Seija Kekkosen, 41 v. kellarisurma Helsingin Kontulassa 6.12.1980

[poikani]

Jos kyse on sarjamurhaajasta, niin voisi kuvitella, että aina hänellä ei ole ollut onnea. Ehkä samaan aikaan rappuun onkin sattunut naapuri tai joku uneton asukas on tarkkaillut tulijoita ikkunasta. Silloinhan surmaajakandidaatti on taatusti jättänyt yrittämättä mitään ja poistunut paikalta naisen alaovelle saatettuaan. Aikaa on kulunut, eikä kukaan varmastikaan enää muista tällaista öistä kyydintarjoajaa.

Potentiaalinen sarjamurhaaja ei tietystikään aina huomaa yöllistä tarkkailijaa, eli onneakin on oltava mukana. Jos joku tällainen uneton asukas katsoo auton äänen kuultuaan ikkunasta, pimeästä asunnosta, vain katulamppu valonaan, ei häntä hevillä näy ulkoa käsin. Ja vaikka juuri ja juuri näkyisikin, vieressä voi esimerkiksi Kontulan tapaisessa paikassa olla sata asuntoa, joista on ikkunat oikeaan suuntaan.

[mikko1979]

Tästä tapauksesta oli juttu Iltasanomien lauantain 16.9.2023 lehden liitteessä. Kolmen sivun jutussa oli otsikkona Seijan viimeiset pikkujoulut.

[mikko1979]

Nelli kuuli kotinsa järkyttävän historian vasta muuttaessaan pois – Kiinteistönvälittäjien ei tarvitse kertoa tragedioista

Suomalainen kuolee usein kotiinsa, mutta harvemmin loppu on väkivaltainen. Asunnossa tapahtuneesta henkirikoksesta ei ole välttämättä pakko kertoa vuokralaiselle tai asuntoa ostavalle henkilölle, vaikka se vaikuttaisi kohteen arvoon tai ostopäätökseen.

Nelli ehti asua itähelsinkiläisessä taloyhtiössä pitkään, ennen kun hän kuuli talon karmivasta historiasta. Kiinteistönvälittäjä ei ollut maininnut asiasta mitään, kun sopimusta oli hierottu viitisentoista vuotta aiemmin.

Taloyhtiön hallituksessa kävi ilmi, että katutasossa sijainneesta kellarista löytyi murhattu nainen vuonna 1980. Perheenäiti Seija Kekkonen, 41, oli pikkujouluista kotiin palatessaan joutunut raa’an henkirikoksen uhriksi.

Postikuskina työskennelleen Kekkosen tapaus lukeutuu niin sanottuihin ”Helsingin kellarisurmiin”. Vuosien 1976–1981 välillä kolme helsinkiläisnaista murhattiin kerrostalon kellareissa. Epäiltiin, että kaupungissa liikkui sarjamurhaaja.

Tekijää tai tekijöitä ei saatu koskaan tuomituksi teoista.

– Asuin ennen tänne muuttoa asunnossa, jossa nainen oli tehnyt itsemurhan. Onneksi en tiennyt asiasta silloin, kun asuin siellä. Nykyinen asunto oli eri asia, vaikka sainkin tietää henkirikoksesta myöhemmin. Murha tapahtui kellarissa ja kauan aikaa sitten, nyt kuusikymppinen Nelli kertoo.

Nelli ei esiinny tässä jutuss koko nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Vanha kellarisurma on noussut taloyhtiön hallituksessa uudelleen esiin vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen. Syynä on putkiremontti, jonka yhteydessä pitäisi päättää taloyhtiön lukituksista.

Viime aikoina kellarissa on liikkunut myös kutsumatonta väkeä, joista monilla on huumeongelmia. Taloyhtiön hallitus on miettinyt, miten kellarin saisi asukkaille jälleen turvallisemmaksi.

Kohuasuntojen kaupat venyvät

Asuntokaupat ovat tunneasia. Moni asunnonostaja kertoo jo näytössä lämpimästä tunteesta: nyt on tultu kotiin.

Siksi kaupanteon tunnelmaan tulee helposti särö, jos kodilla on surullinen tai jopa raaka historia.

Suomalaisilla asuntomarkkinoilla tunnetaan tapauksia, joissa henkirikoshistoria on vaikeuttanut kohteen myyntiä tai jopa laskenut sen hintaa.

Esimerkiksi Jämsässä tapahtunut murha vaikeutti tapahtumapaikan, suurikokoisen omakotitalon, myyntiä. Kohde ehti olla tyhjillään kaksi vuotta. Omakotitalo myytiin lopulta pyyntihintaa halvemmalla, vaikka hyväkuntoinen talo sijaitsi hyvämaineisella alueella.

Ulvilassa sijaitsee hyvällä ja rauhallisella asuinalueella omakotitalo, joka tuli tunnetuksi niin sanotun Ulvilan surman tapahtumapaikkana. Vuonna 2006 perheen isä Jukka S. Lahti murhattiin kotiinsa.

Isänsä menettänyt perhe muutti pois talosta, ja siihen asettui vajaan vuoden päästä toinen perhe. Iltalehden vuoden 2007 haastattelussa he kertoivat, että ostamaan houkutteli talon hyvä hinta–laatu-suhde.

He eivät tunteneet talon historiaa, mutta kiinteistönvälittäjä kertoi heille tapahtuneesta ennen kauppakirjojen tekoa.

– Yritämme olla ajattelematta talon historiaa. Ostimme tämän kesällä. mutta ihan alussa emme tienneet surmasta. Sitten kiinteistönvälittäjä kyllä kertoi asiasta ennen kuin kauppakirjat tehtiin, perheenäiti kertoi.

Äiti kuvaili kohdetta hyväksi taloksi, jossa kaikki oli kunnossa. Hän ei pelännyt asua talossa, vaikka murhaajaa ei oltu vielä tavoitettu.

– Tappaja ei jahtaa meidän perhettämme, ei hän ole meistä kiinnostunut. Hänen maalinsa oli ihan muualla.

Vuonna 2009 poliisi alkoi epäillä teosta uhrin vaimoa Anneli Aueria. Pitkän oikeusprosessin jälkeen Auer todettiin vuoroin syylliseksi, vuoroin syyttömäksi. Lopulta tuomio oli syytön ja henkirikos on edelleen auki.

Omakotitalo tuli uudelleen myyntiin 2016. Tuolloin myynti-ilmoituksessa kerrottiin, että ulvilalainen tiilivuorattu viiden huoneen omakotitalo sijaitsee omalla tontilla rauhallisella omakotitaloalueella.

Tällä kertaa taloa oli hankalampi myydä. Kohde oli ollut tyhjillään useita kuukausia. Siihen saattoi vaikuttaa se, että uhrin vaimoon kohdistuneet ja myöhemmin vääriksi todetut epäilyt olivat tuoneen tapaukselle uutta ja entistä laajempaa julkisuutta.

Myös kiinteistönvälittäjä myönsi, ettei kyseessä ollut helpoin talo myydä. Toisaalta asuntojen myyntiajat olivat tuolloin muutenkin pitkittyneet, myyntiaika ei ollut vielä tavaton.

Suurin osa näytössä käyneistä tunsi kohteen historian, mutta eivät kaikki.

– On tämä vaikeampi myydä kuin muut talot, koska se on niin sanotusti kohutalo. Myyjille se on harmillista, vaikka olen kertonut heille, että talon historia jarruttaa myyntiä. Edelliset omistajat viihtyivät talossa hyvin eikä siinä heidän mielestään ollut mitään vikaa.

Silloinen välittäjä pidättäytyi kommentoimasta kohteen silloista myyntiaikaa tätä juttua varten. Hän vetosi siihen, että hän oli mukana tekemässä kyseisestä kohteesta aikoinaan ainoastaan palvelukauppakirjan.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/bc93 ... 8d77a33d13

[LeaSommer]

IS 8.10. tehnyt tästä näköjään juttua: https://areena.yle.fi/podcastit/1-50788342

Yksi kolmesta kellarisurmasta

Perheenäidin surma on edelleen selvittämättä.
Julkaistu: 8.10. 19:05

Helsinkiläinen perheenäiti puki ylleen punaisen mekon ja lähti pikkujouluihin. Hänet löydettiin surmattuna kotitalonsa kellarista, eikä tekijää saatu koskaan kiinni.
Kellarikäytävästä kuulunut kopina herätti itsenäisyyspäivän vastaisena yönä eläkkeellä olleen kadunlakaisijan. Kopina kuulosti siltä kuin joku olisi juossut käytävässä edestakaisin.

Eläkeläismies ei kiinnittänyt ääniin sen enempää huomiota, vaan nukahti uudelleen.

Aamupäivä oli jo pitkällä, kun kopinalle saatiin hirvittävä selitys. Kellarikäytävällä makasi elottoman oloinen nainen kauniissa punaisessa mekossaan. Mekon helma oli ylhäällä, ja naisen alavartaloa oli yritetty riisua.

Naisen löytänyt talon neljännessä kerroksessa asunut asukas soitti Herttoniemen poliisitoimiston päivystäjälle. Hän meni kertomaan samassa Keinulaudantien kerrostalossa asuvalle bussinkuljettajalle kauheasta löydöstään.

Löytö muutti peruuttamattomasti yhden pitkään talossa asuneen helsinkiläisperheen elämän. Kellarikäytävässä maannut nainen oli bussinkuljettajan vaimo, jota mies oli odottanut pikkujouluista kotiin.

Järkyttynyt aviomies laski vaimonsa helman alas ja istui saunaan odottamaan poliiseja.

Helsingin väkivaltatoimiston kaksi tutkijaa ja tekniikan väki tutkivat vainajan ja Kontulassa sijainneen kerrostalon, Keinulaudantie 1 C–D, kellarikäytävän. Ulkoisen väkivallan merkit olivat pitkän kellarikäytävän perällä maanneessa vainajassa näkyvillä.

Oli itsenäisyyspäivä 6. joulukuuta 1980. Ambulanssin lääkäri totesi kello 11.54 naisen kuolleeksi.

Nainen oli 41-vuotias postivirkailija Seija Tuulikki Kekkonen, kahden lapsen äiti. Perheen poika oli 19-vuotias ja tytär 14-vuotias, kun äiti kuoli henkirikoksen uhrina.

Oikeuslääketieteellisten tutkimusten mukaan Seija Kekkonen sai surmansa yöllä kahden kolmen aikaan. Surmaaja sai usean tunnin etumatkan. Etumatka venyi kymmeniksi vuosiksi.

Seija Kekkosen murha on edelleen ratkaisematta. Tänä vuonna siitä tulee kuluneeksi jo 43 vuotta.

Edellisenä iltana perheenäiti oli lähtenyt valintamyymälä Kotikonnun väen kanssa pikkujouluihin Kaivohuoneelle kahdeksan aikaan illalla. Hän varasi erikseen mukaansa taksirahan. Seija Kekkonen työskenteli postin lisäksi Kontulan ostoskeskuksessa sijainneessa valintamyymälässä neljä tuntia viikossa.

– Surmaaja ei vienyt häneltä mitään. Hänellä oli yhä taksirahat mukanaan, kun hänet löydettiin surmattuna. Hänellä oli myös käsilaukku sekä korut ja sormukset tallella, rikostarkastaja Jari Koski kertoo.

Koski on Helsingin poliisilaitoksen väkivaltarikokset-toiminnon johtaja.

Myös kotiavaimet olivat tallella. Perhe asui ensimmäisessä asuinkerroksessa. Se oli ollut heidän kotinsa jo 14 vuotta. Kerrostalo oli ollut perheenisän mukaan rauhallinen, eikä siellä ollut tapahtunut koskaan aiemmin mitään. Kellarikäytävä sijaitsi maan tasalla.

Perhe oli aviomiehen mukaan hyvissä väleissä kaikkien naapureiden kanssa, ja heillä oli talossa hyviäkin tuttavia. Aviomiehen mukaan kenelläkään ei voinut olla pienintäkään syytä hänen vaimonsa kuristamiseen.

Yksi asia aviomiestä oli huolettanut jo pitkään. Se oli kellarin väliovi, joka oli läpinäkymätön ja turvaton. Kaikissa muissa lähitaloissa kellarin väliovi oli aviomiehen mukaan lasia, joten niistä pystyi näkemään, jos oven takana seisoi joku. Kekkosten kotitalon kellarin väliovesta ei nähnyt, jos oven takana väijyttiin.

Toinenkin seikka oli aviomiehen mukaan kovin outoa. Kun hänen vaimonsa ruumis löytyi, molempien saunojen ovet olivat auki. Saunoihin pääsi erillisillä avaimilla, ja asukkailla oli tapana sulkea ovet saunavuoron päätyttyä. Kekkosen perheen sauna-avain oli keittiön seinällä.

Kellaritiloihinkin pääsi vain avaimella. Tutkinnan aikana huolta aiheutti yksi avain, jonka pelättiin joutuneen hukkaan.

– Lopulta paljastui, että se oli lukkosepällä, eikä yhtään avainta ollut hukassa eikä kenenkään talon ulkopuolisen hallussa, Koski kertoo.

Surmayönä perhe ei kuullut mitään epäilyttävää. He olivat käyneet aikaisin nukkumaan. Vasta aamulla he huomasivat, että äiti ei ollut tullutkaan kotiin.

Miten surmaaja pääsi kellariin? Pakottiko surmaaja Seija Kekkosen avaamaan oven, vai oliko hän jollakin tavalla tuttu uhrilleen? Aviomies oli vakaasti sitä mieltä, että surmaajan täytyi tuntea talo. Mies uskoi myös, että tekijä asui lähistöllä.

Se on selvää, että Seija taisteli elämästään.

– Kellarissa oli kamppailun merkkejä, Koski kommentoi.

Siihen aikaan tutkinta oli hyvin paljon raakaa jalkatyötä.

– Paljon on tehty, yli tuhatta ihmistä puhutettu. 15. joulukuuta tapahtumavuonna poliisi anoi jopa hätätyölupaa henkirikoksen selvittämiseen, Koski kertoo.

Taksinkuljettajille jaettiin uhrin kuva ja pyydettiin havaintoja. Kekkonen oli poistunut ravintola Kaivohuoneelta sulkemisajan jälkeen.

Silloinen tutkinnanjohtaja komisario Martti Latikka harmitteli, että pikkujouluissa oli liikkeellä paljon ihmisiä ympäri kaupunkia, mutta alkoholin käyttö teki havainnoista epävarmoja. Lähes kaikki taksit olivat illan aikana ajossa.

Tuohon aikaan dna:sta ei tiedetty vielä mitään. Murhaaja jätti kuitenkin jälkiä. Tekniikka taltioi tiloista ja vainajasta kuitunäytteitä. Leningistä löytynyt tahrakin lähetettiin Kansanterveyslaboratorioon tutkittavaksi, mutta mitään seksuaalirikokseen viittaavaa siitä ei löytynyt.

– Paikalta löytyi myös Form-savukkeen tumppi sekä kolasalmiakkikaramellin kääre. Myös sormenjälkiä taltioitiin, mutta valvontakameroita ei ollut eikä mitään sellaista, josta olisi saatu digitaalinen jälki. Ne ajat olivat vasta tulossa. Tänä päivänä Helsingin keskustassa on vaikea kävellä niin, ettei koko reitti tallennu valvontakameroihin, Koski kertoo.

Seksuaalisesta väkivallasta ei saatu siis suoranaista näyttöä. Oliko uhrille tehty seksuaalista väkivaltaa vai oliko teko naamioitu sellaiselta näyttämään?

Perhe tunnettiin sopuisana ja rauhallisena. Vanhempien suhteet lapsiin olivat läheiset. Seija Kekkonen kävi välillä yksin tansseissa, mutta se ei aiheuttanut kotona porua. Seija oli luonteeltaan sellainen, ettei uskonut pahaan ihmisissä.

Seija Kekkosella oli yllään hupullinen päällystakki ja punainen leninki, jonka vyötäröllä, kauluksessa ja hihoissa oli mustat pitsinauhat. Jalassaan hänellä oli mustat nahkasaappaat.

Poliisi vetosi yleisöön tapauksen selvittämiseksi. Teko herätti kaupunkilaisissakin rauhattomuutta ja huolta, sillä poliisilla oli selvittämättä jo yksi aiempi kellarimurha.
:
:

Vain pari kuukautta Seija Kekkosen surman jälkeen kolmas nainen murhattiin kellariin. Riehuiko Helsingissä naisten kellarimurhaaja?
:
:

Kekkosen tapauksessa poliisi sai yllättävän vähän vihjeitä.

– Yhtenä tutkintalinjana oli selvittää lähistöllä asuneen vankilasta vapautuneen miehen liikkeet, mutta sekin linja kuivui. Jos dna olisi ollut tuohon aikaan käytössä, meillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet selvittää Seija Kekkosen murhaaja, Koski sanoo.

Omaisille selvittämätön henkirikos on raskas taakka kantaa. Joskus selviäminen voi olla pienestä johtolangasta kiinni.

– Ainahan sitä toivoo, että joku vielä muistaisi jotakin tai tekijä tulisi katumapäälle ja tunnustaisi, Koski sanoo.

”Rakkaus on suurin se ei sanoihin eikä kyyneliin mahdu.” Näillä sanoilla omaiset saattelivat rakkaansa Seija Kekkosen viimeiselle matkalleen. Omaisten takia Koskikin toivoo, että tapaus vielä ratkeaisi.

– Tekijä voi olla yhä elossa.

Cut. Pykälä 21. Suoraa linkkiä ei löytynyt. Lisätty podcastin linkki aiheesta.
-NILS-

Itselläni tuli tuosta jutusta tunne, että joku talon asukas liittyi tähän, koska kellariin/saunaan ei päässyt ilman avaimia.

[kakkosurpo]

Oliko tuossa talossa oma talkkari, vai talonhoitoyhtiö?
Jos oli oma talkkari niin aika selvähän on että tekijä olisi löytynyt talon sisältä, ellei.... Sekin on peräti outoa että Seijalla oli taksifyrkat kassissa, vaikka taksilla piti tulla kotia ja ihan erikseen oli varannut rahat siihen.
Vai olisiko taksikuski ajatellut vähän kuksia ja yhteisymmärryksessä menty kellariin toimenpiteelle, ja lopussa olikin ruumis.

[dazu]

^Helsingin murharyhmän kommendantin Jari Kosken mukaan Kekkonen tuli Kaivohuoneelta taksilla kotiin ja tapauksessa on tavoitettu taksikuski, joka toi Seijan tuntomerkkeihin sopineen yksin olleen naisen Kaivohuoneelta Seijan kotitalon eteen. Taksikuskilla ei olisi ollut avaimia, jotka tekijällä oli. Koski ei usko Seijan aviomiehen tappaneen Seijaa.

Pariskunnalla oli talossa useita tuttavia ja Seija tuli hyvin juttuun monien talossa asuneiden, myös miesten kanssa...

[kakkosurpo]

Mutta miksi Seija-vainaalla oli ne taksifyrkat edelleen, vaikka oli tullut taksilla kotia?
Oliko tarkoitus maksaa kyyti kyydeillä kellarissa, mutta mopo hiukan karkasi?

[Oikeus ennen kaikkea]

Seija Tuulikki Kekkonen
s.5.8.1939
k.6.10.1980

Honkanummi, Vantaa

Seija Tuulikki Kekkonen.jpg (172.67 KiB) Katsottu 5634 kertaa

[Catdog]

Kahlaamatta ketjua, muutama huomio podcastista:

-Aviomiehen mustasukkaisuudesta oli vaihtelevia käsityksiä

-Milläköhän perusteella Seijan suku piti aviomiestä syyllisenä? Kun esimerkiksi joku muu sanoi epäilevänsä "kaikkia", niin miksi Seijan suku päätyi epäilemään juuri aviomiestä?

-Lapset kieltäytyivät osallistumasta podcastiin. Ymmärrettävää, että haluaisivat jo unohtaa koko tapauksen. Toisaalta argumenttinsa oli: "kun isäkin on jo kuollut". Jos olivat varmoja isänsä syyttömyydestä, olisi podcast ollut hyvä paikkaa puhdistaa isän mainetta tämän kuoleman jälkeenkin. Lapsilla kuitenkin olisi ensikäden tietoa monesta asiasta.

-Aviomiehen sukulaisnainen kertoi, että Seija jäi taksista viimeisenä. Tämän mukaan olisi tavoitettu muita taksissa olleita, jos Seijan tiedettiin jääneen viimeisenä pois. Niemen kertoman mukaan koko Seijan taksimatkan tapahtuneisuus oli kuitenkin epävarma. (Hienokseltaan tulee mieleen, että halusiko sukulaisnainen muistaa Seijan tulleen taksilla, ettei jäisi muita, kenties arkaluonteisia vaihtoehtoja Seijan kotimatkan kyyditsijästä?)

-Mahdollisuutta, että aviomies olisi hakenut Seijan Kaivohuoneelta, ei käsitelty podcastissa varsinaisesti lainkaan. Asiaa sivuttiin spekuloimalla, että jos mies on mustasukkainen, hän melko luultavasti hakisi kumppaninsa illanvietosta. Mutta onko varmuutta, että aviomies ei hakenut Seijaa?

-Samainen sukulaisnainen sanoi ettei aviomies ollut mustasukkainen, vaan "rauhallinen". No, rauhallisuus ja mustasukkaisuus eivät sulje toisiaan pois. Ja yleisesti ottaen rauhallinenkin ihminen voi kilahtaa.

-Se, että Seija olisi kuristettu, tuli Niemellekin yllätyksenä, eikä Rautaheimo voinut aiemman tehtävänsä vuoksi asiaa vahvistaa. Kunnioituksella, jos tuon sanoo yksi jo ikääntynyt henkilö 45 vuoden takaista tapausta koskien, sitä kokonaisuutta vasten peilaten että sanoja ei näe tai ei halua nähdä aviomiestä edes epäiltynä, niin mikä on tuon lausahduksen totuusarvo. (Aviomies ei olisi voinut ko. sukulaisen tietojen mukaan kuristaa reuman vuoksi.) Ja, onko hänkään saanut aikoinaan oikeaa tietoa Seijan kuristamisesta ja aviomiehen reumasta.

-Saunatiloista löytyi tupakantumppeja. Oliko varmuutta, että ne olivat yöltä, eivätkä esimerkiksi edellisiltana saunoneilta?

-Miksi Seijan laukun katoamista ei noteerattu heti, tai ainakin roskasäiliöiden tarkistus viivästyi paljon?

-Jos kaikki Kaivohuoneen asiakkaat pyrittiin käymään tiheällä seulalla läpi ja mahdollisuuksien mukaan jopa puhuttamaan "jokainen", niin miksi Seijan kanssa loppuillasta tanssinut mies jäi tunnistamattomaksi? Tulee ajatus kyydintarjoajasta.

-Yksi talon ovista jäätyi toisinaan auki talvisin tai se jäi pakkautuneen lumen vuoksi auki. Se saattoi siis olla lukituksensa osalta auki tuona yönä. Mutta tuo asia täytyi tietää, jotta sitä pääsi hyödyntämään. Täytyi olla jokin kytkös taloon, jotta tuollaisen asian tiesi. Potentiaalinen surmaaja olisi saattanut mennä kellariin etukäteen kytikselle, mutta miten Seija olisi tällaisen yllättäjän kanssa päätynyt saunatiloihin ilmeisen yhteistuumin? Hänhän olisi silloin kohdannut kellarikäytävällä mahdollisesti itselleen ihan randomin tyypin. Ja tyypillä täytyy olla reilusti ylimääräistä aikaa jos viettää sitä kyttäillen epävarmaa "saalista" öisessä kellarikäytävässä.

-Seijalla ei ilmeisesti siis ollut saunatilojen ja niihin johtavan käytävän avainta mukanaan, vaan heidän perheensä saunanavain oli Kekkosten kotona, mikä lähtökohtaisesti supistaa epäiltyjen joukkoa talon asukkaisiin.

-Olikohan suunnassa, johon Seijan ruumista ilmeisesti oli siirretty, talon asukkaiden varastotiloja kuten kanahäkkejä? Jatkoajatuksena, olisiko tekijän alkuperäinen aikomus ollut piilottaa ruumis varastoon, josta viedä se sopivana hetkenä jonnekin muualle. Siirtäminen sitten keskeytyi syystä tai toisesta, tai tekijä tuli toisiin ajatuksiin.

-Niemi ihmetteli, miten ruumis löydettiin vasta klo 11 aikoihin, vaikka surma oli tapahtunut yöllä ja oli itsenäisyyspäivä, ihmiset kotosalla ja lapsetkin varmasti halusivat pulkat ym. varastosta jo aamulla, koska oli satanut lunta. Olisiko mitenkään mahdollista, että tekijä olisi jättänyt ruumiin yöllä surman tekopaikalle saunatilaan, ja koska sen löytyminen sieltä olisi ollut vain ajan kysymys, olisi tekijä hätäpäissään käynyt aamupäivällä siirtämässä ruumista, aikomuksenaan vetää se ehkäpä juuri varastoon tai muualle näkösuojaan, myöhempää hävittämistä edeltävänä toimenpiteenä? Mutta koska käytävillä juurikin oli liikettä, tekijä kuuli jonkun liikkuvan käytävillä ja joutui jättämään ruumiin siirtämisen kesken ja lähtemään itse pois siitä paikasta. Vain teoreettinen mahdollisuus tähän, mutta tämä selittäisi sen, miksi ruumis löydettiin niin myöhäisessä vaiheessa.

^ Itse olen pikemmin sitä mieltä että nykyinen tekninen tutkinta olisi mahdollistanut paljon ajatellen aviomiehen osuutta.

Samaa mieltä. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, millä perusteella aviomies on aikanaan todettu syyttömäksi. Kuten täällä jo todettu, niin sen väkisinmakaamisen yrityksen voi hyvinkin lavastaa. Jos esimerkiksi mustasukkaisen mielen vuoksi on odotellut vaimoa alaovella ja kohtaamisen jälkeinen "kovistelu" on eskaloitunut liikaa, ei välttämättä tarkoituksella. Onko alibi tullut nukkuneilta lapsilta?

Tuo ei olisi lainkaan poissuljettu kuvio. Vaikka Seijan kotimatkaa se ei vielä selitä, mikä sekin on yhtenevä seikka Susanne Lindholmin tapauksen kanssa, samoin lähtöpaikka keskustan ympäristön ns. paremmat illanviettopaikat.

Ei syyttäen/syyllistäen, vaan spekuloiden: Ellei sitten juuri aviomies ole hakenut Seijan kotiin, matkalla on tullut riitaa vaikkapa juuri mustasukkaisuuspohjalta, riitaa on menty selvittelemään kellariin, ei lasten luokse kotiin. Mustasukkaisuus voi herättää "pimeitä" seksuaalisia haluja, olisiko taustalla jonkin primitiivisen "olet minun naaraani / urokseni" -tyyppisen psyyken mekanismin laukeaminen. Mies on ollut halukas, Seija ei, ja tilanne on eskaloitunut yli. Parisuhteissa tapahtuu valitettavasti aika paljonkin raiskauksia, vaikka tuossa tapauksessa se olisi ilmeisesti ikäänkuin siirtynyt tapoksi.

[Ross Sullivan]

^Sehän ei pidä paikkaansa, että aviomies olisi todettu syyttömäksi. Suomessahan on syytön niin kauan kuin toisin todistetaan. Se, että näyttö ei riitä oikeuteen tai tuomioon asti, ei tarkoita sitä, että ihminen todettaisiin syyttömäksi.

Kekkosella ei ollut kellaritiloihin johtavia avaimia mukanaan, joten surmaajan on kaiketi pitänyt silloin olla samasta taloyhtiöstä, tai sitten hän olisi ollut kellarin käytävässä/sisätiloissa kytiksellä, mikä olisi ollut todella riskialtista hänen kannaltaan.

[Xeelo]

Iltalehden juttu vuodelta 1980.

[Sfo]

Tuli mieleeni, että Seija Kekkonen murhattiin itsenäisyyspäivän vastaisena yönä 1980, Wigwamin Ronnie Österberg teki itsemurhan itsenäisyyspäivänä 1980, ja John Lennon ammuttiin 6.12., myös vuonna 1980.

Kiirettä piti.

[Sfo]

Ja se Kekkosen murha.... Mä muuten kävelin sen talon ohi ja näin sinne rappukäytävään.
Alaoven vieressä on kellari ja edessä portaat ylös pääovelle.

Kun Kekkonen on lähtenyt taksista ja avannut etuoven, kellarin ovi on ollut auki.
Ihmetellen sitä, Kekkonen on kurkannut kellariin tai mennyt sinne ihmetellen että kuka halvattu tähän aikaan hengailee...

[Xeelo]

Kuva Seija Kekkosesta jota en ainakaan itse ole aiemmin nähnyt.

[Kalpea_Jokeri]

Miten löysit tuon? Olen itsekin yrittänyt löytää Kekkosesta ja Ketolasta kuvia, mutta tuloksetta.