Tämä Pasin väite ei kylläkään pida paikkaansa. Kuten Sariola on todennut, tuossa 1)-kohdassa on pieni aukko, mutta 2)-kohdassa ei ole. Kun lääkäri tekee arvioita jostakin asiasta, hän käyttää yleensä hyväkseen vain aukottomat asiat. Tässä tapauksessa Öhman on siis käyttänyt hyväkseen kohtaa 2). Tuota 1)-kohtaa Öhman ei ole käyttänyt arvioidessaan aivoruhjetasoista vammaa. Tästä voi tehdä sen loogisen johtopäätöksen, että Öhman ei ole tehnyt juuri mitään vanhoilla lausunnoilla. Tämä on kiistatonta. Korkeintaan jos niissä olisi ollut jotakin erittäin ristiriitaista, olisi Öhmanin arvio muuttunut.pasi kirjoitti:Tällainen vamma on Öhmanin mukaan epätodennäköinen, koska jos sellainen olisi ollut, niin 1) selkäydinnesteessä olisi ollut verta, ja 2) sellaisen vamman jälkitila olisi näkynyt vielä 2004-luvun magneettikuvauksissa.
Jos Öhmanilla olisi ollut käytössään pelkästään vanhat lausunnot, hän olisi saattanut päätyä aivan eri johtopäätökseen. Silloin olisi ollut käytössä vain kohta 1), johon sisältyy pieni aukko. Tämän pienen aukon takia Öhman olisi saattanut päätyä johtopäätökseen, että aivoruhje on mahdollinen tai hyvin mahdollinen. Pieni aukko jättää tilaa tulkinnoille. Silloin Öhman olisi saattanut antaa aivan erilaisen lausunnon.
Tästä seuraa, että uudet ja vanhat lausunnot antavat aivan erilaisen kuvan tilanteesta. Uudet lausunnot puoltavat, että aivoruhjetta ei ole, mutta vanhojen lausuntojen perusteella Öhman olisi saattanut puoltaa alkuperäistä aivoruhjediagnoosia. Koska vanhoissa lausunnoissa on siis pieni aukko, voidaan siitä johtaa, että vanhoissa lausunnoissa ei ole ristiriitaa alkuperäisen diagnoosin kanssa.
Lisäksi, kuten Sariola on todennut, on käräjäoikeus pitänyt Öhmanin lausuntoa epäluotettavana. Aivan suoraan tätä ei ole sanottu, mutta tämä ilmenee käräjäoikeuden sanavalinnoista. Tarkkaavainen lukija kyllä huomaa ne sanavalinnat. Tästä seuraa se, että vaikka Öhman olisi pelkän 1)-kohdan perusteella ollut sitä mieltä, ettei aivoruhjetta ole ollut, ei arviota olisi voinut pitää käräjäoikeuden mukaan luotettavana. Eli silloinkaan Öhmanin vanhojen tietojen perusteella tekemä lausunto ei olisi ollut yhdenmukainen uusiin tietoihin, sillä lausunto olisi ollut epäluotettava, mahdollisesti virheellinen.
Öhmanin onni on siis ollut kohdan 2) tiedot. Ilman niitä Öhman olisi ollut heikoilla. Sariola on liittänyt tähän perusteluun liittyvät lainaukset omiin viesteihinsä. Niiden ymmärtämiseen ei tarvita muuta kuin suomen kielen taitoa. Sieltä ne ovat Pasinkin luettavissa, jos Pasilla leikkaa. Olen täysin varma, että yllä olevassa perustelussa ei ole aukkoja.
