyssönen ja 23-vuotias Riitta Pakkanen lähtivät pyöräretkelle Jyväskylästä 18.7.1959. Elokuun alussa heidät ilmoitettiin kadonneiksi, koska he eivät saapuneet ajoissa kotiin.

Nuorten naisten ruumiit löydettiin Tulilahden leirintäalueelta, matalasta suohaudasta, 21.8.1959.

Lähialueen asukkaita kuulusteltiin ja epäiltiin. Seitsemän paikallista pidätettiin, mutta kaikilla oli alibi. Heidät vapautettiin.

Poliisi avasi uuden tutkintalinjan. Alettiin etsiä sinisellä mopolla ajavaa miestä, joka oli silminnäkijähavaintojen mukaan seurannut pyöräilemässä olleita Nyyssöstä ja Pakkasta.

Munsalassa asunut Runar Holmström määrättiin pidätettäväksi, sillä hänen veljensä oli aiemmin epäillyt Runarilla olevan jotain tekemistä Tulilahden murhien kanssa.
Holmströmin oikeudenkäynti alkoi Heinävedellä 8.6.1960. Paikalle saapui yleisöä ja lehdistön edustajia matkojen päästä.

Lopulta kenellekään ei langetettu tuomiota murhista. Holmström hirttäytyi sellissään 8.5.1961 oikeudenkäynnin ollessa vielä kesken. Tapaus jäi avoimeksi.

Poliisi avasi tutkinnan uudelleen vuonna 2005 saatuaan uusia vihjeitä tapahtumista.

[Ezmery]

Hämeen Sanomat

Otsikko: Mysteerit kiehtovat harrastajaa

Teksti: Susanna Kinnari 29.10.2016 0:00

Hämeenlinna

Helsinkiläinen Saku Inomaa katosi 16.5.2015 jäljettömiin. Tiedetään, että Inomaa nousi Iittalan Shelliltä pikavuoron bussiin tarkoituksenaan matkustaa Helsinkiin. Matkan aikana Inomaahan iski ilmeisesti paniikkikohtaus, ja hän vaati päästä ulos bussista.

Bussi pysähtyi Tervakosken liittymässä sijaitsevalla pysäkillä. Kello oli noin 12. Inomaa astui ulos ja katosi.

Vuosi, viisi kuukautta ja yhdeksän päivää myöhemmin harmaahiuksinen mies istuu Iittalan Shellillä ja katselee ikkunasta syysmaisemaa. Hän on Heikki Heinonen, Valkeakoskella asuva eläkeläinen ja harrastajaetsijä.

— Inomaan tapauksesta kiinnostuin lähinnä maantieteellisen etäisyyden takia. Tapaus on mielenkiintoinen siksikin, että miten ihminen katoaa moottoritieltä keskellä kirkasta päivää, Heinonen sanoo.

Heinonen on aina ollut kiinnostunut arvoituksista. Lapsena hän ahmi Agatha Christien dekkareita. Aikuisiällä hän on paneutunut useisiin tosielämän mysteereihin.

Suomen rikoshistorian tunnetuimpien mysteerien lisäksi Heinosta kiinnostavat tuoreemmat tapaukset — sellaiset kuin Inomaan katoaminen.

Heinonen on yksi vuonna 2009 perustetun rikossivusto Hejacin perustajista.

Hän on vieraillut useiden rikosten tai katoamisten tapahtumapaikoilla ja tehnyt omia tutkimuksiaan. Hän on jakanut tietojaan poliisille, ja tarjonnut juttuja muun muassa iltapäivälehtiin.

Tulilahden kaksoismurhat oli tapauksista se, joka teki Heinosesta harrastajan. Vuonna 1959 tehty kaksoismurha on yksi Suomen rikoshistorian tunnetuimmista.

21-vuotiaan sairaanhoitajaopiskelija Eine Nyyssösen ja 23-vuotiaan toimistoapulaisen Riitta Pakkasen murhaajaa tai murhaajia ei saatu koskaan virallisesti selvitettyä.

Heinonen, joka on vieraillut tapahtumapaikalla ja jututtanut useita aikalaisia, uskoo tietävänsä vastauksen. Runar Holmströmin syyllisyyteen hän ei usko.

— Nimiä en voi sanoa, mutta sen verran voin kertoa, että he olivat paikallisia isäntiä — nyt jo kuolleita, sanoo Heinonen.

Palataanpa Saku Inomaan tapaukseen. Siitä Heinosella olisi hieman uutta kerrottavaa.

Viime heinäkuussa Murha.infon keskustelupalstalle ilmestyi vihje Leppäkoskella sijaitsevan Kukonnokan hyppyrimäeltä löytyneestä palestiinalaishuivista. Huivi on mielenkiintoinen siksi, että Inomaalla tiedettiin
olleen katoamishetkellään samankaltainen.

Huivi löytyi heinäkuun puolivälissä mäkikeskuksen pienimmän hyppyrilavan päältä. Sen epäillään tuodun löytöpaikalle jälkikäteen.

— Oletetaan, että jos huivi todella on Inomaan, se on jäänyt alkujaan jonnekin muualle ja joku on sen ottanut talteen ja jättänyt myöhemmin hyppyrimäelle.

Nyt Heinonen toivoo, että huivin löytäjä ilmoittaisi tietonsa poliisille. Näin saataisiin tietoon, mistä huivi alun perin on löytynyt ja olisiko vielä jokin tietty paikka, josta Inomaata voisi yrittää etsiä.

[Cohle]

Heikki Heinosen, rauha hänen muistolleen, kanssa olisi ollut kiinnostavaa keskustella Tulilahdesta.