Titityy kirjoitti: La Touko 24, 2025 4:05 am
Tapani esittää niin asiallista ja fiksua tuossa Ukkolankin haastattelussa ja jopa onnistuu siinä....Ei ihme että tuo ketku saa vakuutettua ihmiset omasta hyveellisyydestään
Kontekstiksi totean, että olen lukenut keskustelu ensimmäiset sata sivua ja viimeiset pari sivua.
Jos tässä olisi kyseessä heteropari, riippumatta siitä, miten päin tekijän ja uhrin sukupuolet olisivat, niin ihmisten keskimääräinen suhtautuminen olisi, että tietyissä piireissä sattuu kaikenlaista. Jotkut miehet tai jotkut naiset vaan ovat niin pahasti sekaisin, että mustasukkaisuuttaan ampuvat toisensa. Heidän lähipiirinsä olisi luultavasti myös tietoinen siitä, että pari oli vähän epävakaa, tai suhde ei ollut alusta alkaenkaan kovin normaali.
Mutta kun kyseessä on homopari, niin kaikki haluavat välttää sen ajatuksen, että olisi kolmenlaisia ihmisiä: 1) heteroja, jotka eivät ole sekaisin; 2) heteroja, jotka ovat sekaisin; ja 3) homoja, jotka ovat sekaisin. Joten pitää kaikin tavoin määritellä, että Puhakka ja Nordmo olivat "aivan tavallisia ihmisiä", joilla oli "aivan tavallinen suhde" ja jotka tekivät "aivan tavallisia asioita". Kunnes sitten paljastui, että Nordmo olikin täysi hirviö ja psykopaatti, jossa ei ollut mitään normaalia ja jonka jokainen ilme ja ele todistaa absoluuttisesta pahuudesta.
"Nordmo piti oikeudessa kynää kädessä näin." "Tuomioistuimen päivystävä psykologi: Vain totaalisen paatuneet psykopaatit pitävät kynää kädessä näin."
Tarkoituksena on luoda jonkinlainen kuilu Nordmon oletetun psyykkisen epänormaaliuden ja homouden välille sillä tavalla, että Nordmon homous haihtuu olemattomiin. Tästä saadaan ihana normaali komea reipas symppis homo Puhakka, jonka murhasi seksuaalisuudeltaan tuntematon totaalinen psykopaatti Nordmo.
Tuosta sinun viestistäsi tulee sellainen vaikutelma, että nyt, kun ihana symppis homopoika on murhattu, niin kaikkien pitäisi tajuta, että se on painokoneet seis, laivat seis, junat seis, lentokoneet seis, Tapani Mäkinen seis, kukaan ei saa päästää pieruakaan ennen kuin asian vakavuus on uponnut syvälle kaikkien tajuntaan.
Ehdotan sellaista järkevän ajattelun palauttamista, että tiedettyjen tosiasioiden perusteella niin Nordmo kuin Mäkinen eivät ole mitään ihanteellisia ihmisiä. Nordmon kohdalla riittää kun lukee raportin teon etenemisestä. Tosin ajattelen sen niin, että jos tappamaan lähtee, niin on ystävällistä olla jättämättä toista kitumaan. Joten se, kuka kritisoi aseella päähän hakkaamista, voisi yksinkertaisesti kertoa nopeamman tavan viimeistellä teko. Yleensäkin on sääntö, että jos kritisoit henkilön valintoja, niin kannattaa kritisoida niitä siitä lähtökohdasta, mitä ajatellen ne on tehty. Jos Nordmo nyt päätti tappaa Puhakan, niin mikä sinun mielestäsi olisi ollut parempi tapa? Räjäyttää ilmaan koko häiskä niin, että osat vaan lentelee pitkin kämppää?
"Rolf, mikä tää tässä eteisessä on?" "Se on miina." "Älä naurata." "En." PUMMM!!!
Lehdet eivät olisi silloin kirjoittaneet, että "Mäkinen löysi Puhakan ruumiin", vaan "Mäkinen havaitsi Puhakan kappaleita siellä täällä asunnossa." Mäkisen kohdalla riittää, että lukee häntä koskevan sivun Wikipediasta. Käsittääkseni Puhakka oli ollut suhteessa pitkään aloitteellinen osapuoli. Joten jos Nordmo oli niin hirviö kuin monet täällä sanovat, niin hyvin todennäköistä on, ettei Puhakallakaan ollut kaikki aivan kohdallaan. Jos hän olisi ollut täysin passiivinen uhri alusta alkaen, niin sittenkin siinä olisi puolensa ja puolensa.
Puhakka ei ollut absoluuttisen ihana ihminen. Puhakkaa ei tapetuksi tuleminen tehnyt absoluuttisen ihanaksi ihmiseksi. Mäkinen ei ole absoluuttisen ihana ihminen. Mutta Mäkistä ei tee pahemmaksi ihmiseksi se, jos hän suhtautuu Puhakkaan, Nordmoon ja heidän välillään tapahtuneeseen neutraalisti. Sen sijaan, että hänen olisi pitänyt etukäteen tai jälkikäteen tajuta pitää Puhakkaa jonain pyhimyksenä.
Minulle tulee vaikutelma, että homosuhteet ovat monella tavalla heterosuhteiden irvikuvia tai huonoja imitaatioita, tai jotain siltä väliltä. Vaikuttaa siltä, että Mäkinen suhtautui asiaan suoralta kädeltä näin. Siis ei halveksinut eikä sabotoinut, mutta ei myöskään teeskennellyt, että tässä on nyt vuosisadan rakkaustarina pyhimyspojan ja hänen norjalaisen miehensä välillä. Nordmo ei myöskään ollut tyhmä, vaan uskon, että puolet hänen puheistaan on tietoista ironiaa. Puolet oli epätoivoa raiteiltaan suistuvasta ja umpikujaan ajautuvasta elämästä ja tilanteesta. Mutta jos tässä keskustelussa Puhakka pitää nähdä pyhimyspoikana, niin silloin ironia ei tule kysymykseen, vaan täytyy olla kyse yksinomaan Nordmon tunteettomuudesta, epävakaudesta ja psykopatiasta.
En vakavissani ehdota tätä. Ainakaan vielä. Mutta otetaan sellainen ajatusleikki, että Puhakka oli tässä tilanteessa se narsisti. Tai psykopaatti. Tai epävakaa. Tai mikä tahansa keittiöpsykologin diagnoosi, mitä Nordmolle on tämän keskustelun aikana ehdotettu. Keskeinen oire tästä Puhakalle keittiössä annetusta diagnoosista on se, että hän ei välittänyt mitään siitä, miten hänen tulemisensa ja menemisensä, rakastumisensa ja jättämisensä vaikuttivat Nordmon elämään.
Toisaalta joku voi sanoa, että Nordmohan on elämää nähnyt aikuinen mies, jonka pitäisi kantaa kaikki vastuu tällaisessa tilanteessa. Samaan aikaan Puhakka on ihanan fiksu ja kypsä tyyppi. Mutta jos siitä on hänelle etua, niin hän on pelkkä poika, suunnilleen lapseen verrattava, suhteessa Nordmoon. Avuton, naiivi, nenästä vedettävä, painostukselle altis, hauras kaunosielu. Saadaan eräänlainen Schrödingerin homopoika, joka on juuri niin aikuinen tai niin viaton kuin mistä on hänelle tilanteessa eniten etua.
Samaan aikaan saadaan Schrödingerin homosuhde, joka toisaalta oli kahden ihmisen ikäerot ja ennakkoluulot voittavaa tosi rakkautta. Mutta toisaalta kyse olikin siitä, että kulahtanut ukko vaani itselleen nuorta lihaa, mutta psyyke ei kestänyt sitä, kun nuori liha käveli jonkun toisen saaliiksi. Joko Nordmo oli elämänsä peliin tosi rakkauden vuoksi laittanut vanha mies, tai sitten ällöttävä saalistaja, kontrolloiva narsisti, joka oli täysin ansainnut petetyksi ja jätetyksi tulemisensa.
Suurin osa Nordmosta sanotuista asioista on täällä pelkkää jälkiviisasta moraaliposeeraamista. Jos oikeasti haluaa julistaa Nordmolle kaikkein pitävimmän ja perustelluimman mahdollisen moraalisen tuomion, niin silloin pitää lähteä hänen näkökulmastaan. Miten hän koki tilanteen, ja miksi hän todennäköisesti omasta mielestään päätyi tekoon? Tämä on sitten eri asia kuin mikään, mitä hän on oikeudessa tai medialle sanonut. Minulla on homoliitoista kielteisempi näkemys kuin Päivi Räsäsellä, ja silti voin sanoa, että Nordmo ei varmaan täysin tahallaan tai täysin tyhmyyttään sössinyt asioitaan tekoa edeltävänä aikana.
Se, että ei pidä jätetyksi tulemisesta, eikä siitä, että jonkun toisen impulssien vuoksi omalta elämältä lähtee matto alta, ja maton jälkeen kaikki muukin, ei sinänsä riitä tekemään kenestäkään narsistia eikä psykopaattia. Joten jokainen voi kysyä, että mitä itse tekisi Nordmon tilanteessa. "No en ainakaan tappaisi Puhakkaa!" Selvä, sinusta ei ole tässä mitään hyötyä. Siinä vaiheessa, kun joku osaa kuvitella sen tilanteen, jossa Nordmo oli, ja ne vaikuttimet ja valinnat, jotka siihen olivat johtaneet, niin sen, minkä verran siitä jää edelleen matkaa tappoon tai murhaan, voi selittää Nordmon henkilökohtaisella kieroudella, sairaudella tai pahuudella.
Jos Nordmo olisi ymmärtänyt kaiken aikaa, että hänellä ja Puhakalla oli pelkkä panosuhde, josta toinen tulee kävelemään pois minä hetkenä tahansa, eikä olisi ottanut mitään taloudellisia riskejä Suomeen muuttamisen kanssa, niin siinä tapauksessa tämä teko olisi aivan järjetön, käsittämätön ja selittämätön. Minä nyt kuitenkin luulen, että Nordmolla oli tähän sellainen motiivi, josta vaikka jos ei olisi samaa mieltä, niin voi sen ainakin tunnustaa olleen olemassa.
Outo asenne, äijällä on pokkaa vähätellä tuollaista kun on itse murhannut puolisonsa. Jokainen kivi on käännettävä noin vakavissa teoissa, pitäisihän se jo ymmärtää.
