Miksi sinua kiehtoo "pahuus" ?

[RL11/6]

Tämän nettisivuston suosio perustuu aivan tuiki tavallisten, mutta manipulointiin ja valehteluun taipuvaisten ihmisten tarpeeseen lukea väkivaltarikollisuuden ääri-ilmiöistä, joissa ns. Veri lentää. Gorella on aina ollut oma katsoja- (elokuvaviihde) ja varsinkin lukijakuntansa. Kun asiaa tarkastellaan näkökulmasta, jossa asiaan sotketaan vielä erotiikka mukaan, on kyse varsin mielenkiintoisesta sekoituksesta, josta puuttuu enää vain politiikka.

Olen aina ihaillut Neuvostoliittoa siksi, että se on suomalainen vientituote, mutta kommunismia sen vuoksi, että siinä pyritään äärimmäiseen "pahaan", jopa siinä määrin, että kommunistijohtajia voidaan pitää pahuuden ruumiillistumina, persoonallisina pahuuden eri muotoina, joilla on ihmismäiset kasvot.

Stalinin vainot, joissa kirjaimmellisesti laitettiin kaikki vauvasta vaariin lappeelteen, on oivallinen esimerkki "pahuudesta", jota palveli aivan tavalliset miehet kuin saatananpalvojat. Tässä mielessä "ryyppyremmitappaminen" on viety kommunismissa aina huippuunsa. Siinä pulttilukkokiväärein ammutut teloitusjonot olivat aivan tavallista arkea, jossa ammuntaan liitettiin mukaan alkoholi. Ennen ja jälkeen ammuntoiden.

SS-maailmassa oli omat kommervenkkinsä ja hyvä niin, koska ilman sitä kommunismille ei olisi löytynyt vastavoimaa (Klaus Barbie), jota pitää aina olla fysiikan lakien mukaisesti. Ennen SS:ää toimi Saksan Afrikkaan suuntautuneen kolonialismin isänä muuan Carl Peters, mutta käytännössä varsinainen oma suosikkihahmoni on kansanmurhaamisen tohtori Eugen Fischer sekä toki kaikki eurooppalaiset sotilasjohtajat, jotka olivat läsnä Berliinin konferenssissa vuonna 1884.

He loivat ihmiselle ominaisen aseellisen sodankäynnin modernisaation Afrikkaan, kun eurooppalaiset valkoihoiset miehet näyttivät zuluneekereille kuinka heidän jousipyssyistään, puhallusputkistaan ja keihäistään ei ollut vastusta Maxim-konekiväärille 1800-vuosisadan 90-vuosikymmenen alkupuoliskolla, kun banaanikasvuston läpi laitettiin neekeriapinoihin oikein kunnolla vyösyöttöisellä sekä vesijäähdytteisellä sarjatulella lyijykuulaa.

Oma suosikkini nekrofiiliassa on tietenkin Carl Tanzer, ei sentään Karl Fazer, vaikka erinomaisia makeisia tekevätkin ja brändillä on lähdetty mukaan perinteisiin syrjintää ja muuta höpöhöpöä vastustaviin kansainvälisiin "hyvä me" -liikkeisiin. Elokuvan muodossa Nekromantik. Minun mielestäni nekroromantiikkaan kuuluu, kuten hyviin treffeihin, loistava illallinen. Kannibalismi kulkee siis mielestäni käsikädessä ruumiin rakastelun kanssa.

Mielestäni ihminen ei pilaannu kuollessaan, vaan se pelkästään kypsyy kuin viini. Tästä syystä eräs Lapin läänin lääninlääkäri oli oikeassa, kun tulkitsi, ettei kuolemaa ole olemassa. Apokryfikirjallisuus mainitsee Jumalan luoneen ihmisen omaksi kuvakseen. Tästä syystä mätääntymisen ei tulisi haitata, jos todella rakastaa toista niin paljon, että haluaa naida tätä. Vanhoilliskristillisesti on suoranaista syntiä heittää ruokaa roskiin, mutta myös olla naimatta rakastaan, kunnes tästä on enää pelkästään luut jäljellä, joista saa keittämällä superfoodina tunnettua luulientä.

Itsekin tykkään liikkua hautausmailla niin kuin molemmat kollegani sarjahakkaaja ja sarjakuristaja, joista jälkimmäinen myöskin nukkui hautausmaalla kuin papin himoitsema poikalapsi seurakunnan järjestämällä kesäleirillä untuvapeiton uumenissa. Pappi on yksi ammateista, joissa esiintyy sadistisia sarjamurhaajia poliisin, sotilaan ja lääkärin lisäksi, joista poliisi on yliedustettu. Sarjamurhaajan tärkein piirre on olla pidetty sekä äärimmäisen vakuuttava. Kirkollisesta toiminnasta pitänyt Dennis Rader onnistui tässä tehtävässä erinomaisen hyvin, kuten myös itsemurhaa hautoville kriisipuhelinpalvelussa vapaaehtoistyötä tehnyt psykologian maisteri Ted Bundy ja minä.

Historia ei tunne ainoatakaan virallisen sarjamurhaajan kirjoittamaa opusta, mutta semmoisen voi löytää, kuten elokuvagenrestä The Grifterin,
jos on tarpeeksi älykäs ja selaa pubmediä haku tekijöiden mukaan "Michael Swango", "John Adams", "Harold Shipman" ja "Efren Saldivar", jotka kaikki edustavat varsin mallikkaasti terveydenhuollon toksiinisarjamurhaajatyyppiä, kuten suomalaisittain Katariina Pantila ja
Aino Nykopp. Mainittakoon lisäksi myrkkygenreen oleellisesti kuuluva saksalainen suorittaja Niels Högel ja saksalaisuuteen liittyvä ruokailija ja ylivääpeli Armin Meiwes, jonka kollega on eunukintekijä ja kapteeni Ari Joki.

Kotimaisesta poliisikirjallisuudesta löytyy varmuudella yksi, jos asiaa tutkii aihekenttänä koirapoliisin elämäkerta. Toki löytyy kansainvälisellä kielellä julkaistava dokumentaarinen tyylilaji, joka käsittelee lähinnä sarjamurhien tutkimuksen historiaa ja profiloinnin kehityskaarta, mutta tyystin omaa tyylillä " Pohjolan poliisi (sarjamurhaaja) kertoo" ei ole, virallisesti. Ainakaan vielä. Ehkä joskus kirjoittelen aiheesta enemmän.

Se olisi sitä aitoa ja ainoata, oikeaa autenttista True crimeä parhaimmillaan. Ja ehkä jopa liian arvokasta luettavaa teidän halvan rieslingviinitonkkien ja päihde- ja mielialapillereiden sumentamille mielenterveysongelmaisille ominaisten silmälasien takana tuijottaville, tyhjyyteen tähyileville silakansilmille.

Miksi sinua kiehtoo "pahuus" ja minkälainen erityisesti? Sadistisuudesta lukemisen voi nautintomielessä mieltää itsetyydyttämiseen ja kiihottamiseen BDSM-mielessä, kuten sadistinen ja misogynistinen sarjamurhaaja naistenlehtien lukemisen, jossa korostuu se naisellinen ajattelumaailma rakkauden jakamisesta hyveenä, eli kansankielellä ällöttävän huoraamisen näkeminen positiivisena asiana, mitä seksitauteina pidettävien kulkutautien levittäminen ei tosiasiallisesti ole missään tapauksessa. Tämän vuoksi pidän huoria tappavia sarjamurhaajia hyvinkin asiallisina ja kunnioitettavina miehinä, jotka tekee Jumalan heille määräämää työtä.

[Ifigeneia]

Hyvä kysymys.

Olen siinä käsityksessä, että jos lasta kohtaan käyttäydytään jollain tavalla "seksuaalisluontoisesti", hän voi kasvaa kieroon. Lisäksi näyttäisi siltä että varsinkin miespuoliset yksilöt kehittävät kaikenlaisia seksuaalisia pakkomielteitä. Jos esim. lapsena on saanut piiskaa, aikuisena tykkää tulla ruoskituksi.

Ehkä näissä tappotouhuissa on sama, että kun on lapsena altistunut jollekin asialle, niin sen pariin palaa aikuisenakin. Minua ei lapsena pahoinpidelty, eikä käytetty hyväksi, eikä pahaksikaan. Mutta sensijaan sain ihan rauhassa lukea Poliisi kertoo -kirjoja, kauhua kuten klassikko nimeltä Kauhu-7, tosimurhaa kuten Song My ei ole ainoa, Alibi-lehteä ja mitähän kaikkea lie. Televisiosta tietysti katsoin kaikki murhanirhatappoleffat ja tv-sarjat. Sen kerran kun äiti kielsi katsomasta jotain elokuvaa, katsoin kumminkin salaa pinnasängyn pinnojen välistä. Jäi muistikuva että veitsi välähti. Muuta en sitten muistakaan.

Samaan aikaan kamaluudet näin aikuisena (ei lapsena niin tehneet) tietysti oksettavat, mutta kyllähän ne kiehtovat. Kuten nyt vaikka sarjamurhaaja H.H. Holmes.

https://en.wikipedia.org/wiki/H._H._Holmes

[RL11/6]

Hyvä kysymys.

Olen siinä käsityksessä, että jos lasta kohtaan käyttäydytään jollain tavalla "seksuaalisluontoisesti", hän voi kasvaa kieroon. Lisäksi näyttäisi siltä että varsinkin miespuoliset yksilöt kehittävät kaikenlaisia seksuaalisia pakkomielteitä. Jos esim. lapsena on saanut piiskaa, aikuisena tykkää tulla ruoskituksi.

Ehkä näissä tappotouhuissa on sama, että kun on lapsena altistunut jollekin asialle, niin sen pariin palaa aikuisenakin. Minua ei lapsena pahoinpidelty, eikä käytetty hyväksi, eikä pahaksikaan. Mutta sensijaan sain ihan rauhassa lukea Poliisi kertoo -kirjoja, kauhua kuten klassikko nimeltä Kauhu-7, tosimurhaa kuten Song My ei ole ainoa, Alibi-lehteä ja mitähän kaikkea lie. Televisiosta tietysti katsoin kaikki murhanirhatappoleffat ja tv-sarjat. Sen kerran kun äiti kielsi katsomasta jotain elokuvaa, katsoin kumminkin salaa pinnasängyn pinnojen välistä. Jäi muistikuva että veitsi välähti. Muuta en sitten muistakaan.

Samaan aikaan kamaluudet näin aikuisena (ei lapsena niin tehneet) tietysti oksettavat, mutta kyllähän ne kiehtovat. Kuten nyt vaikka sarjamurhaaja H.H. Holmes.

https://en.wikipedia.org/wiki/H._H._Holmes

Lapsuudella nykypsykiatria pyrkii selittämään paljon, mutta "pahuuden" ihanointi ja siihen kohdistuva sairaalloinen mielenkiinto on jotakin, mitä ei ihan kasvukehityksellä selitetä sinunkaan kohdallasi, jos olet rehellinen siitä, mitä kerrot. Itse uskon, että kaltaisesi naiset kiihottuvat overkillaamiseen pystyvistä sarjamurhaajista heidän äärimaskuliinisuutensa vuoksi. Badenin koulukunta oli filosofialle suoranainen menestystarina, koska se kohdensi tutkimustaan yksilöajatteluun enemmän kuin mikään muu koulukunta. Itse en pidä filosofiasta, koska mielestäni ihminen toimii pelkästään vaistonvaraisesti ja Cotardin oireyhtymänä tunnettu tila on ihmisen alkuperäinen nk. Tehdasasetus. Ihminen on käytännössä kala (Tiktaalik roseae), jolle ekstremismipohjainen väkivalta on eläinkunnassa ainutlaatuista. Uskon, että kun nuotiosta puut on palannut ja se kytee, tuli ajattelee karkaamista. Pyromaani on tässä kohtaa tulen ystävä ja vapauttaja. Tulen kuuluu levitä ja kaunistaa maailmaa. Infernaaliset liekit koristavat kaikkea ja tuo mieleen kodin ennen lapsuuden kotia, helvetin. Tästä syystä ihmiset tykkäävät grillata ja katsella juhannuksena roihuavaa kokkoa. Joku hyvin kuivunut tervaskantokasa lähtee niin iloisesti kesähelteisenä yönä, että olisi suorastaan kansallinen häpeä olla juomatta kossua siellä lepikossa, paloautojen katveessa.

[Ifigeneia]

Mielenkiintoa on, mutta ei toiseen ihmiseen kohdistuvaa palvovaa ihannointia. Jos olisi pakko valita ollako sarjamurhaajan puoliso vai sarjamurhaaja, olisin mieluummin se sarjamurhaaja.

Mutta sillä twistillä, että nirrinlähdetyksen pitäisi kohdistua sellaisiin jotka ansaitsevat sen. Ja millähän sekin sitten selvitettäisiin, kun ei satu olemaan Dexter. Tai Hannibal.

[RL11/6]

Mielenkiintoa on, mutta ei toiseen ihmiseen kohdistuvaa palvovaa ihannointia. Jos olisi pakko valita ollako sarjamurhaajan puoliso vai sarjamurhaaja, olisin mieluummin se sarjamurhaaja.

Mutta sillä twistillä, että nirrinlähdetyksen pitäisi kohdistua sellaisiin jotka ansaitsevat sen. Ja millähän sekin sitten selvitettäisiin, kun ei satu olemaan Dexter. Tai Hannibal.

Toisin sanoen olet vampyyrifantasiasarjoja liikaa katsonut identiteettiongelmainen lesbo, jolla on megalomaaninen kuvitelma tulla "hyvissarjamurhaajaksi".

[Loivane]

Epäsosiaaliset skitsofreenikot hakevat tunnustusta minäkuvalleen kuvailemalla väitettyjä tekojaan.

Tekojen kuvittelu omaksi ansiokseen on keino vahvistaa pirstaloitumisen jälkeistä kehittynyttä minäkuvaa.

Se minäkuva ei ole trauman kuten hyväksikäytön tai kiusaamisen uhri.

Kuvailu on keino saada muut legitimoimaan tuo minäkuva mihin skitsofreenikko itsekään ei pohjimmiltaan usko.

Pahuus ei tiedosta olevansa hyvän vastakohta.

Aihepiirissä kiinnostaa ehkäpä eniten kuinka löytää nämä skitsofreenikot.

Sysätä heidät tilaan missä identiteettinsä tulee kyseenalaistetuksi niin että ajatussisältö on yhdistettävä toteen.

[RL11/6]

Epäsosiaaliset skitsofreenikot hakevat tunnustusta minäkuvalleen kuvailemalla väitettyjä tekojaan.

Kyseinen viiteryhmä on tunnettu lähinnä teoistaan, joissa surmataan esim. Koripalloilijatyttö, tai pikkujouluista palaamassa ollut perheenäiti. Skitsofreenikot ovat yleisesti epäsosiaalisia ja täysin arvaamattomia etenkin päihteiden vaikutuksen alaisina. Osaamisesi psykiatriassa siis ontuu, pahasti.

[Loivane]

Kyseinen viiteryhmä on tunnettu lähinnä teoistaan, joissa surmataan esim. Koripalloilijatyttö, tai pikkujouluista palaamassa ollut perheenäiti.

Sensorisen harhan myötä kehittyvä väkivaltainen puolustautuminen on yksi.

Minäkuvaan liittyvä deluusio päätyessä konfliktiin todellisuuden kanssa on toinen.

[RL11/6]

Kyseinen viiteryhmä on tunnettu lähinnä teoistaan, joissa surmataan esim. Koripalloilijatyttö, tai pikkujouluista palaamassa ollut perheenäiti.

Sensorisen harhan myötä kehittyvä väkivaltainen puolustautuminen on yksi.

Minäkuvaan liittyvä deluusio päätyessä konfliktiin todellisuuden kanssa on toinen.

Kirjoitat kuin haluaisit näkemykseni ongelmistasi. En usko skitsofrenikolla olevan aistien käsittelyssä ongelmia, vaan aivosähkömyrskyn luomia virhevaurioita, jotka luovat kuvitelmia, jotka eivät perustu todellisuuteen. Minäkuva on suurimmalla osasta ihmisiä varsin skitsofreeninen ja sisältää yliarviointia omista kyvyistään ja voimistaan. Masentunut ihminen puolestaan kokee itsensä hyvinkin realistisena kokonaisuutena.

[Loivane]

Masentunut ihminen puolestaan kokee itsensä hyvinkin realistisena kokonaisuutena.

Kerro enemmän?

Uskon olevan mahdollista ottaa askel jos oikein asialle ajatuksensa laittaa.

[RL11/6]

Masentunut ihminen puolestaan kokee itsensä hyvinkin realistisena kokonaisuutena.

Kerro enemmän?

Uskon olevan mahdollista ottaa askel jos oikein asialle ajatuksensa laittaa.

Ennen liikemaailma haki kovan luokan strategikkoja. Sana muuten juontuu vanhasta teoksesta nimeltään "Strategikon". Nykyään on tajuttu, että liikemaailman johtajisto on liian itsekeskeisiä ja se vanha "hai" olekaan mitään muuta kuin stimulanttipöllyssä oleva pukuninja. Aito oikea depressiopotilas on totuudenpuhuja ja selvänäkijä. Hän ei säästele itseään tai muita, koska ei enää oikeasti välitä. Heillä on sitä kykyä, jota liikemaailma tarvitsee. Masennus on tila, jossa ihminen ei enää saa virikkeitä, tai ei enää edes halua niitä, mutta pystyy halutessaan äärimmäiseen totuuteen, joka on erilaista totuutta ihmiselämässä kuin mitä kvanttitietokone pystyy kertomaan. Ihminen on aivoiltaan biologinen kone, mutta ei kuitenkaan se mekaaninen kone, joka ei pysty "ymmärtämään" ihmismieltä. Sitä nerokkuutta, joka loi algoritmin. Masentuneen ihmisen aivotoiminta on erilaista kuin esim. Suorittajan. Masennus on ilmeisesti aivojen luoma suojaustoimi, eikä sitä vielä täydellisesti ymmärretä, julkisesti ainakaan. Masentunut kuitenkin näkee selkeämmin kokonaisuuden ilman turhia toiveajetteluita. Heillä ei ole sitä tarvetta enää huijata itseään ja muita.

[Loivane]

Masennus on ilmeisesti aivojen luoma suojaustoimi, eikä sitä vielä täydellisesti ymmärretä, julkisesti ainakaan.

Millainen ero on masentuneella ja moraalisesti irtautuneella identiteettinsä jakaneella.

Identiteetin jakaneen säilyttäessä minuuden käsitys ja jaetulta osalta uupuessa itsenäinen tulevaisuus?

[RL11/6]

Masennus on ilmeisesti aivojen luoma suojaustoimi, eikä sitä vielä täydellisesti ymmärretä, julkisesti ainakaan.

Millainen ero on masentuneella ja moraalisesti irtautuneella identiteettinsä jakaneella.

Identiteetin jakaneen säilyttäessä minuuden käsitys ja jaetulta osalta uupuessa itsenäinen tulevaisuus?

Masentunut on alakuloinen, mutta voi omaa hyvinkin korkean moraalikoodiston, eikä alakuloisuus välttämättä vaikuta siihen. Eli masennus ei itsessään luo abroisuutta, vaikka voikin löyhentää itsetuhoisuusmekanismia merkittävästi.

[Loivane]

Masentunut on alakuloinen, mutta voi omaa hyvinkin korkean moraalikoodiston, eikä alakuloisuus välttämättä vaikuta siihen.

Onko ihmisen tappaminen vasaralla väärin jos on moraalisesti irtautunut?

[RL11/6]

Masentunut on alakuloinen, mutta voi omaa hyvinkin korkean moraalikoodiston, eikä alakuloisuus välttämättä vaikuta siihen.

Onko ihmisen tappaminen vasaralla väärin jos on moraalisesti irtautunut?

Vasara on yleistyypillinen astalo. Tekovälinevalikoima on siis sinulla varsin suppea.