Kuntosaleilla näkee yhtä tatuoituja kuin joskus vankilan ulkoiluissa, toiminnoissa tai saunassa. Vanhan ajan linnan mies kyllä erottaa mikä on tehty joskus vankilassa ja mikä siviilissä tatuointiliikkeessä. Ennen yleensä kuvat oli otettu ennen 25- vuoden ikää. Jotain korjauksia saatettiin tehdä myöhemminkin, mutta enimmäkseen tuo ikä minkä sanoin. Nykyään saattaa perheenäiti ottaa ensimmäisen kuvan 50- vuotis synttärilähjana. Nämä nykyiset kuvat ovat vaaleampia.
Vankilassa näki 70- ja 80- luvuilla niin paljon kuvia, ettei niihin kiinnittänyt juuri huomiota jos kuva ei ollut erikoinen tai erikoisen hyvä. Jokkeri Oulusta oli Kakolassa hakannut itselleen komean rintakuvan. Hänellä oli muutenkin komeat tatuoinnit. Olimme Jokkerin kanssa samassa sellissä jonkin aikaa. Vankiloissa näki myös kenellä oli naisten nimiä kroppa täynnä, ja muut kuvat samassa kropassa keskenjääneitä.
Jokkeri sinällään viihtyi omissa oloissaan hiljakseen elellen ja sopeutuen vankilan oloihin. Joskus vapauden kaipuu iski ja hän otti hatkat perinteisellä menetelmällä, köysi ja muurin yli ja siitä karkuun. Rikoksissa hänellä oli kiinni jäädessä aina seinäkiisto, vaikka olisi jäänyt rysän päältä kiinni. Omaisuusjuttuja tapahtui aina kun oli vapaalla lyhyitä aikoja. Tällaista hiljaiseloa kului vuosia ja vuosia. Sitten vanhoilla päivillään hän alkoi ryöstää pankkeja. Noihin aikoihin pankkiryöstöjä vielä tapahtui. Kerran hänen pussissaan sinne pantu väripanos pamahti. Rahat olivat käyttökelvottomia. Joskus taas naamari tippui kun hän laittoi rahoja pussiin, ja valvontakamera suoraan kohti kasvoja. Jotkut ryöstöt onnistuivat, että sai rahat tuhlattua, jotkut ei.
Tuomiot alkoivat tietenkin pidentyä. Jokkeri otti Oulun vankilasta hatkat ja joutui sen vuoksi Sörkkaan. Sörkassa ollessaan Mats Dumell kävi tekemässä miehestä haastattelun. Jokkeri kertoili, että vankiloiden viihtyisyys oli parantunut. 50- vuotiaana hän sai ensimmäisen oman asunnon. Kerkesi asua kämpässään vuorokauden ennen kuin veteli rälläkällä asunnon sileäksi.
Vankilassa oloa ja kulttuuria
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
"Sanan hörhö alkuperää en tiedä. Sillä voi tarkoittaa hyvää tai pahaa, ihmisten puhekielessä enimmäkseen pahaa. Omana aikana 70- ja 80- luvuilla kutsuttiin joitakin ruunaksi, Kakolan ruuna oli paljon istunut Kakolan mies."
Hörhö oli kaiketi rosvopytyssä syntynyt sana. Kakolan hörhö, tiili oli purrut, laitostunut. Ei pärjännyt siviilissä.
Jopa yksinkertainen.
Hörhö oli kaiketi rosvopytyssä syntynyt sana. Kakolan hörhö, tiili oli purrut, laitostunut. Ei pärjännyt siviilissä.
Jopa yksinkertainen.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Henkilö joka ansaitsee tulla mainituksi on Turussa asustellut Keijo Hagert. Itse tunsin miehen nimellä Keijo Lindström, kutsumanimi Listoni. Jälkeenpäin nimeksi vaihtui Hagert. Yhtä aikaa vankilassa oltiin, ja siellä myös tutustuin. Googlessa on muistokirjoituksia mutta ei aivan alan olennaista tietoa. Siellä sanotaan hänen harrastaneen nuorena nyrkkeilyä, mutta ei kuulemma löydy tilastoista minkäänlaista mitalitietoa. Ei tavitse löytyäkään, eikä sitä löydy myöskään painonnostajista ketkä eivät ole saaneet koskaan minkään väristä SM- mitalia. Se on ollut heille hyvä harrastus. Voi olla, että kutsumanimi juontuu nyrkkeilijä Sonny Listonista, mutta itse aina miellän sen johtuvat sukunimestä Lindström. Lisäksi Listoni oli nuorena sähäkkä mies. Juoksutti pamppua kongilla jakkara kädessä.
Ensimmäisen kerran näin Listonin 70- luvun puolivälissä. Vasta taloon tulleena Listoni käveli kongilla ja kovalla äänellä kyseli kuka on Clarence. Sanoin minä olen ja hän alkoi nauramaan. Mies oli niin tummaihoinen, että kämmenselissä olleet tatuoinnit nipin- napin näkyivät. 80- luvun alkupuolella soiteltiin kamun kanssa ovien aukiollessa yhdessä sellissä kitaraa, ja siinä oli vankeja kuuntelemassa. Kaveri soitti sooloa ja minä komppasin. Olin jotenkin kriittinen, niin muistan vieläkin miehen ilmeen kun Listoni sanoi: Sehän meni hyvin!
Ensimmäisen kerran näin Listonin 70- luvun puolivälissä. Vasta taloon tulleena Listoni käveli kongilla ja kovalla äänellä kyseli kuka on Clarence. Sanoin minä olen ja hän alkoi nauramaan. Mies oli niin tummaihoinen, että kämmenselissä olleet tatuoinnit nipin- napin näkyivät. 80- luvun alkupuolella soiteltiin kamun kanssa ovien aukiollessa yhdessä sellissä kitaraa, ja siinä oli vankeja kuuntelemassa. Kaveri soitti sooloa ja minä komppasin. Olin jotenkin kriittinen, niin muistan vieläkin miehen ilmeen kun Listoni sanoi: Sehän meni hyvin!
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Kuoli siis huhtikuussa 2013 peräti 63 vuotiaana.
Tuoreeltaan (2013) hänestä on muistoketjukin FB. Oli siis äitinsä puolelta Hagert, puoli romani
https://www.facebook.com/groups/402087566565397
Tuoreeltaan (2013) hänestä on muistoketjukin FB. Oli siis äitinsä puolelta Hagert, puoli romani
https://www.facebook.com/groups/402087566565397
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
===========================================================================================================Rundi kirjoitti: Pe Heinä 11, 2025 12:47 am Kuoli siis huhtikuussa 2013 peräti 63 vuotiaana.
Tuoreeltaan (2013) hänestä on muistoketjukin FB. Oli siis äitinsä puolelta Hagert, puoli romani
https://www.facebook.com/groups/402087566565397
Ei ollut puoliksi romani vaan kokonaan!!
Nuorena aivan erinäköinen mitä noissa googlen valokuvissa. Nuorena oli isot pulisongit, mutta ei partaa. Lopussa Listonilla oli se juoppojen loppu, eli hällä väliä tyyli. Niin ei ollut nuorena.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Omat aikalaiset muistavat mikä ratkaistava tehtävä oli vanginlukko? Onhan noita myynnissä netissäkin, mutta aito sellainen on eri juttu, vaikka sama periaate. 70- puolivälissä jostain minulle selliin kulkeutui puupohjalle tehty vanginlukko, jossa oli muistaakseni 5 metallirengasta ja pitkä U mallinen avain, joka tuli saada pois. Kun sitä raplasin, alkoi sujua. Lopuksi se olisi mennyt läpi tai auennut vaikka miten.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Mihin hittoon Suomessa on kadonnut 1500 - 2000 vankipaikkaa, kun 70- / 80- luvuilla oli melko normia, että päivittäinen vankiluku oli 5000 - jopa 5500. Nyt itketään että vankeja liikaa kun niitä on 3500 ja joidenkin haaveena alkaa siirtää vankeja Viroon. Täytyy mennä lähes 20 vuotta taaksepäin, jotta löytyisi yhtä korkeaa vankilukua.
Ruotsi on tehnyt jo diilin 600 vangin sijoittamisesta Viroon.
"Juttu tiivistettynä
Rikosseuraamuslaitos vastustaa ehdotusta vankien siirtämisestä Viron vankiloihin. Ehdotus on oikeusministeriössä selvittelyssä.
Suomessa vankilat ovat ylikäytössä, käyttöaste on noin 110 prosenttia. Vankilavuosi maksaa Suomessa keskimäärin 80 000 euroa.
Vankimäärä Suomessa on poikkeuksellisen korkea, noin 3 500, mikä johtuu lainsäädäntömuutoksista ja tiukentuneista rangaistuksista.
Ehdotus vankien lähettämisestä Viroon kohtaa juridisia haasteita. Mukana on myös käytännön ongelmia vankien oikeuksista ja hoidosta.""
""Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisen toiminnan vastuualuejohtaja Riitta Karin mukaan vankilavuosi maksaa Suomessa keskimäärin 80 000 euroa, kun Virossa kustannus olisi noin 100 000 euroa.
– Suomessa on edullisempaa. Vankilakuukausi maksaa keskimäärin noin 6 700 euroa kuukaudessa, kun se sitten Virossa maksaa noin 8 500 euroa kuukaudessa, Kari toteaa.
Ehdotus Virosta on pöydällä, koska Suomen vankilat ratkeilevat tällä hetkellä liitoksistaan.""
https://yle.fi/a/74-20173259
Ruotsi on tehnyt jo diilin 600 vangin sijoittamisesta Viroon.
"Juttu tiivistettynä
Rikosseuraamuslaitos vastustaa ehdotusta vankien siirtämisestä Viron vankiloihin. Ehdotus on oikeusministeriössä selvittelyssä.
Suomessa vankilat ovat ylikäytössä, käyttöaste on noin 110 prosenttia. Vankilavuosi maksaa Suomessa keskimäärin 80 000 euroa.
Vankimäärä Suomessa on poikkeuksellisen korkea, noin 3 500, mikä johtuu lainsäädäntömuutoksista ja tiukentuneista rangaistuksista.
Ehdotus vankien lähettämisestä Viroon kohtaa juridisia haasteita. Mukana on myös käytännön ongelmia vankien oikeuksista ja hoidosta.""
""Rikosseuraamuslaitoksen operatiivisen toiminnan vastuualuejohtaja Riitta Karin mukaan vankilavuosi maksaa Suomessa keskimäärin 80 000 euroa, kun Virossa kustannus olisi noin 100 000 euroa.
– Suomessa on edullisempaa. Vankilakuukausi maksaa keskimäärin noin 6 700 euroa kuukaudessa, kun se sitten Virossa maksaa noin 8 500 euroa kuukaudessa, Kari toteaa.
Ehdotus Virosta on pöydällä, koska Suomen vankilat ratkeilevat tällä hetkellä liitoksistaan.""
https://yle.fi/a/74-20173259
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
-
Wildchild79
- Rico Tubbs
- Viestit: 1239
- Liittynyt: Su Kesä 18, 2023 10:21 pm
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Aivan hinnatonta taas Suomi, otetaan vitusti rikollisia matuja maahan, annetaan niille ilmasta rahaa ja välillä joku raiskaava taxikuski viroon lusimaan ja taas Suomi maksaa.
Ennen vaadittiin yrittämään, mutta nykyään opetetaan vaatimaan - Sotaveteraani Gunnar Kotiranta 103-v
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Muistaako Clarence rannan jorkkaa kakolasta? Oli myös hurja ukko nuorena.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Yllättävän paljon niitä raiskaavia taxikuskeja. Eläimiä. Harmi kun Siperiaan karkotukset ei ole enää voimassa.Wildchild79 kirjoitti: La Heinä 26, 2025 2:29 pm Aivan hinnatonta taas Suomi, otetaan vitusti rikollisia matuja maahan, annetaan niille ilmasta rahaa ja välillä joku raiskaava taxikuski viroon lusimaan ja taas Suomi maksaa.
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
-
JackSparrow
- Neuvoja-Jack
- Viestit: 524
- Liittynyt: Ma Tammi 23, 2012 10:47 am
- Paikkakunta: Pori
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Tässä "vankilassa oloa ja kannibalismia" Briteistä:
"Mies käveli tyynen rauhallisena vartijan toimistoon ja tunnusti tehneensä jotain hirveää.
Niin hirveää, että viranomaiset tulivat vakuuttuneiksi siitä, ettei häntä voisi enää koskaan päästää lähellekään muita ihmisiä.
He päätyivät täysin poikkeukselliseen ratkaisuun.
Tarina kertoo, että saavuttuaan vartijan toimistoon brittiläinen sarjamurhaaja Robert John Maudsley laski pöydälle sahalaitaisen teräaseen, jonka hän oli onnistunut jotenkin valmistamaan itse – huolimatta siitä, että hän suoritti parhaillaan vankeustuomiota.
Seuraava vankien nimenhuuto jäisi tavanomaista lyhyemmäksi, Maudsley ilmoitti. Kaksi puuttuisi joukosta. Yksi heistä makasi miehen sellissä punkan alla, toinen omassa pedissään. Kumpikin oli kuollut.
Henkirikokset, jotka Maudsley tunnusti, olivat järjestyksessään miehen kolmas ja neljäs. Hän oli tappanut kerran vapaana ja nyt jo peräti kolmesti lukkojen takana.
Kenties mies tappaisi jälleen, jos saisi siihen mahdollisuuden. Miten se voitaisiin estää?
Robert Maudsley syntyi Britannian Liverpoolissa vuonna 1953. Hän oli nelihenkisen sisaruskatraan nuorin, kun vanhemmat antoivat lapsensa nunnien huostaan. Äiti ja isä vierailivat lasten luona aika ajoin, mutta läheistä sidettä ei koskaan syntynyt.
Maudsley ja sisarukset ehtivät viettää vuosia orpokodissa, kunnes vanhemmat tulivat hakemaan heidät takaisin.
– Sitten vanhempamme veivät meidät kotiin, jossa jouduimme fyysisen väkivallan kohteeksi. Se oli jotain, mitä emme olleet ikinä aikaisemmin kokeneet. He vain kiusasivat meitä yksi kerrallaan, antoivat meille selkäsaunan ja lähettivät meidät huoneeseemme, yksi Maudsleyn veljistä kuvaili The Guardianille vuonna 2003.
Jälkeenpäin on arvioitu, että Robert Maudsleyn oma väkivaltaisuuden siemen kylvettiin juuri näihin aikoihin. Kun häntä vuosia myöhemmin syytettiin kahden vankitoverin henkirikoksista, puolustusasianajajat vetosivat aggressioon, jota mies oli joutunut patoamaan väkivaltaisessa lapsuudessaan.
Maudsley vetosi itsekin siihen, että hän ajatteli tappaessaan vanhempiaan. Hän on kertonut muistavansa lapsuudestaan ainoastaan ”hakkaamisen”.
Maudsley oli 16-vuotias, kun hän lähti ja aloitti itsenäisen elämän Lontoossa. Tätä ennen poika oli ehditty ottaa jälleen huostaan ja häntä oli kierrätetty useammassa sijaiskodissa. Pojan isä oli väittänyt muille sisaruksille, että Maudsley olisi kuollut.
Päihteet tulivat osaksi teinipojan arkea hyvin nopeasti. Maudsleyta hoidettiin mielenterveysongelmien ja itsetuhoisen käytöksen vuoksi.
Rahoittaakseen alati pahenevaa päihderiippuvuuttaan nuori Maudsley turvautui seksityöhön. Eräänä iltana vuonna 1974 hän tapasi miesasiakkaan, josta tuli hänen ensimmäinen uhrinsa.
Tapaamisen aikana asiakas väitetysti näytti Maudsleylle kuvia lapsista, joita hän oli kertomansa mukaan aiemmin hyväksikäyttänyt.
Silloin Maudsleyn päässä napsahti. Hän joutui raivon valtaan, kävi asiakkaansa kimppuun ja kuristi tämän hengiltä. Vankilan sijaan Maudsley passitettiin teon jälkeen Broadmoorin psykiatriseen sairaalaan, jossa hoidettiin mielenterveysongelmaisia rikollisia.
Maudsley oli viettänyt Broadmoorin sairaalassa noin kolme vuotta, kun hän tappoi taas. Toinen henkirikos tapahtui sairaalassa vuonna 1977.
Uhri oli niin ikään potilas. Hänellä, kuten väitetysti ensimmäiselläkin uhrilla, oli taustaa lasten hyväksikäytöstä. Maudsley ja eräs toinen Broadmoorissa hoidettavana ollut potilas ottivat uhrin panttivangiksi, lukittautuivat tuntikausiksi selliin ja kiduttivat tämän kuoliaaksi.
Sairaalan vartija on väitetysti kertonut, että kuollut uhri löytyi pää halkaistuna – ”kuin keitetty kananmuna”. Päässä oli kertomusten mukaan löytöhetkellä lusikka ja osa tämän aivoista puuttui.
Legenda lähti lentoon. Maudsley sai liudan karmivia lempinimiä, jotka ovat jääneet elämään vielä tänäkin päivänä. Miestä alettiin kutsua nimityksillä ”Spoons”, ”aivojensyöjä” ja ”Hannibal the Cannibal”.
Sitkeistä huhuista huolimatta Maudsley ei todellisuudessa syönyt uhrinsa aivoja. Sen sijaan hän oli tiettävästi tehnyt muovilusikasta kotikutoisen teräaseen ja tunkenut sen uhrin korvan kautta aivoihin.
Nyt jo täysi-ikäinen Robert Maudsley joutui vastaamaan teoistaan rikosoikeudenkäynnissä. Mies tuomittiin vankilaan, jonne tämän hyytävä maine oli ehtinyt kiiriä.
Kului vain muutama viikko, kun Maudsleyn kerrotaan kävelleen vanginvartijan toimistoon ilmoittamaan kuolleista vankitovereista.
Ensimmäisenä surmansa oli saanut vaimonsa taposta tuomittu vanki, jonka Maudsley houkutteli selliinsä. Maudsley viilsi miehen kurkun auki ja piilotti tämän ruumiin punkkansa alle.
Myöhemmin samana päivänä vuorossa oli lapsen hyväksikäytöstä tuomittu miesvanki. Pahaa-aavistamaton uhri makasi vuoteessaan, kun itse valmistamallaan teräaseella varustautunut Maudsley hyökkäsi tämän kimppuun.
Tiettävästi Maudsleyn suunnitelmana oli ollut tappaa päivän aikana enemmän kuin kaksi ihmistä. ”Hulluus” oli paistanut miehen silmistä, eräs vankitoveri kuvaili The Guardianin mukaan.
Ensimmäistä uhria lukuun ottamatta kukaan ei kuitenkaan enää langennut samaan ansaan ja seurannut Maudsleyta tämän selliin.
Viimeisimmän tuomion jälkeen Maudsleylle päätettiin tehdä vankilassa erityisjärjestelyitä.
Sarjamurhaaja ei tule enää koskaan vapautumaan, mutta turvallisuuden takaamiseksi häntä ei vuoden 1978 kaksoismurhan jälkeen haluttu pitää samoissa tiloissa muiden vankien kanssa.
Monster Mansioniksi eli ”hirviöiden kartanoksi” kutsutun Wakefieldin vankilan erikoinen eristysselli rakennettiin 1980-luvulla nimenomaisesti Maudsleyta varten. Mediassa sitä on kutsuttu glass cageksi eli ”lasihäkiksi”.
Pohjakerroksessa sijaitsevan sellin seinässä on mediatietojen perusteella paksua pleksiä tai lasia, jonka kautta vartijat pystyivät jatkuvasti tarkkailemaan Maudsleyta. Vaatimattomaan sisustukseen kuuluivat pahvinen pöytä ja tuoli, lattiaan pultatut vessa ja pesuallas sekä betoninen punkka patjoineen.
Paikkaa on usein verrattu Uhrilampaat-elokuvassa nähtyyn fiktiiviseen Hannibal Lecterin selliin.
Tätä nykyä 72-vuotiasta Maudsleyta on tituleraattu Britannian pisimpään lusineeksi ja pisimpään eristettynä pidetyksi vangiksi. Takavuosina häntä on myös kuvailtu yhdeksi maan vaarallisimmista vangeista. Maudsleyn on raportoitu viettäneen valtaosan lähes 50 vuotta jatkuneesta vankeudestaan ”lasihäkissään” Wakefieldissa.
Tänä keväänä tilanne muuttui.
Viime keväänä Maudsley nousi jälleen otsikoihin, kun hän päätti aloittaa vankilassa nälkälakon. Protestin taustalla olivat takavarikoidut tavarat, joihin lukeutui ainakin sarjamurhaajan Playstation-pelikonsoli ja muita hänelle mieluisia ajanvietteitä.
Lakko on sittemmin päättynyt. Maudsley siirrettiin keväällä Wakefieldin vankilasta toiseen laitokseen – eivätkä hän tai hänen läheisensä ole muutokseen lainkaan tyytyväisiä.
Takavuosina Maudsley koki tulleensa ”elävältä haudatuksi” ja toivoi jopa kuolemaa, jos hänen eristyksensä jatkuisi.
Ajan kuluessa sarjamurhaaja kuitenkin mitä ilmeisimmin tottui äärimmäisen rajoitettuun elämäänsä ja oppi suorastaan pitämään vankila-arjestaan Wakefieldissa ja ”lasihäkissä”. Siirto toiseen vankilaan rikkoi hänelle tutun ja turvallisen.
Läheiset ovat kuvailleet Robert Maudsleyta poikkeuksellisen älykkääksi, lempeäksi, huumorintajuiseksi ja ystävälliseksi ihmiseksi. Hän kuulemma nauttii klassisesta musiikista, kirjallisuudesta ja taiteesta.
Läheiset ovat vuosien varrella kritisoineet vankilajärjestelmää siitä, ettei Maudsleyta edes yritettäisi auttaa tai kuntouttaa. Samoilla linjoilla on ollut sarjamurhaajan kanssa aikoinaan työskennellyt psykologi, jonka mukaan Maudsley oli edistynyt tapaamisissa merkittävästi.
Veljiensä lisäksi Robert Maudsley on tekemisissä veljenpoikansa kanssa, joka puhui sedästään Behind Bars TV -Youtube-kanavan haastattelussa kesäkuussa. Veljenpojan mukaan iäkäs sarjamurhaaja, jota hän kutsuu Bobiksi, ei ollut viihtynyt uudessa sijoituspaikassaan.
Haastattelussa veljenpoika myös kertoi haluavansa aikanaan tuoda Robert Maudsleyn koko tarinan julki, jotta tiedot hänen sedästään eivät perustuisi vain hajanaisiin lehtiartikkeleihin. Hän on avannut rahankeräyksen tekeillä olevan kirjaprojektin tueksi.
– Kukaan ei synny sarjamurhaajana. Ihmisen elämän varrella on tapahtunut tiettyjä asioita, joiden vuoksi on päädytty tähän pisteeseen, veljenpoika sanoi.
– Bobin kohdalla luovutettiin, eikä häntä koskaan rakastettu."
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011243147.html
"Mies käveli tyynen rauhallisena vartijan toimistoon ja tunnusti tehneensä jotain hirveää.
Niin hirveää, että viranomaiset tulivat vakuuttuneiksi siitä, ettei häntä voisi enää koskaan päästää lähellekään muita ihmisiä.
He päätyivät täysin poikkeukselliseen ratkaisuun.
Tarina kertoo, että saavuttuaan vartijan toimistoon brittiläinen sarjamurhaaja Robert John Maudsley laski pöydälle sahalaitaisen teräaseen, jonka hän oli onnistunut jotenkin valmistamaan itse – huolimatta siitä, että hän suoritti parhaillaan vankeustuomiota.
Seuraava vankien nimenhuuto jäisi tavanomaista lyhyemmäksi, Maudsley ilmoitti. Kaksi puuttuisi joukosta. Yksi heistä makasi miehen sellissä punkan alla, toinen omassa pedissään. Kumpikin oli kuollut.
Henkirikokset, jotka Maudsley tunnusti, olivat järjestyksessään miehen kolmas ja neljäs. Hän oli tappanut kerran vapaana ja nyt jo peräti kolmesti lukkojen takana.
Kenties mies tappaisi jälleen, jos saisi siihen mahdollisuuden. Miten se voitaisiin estää?
Robert Maudsley syntyi Britannian Liverpoolissa vuonna 1953. Hän oli nelihenkisen sisaruskatraan nuorin, kun vanhemmat antoivat lapsensa nunnien huostaan. Äiti ja isä vierailivat lasten luona aika ajoin, mutta läheistä sidettä ei koskaan syntynyt.
Maudsley ja sisarukset ehtivät viettää vuosia orpokodissa, kunnes vanhemmat tulivat hakemaan heidät takaisin.
– Sitten vanhempamme veivät meidät kotiin, jossa jouduimme fyysisen väkivallan kohteeksi. Se oli jotain, mitä emme olleet ikinä aikaisemmin kokeneet. He vain kiusasivat meitä yksi kerrallaan, antoivat meille selkäsaunan ja lähettivät meidät huoneeseemme, yksi Maudsleyn veljistä kuvaili The Guardianille vuonna 2003.
Jälkeenpäin on arvioitu, että Robert Maudsleyn oma väkivaltaisuuden siemen kylvettiin juuri näihin aikoihin. Kun häntä vuosia myöhemmin syytettiin kahden vankitoverin henkirikoksista, puolustusasianajajat vetosivat aggressioon, jota mies oli joutunut patoamaan väkivaltaisessa lapsuudessaan.
Maudsley vetosi itsekin siihen, että hän ajatteli tappaessaan vanhempiaan. Hän on kertonut muistavansa lapsuudestaan ainoastaan ”hakkaamisen”.
Maudsley oli 16-vuotias, kun hän lähti ja aloitti itsenäisen elämän Lontoossa. Tätä ennen poika oli ehditty ottaa jälleen huostaan ja häntä oli kierrätetty useammassa sijaiskodissa. Pojan isä oli väittänyt muille sisaruksille, että Maudsley olisi kuollut.
Päihteet tulivat osaksi teinipojan arkea hyvin nopeasti. Maudsleyta hoidettiin mielenterveysongelmien ja itsetuhoisen käytöksen vuoksi.
Rahoittaakseen alati pahenevaa päihderiippuvuuttaan nuori Maudsley turvautui seksityöhön. Eräänä iltana vuonna 1974 hän tapasi miesasiakkaan, josta tuli hänen ensimmäinen uhrinsa.
Tapaamisen aikana asiakas väitetysti näytti Maudsleylle kuvia lapsista, joita hän oli kertomansa mukaan aiemmin hyväksikäyttänyt.
Silloin Maudsleyn päässä napsahti. Hän joutui raivon valtaan, kävi asiakkaansa kimppuun ja kuristi tämän hengiltä. Vankilan sijaan Maudsley passitettiin teon jälkeen Broadmoorin psykiatriseen sairaalaan, jossa hoidettiin mielenterveysongelmaisia rikollisia.
Maudsley oli viettänyt Broadmoorin sairaalassa noin kolme vuotta, kun hän tappoi taas. Toinen henkirikos tapahtui sairaalassa vuonna 1977.
Uhri oli niin ikään potilas. Hänellä, kuten väitetysti ensimmäiselläkin uhrilla, oli taustaa lasten hyväksikäytöstä. Maudsley ja eräs toinen Broadmoorissa hoidettavana ollut potilas ottivat uhrin panttivangiksi, lukittautuivat tuntikausiksi selliin ja kiduttivat tämän kuoliaaksi.
Sairaalan vartija on väitetysti kertonut, että kuollut uhri löytyi pää halkaistuna – ”kuin keitetty kananmuna”. Päässä oli kertomusten mukaan löytöhetkellä lusikka ja osa tämän aivoista puuttui.
Legenda lähti lentoon. Maudsley sai liudan karmivia lempinimiä, jotka ovat jääneet elämään vielä tänäkin päivänä. Miestä alettiin kutsua nimityksillä ”Spoons”, ”aivojensyöjä” ja ”Hannibal the Cannibal”.
Sitkeistä huhuista huolimatta Maudsley ei todellisuudessa syönyt uhrinsa aivoja. Sen sijaan hän oli tiettävästi tehnyt muovilusikasta kotikutoisen teräaseen ja tunkenut sen uhrin korvan kautta aivoihin.
Nyt jo täysi-ikäinen Robert Maudsley joutui vastaamaan teoistaan rikosoikeudenkäynnissä. Mies tuomittiin vankilaan, jonne tämän hyytävä maine oli ehtinyt kiiriä.
Kului vain muutama viikko, kun Maudsleyn kerrotaan kävelleen vanginvartijan toimistoon ilmoittamaan kuolleista vankitovereista.
Ensimmäisenä surmansa oli saanut vaimonsa taposta tuomittu vanki, jonka Maudsley houkutteli selliinsä. Maudsley viilsi miehen kurkun auki ja piilotti tämän ruumiin punkkansa alle.
Myöhemmin samana päivänä vuorossa oli lapsen hyväksikäytöstä tuomittu miesvanki. Pahaa-aavistamaton uhri makasi vuoteessaan, kun itse valmistamallaan teräaseella varustautunut Maudsley hyökkäsi tämän kimppuun.
Tiettävästi Maudsleyn suunnitelmana oli ollut tappaa päivän aikana enemmän kuin kaksi ihmistä. ”Hulluus” oli paistanut miehen silmistä, eräs vankitoveri kuvaili The Guardianin mukaan.
Ensimmäistä uhria lukuun ottamatta kukaan ei kuitenkaan enää langennut samaan ansaan ja seurannut Maudsleyta tämän selliin.
Viimeisimmän tuomion jälkeen Maudsleylle päätettiin tehdä vankilassa erityisjärjestelyitä.
Sarjamurhaaja ei tule enää koskaan vapautumaan, mutta turvallisuuden takaamiseksi häntä ei vuoden 1978 kaksoismurhan jälkeen haluttu pitää samoissa tiloissa muiden vankien kanssa.
Monster Mansioniksi eli ”hirviöiden kartanoksi” kutsutun Wakefieldin vankilan erikoinen eristysselli rakennettiin 1980-luvulla nimenomaisesti Maudsleyta varten. Mediassa sitä on kutsuttu glass cageksi eli ”lasihäkiksi”.
Pohjakerroksessa sijaitsevan sellin seinässä on mediatietojen perusteella paksua pleksiä tai lasia, jonka kautta vartijat pystyivät jatkuvasti tarkkailemaan Maudsleyta. Vaatimattomaan sisustukseen kuuluivat pahvinen pöytä ja tuoli, lattiaan pultatut vessa ja pesuallas sekä betoninen punkka patjoineen.
Paikkaa on usein verrattu Uhrilampaat-elokuvassa nähtyyn fiktiiviseen Hannibal Lecterin selliin.
Tätä nykyä 72-vuotiasta Maudsleyta on tituleraattu Britannian pisimpään lusineeksi ja pisimpään eristettynä pidetyksi vangiksi. Takavuosina häntä on myös kuvailtu yhdeksi maan vaarallisimmista vangeista. Maudsleyn on raportoitu viettäneen valtaosan lähes 50 vuotta jatkuneesta vankeudestaan ”lasihäkissään” Wakefieldissa.
Tänä keväänä tilanne muuttui.
Viime keväänä Maudsley nousi jälleen otsikoihin, kun hän päätti aloittaa vankilassa nälkälakon. Protestin taustalla olivat takavarikoidut tavarat, joihin lukeutui ainakin sarjamurhaajan Playstation-pelikonsoli ja muita hänelle mieluisia ajanvietteitä.
Lakko on sittemmin päättynyt. Maudsley siirrettiin keväällä Wakefieldin vankilasta toiseen laitokseen – eivätkä hän tai hänen läheisensä ole muutokseen lainkaan tyytyväisiä.
Takavuosina Maudsley koki tulleensa ”elävältä haudatuksi” ja toivoi jopa kuolemaa, jos hänen eristyksensä jatkuisi.
Ajan kuluessa sarjamurhaaja kuitenkin mitä ilmeisimmin tottui äärimmäisen rajoitettuun elämäänsä ja oppi suorastaan pitämään vankila-arjestaan Wakefieldissa ja ”lasihäkissä”. Siirto toiseen vankilaan rikkoi hänelle tutun ja turvallisen.
Läheiset ovat kuvailleet Robert Maudsleyta poikkeuksellisen älykkääksi, lempeäksi, huumorintajuiseksi ja ystävälliseksi ihmiseksi. Hän kuulemma nauttii klassisesta musiikista, kirjallisuudesta ja taiteesta.
Läheiset ovat vuosien varrella kritisoineet vankilajärjestelmää siitä, ettei Maudsleyta edes yritettäisi auttaa tai kuntouttaa. Samoilla linjoilla on ollut sarjamurhaajan kanssa aikoinaan työskennellyt psykologi, jonka mukaan Maudsley oli edistynyt tapaamisissa merkittävästi.
Veljiensä lisäksi Robert Maudsley on tekemisissä veljenpoikansa kanssa, joka puhui sedästään Behind Bars TV -Youtube-kanavan haastattelussa kesäkuussa. Veljenpojan mukaan iäkäs sarjamurhaaja, jota hän kutsuu Bobiksi, ei ollut viihtynyt uudessa sijoituspaikassaan.
Haastattelussa veljenpoika myös kertoi haluavansa aikanaan tuoda Robert Maudsleyn koko tarinan julki, jotta tiedot hänen sedästään eivät perustuisi vain hajanaisiin lehtiartikkeleihin. Hän on avannut rahankeräyksen tekeillä olevan kirjaprojektin tueksi.
– Kukaan ei synny sarjamurhaajana. Ihmisen elämän varrella on tapahtunut tiettyjä asioita, joiden vuoksi on päädytty tähän pisteeseen, veljenpoika sanoi.
– Bobin kohdalla luovutettiin, eikä häntä koskaan rakastettu."
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011243147.html
Syntyminen on vain kuoleman odotusta
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Kakolan kuulu kuritushuonone seisoi mäellä niin kuin ennenkin. Nykyään kuitenkin eri tarkoituksessa ja rakennuksissa on kalliin rahan asuntoja. Hotelli on entisessä Turun lääninvankilassa, joka ei ollut jostain syystä auki. Ei ollut myöskään Kakolan ruusu kahvila, Kakolan pihan perällä keittiön sisään oli rakennettu jonkinlainen konditoria. Joimme siellä kahvit ja rupattelimme niitä näitä. Tämä kahvio oli paikalla minkä edessä aikoinaan oli puntit pihalla. Samalla valistin kahvilan myyjää mitä oli Nessi. Ei tiennyt, enkä edes tiedä halusiko tietää mutta sanoin kuitenkin.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Esittelykierros monelle palstalaisellekin tutussa paikassa:
https://youtu.be/WPR7tYaLfW0?si=nYm_mseCBd7-1O3Z
https://youtu.be/WPR7tYaLfW0?si=nYm_mseCBd7-1O3Z
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Täysin vieras paikkaanders kirjoitti: To Elo 28, 2025 1:57 pm Esittelykierros monelle palstalaisellekin tutussa paikassa:
https://youtu.be/WPR7tYaLfW0?si=nYm_mseCBd7-1O3Z
On kalteriverhot muisto vain, muisto vain... https://www.google.com/search?client=fi ... uisto+vain
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Lomilta palaaminen viivästyi pahasti itsestä riippumattomista asioista. Yli 40- vuotta sitten junat eivät olleet samanlaisia kuin tänään. Junassa missä olin palaamassa lomilta hajosi veturi. Siinä ähräsivät ja odottivat apua tilanteeseen. Tuli toinen veturi ja ne vaihdettiin. Siinä meni ihmeen kauan, eikä ollut mitään mahdollisuutta keritä lomilta ajoissa takaisin. Kerroin tilanteen konduktöörille ja hän kirjoitti siitä todistuksen. Päätepysäkillä otin taksin ja ajoin sillä vankilan eteen. Pyysin myös taksikuskilta todistuksen kerrottua asian. Ne annoin vankilassa kuka vastaanotti lomalaisen. Seuraavana päivänä ei tarvinnut mennä duuniin, ja yksi talon keljumaisimpia pamppuja ymmärsi tilanteen, kun nukuin peitto päällä päivällä. Muuten se olisi ollut päivällä kiellettyä.
Tuolloin lomia sai puolet istuttavasta määrästä puolet istuttuaan 4. kk välein, 3 vrk + matkat. Sen pystyi aikaistamaan tai lykkäämään 1 kk. eteen- tai taaksepäin. Myös syy- lomia sai. Tämä tarkoitti, että oli jokin tärkeä asia joka oli pakko hoitaa. Itse en koko istumishistorian aikana saanut koskaan syylomaa. VAHO,n mielestä syy ei ollut ikinä pätevä.
Laitan eri vuosikymmeneltä tapauksen. Yksi romaninuorukainen haki lomia ja sai. Siinähän tutkiskeli lappua toisen romanin kanssa. He kummastelivat, että lomaa annettiin liian vähän. Siinä oli tuo 3 kk + matkat. Itse sivusta katsoin puhetta ja huomasin, ettei kulkuneuvojen aikataulut sopinut millään yhteen, ja nuori romanimies ikään kuin hävisi muutaman tunnin. Itse käsitin asian heti, loman hakija ei. Viekkaan näköisenä hän sanoi toiselle romanille: Näin sitä kaaleen poikaa sorretaan.
Nykyisistä lomakäytännöistä en tiedä mitään, mutta uskon loma- asioiden olevan paremmin.
Tuolloin lomia sai puolet istuttavasta määrästä puolet istuttuaan 4. kk välein, 3 vrk + matkat. Sen pystyi aikaistamaan tai lykkäämään 1 kk. eteen- tai taaksepäin. Myös syy- lomia sai. Tämä tarkoitti, että oli jokin tärkeä asia joka oli pakko hoitaa. Itse en koko istumishistorian aikana saanut koskaan syylomaa. VAHO,n mielestä syy ei ollut ikinä pätevä.
Laitan eri vuosikymmeneltä tapauksen. Yksi romaninuorukainen haki lomia ja sai. Siinähän tutkiskeli lappua toisen romanin kanssa. He kummastelivat, että lomaa annettiin liian vähän. Siinä oli tuo 3 kk + matkat. Itse sivusta katsoin puhetta ja huomasin, ettei kulkuneuvojen aikataulut sopinut millään yhteen, ja nuori romanimies ikään kuin hävisi muutaman tunnin. Itse käsitin asian heti, loman hakija ei. Viekkaan näköisenä hän sanoi toiselle romanille: Näin sitä kaaleen poikaa sorretaan.
Nykyisistä lomakäytännöistä en tiedä mitään, mutta uskon loma- asioiden olevan paremmin.