Ozzy Osbourne Kuollut

[Staff Meeting]

No Sharon sai lypsettyä viimeiseen asti rahaa,.

Viimeisen keikan tuotto (n. 200 miljoonaa) meni hyväntekeväisyyteen.

R.I.P. Ozzy

miinus kulut. Eli siitä maksettiin Osbournen perheen matkakulut, majoitukset yms.
Kenties liksatkin.
Eli tuotto oli noin 161 miljoonaa euroa.
Veikkaan että tilitykseen menee joku 120 milliä.

[jotunheimen]

Black Sabbath yksinkertaisesti tärkein bändi itselle, kuunnellut n. 45 vuotta. Ozzyn oma (tai enemmänkin Randy Rhoadsin) tuotanto myös hyvää, suosikkibiisinä Diary of a Madman, laitankin soimaan.

[qurqo]

Ei hevimiehelle ole olemassakaan isompaa juttua kuin Black Sabbathin alkuperäiskokoonpano. Jokainen antoi oman panoksensa ja lopputulos on paljon enemmän kuin osiensa summa. Ozzyn soolomateriaali on helvetin kovaa tavaraa, mutta kyllä minulle se tärkein juttu on ja tulee aina olemaan Black Sabbath. Ozzy sekoili päihteiden kanssa niin paljon, että on aika iso ihme, että tänne saakka selvisi. Absoluuttinen legenda. Mitä lie kohtalon johdatusta, että viimeisen keikan ehti vetää, kasata Black Sabbathin vielä viimeisen kerran, kerätä 190 miljoonaa dollaria kahdelle lastensairaalalle ja Parkinsonin taudin tutkimukselle ja sitten poistua vain pari viikkoa myöhemmin tuonpuoleisen orkesteriin. Juuri tällaisen lopun Ozzyn tarina ansaitsi.

Poistuuhan sitä aina sopivasti, kun oman käden kautta lähtee. Eiköhän se viimeiset överit vetänyt, niin ei tarvinnut jäädä pyörätuoliin kitumaan.

[qurqo]

No Sharon sai lypsettyä viimeiseen asti rahaa,.

Viimeisen keikan tuotto (n. 200 miljoonaa) meni hyväntekeväisyyteen.

R.I.P. Ozzy

miinus kulut. Eli siitä maksettiin Osbournen perheen matkakulut, majoitukset yms.
Kenties liksatkin.
Eli tuotto oli noin 161 miljoonaa euroa.
Veikkaan että tilitykseen menee joku 120 milliä.

Tahtoo nämä hyväntekeväisyydet käyttää rahat jonnekin aivan muualle, kuin itse asiaan. Ketkähän tuonkin järjestön johdossa on ja mihin hallinnollsiiin kuluihin rahat katoaa?

[Donald McRonald]

Sen aikaista 4-raita musiikkia. Nykyään ei enää pärjäisi.

Ennemmin kuuntelen hyviä biisejä vaikka yhdellä oikeaan paikkaan huonetta laitetulla mikrofonilla nauhoitettuna, kuin paskoja biisejä vaikka olisi sata raitaa ja kaikki mahdollinen nykyteknologia käytössä.

Joo. Se paska musa ei lisäksi ole yleensä mikrofoneilla äänitetty. Se tulee suoraan samplerista ääniraidalle.

[Kuikka Koponen]

Eläkeikäisten kallujen sankari.

Se titteli kuuluu kyllä Remulle

Titteleiden manne. Kuulin että oltaisiin muistettu kultainen vasikka patsaalla, vielähän tonne mahtuu, röyhkeä rotta, vaaniva lokki, ja mitä kaikkea onkaan tullut luettua.

Ozzyille hyvää taivasmatkaa, oli kyllä julkkis muusikko loppuun asti, ja antelias kaveri.

[Slaikka]

Kuulemma Mikko Kuustonen oli jutellut eilen puhelimessa Ozzyn kanssa. Oli saanut kummallisia etiäisiä.

[holmesin haamu]

Ilman muuta Black Sabbathilla ja Ozzy Osbournella oli iso vaikutus parhaaseen metallimusiikkiin ja sen kehitykseen.
Paljon tulee kuunneltua metallia. Black Sabbathista en innostunut, mutta Ozzyn soolouralta löytyy hienoja biisejä, joita soittaa helposti nykyään.
Shot In The Dark, Bark At The Moon, Crazy Train, Mr Crowley ja monia muita.

[holmesin haamu]

Kuulemma Mikko Kuustonen oli jutellut eilen puhelimessa Ozzyn kanssa. Oli saanut kummallisia etiäisiä.

Missäs tälläistä.

[viivahattu]

Sen aikaista 4-raita musiikkia. Nykyään ei enää pärjäisi.

Ennemmin kuuntelen hyviä biisejä vaikka yhdellä oikeaan paikkaan huonetta laitetulla mikrofonilla nauhoitettuna, kuin paskoja biisejä vaikka olisi sata raitaa ja kaikki mahdollinen nykyteknologia käytössä.

Joo. Se paska musa ei lisäksi ole yleensä mikrofoneilla äänitetty. Se tulee suoraan samplerista ääniraidalle.

Ja jännästi se vaan tämäkin musiikki, millä ei nykyään enää pärjäisi, kuitenkin löytää uuden sukupolven kuuntelijoita toisensa jälkeen. Jokainen, joka raskaampaa rokkia ja metallia kuuntelee ja tekee, vähintäänkin tietää Ozzyn ja Black Sabbathin ja arvostaa heitä lajityypin kehittäjinä, vaikka bändi ei omiin henkilökohtaisiin suosikkeihin kuuluisikaan. Käytännössä jokainen metallimuusikko, joka on mitään, on kuoleman jälkeen kunnioittanut Ozzyn muistoa ja todella moni on sanonut, että ilman Black Sabbathia heidänkään musiikkinsa ei ikinä olisi ollut sellaista kuin se on.

Kitaristit diggailevat edelleen Robert Johnsonia, vaikka ukko kuoli jo pian vuosisata sitten ja äänitysten laadut ovat aika kuppaisia jopa sen ajan mittapuulla. Sellainen voima on ajattomalla, loistavalla musiikilla. Black Sabbath tulee aina olemaan raskaan rockin ja metallin Robert Johnson. Sitä kuunnellaan vielä silloinkin, kun kaikki bändin aikalaisetkin ovat kuolleet.

[RL11/6]

Onhan monasti niin että hyvin vakavasti sairas hiukan ennen kuolemaansa saa ikäänkuin piristysruiskeen, ja saattaa jaksaa asioita joita ei aikoihin jaksanut. Sitten tulee romahdus ja kuolema.
Tietääkseni ilmiötä ei ole pystytty täysin selittämään.

Elimistön pettäessä se alkaa tuottamaan voimakkaasti endorfiineja. Tästä tuo viime hetken piristyminen johtuu.

[Stonedar]

Viimeisen keikan tuotto (n. 200 miljoonaa) meni hyväntekeväisyyteen.

R.I.P. Ozzy

miinus kulut. Eli siitä maksettiin Osbournen perheen matkakulut, majoitukset yms.
Kenties liksatkin.
Eli tuotto oli noin 161 miljoonaa euroa.
Veikkaan että tilitykseen menee joku 120 milliä.

Tahtoo nämä hyväntekeväisyydet käyttää rahat jonnekin aivan muualle, kuin itse asiaan. Ketkähän tuonkin järjestön johdossa on ja mihin hallinnollsiiin kuluihin rahat katoaa?

Varmaan pelkkään wokeen, mamutukseen ja homotukseen.

[Sestoelemento]

Onhan monasti niin että hyvin vakavasti sairas hiukan ennen kuolemaansa saa ikäänkuin piristysruiskeen, ja saattaa jaksaa asioita joita ei aikoihin jaksanut. Sitten tulee romahdus ja kuolema.
Tietääkseni ilmiötä ei ole pystytty täysin selittämään.

Elimistön pettäessä se alkaa tuottamaan voimakkaasti endorfiineja. Tästä tuo viime hetken piristyminen johtuu.

Mielenkiintoista. Olen aina luullut, että endorfiinit aiheuttavat enemmänkin muutaman tunnin huuman ja ne varastot tuppaa tyhjenemään siinä missä muidenkin neurovälittäjäaineiden, täyttyminen sitten kestää aikansa ennenkuin uusi vaikutus on mahdollinen. Onko sama tosiaankin havaittu useamman päivän/viikon ajalta esim. kuolemansairailla ja vanhuksilla?

[Sestoelemento]

Ennemmin kuuntelen hyviä biisejä vaikka yhdellä oikeaan paikkaan huonetta laitetulla mikrofonilla nauhoitettuna, kuin paskoja biisejä vaikka olisi sata raitaa ja kaikki mahdollinen nykyteknologia käytössä.

Joo. Se paska musa ei lisäksi ole yleensä mikrofoneilla äänitetty. Se tulee suoraan samplerista ääniraidalle.

Ja jännästi se vaan tämäkin musiikki, millä ei nykyään enää pärjäisi, kuitenkin löytää uuden sukupolven kuuntelijoita toisensa jälkeen. Jokainen, joka raskaampaa rokkia ja metallia kuuntelee ja tekee, vähintäänkin tietää Ozzyn ja Black Sabbathin ja arvostaa heitä lajityypin kehittäjinä, vaikka bändi ei omiin henkilökohtaisiin suosikkeihin kuuluisikaan. Käytännössä jokainen metallimuusikko, joka on mitään, on kuoleman jälkeen kunnioittanut Ozzyn muistoa ja todella moni on sanonut, että ilman Black Sabbathia heidänkään musiikkinsa ei ikinä olisi ollut sellaista kuin se on.

Kitaristit diggailevat edelleen Robert Johnsonia, vaikka ukko kuoli jo pian vuosisata sitten ja äänitysten laadut ovat aika kuppaisia jopa sen ajan mittapuulla. Sellainen voima on ajattomalla, loistavalla musiikilla. Black Sabbath tulee aina olemaan raskaan rockin ja metallin Robert Johnson. Sitä kuunnellaan vielä silloinkin, kun kaikki bändin aikalaisetkin ovat kuolleet.

Yksi syy siihen, miksei ns. isoja bändejä synny enää on tod näk koko skenen totaalinen muutos. Tutkitusti se musiikki mille altistutaan ja tykästytään (esi)teini-iässä määrittää musiikkimaun koko elämäksi. Kun olin nuori musiikki oli analogista/CD ja piti ostaa koko levy, jota sitten tuli kuunneltua. Ja ne paskemmatkin biisit meni siinä sivussa. Digattiin bändiä, ei biisejä. Nyt suoratoiston aikana kaikki maailman biisit on käsillä nanosekunnissa, ja bändien on hankalampi erottua, muodostaa identiteetti ja fanikuntaa. Tarjonta ja helppo saatavuus on ihan eri maata kuin 80-luvulla ja ysärin alussa jolloin paras musa tehtiin (omasta mielestäni). Digataan biisejä, ei bändejä. Tietenkin tämä on yleistys, mutta uskoisin, että tällä myös on vaikutusta siihen, että ne ikivanhat bändit ovat edelleen niitä suurimpia, myös nuorempien fanien keskuudessa.

Tai sitten musa vain yksinkertaisesti saavutti täydellisyyden 90-luvun alussa:

Pantera - Vulgar display of Power & Cowboys from hell
Metallica - Metallica
GNR - Illusionit
Ozzy - No more tears
Alice in Chains - Facelift
Judas Priest - Painkiller

Grunge alkoi tuolloin, mutta koska en ollut enää (esi)teini ei se enää kolahtanut. Ja onhan se myös fakta, että ei rokki ole enää vaarallista. Pitkät hiukset ja tatskat on säilyny, muttei nämä kaiken maailman avenge sevenfoldit yms. käsittääkseni enää ole koko ajan huumeissa, kännissä ja pane paljaalla kaikkea mikä liikkuu. Miten (esi)teini voisi niitä ihailla

[RL11/6]

Itse en ymmärrä tämmöisten vanhojen hörhöjen fanittamista. Musiikki on muutenkin ihan paskaa. Kuka vittu edes kuuntelee musiikkia herran vuonna 2025? Radiossa on mielestäni aivan liian vähän keskusteluohjelmia. Pelkkää musiikkia tulee jokaiselta kanavalta. Pekka Saurin Yöradiossa oli tunnelma kuin aidoissa radiokuunnelmissa, kuten Huuhaa Innasen seikkilija Joe Smith (sano). Se äijä pyöri Rasilian satemetsässä hellekypärässä ja laittoi rasilialaisia neekereitä Webleyllä lappeelteen.

Miten tämä nulkki oli mukamas Pimeyteen millään tavalla sidoksissa? Aito oikea saatanan palvoja ei olisi alkanut millekään vitun musiikkiuralle, vaan tappanut itsensä viiltämällä, ei hirttämällä. Hirttäytyminen on liian lammastapa lähteä ja kuristuminen linkittyy muutenkin seksiin ja hyvänolon tunteeseen, vitun euforiaan. Narkkaritkin on pelkkiä saatanan lampaita hyvänolon tunteineen. Kunnon krapulainen pahaolo ja helvetin syvät mattoveitsellä viilletyt haavat ovat se juttu. Kukaan oikea punkkarisaatanan palvoja ei juo kiljua nousuhumalan takia, vaan äärimmäisen pahaan oloon päästäkseen, jossa voi viiltämällä uhrautua ja luopua hengestään. Ei kai kukaan grillimakkaraankaan tee viiltoja, vaan omaan käteensä, johon voi vetää. Kunnon käteenvetäjän tunnistaakin juuri käden viiltoarvista sekä siitä, ettei ole lainkaan mainittavaa työhistoriaa.