Ei kannata pelätä. Tuolleen jos käy, niin siinä ajattelee viimeiseen asti adrenaliinihyöyn vallassa että kyllä tämä tästä jotenki rykästään liikkeelle ja tilanne hoituu (vaikka se ei vaikuttaisi järjen mukaan edes siltä), siten että tuo on se viimeinen ajatus, kun tajunta lopulta sammuu. On jossain määrin kokemusta.karvakana kirjoitti: La Kesä 14, 2025 3:08 am Tää on mun ikuinen pelko. Karu tapa lähteä kun tajuaa että nyt se on menoa. Joskus meinannut kurkkuun jotain tukkeutua ja heti alko iskeä kylmähiki päälle, onneksi vedellä meni sitten alas. Rauhassa pitäis aina syödä, eikä hotkia liian isoja paloja.
Hukkuminen vajoamalla painojen kanssa niin että tietää ettei kukaan pääse pelastaan: siinä puolestaan ehtisi miettiä minuutin verran helposti että mitä valintoja tuli tehtyä. Mutta yleisesti oma selviytymisen halu/toive jatkuu loppuun asti niin voimakkaana että sikäli monia tilanteita ei tarvitse tuossa mielessä pelätä. Esimerkiksi ammuttuna tai puukotettuna kuoleminen menee tällä tavalla, ellei ole harvinaisen hyvää käsitystä anatomiasta ja siitä mihin on täsmälleen osunut, jolloin saattaisi tajuta että valuu kuiviin minuutissa-parissa.