Tulilahti 1959 (ketju 2)

[LexVeritas]

Impulsiivisuudesta kielii mm. "koekaivantojen" naamioimatta jättäminen.

Rajaylivääpeli Enok Viholainen Pielisjärveltä tunnisti oikeudenkäynnin aikana Holmströmin 5.8.1959 Kaarlo Pasasen kaupassa Heinävedellä näkemäkseen mopedimieheksi. Viholainen kertoi varmana pitämästään asiasta poliisille heti oikeudenkäynnin jälkeen.

[skavaböle]

Mielestäni surmatöiden jälkeen tehtyjen tavaroiden kätkemiset kertovat kyseisten henkilöiden lukeneen lehdestä Kyllikki Saaren tapauksesta, joka tapahtui ennen Tulilahden surmia. Lisäksi tavaroiden kätkeminen kertoo meille, että kätkemisen ovat tehneet henkilöt, jotka varmuudella ja todistettavasti ovat olleet surmapaikalla.

Joku tai jotkut tiesivät heidän olleen surmapaikalla (Tähän riittää myös sekin, että surmatöiden tekijät uskoivat itse siihen, että joku tiesi heidän olleen paikalla.) ja sen vuoksi tavarat piti kätkeä sekä tytöt haudata. Eli rikospaikka piti siivota, jotta ei jäisi välittömästi kiinni. Mikäli tekijät/tekijä olisi random ulkopuolinen tai ulkopaikkakuntalainen esim. Runar, niin hän ei jäisi rikospaikkaa siivoamaan eikä kätkemään tavaroita. Ei, koska hänen kiinnijäämisen riski kasvaisi merkittävästi. Eikä hänen edes tarvitsisi alkaa rikospaikkaa siivoamaan, koska kukaan ei ole häntä surmapaikalla nähnyt eikä tiennyt hänen siellä olleen.

Surmapaikan siivoaminen ja tyttöjen hautaaminen hyödytti vain sellaisia henkilöitä, jotka varmuudella ja todistettavasti olivat surmahetkellä surmapaikalla olleet. En ole löytänyt vielä muita henkilöitä kuin Tuokkospojat, jotka olivat todistetusti paikalla.

[LexVeritas]

🠅
Moni on kertonut tunnistaneensa melko varmasti juuri Holmströmin uhreja seuranneeksi mopomieheksi, joten ei olisi kummallista, jos Holmström olisi pelännyt tulleensa tunnistetuksi, ja ryhtynyt epävakaalle persoonallisuushäiriölleen luonteenomaisiin, impulsiivisiin toimiin henkirikosten peittelemiseksi. Runarin touhuissa ei sitä paitsi vaikuta muutenkaan olleen paljon "järkeä".
Impulsiivisilla selviytymisstrategioilla tavoitellaan nopeaa helpotusta oloon – kielteisten tunteiden vähentymistä tai myönteisten lisääntymistä – välittämättä pidemmän aikavälin seurauksista itse toiminnan hetkellä. Yksi myötäsyntyisen impulsiivisuuden alalaji, taipumus toimia hätäisesti stressaantuneena, näyttää erityisesti yhdistyvän epävakaaseen persoonallisuuteen.

[Ezmery]

Rajaylivääpeli Enok Viholainen Pielisjärveltä tunnisti oikeudenkäynnin aikana Holmströmin 5.8.1959 Kaarlo Pasasen kaupassa Heinävedellä näkemäkseen mopedimieheksi. Viholainen kertoi varmana pitämästään asiasta poliisille heti oikeudenkäynnin jälkeen.

Kyllä, listasin vain Tulilahdessa liikkumisen todistaneet, en muita. Heinolassa alushousuja anastaneeksi ja muutenkin paikalla liikkuneeksi hyvinkin varmasti tunnistettiin Runar. Tunnistamiset olivat täysin eri luokkaa kuin Tulilahden todistajilla. Viholaisen ja Heinolan tunnistamiset koskevat elokuun puolella tapahtunutta liikehdintää.

[LexVeritas]

🠅

Kukaan Heinäveden todistajista (viime hetken yllätystodistajaa, Portimojärveä lukuunottamatta) ei varmuudella tunnistanut Runaria.

Asiaa voidaan katsoa myös siltä kantilta, että ketkä todistajista ehdottomasti kielsivät näkemänsä miehen olleen Holmström. Ehkä vain Eila Koistinen ja Aili Kauhanen, jos hekään? Sen sijaan useampi (10 todistajaa) kertoi näkemänsä miehen muistuttaneen paljon Runar Holmströmiä ja olleen siis hyvinkin mahdollisesti juuri hän.

[Cohle]

----
Minulla ei ole syytä epäillä Kinnusen sanomisia. Olen myöskin siinä käsityksessä, että Kinnunen oli paikalla Kuittualla joten rikkinäisestä puhelimisesta ei välttämättä ole kyse. ---- Joka tapauksessa Pöllänen oli muualla kyseisenä tiistaina kuin missä hän alibinsa antajan mukaan oli.
----
Salailua Koposen antaman alibin ympärillä on on katsoi sitä miten päin vain, kuten nämä lainaamasi kuulustelutkin osoittavat.

Lyhensin lainausta rutkasti.

Tuon puhutuksen perusteella ei voi sanoa, missä Kinnunen itse oli.

Pöllänen oli muualla tiistaina, jos pitää seuraavista asioista yhtä tai useampaa aukottomana:
- Fanni Lyytikäisen aamuhavainto Pölläsestä oli aito.
- Markkanen muisti päivämäärän (28.7.) oikein vielä syyskuussa.
- Alibin kirjeen perunakuoppahavainto on totta.
- Mauri Koponen ja hänen vaimonsa "venyttivät totuutta".

Myös mm. seuraavien asioiden tulisi olla as follows, jos pitää Pölläs-teoriaa oikeana:
- Koposet vieraineen ja hasumäkeläiset suojelivat paikkakunnan mainetta ja Pöllästä, jolla ei kaikesta päätellen ollut järin voimakasta tunnesidettä Heinäveteen, ja joka oli kovaa vauhtia alkoholisoitumassa vakavasti.
- ..tai Koponen oli itse mukana rikoksessa.

Kiitos Ezmery, hyvä koonti!

Olen lukenut Öhmanin teosta. Voisin kirjoittaa Runarista laajemminkin, koska hänestä saattaa olla maalattu turhan harmiton kuva näillä foorumeilla.

[Laatikainen]

Mitä luultavimmin suurin osa kaikista lopulliseen tutkintapöytäkirjaan valikoituneista mopedimieshavainnoista on asiaan liittymättömiä. Sivullisia henkilöitä ja ehkäpä myös vääriä ajoituksia.

Syyttäjän mukaan Holmström oli aloittanut Nyyssösen ja Pakkasen seurailun viimeistään 24.7.1959 Joensuun paikkeilta. Tytöt olivat tämän jälkeen yöpyneet kaksi yötä vilkkaalla Kolin leirintäalueella ja kolmannen Juntusen matkustajakodissa Polvijärvellä. Kovin kärsivällinen odottelija tämä mopedimies olisi ollut!

Holmströmin poliisiautossa esittämän kertomuksen mukaan tämä oli ollut pitämässä taukoa lammenrannalla Liperin ja Heinäveden välillä, kun Pakkanen ja Nyyssönen olivat pyöräilleet ohi. Tämä kertomus, toisin kuin syyttäjän teoria, käy vielä järkeen – joskaan ei välttämättä ole totta.

Maanantaita 27.7. edeltäneille havainnoille en mainittujen seikkojen vuoksi anna paljoa merkitystä. Sama koskee 5.–10.8. Heinävedellä ja Savonlinnassa tehtyjä havaintoja. Oleskelu viikko rikoksen jälkeen kymmenien kilometrien päässä tekopaikasta ei ole kummoinen todiste.

Esimerkiksi Jermon kirjassa ja Ei vanhene koskaan -ohjelmassa mainittu epäkuntoinen mopedi on keskeinen osa Tulilahti-tarinaa. Mutta osoittaako lähdekritiikki sen tykkänään asiaan liittymättömäksi?

[Der Fanhder]

Moni on kertonut tunnistaneensa melko varmasti juuri Holmströmin uhreja seuranneeksi mopomieheksi, joten ei olisi kummallista, jos Holmström olisi pelännyt tulleensa tunnistetuksi, ja ryhtynyt epävakaalle persoonallisuushäiriölleen luonteenomaisiin, impulsiivisiin toimiin henkirikosten peittelemiseksi. Runarin touhuissa ei sitä paitsi vaikuta muutenkaan olleen paljon "järkeä".

Juuri näin. Runarin ajatuksenjuoksu ei oikein normaalin ihmisen järjen logiikalle avaudu. Jo se, että ulkopaikkakuntalainen olisi ryhtynyt ruumiiden hautaamiseen ja muihin pettelytöihin on melkoisen järjetöntä.

Olen lukenut Öhmanin teosta. Voisin kirjoittaa Runarista laajemminkin, koska hänestä saattaa olla maalattu turhan harmiton kuva näillä foorumeilla.

Kyllä on maalattu. Ihan oikeasti vaarallinen kaveri hän oli, kuten kirjasta ilmenee.

Mitä luultavimmin suurin osa kaikista lopulliseen tutkintapöytäkirjaan valikoituneista mopedimieshavainnoista on asiaan liittymättömiä. Sivullisia henkilöitä ja ehkäpä myös vääriä

Kyllä on, mutta mitä lähemmäksi Heinävettä tullaan sitä enemmän alkaa myös niitä uskottaviakin tulla. Kuten edellisessä viestissäni osoitin on Matilda Aron ja nimimerkki Anyonen kioski-kahvilan edessä näkemä mopedisti mitä ilmeisimmin sama mies. Anyone oli varma Runarista käytyään vielä oikeudenkäynnissä tunnistamassa hänet. Matilda näki miehen vain takaapäin, joten hän ei voinut olla varma henkilöllisyydestä. Anyone kuitenkin toteaa "naapurin tädin" käyneen kertomassa havainnostaan kioski-kahvilan edessä poliisille ja tutkinta-aineistossa tiettävästi ainoa havainnostaan kioski-kahvilan edessä kertonut henkilö on Matilda Aro, joten kyseessä täytyy olla sama henkilö.

Syyttäjän mukaan Holmström oli aloittanut Nyyssösen ja Pakkasen seurailun viimeistään 24.7.1959 Joensuun paikkeilta. Tytöt olivat tämän jälkeen yöpyneet kaksi yötä vilkkaalla Kolin leirintäalueella ja kolmannen Juntusen matkustajakodissa Polvijärvellä. Kovin kärsivällinen odottelija tämä mopedimies olisi ollut!

Tätä olen itsekin ihmetellyt ja pohtinut. Jos Runar nyt kuitenkin oli se tyttöjä Heinävedelle seurannut mopoilija, ei se seurasiko hän tyttöjä Kolilta vai Liperistä saakka ole mielestäni olennaista.

[snufkin]

Tuon puhutuksen perusteella ei voi sanoa, missä Kinnunen itse oli

Ei voi varmuudella, mutta koska konteksti on talkoot, niin sitä olettaisi, että siinä on ollut useampi ihminen paikalla Pölläsen saapuessa paikalle ja näitä henkilöitä on sitten puhutettu. Voi toki olla, että Kinnunen on kuullut Markkaselta tuon jossain muualla. Joka tapauksessa minulla ei ole syytä epäillä, että Kinnunen olisi itse lisännyt tytöt ja Tulilahden kertomukseensa.

Pöllänen oli muualla tiistaina, jos pitää seuraavista asioista yhtä tai useampaa aukottomana:

Sinulta jäi vielä Kettusen kertomus mainitsematta. Sen perusteella voi sanoa, että Pöllänen olisi ollut useampana päivänä sinä viikkona muualla kuin Koposilla. Eli kyse ei ole vain tiistaista. Mikä taas nostaa Koposen valehtelun todennäköisyyttä.

Markkanen muisti päivämäärän (28.7.) oikein vielä syyskuussa.

En usko, että tässä on mitään järin ihmeellistä, kun kyseessä on ollut talkoot Kuittualla eli varmaan se on suhteellisen helppo ajoittaa myöhemmin päivämäärän tarkkuudella. Myös Kirkastusjuhlat on varmasti toiminut näissä todistuksissa sellaisena kiintopisteenä, joka on auttanut aikajanan luomisessa.

Koposet vieraineen ja hasumäkeläiset suojelivat paikkakunnan mainetta ja Pöllästä, jolla ei kaikesta päätellen ollut järin voimakasta tunnesidettä Heinäveteen, ja joka oli kovaa vauhtia alkoholisoitumassa vakavasti.

En usko, että tietyt hasumäkeläiset varsinaisesti Pöllästä suojeli vaan Kauhasta, jonka uskon sotkeentuneen asian peittelyyn jotenkin. Koposen kohdalla uskon, että suojeli ennen kaikkea itseään, syystä tai toisesta.

On myös huomiotava, että nimismiehen muistiossa on maininta siitä, että Pöllänen olisi mahdollisesti kirjoittanut kirjeen tai kirjeitä juttuun liittyville, mikä taas oli hänelle ei-niin ominaista toimintaa. Tässähän on uhkailun mahdollisuus läsnä ja tätä polisiin olisi pitänyt tutkia tarkemmin.

[Cohle]

Joka tapauksessa minulla ei ole syytä epäillä, että Kinnunen olisi itse lisännyt tytöt ja Tulilahden kertomukseensa.

Kai siellä sitten talkoot oli. Se on kuitenkin kummallista, ettei Pölläsen kanssa puhunut Markkanen maininnut Tulilahtea.
Ja miksi Pöllänen sotkisi kyläläisiä peittelypuuhiinsa? Vastuun jakaminen ei oikein mene läpi, jos miettii kiinnijäämisen riskiä.

Sinulta jäi vielä Kettusen kertomus mainitsematta.

Kyllä, koska siinä ei ole Pölläsen suhteen mitään raskauttavaa, ellei sitä tulkitse pahimmalla tavalla.

Tässähän on uhkailun mahdollisuus läsnä ja tätä polisiin olisi pitänyt tutkia tarkemmin.

Kyllä. Uhkauskirjeet olisivat tuoneet vihjaileviin kyläpuheisiin uskottavuutta. Niitä ei kuitenkaan tuotu esille, vaan tässäkin jäätiin puheiden tasolle. Miksiköhän.

[snufkin]

Se on kuitenkin kummallista, ettei Pölläsen kanssa puhunut Markkanen maininnut Tulilahtea.

Se on tosiaan kummallista. Kuitenkin kuten jo lienee joidenkin kyläläisten kohdalla selvää: kaikki eivät ole olleet rehellisiä liittyen poliiseille antamiin lausuntoihinsa.

Ja miksi Pöllänen sotkisi kyläläisiä peittelypuuhiinsa? Vastuun jakaminen ei oikein mene läpi, jos miettii kiinnijäämisen riskiä.

Tämä onkin ihan rationaalinen lähtökohta, mutta jotta sen voisi olettaa pitävän paikkansa pitäisi oletta, että Pöllänen on ollut rationaalinen. Hänestä saa ihan erilaisen kuvan niistä vähistä tiedoista joita on olemassa.

Minä tulkitsen tapahtumat niin, että Pöllänen on pyytänyt Markkasta avuksi nimenomaan murhapaikan siivoamisessa. Markkanen on ymmärtänyt ihan oikein, että Pölläsen tarkoituksena on ollut leuhkia. Mutta Markkanen ei tajunnutkaan kuinka pimeällä ja sairaalla tavalla Pöllänen tuossa tilanteessa leuhki. Tai ehkä tajusikin sitten myöhemmin eikä halunnut paljastaa poliisille mitään raskauttavaa. Ehkä Kinnunen kertoikin vain totuuden jota Markkanen ei uskaltanut paljastaa.

Kun katsoo sitten Kauhasen käytöstä murhia seuranneina viikkoina, niin siinä on niin paljon hälytysmerkkejä, että on helppo tehdä tulkinta, että jotain hän tiesi. Minä uskon, että Pöllänen värväsi hänet avukseen, kun ei Markkanen lähtenyt. Härkähän on kertonut, että Kauhanen oli Pölläsen kaveri. Uskon, että ruumiit on ollut tarkoitus siirtää läheiselle Petäjäharjun hautausmaalle ja tähän Pöllänen on tarvinnut apua.

Tulilahden kaksoismurhista on nähtävissä tapahtumasarjan alku, joka jatkui Kauhasen kuolemaan saakka vuonna 2009. Hän tuskin oli paikalla murhien aikaan, mutta jotain hän tiesi.

Kyllä, koska siinä ei ole Pölläsen suhteen mitään raskauttavaa, ellei sitä tulkitse pahimmalla tavalla.

Tässä kontekstissa oli puhe alibin kyseenalaisuudesta eikä raskauttavuudesta varsinaisesti. Eli koska Pöllänen on sanonut olleensa "viime päivät" järvellä, niin se tarkoittaa sitä, että Koposet on hyvin suurella todennäköisyydellä valehdelleet. Pöllänenhän ei noina "viime päivinä" ole Koposten mukaan poistunut heiltä minnekkään yksin tai muutenkaan kauemmas.

[Ross Sullivan]

Mielestäni surmatöiden jälkeen tehtyjen tavaroiden kätkemiset kertovat kyseisten henkilöiden lukeneen lehdestä Kyllikki Saaren tapauksesta, joka tapahtui ennen Tulilahden surmia. Lisäksi tavaroiden kätkeminen kertoo meille, että kätkemisen ovat tehneet henkilöt, jotka varmuudella ja todistettavasti ovat olleet surmapaikalla.

Joku tai jotkut tiesivät heidän olleen surmapaikalla (Tähän riittää myös sekin, että surmatöiden tekijät uskoivat itse siihen, että joku tiesi heidän olleen paikalla.) ja sen vuoksi tavarat piti kätkeä sekä tytöt haudata. Eli rikospaikka piti siivota, jotta ei jäisi välittömästi kiinni. Mikäli tekijät/tekijä olisi random ulkopuolinen tai ulkopaikkakuntalainen esim. Runar, niin hän ei jäisi rikospaikkaa siivoamaan eikä kätkemään tavaroita. Ei, koska hänen kiinnijäämisen riski kasvaisi merkittävästi. Eikä hänen edes tarvitsisi alkaa rikospaikkaa siivoamaan, koska kukaan ei ole häntä surmapaikalla nähnyt eikä tiennyt hänen siellä olleen.

Surmapaikan siivoaminen ja tyttöjen hautaaminen hyödytti vain sellaisia henkilöitä, jotka varmuudella ja todistettavasti olivat surmahetkellä surmapaikalla olleet. En ole löytänyt vielä muita henkilöitä kuin Tuokkospojat, jotka olivat todistetusti paikalla.

Se on juuri näin! Olisiko Runar edes ylipäänsä kyennyt jokseenkin organisoituun toimintaan? Sekin vaikuttaa oudolta, että olisi seurannut tyttöjä niin pitkään.

Runarin näköisiä heeboja ajelee juuri tälläkin hetkellä pienillä paikkakunnilla ympäri Suomen. Silminnäkijöillähän ei ole mitään erityistä herkkyyttä/tarkkuutta ollut havaitsemishetkinään, koska eivät ole minkään syyn takia mopediukkeliin huomiota erityisesti kiinnittäneet.

[Ezmery]

Tässä kontekstissa oli puhe alibin kyseenalaisuudesta eikä raskauttavuudesta varsinaisesti. Eli koska Pöllänen on sanonut olleensa "viime päivät" järvellä, niin se tarkoittaa sitä, että Koposet on hyvin suurella todennäköisyydellä valehdelleet. Pöllänenhän ei noina "viime päivinä" ole Koposten mukaan poistunut heiltä minnekkään yksin tai muutenkaan kauemmas.

Koostin havainnot koskien Pöllästä vielä yhdeksi tarinaksi (lähteenä käytetty vähän kaikkia mahdollisia itse luotettaviksi lähdeaineistoiksi lukemaani):

26.7.1959 Kermassa oli tanssit, jossa Pöllästä ilmeisesti onnisti naisrintamalla. Kuulustelussa Pöllänen ei paljastanut naisseuralaisensa nimeä, mutta yön hän vietti muualla kuin kotonaan.

Aamupäivällä 27.7.1959 Toivo Pesonen oli odotellut Pöllästä kotiinsa, sillä heidän oli pitänyt aloittaa propsinteko Kurjen metsässä samana päivänä. Myös Koposen Mauri etsiskeli laina-autollaan Pöllästä. Hän oli käynyt aamukahdeksan aikaan Luostarisen mökillä, jossa Pöllänen asui, kysyäkseen Pöllästä saunan muurin muuraushommiin. Koska Pöllänen ei ollut kotonaan, Koponen oli lähtenyt ja ajellut kirkonkylälle ja Matkahuollon kohdalla pyhävaatteissa olleen Pölläsen. Pöllänen lupautuikin muuraustöihin.

Kettusen Veikon mukaan Olga Lyytikäinen oli kertonut, että Pöllänen oli ollut maanantaina 27. päivänä puolenpäivän aikaan heillä ja oli luvannut lähteä ongelle Juho Konttisen kanssa. Ei ollut kuitenkaan lähtenyt.
Pöllänen oli saapunut Pesosen Toivon luo vasta iltapäivällä ja hän oli kertonut ettei hän alakaan metsätöihin, sillä hän oli saanut saunan muurin muuraustöitä Heinäveden Kerman kylässä asuvalta Koposelta.

Sirkka Koposen mukaan Pöllänen oli tullut Koposten asunnolle noin kello 15 iltapäivällä. Mauri Koposen mukaan hän oli tehnyt itse muuria Pölläsen saapumiseen saakka ja vahvisti vaimonsa kertoman, eli sen, että kello 15 maissa oli Pöllänen polkupyörällä saapunut heille ja ryhtynyt muuraustöihin, ja oli työtä tehty siinä päivällä kaksi tuntia.

Koposen Maurin ja Pölläsen ollessa ruokailemassa kello 17-18 välillä olivat he nähneet kaksi neitosta ajavan pyörällä Heinäveden kirkolle päin. Ruokailtuaan olivat menneet ongelle Kerman Koskelle ja Kerman sillalla tavanneet mm. konstaapeli Purhosen. Koposen vaimo Sirkka vahvisti, että ilta-aterian jälkeen olivat miehet lähteneet ongelle lähellä olevan kääntösillan luo ja viipyneet siellä noin kello 20 saakka.

Koposen Maurin mukaan he olivat 19-20 välillä palanneet kotiin, jonne hetkistä myöhemmin myös onkimatkalta olivat tulleet kertojan vaimon äitin nykyinen aviomies ja Askolassa Vakkolan kylässä asuva ja silloin heillä vieraisilla ollut karjakko Vilho Duus. Kaloja perattaessa oli Pöllänenkin ollut hetkisen sitä katsomassa. Pölläsen Mauri Koponen oli kello 21 jälkeen saattanut talon vintille, ja näyttänyt hänelle tehdyn makuusijan, joka oli sijainnut parin metrin etäisyydellä Pöllästen omasta makuusijasta. Vaimo Sirkka vahvisti, että ilta-aterian jälkeen oli Pöllänen ollut varmasti nukkumassa ullakolla, jossa hekin miehensä kanssa, sekä 13-vuotias tyttärensä olivat nukkuneet. Sirkka ei muistanut, oliko Pöllänen ollut jo unessa heidän käydessään nukkumaan. Hän oli täysin varma siitä, ettei Pölläsellä ollut mitään mahdollisuutta poistua heiltä kyseisenä yönä. Pölläsen vaimon äiti miehineen asuu heillä alakerran kamarissa ja vanhoina ihmisinä he ovat herkkäunisia ja hekään eivät olleet kuulleet kenenkään kyseisinä öinä poistuneen yläkerrasta.

Koposen vaimo korosti, että talon ovet pidetään öisin lukittuina. Pölläsellä oli ollut heillä mukanaan vain arkivaatteet, suorat housut ja ruskea pikkutakki, joiden päällä hän työssä oli käyttänyt kolmiosaista vaaleata suojapukua.

Mauri Koponen oli herännyt 28.7.1959 aamukuuden jälkeen, jolloin Pöllänen oli ollut vuoteellaan. Pölläsen ylösnousua hän ei muistanut.
Molempien Koposten mukaan Pöllänen oli ollut työssä kertojalla torstaihin 30. päivään heinäkuuta saakka, käymättä missään pidemmällä. Kuitenkin Lyytikäisen Nanni oli nimismiehen muistion mukaan nähnyt Pölläsen murhien jälkeisenä aamuna, 28.7.1959 etsimässä polkupyöräänsä. Maalari Risto Markkanen kuulusteluissa kertoi tavanneensa Pölläsen samana iltana, 28.7.1959 Kuittuan tanssilavalla, jossa Pöllänen oli pyytänyt Markkasta kanssaan ryypylle. Pöllänen oli maininnut hänellä olevan tyttöjä. Nimiä tai paikkaa tyttöjen tapaamiseen ei kerrottu.

Nimismiehen muistion mukaan kylällä liikkui huhuja, joiden mukaan Koponen olisi perunut puheitaan siinä mielessä, ettei muistanutkaan milloin Pöllänen heille oli tullut muuraamaan ja sanonut jotakin poliiseille päästäkseen niistä eroon.
Keskiviikkona 29.7.1959 tai torstaina 30.7.1959 Kettusen Veikko tapasi Pölläsen polkupyöräilemässä kirkonkylältä päin, Multalan mailla. Kettusen kysyttyä Pölläseltä missä oli viime päivänsä viettänyt, oli Pöllänen vastannut olleensa järvellä ja siellä oli ollut hauskaa. Ehkä Pöllänen oli palaamassa Koposen muurauskeikalta (30. päivänä, kuten Koposet kertoivat) ja järvellä hauskanpito oli vain huuli… Kuka tietää?

[snufkin]

^Hyvä ja asiallinen tiivistys. Tuohon vielä lisäisin, että Lyytikäisen muori näki oli väitetysti nähnyt Pölläsen nimenomaan Tulilahden metsässä etsimässä pyöräänsä ja, että Markkasen lisäksi myös Kinnunen oli kommentoinut kyseistä tapahtumaa ja kertonut, että Pöllänen pyysi Markkasta nimenomaan Tulilahteen tyttöjen luokse.

Lisäksi lisäisin alibia käsittelevään koosteeseen sen, että Vilhelm Duus (ainoa ulkopaikkakuntalainen talossa) on sanonut, että on mahdollista, että Pöllänen on voinut poistua hänen huomaamattaan yöllä. Alibin kirjeessä on myös esitetty, että Koposen rouva olisi käyttänyt unilääkkeitä nukahtaakseen joten, jos näin on niin poistuminen on onnistunut vaimon huomaamatta. Mutta se on vain huhupuhetta toki.

Noin yleisesti, niin en pidä sukulaisten antamia alibeja etenkään 1950-luvun maaseudulla kovinkaan luotettavina. Tästä on jo vahvoja viitteitä esim. Isojoen jutusta v.1953, että molempien pääepäiltyjen eli Vihtorin ja Arvon alibit tuskin pitää paikkaansa ja ne oli nimenomaan lähimmäisten antamia.

Itse olen Krp:ltä tilannut tutkinta-aineistoa, ja muutaman sata sivua lukenut...

Vihtorillehan alibin antoivat äiti ja sisko, oli muka ollut koko illan kotona. Vihtori itse taas puhui ohi suunsa, ja oikeastaan lipsautti eräästä murhaillan havainnostaan tavalla, joka osoitti hänen olleen tuolloin Kyllikin katoamisalueella eikä kotona. Niilo Kotokorpi niminen henkilö taas todisti poliisille nähneensä Vihtorin kylätiellä ajankohtana, jolloin hänen ei alibinsa mukaan olisi siellä pitänyt olla. No, Kotokorvelle meinasi vuonna 1954 käydä huonosti, kun Vihtorin veli Frans ja Arvon vanhin poika Reino yrittivät väkivalloin käydä päälle. Frans oli hakannut jalalla maata ja sanonut: ”Tiedät kellonaikoja liian tarkkaan” Kotokorpi pääsi hevoskärryineen karkuun, ja teki rikosilmoituksen.

Onhan siellä aineistossa todella paljon muutakin Vihtorin kannalta raskauttavaa, kuten autonkuljettajan todistus Vihtorin lausumasta, kun oli pidätetty julkijuopottelusta: ”Tuotiinko minut Kyllikin takia? No sitten minulla riittääkin istumista.”

Arvon alibi tuli kotoa, ja oli sikäli hyvinkin häilyvä, että vaimonsa Lilja lausui aluksi Arvon olleen Kyllikin katoamisen aikaan kylillä ryyppäämässä, mutta myöhemmin muutti kertomustaan sanoen Arvon olleen kotona. Poliisin tietoon tuli 70-luvulla, että Lilja oli sanonut ystävälleen kantavansa salaisuutta, jota ei voi kertoa kenellekään.

1950-luvulla miehillä on ollut aivan erilainen arvo perheilleen ja ns. perheen pään menettäminen vankilaan ei varmasti ollut vaihtoehto jota kovin mielellään monikaan sukulainen halusi kokeilla. Lisäksi on ihan selvää, että konservatiivisena aikana kyläyhteisöissä perheiden ja suvun maineiden suojelussa ollaan oltu tarkkoja, koska ei ole yksinkertaisesti varaa joutua kyläläisten silmätikuksi.

Mielestäni Tulilahdenkin tapauksessa on viitteitä siitä, että joitain väitteitä ulkopaikkakuntalaisesta mopomiehestä on käytännössä keksitty päästä sillä niin ristiriitaisia kertomukset samoista tilanteista ovat. Lisäksi suuri tai jopa suurin osa niistä, jotka on tunnistaneet Runarin mopomieheksi tunnistamistilaisuudessa on luopunut tästä näkökannasta valan alla oikeudessa. Motiivia on selvästi ollut osoittaa sormella muualle, mutta kun on pitänyt todella seistäkin sanojensa takana, niin se ei ole enää onnistunut. Uskon, että samanlaista kaavaa on nähtävissä myös tietyssä alibissa.

[Haudankaivaja]

Nimismiehen muistio taitaa sisältää lähinnä huhuja,juoruja,kuulopuheita ei todista juuri mitään.
Alibeista
Pöllösellä koko epäillyistä yksi vahvin alibi. Talo täysi ihmisiä.

Runarilla ei minkään laista alibia.

Kauhasella ei myöskään juuri alibia.

Lyytikäisistä aitassa nukkuneella ei myöskään.

Koikkalaisella ei käytännössä myöskään,vaimo mielisairas joka oli välillä kotihoidossa,muttei tiennyt päivistä tai viikoista.
Ei kyennyt huolehtimaan kodista eikä ruoan laitosta.
Tytär taisi sen tehdä.
Kertoi kyllä ettei miehensä ollut koko kesänä yöllä pois kotoa.
Veerti kertoi kuitenkin itsekin kaivaneen esim hautoja yöllä.
Muutenki puheet ja käytös aika omituista.

Lähellä oli myös muita taloja ja tiloja joitten asukkaita ei kai kuulusteltu juuri ollenkaan?
Alkuun tulee heti mieleen Kurjen iso tila jonka omisti "merkki henkilö" oli varmaan palkollisia töissä tuolloin ja oli kai kaikkein lähin talo?

Multalan iso tila myös,oli palkollisia töissä.