Mika Varpa -surmattu 25.10.2006 Helsingissä

[Samson]

Jos vaikka googletatte surman tekijän koko nimen, niin tulee jotain viittauksia Viron suuntaan. Tai en kyllä linkeistä ymmärrä juurikaan, mutta syntymäaikaa yms. sieltä tulee vastaan...

[Dope Boy]

Lähtikö Jesse etelään velkojaan pakoon vai kuittaamaan velkansa? Kuka tietää...

[Valoviikate]

Vain 1 päivä ilmaisena jäljellä, jos mielii katsoa Rikosmysteerit-sarjan jakson aiheesta, (Ruutua saa kokeilla jonkin rajatun ajan) oli kiva jakso, tykkäsin.
https://www.ruutu.fi/video/3122206

[Leinikki]

Jesse on hengissä ja liikkuu Malmilla. Eilen liikkeellä isänsä kanssa, asuuko vieläkin ehkä vanhempiensa luona? En tiedä.

[Doctor Lecter]

Jesse on hengissä ja liikkuu Malmilla. Eilen liikkeellä isänsä kanssa, asuuko vieläkin ehkä vanhempiensa luona? En tiedä.

Näkyikö vankilassa vietetty aika olemuksestaan verrattuna sivulla 6 olevaan kuvaan? Toivottavasti Jesse on päässyt irti pelihimostaan. Pelaamisen aiheuttamista ongelmista puhutaan nyt paljon, joten ehkäpä Veikkaus voisi tarjota Jesselle töitä kokemusasiantuntijana. Mihin pelaaminen johti - mitä olin pelaamisen vuoksi valmis tekemään - kuinka pääsin pelaamisesta irti.

Tämä siis ilman sarvia ja hampaita, sillä vittumainen tilanne oli molemmilla - sekä uhrilla että tekijällä.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2009

Kadonnut henkilö - henkirikoksen uhri
Ismo Kopra, rikoskomisario, keskusrikospoliisi/pääosasto, Vantaa.

:
:
Tämän tarinan nuorehko uhri tuli surmatuksi velkojen takia.
Syyllinen, niin ikään nuorehko mieshenkilö, kuvitteli pääsevänsä rikoksestaan ainiaaksi eroon piilottamalla surmaamansa henkilön.
Tällä kerralla suunnitelma ei kuitenkaan toiminut.
Poliisin pitkällisten ja sitkeiden tutkimusten ansiosta rikos saatiin selvitetyksi, uhri löydettiin eikä tuo reilun 500 kadonneen henkilön luku nyt lisääntynyt yhdellä.

Ilmoitus kadonneesta henkilöstä
Pienehkön itäuusmaalaisen kaupungin Orimattilan, poliisille tehtiin lokakuun lopulla 2006 ilmoitus kadonneesta henkilöstä.
Ilmoituksen teki kadonneen henkilön äiti, koska hän ei ollut saanut yhteyttä poikaansa lähes viikkoon.
Äidin ilmoituksen mukaan poika ei ollut koskaan aiemmin ollut poissa kotoa paria päivää pitempään ja silloinkin hän yleensä oli ilmoittanut, missä on.
Kadonneeksi ilmoitettu oli 27-vuotias nuorimies, joka asui vanhempiensa kanssa pienehkössä omakotitalossa noin kymmenen kilometriä kaupungin ulkopuolella, Mika Johannes Varpa.
Mikalla oli talon yläkerrassa huone, jossa hän sai rauhassa keskittyä omiin harrastuksiinsa. Mika oli aikanaan kirjoittanut ylioppilaaksi ja jonkin aikaa opiskellutkin lähikaupungin ammattioppilaitoksessa. Aiheenaan Mikalla oli ollut tietoelektroniikka. Opiskelu oli kuitenkin jäänyt kesken eikä kunnon työpaikkaakaan tahtonut löytyä tai sitten työnteko sinällään ei tuntunut houkuttelevan nuorta miestä.

Nettipokeria ja rahanlainausta
Mika vietti suurimman osan ajastaan kotitalonsa yläkerrassa, jossa hän kulutti aikaansa netissä surffailuun. Kadonneen Mikan taustoja ja katoamista edeltävää aikaa selviteltäessä tuli ilmi, että 27-vuotias työtön ja toimeton Mika harrasti innokkaasti nettipokerin pelaamista. Samalla hän oli havainnut, että eräs mahdollisuus tehdä helppoa rahaa oli lainata sitä kovalla korolla eteenpäin.
Mika oli laittanut nettiin houkuttelevia ilmoituksia, joissa luvattiin sijoituksille korkoa jopa 20 prosenttia.
Hän otti myös itse lainaa yksityisiltä rahanlainaajilta ja tässä toiminnassa velkaantui hyvin raskaasti.
Pahimmillaan hänen arveltiin olevan velkaa eri tahoille yhteensä 170000 euroa.
Suurin yksittäinen velka samalta lainaajalta oli 80000 euroa. Tämän velkojan kertoman mukaan Mika oli luvannut sijoittaa varat rakennusbisnekseen ja että rahoilla olisi varma ja hyvä tuotto.

Velan perintää ja kadonneen etsintää
Velkojat olivat alkaneet jo uhkailla Mikaa, ellei tämä pian hoitaisi velvollisuuksiaan. Maksamattomiin velkoihin liittyen erästä Mikan tuttavaa oli jo pahoinpidelty iskemällä kynä kämmenselästä läpi.
Mikan kotitalon ulko-oven takana oli loppuvuodesta 2006 käynyt kolme isokokoista miestä kyselemässä velkojen perään. Mika ei kuitenkaan onnekseen ollut tuolloin kotona.
Mikan äidin mukaan miehet olivat kaljupäisiä ja heillä oli nahkaliivit päällään.
Mikan katoamista oli uutisoitu mediassa varsin laajasti ja pyydetty yleisöltä havaintoja kadonneesta 27- vuotiaasta nuoresta miehestä.
Myös Poliisi-TV käsitteli katoamista. Mediassa esillä olo ei kuitenkaan tuonut ratkaisevaa uutta tietoa katoamiseen liittyen.
Tammikuun alkupäivinä 2007 järjestettiin laajat etsinnät Mikan kotitalon ja lähistön metsien ja järvien alueilla.
Tähän niin sanottuun lähietsintään otti osaa peräti 170 vapaaehtoisen pelastuspalvelun työntekijää.
Etsinnässä ei kuitenkaan löytynyt mitään merkkejä kadonneen henkilön kohtalosta.
Mikasta julkaistiin myös kansainvälinen etsintäkuulutus sekä suoritettiin tiedustelut Rajavartiolaitokselta, Tullilta, laiva- sekä lentoyhtiöiltä ja useilta muilta tahoilta. Lisäksi oltiin yhteydessä Viron poliisiin.
Nämä tiedustelut eivät tuottaneet uutta tietoa kadonneesta Mikasta.
Toki mediassa julkaistut tiedotteet poikivat runsaasti ”varmoja” havaintoja Mikasta.
Hänet oli täysin varmasti nähty Ruotsinlaivalla menossa Maarianhaminaan. Laivalla hänet oli nimenomaan nähty pelaamassa ahkerasti rulettia. Varmasti hänet oli myös tunnistettu Tallinnassa, jossa hän oli kantanut kahta isoa matkalaukkua. Laukut olivat ilmoittajan mukaan olleet täynnä rahaa. Hän oli myös pelannut Helsingin Kasinolla ja niin edelleen.
Poliisi tietenkin tarkisti kaikki vihjeet asian vaativalla vakavuudella ja tarkkuudella, mutta valitettavasti kaikki ilmoitetut havainnot Mikasta ilmenivät virheellisiksi.
Koska kaikki merkit alkoivat viitata siihen, että jäljettömiin kadonnut Mika oli joutunut henkirikoksen uhriksi, päätettiin juttu ottaa Keskusrikospoliisin Pääosaston tutkittavaksi tammikuun loppupuolella 2007.
Päätökseen osaltaan vaikutti myös se, että tekoon oli mahdollisesti sekaantunut myös järjestäytynyt rikollisuus.

Mikan katoamisajankohdan yhteydenottoja
Luonnollisesti jo tutkinnan alkuvaiheessa hankittiin kadonneen henkilön, Mikan, teletunnistetiedot sen selvittämiseksi, mihin tai keneen hän katoamisajankohtansa aikoihin oli ollut viimeksi yhteydessä. Tunnistetietojen perusteella Mika oli ollut ennen katoamistaan tiiviisti yhteydessä jo aiemmin mainittuun hierojaan, joka oli Mikan päävelkoja.
Hierojan lisäksi viimeiset Mikan yhteydet olivat olleet helsinkiläiseen 25-vuotiaaseen nuoreen mieheen, jonka osuutta Mikan katoamiseen liittyen alettiin selvittää. Tuo henkilö oli Jesse Jarmonpoika Virtanen.
Jessen taustoja selvitettäessä kävi ilmi, että 25- vuotias Jesse oli kadonneen Mikan tavoin kotonaan vanhempiensa kanssa asuva nuorimies, joka ei käynyt töissä eikä opiskellut. Myös hän käytti suurimman osan aikaansa tietokoneen parissa pelaamalla muun muassa nettipokeria.
Hänelläkin oli perheen Pohjois-Helsingissä Malmilla sijaitsevan omakotitalon yläkerrassa oma huone, jossa sai rauhassa harrastaa mitä halusi.
Mikan ja Jessen elinoloja lähemmin tarkasteltaessa huomattiin, että niissä oli uskomattoman paljon yhtäläisyyksiä.
Mika oli 27-vuotias, Jesse 25-vuotias. Myös Jesse oli kirjoittanut ylioppilaaksi, mutta jatko-opinnot eivät häntäkään olleet kiinnostaneet. Jesselläkään ei ollut vakituista työpaikkaa, vaan aika kului lähinnä tietokoneen parissa.
Näitä kahta nuorta miestä yhdisti vielä sekin, että molemmat olivat "tavallisista kunniallisista perheistä" eikä heillä kummallakaan ollut aiempaa rikostaustaa. Kummallakaan ei myöskään ollut vakituista tyttöystävää. Seurusteluun ei nähtävästi jäänyt aikaa nettisurfailun lomassa.
Teletunnistetietojen perusteella kävi lisäksi ilmi, että Mikan ja Jessen viimeiset teletiedot paikallistuivat Pukinmäkeen ja muualle Pohjois-Helsinkiin.
Näiden teletietojen perusteella Jesse otettiin kuulusteluun ja häneltä kysyttiin, tietääkö hän mitään Mikan katoamisesta. Jesse kiisti tietävänsä mitään Mikan kohtalosta.
Hän myönsi kuitenkin tuntevansa Mikan ja kertoi tavanneensa tämän Pukinmäen Essolla 24. lokakuuta2006.
Jesse kertoi nähneensä Mikan nousevan tuona päivänä Helsinkiin menevään I-junaan iltapäivällä, eikä Jesse sen jälkeen ole ollut yhteydessä Mikaan.
Jessen mukaan heidän tapaamisensa aiheena oli ollut "sijoitustoimintaan liittyvä rahaliikenne" ja heidän keskinäiset velkasuhteensa.
Tässä ensimmäisessä kuulustelussa Jessen asema oli todistaja ja hän oli kuulustelun jälkeen vapaa poistumaan omille teillensä.
Tosin hänellä ei ollut rahaa bussilippuun, joten kuulustelija antoi hänelle matkarahaa.

Pukinmäen Esso, jossa Mika ja Jesse kävivät velkaneuvotteluja.jpg (266.25 KiB) Katsottu 2451 kertaa

Jessen liikkumisen selvittelyä
Nyt puolestaan hankittiin oikeuden päätöksellä Jessen teletiedot, joista kävi ilmi monta mielenkiintoista seikkaa.
Teletietojen mukaan Jesse oli käynyt loka-marraskuun vaihteessa kahdesti Itä-Suomessa Saimaan rannalla olevalla saarella. Saari on sillalla yhteydessä mantereeseen, joten saareen pääsee myös autolla.
Ensimmäinen nopea käynti oli tapahtunut 26. lokakuuta 2006 ja seuraava viikon päästä. Tutkinnassa selvisi pian, että Jessen vanhemmilla oli kesäasunto mainitulla Saimaan saarella Ristiinassa. Matkaa Jessen kotitalolta Pohjois-Helsingistä Saimaan saarelle oli noin 250 kilometriä suuntaansa.
Kun kuulusteluissa Jesselta kysyttiin käyntien perustetta, hän sanoi käyneensä katsomassa, ovatko sähköt päällä tulevaa talvea varten.
Jessen käynnit saarella alkoivat kuitenkin kiinnostaa siinä mielessä, että olisiko kyseessä ollut Mikan ruumiin piilottaminen noihin maisemiin. Niinpä toukokuussa 2007 KRP:n tutkijat kävivät kesäasunnolla tutkimassa ympäristöä.
Kesäasunto oli erittäin kauniilla paikalla Saimaan kulttuurihistoriallisissa maisemissa. Rakennukset ja tontti olivat hyvin hoidettuja.
Rannassa oli kaksi venettä huolellisesti peiteltyinä talven jäljiltä. Käynti ei kuitenkaan tuottanut mitään lisävalaistusta kadonneen henkilön tutkintaan.
Varmuuden vuoksi alue, rakennukset ja veneet kuitenkin kuvattiin.
Koska Jessen salaperäiset käynnit mökillä jäivät askarruttamaan tutkijoita, jutun tutkinnanjohtaja päätti pyytää poliisin alueellista teknistä ryhmää käymään mainitulla kesäasunnolla ja tutkimaan erityisesti siellä olevat kaksi venettä, löytyisikö niistä viitteitä siitä, että niillä olisi mahdollisesti kuljetettu ruumista. Veneet tutkittiin teknisten tutkijoiden toimesta lopulta kahteen kertaan, mutta suoranaisia viitteitä ihmisperäisistä näytteistä ei saatu.


Jessen vangitseminen
Jessen osuus Mikan katoamiseen alkoi kuitenkin tutkinnan perusteella näyttää mitä ilmeisimmältä, joten vaatimus hänen vangitsemisekseen tehtiin Vantaan käräjäoikeudelle toukokuun viimeisenä päivänä 2007.
Jesse vangittiin ”on syytä epäillä” -perusteella, mikä käytännössä tarkoittaa vangitsemista enintään viikon ajaksi.
Seuraava vangitsemisoikeudenkäynti olisi siis viikon kuluttua, jolloin joko pitäisi vaatia epäillyn vangitsemisen jatkamista tai laskea hänet vapaaksi.
Viikon aikana tutkinnassa oli saatu lisänäyttöä Jessen osallisuudesta Mikan katoamiseen. Tässä toisessa oikeudenkäynnissä Jesse vangittiin uudelleen, mutta nyt perusteena oli jo vahvempi näyttö ”todennäköisin syin”. Tällä perusteella vangitseminen tarkoittaa kahden viikon vankeusaikaa.
Pidempi vangitsemisaika antoi nyt tutkijoille enemmän aikaa rauhassa keskittyä tutkintaan ja nimenomaan selvittää Jessen ja kadonneen Mikan välisiä yhteyksiä.

Opel Compo, jota käytettiin ruumiin kuljettamiseen.jpg (297.35 KiB) Katsottu 2451 kertaa

Kemalin pakettiauton lainaus
Teletietojen perusteella Jesse oli Mikan katoamisen jälkeen ollut yhteydessä muun muassa kebab-yrittäjä Kemaliin, jolla oli elintarvikekioski aivan Jessen naapurissa. Kemalin mukaan Jesse oli halunnut lainata hänen pakettiautoaan juuri Mikan katoamisen aikoihin.
Kemal kertoi Jessen eräänä iltana käyttäneen hänen autoaan huomattavasti pitempään kuin alkujaan oli sovittu. Tuo aika oli juuri sama, jolloin teletietojen mukaan Jesse oli käynyt Saimaan saarella.
Kebab-yrittäjällä oli puhelimessaan jopa vielä tallessa tekstiviestit siltä illalta, jona hän tiedusteli syytä Jessen myöhästymiseen auton palauttamisen suhteen.
Jessen Kemalilta lainaama pakettiauto oli merkiltään Opel Compo. Auto ei enää tutkinnan aikana ollut Kemalilla vaan hän oli myynyt sen eteenpäin.
Opel kuitenkin löytyi ja se päätettiin ottaa tarkempaan tutkintaan sen selvittämiseksi, löytyisikö siitä merkkejä kadonneen Mikan ruumiin kuljettamisesta.
Opel hinautettiin Helsingin poliisilaitoksen tutkimustiloihin, jossa poliisin tekniset tutkijat tutkivat auton ja ottivat näytteitä auton tavaratilan lattiavanerista.
Auto oli erittäin epäsiistissä kunnossa ja silmämääräisesti oli vaikea arvioida, mistä tavaratilan lattialla olevat tahrat olivat peräisin. Niinpä autosta otetut näytteet toimitettiin KRP:n rikostekniseen laboratorioon tarkkaa analyysiä varten.

Kadonneen Mikan DNA löytyy Opel Composta
Kadonneen Mikan DNA oli jo aiemmin saatu määritetyksi hänen kotoaan taltioiduista näytteistä mahdollista myöhempää tunnistamista varten. Nyt KRP:n rikostekninen laboratorio tutki Opel Compon tavaratilasta taltioidut näytteet ja vertasi niitä aiemmin taltioituihin Mikan vertailunäytteisiin.
Laboratorio totesi lausunnossaan, että nämä näytteet ovat yhteneväiset. Lausunto tarkoitti siis sitä, että edelleen kateissa oleva Mika on jossain vaiheessa ollut Opel Compon tavaratilassa. Tämä lausunto oli erittäin ratkaiseva jutun tutkinnan ja lopulta sen selviämisen kannalta. DNA-lausunnon perusteella kadonnut henkilö Mika myös aikanaan löydettiin.
Jessen osuus Mikan katoamiseen alkoi näyttää hyvin todennäköiseltä. Kuulusteluissa Jesse kuitenkin sitkeästi kiisti tietävänsä mitään Mikan kohtalosta.
Jesse pitäytyi siinä kertomuksessa, jonka hän antoi ensimmäisessä kuulustelussaan. Hän siis tapasi Mikan viimeisen kerran 24. lokakuuta 2006 Pukinmäessä, josta Mika nousi Helsinkiin menevään junaan.
Tuon jälkeen Jessella ei ollut mitään havaintoa Mikan liikkeistä.
Jesse kyllä myönsi käyneensä kahdesti vanhempiensa kesäasunnolla Saimaan saaressa, mutta käyntien tarkoitus oli vain tarkistaa sähköjen toimivuus.
Sitä Jesse ei oikein jaksanut muistaa, millä tai kenen autolla nuo matkat teki. Tosiasiassa Jesse ei ollut enää viiteen vuoteen käynyt kesäasunnolla, ei vanhempiensa kanssa eikä yksinkään. Siis miksi hän nyt äkisti kävikin siellä kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä.

Virka-auto maahan haudatun uhrin kohdalla - sattumalta.jpg (362.61 KiB) Katsottu 2451 kertaa

Tunnustus
Tutkijat alkoivat nyt olla varmoja siitä, että Jesse tiesi Mikan kohtalon ja että hän vieläpä tiesi tarkkaan senkin, mistä kadonnut Mika on löydettävissä.
Jesselle annettiin kuitenkin aikaa ja mahdollisuus kertoa tuo tarina ensin ihan itse. Ja niin hän myös lopulta tekikin.
Rikosteknisen laboratorion DNA-lausunnon jälkeen eräässä kuulustelussa Jesselle esitettiin kuvat kebab-yrittäjä Kemalin Opel Composta ja kysyttiin, onko hän käyttänyt kyseistä autoa Mikan katoamisen ajankohtana.
Kuvat nähtyään Jesse oli varsin pitkään hiljaa lattiaa tuijottaen ja pyysi lopulta tutkijaa soittamaan avustajan paikalle.
Avustajansa kanssa kahden neuvoteltuaan Jesse tunnusti surmanneensa Mikan 25. lokakuuta 2006 ja kuljettaneensa ruumiin Kemalin Opel Compolla vanhempiensa kesäasunnon tontille Saimaan saareen 26. lokakuuta 2006 eli juuri samana päivänä, jonka teletiedotkin vahvistivat.
Välittömästi tunnustuksen jälkeen tutkijat lähtivät Jessen opastuksella Saimaan saarelle, jossa Jesse osoitti paikan, johon hän oli haudannut surmaamansa Mikan. Paikka oli kesäasunnon pihapiirissä ja ruumis löytyisi vain vajaan kymmenen senttimetrin syvyydeltä parkkipaikkana käytetyltä alueelta.
Paikan päällä selvisi, että sekä KRP:n tutkijoiden että alueellisen tekniikan käydessä mainitulla kesäasunnolla, virka-autot oli pysäköity aivan maahan haudatun Mikan viereen.
Mikään ei kuitenkaan noilla kerroilla paljastanut tutkijoille, että he ovat aivan lähietäisyydellä kadonneesta henkilöstä. Tämä tietyllä tapaa julma sattuma voitiin todentaa myös niistä valokuvista, joita tutkijat ottivat käydessään ensimmäisen kerran kesäasunnolla.

Tapahtumien kulku
Tunnustettuaan surmanneensa Mikan ja näytettyään uhrin sijaintipaikan Jesse kertoi avoimesti Mikan katoamiseen ja surmaamiseen liittyvät yksityiskohdat.
Mika ja Jesse olivat tavanneet Pukinmäen Essolla 24. ja 25. lokakuuta 2006, aivan kuten teletiedoistakin voitiin päätellä.
Aiheena tapaamisella oli ollut heidän keskinäiset velkasuhteensa. Jesse oli velkaa Mikalle 100000 euroa. Mikalla oli puolestaan kiire maksaa omaa velkaansa lahtelaiselle hierojalle.
Tämän velan "eräpäivä” oli mennyt umpeen jo monesti ja nyt oli viimeinen hetki lyhentää velkaa 10000 eurolla. Velkojat olivat jo esittäneet konkreettisia uhkauksia, mikäli maksua ei kuuluisi. Mikalla oli tuolloin 24. lokakuuta 2006 mukanaan veljeltään lainatut 5000 euroa niin sanottua näyttörahaa, joilla oli tarkoitus saada jostain lainatuksi lisää toiset 5000 euroa.
Kummallakaan ei kuitenkaan ollut tietoa, mistä puuttuvat rahat saataisiin. Mika ja Jesse jakoivat 5000 euroa keskenään ja yrittivät yön aikana saada nettipokerin avulla puuttuvat eurot kasaan.
Lopputulos oli kuitenkin se, että molemmat hävisivät kaikki rahat pelaamalla ja aamulla he olivat taas täysin rahattomina.
Mika ja Jesse tapasivat siis 25. lokakuuta 2006 viimeisen kerran jälleen Pukinmäen Essolla.
Nyt oli paniikinomainen tarve jostain saada kiireesti rahaa, jotta velkaa Lahden suuntaan voitaisiin lyhentää ja välttyä jo esitetyiltä uhkauksilta.
Pukinmäen Essolta Mika ja Jesse siirtyivät neuvottelemaan asioiden hoidosta lähistöllä olevaan Jessen kotiin Pohjois-Helsinkiin, Malmille.
Jessen kotona tilanne kuitenkin kärjistyi tappeluksi, jonka aikana Jessen kotitalon keittiössä jaettiin iskuja puolin ja toisin.
Nyrkkien lisäksi tappelussa käytettiin keittiöstä löytynyttä pikku vasaraa ja kahtakin eri keittiöveistä.
Taistelun tuoksinassa Jesse iski lopulta Mikaa keittiö veitsellä kahdesti selkäpuolelle, joista iskuista toiseen Mika menehtyi.
Kun Jesse huomasi Mikan muuttuneen veitseniskun jälkeen täysin elottomaksi, hän meni kertomansa mukaan täysin paniikkiin.
Hän istui keittiön lattialla hengittämättömänä olleen Mikan vieressä ainakin varttitunnin ja mietti, mitä pitäisi tehdä.
Jessella oli kädessään matkapuhelin ja siinä jo valmiina hätäkeskuksen numerot 112, mutta hän ei kuitenkaan koskaan painanut vihreää näppäintä.
Syyksi avun pyytämättä jättämiseen Jesse kertoi sen, että koska hän oli tappanut Mikan, tulisivat Lahden ”pahat pojat” nyt hänen kimppuunsa kaikkien velkojen maksamiseksi.
Velkojat olivat jo aiemmin syksyllä pahoinpidelleet Jesseä lyömällä kynän hänen kämmenselästään läpi, joten Jesse pelkäsi nyt tosissaan terveytensä ja henkensä puolesta.
Niinpä hän päätti hävittää Mikan ruumiin ja tällä tavoin kukaan ei koskaan saisi tietää, mitä Mikalle oli tapahtunut.

Ruumiin hävittäminen
Tehtyään päätöksensä olla soittamatta hätäkeskukseen Jesse alkoi tarmokkaasti siivota keittiötä.
Mikasta oli valunut verta melko runsaasti, joten Jessella oli kova kiire saada keittiö kuntoon ennen vanhempien töistä paluuta.
Ensin hän siirsi ruumiin sivummalle, ettei tätä nähtäisi ikkunasta. Omat veriset vaatteensa hän riisui pois ja laittoi roskapussiin.
Jalkoihinsa hän laittoi muovipussit, jottei verisiä jalanjälkiä leviäisi asuntoon. Hän levitti lattialle sanomalehtiä suojaksi, haki autotallista ison lehtien keräämiseen tarkoitetun kangaskassin, johon nosti Mikan ruumiin. Hän veti raskaan kassin lattialla olevien sanomalehtien päällä ulko-ovelle eteiseen ja kävi hakemassa käytössään olleen Kemalin Opel Compon, jonka peruutti aivan ulko-oven kynnykselle.
Jesse nosti ruumiskassin ja kaikki verisiä vaatteita ja muita esineitä sisältäneet roskapussit auton tavaratilaan ja ajoi auton lähikadulle pois pihapiiristä.
Siirrettyään auton pois pihapiiristä ja varmistuttuaan, että se varmasti oli lukittu ja ettei auton ikkunoista näkyisi tavaratilassa olevaa ruumista, hän palasi jatkamaan keittiön siivoamista. Samalla hän kuumeisesti mietti, miten ja mihin hävittää ruumiin.
Saatuaan keittiön siivotuksi Jesse kävi suihkussa ja vaihtoi puhtaat vaatteet päällensä.
Sitten hän lähti Opel Compolla liikkeelle. Hän ajeli päämäärättömästi ympäri Pohjois-Helsinkiä ja Vantaata samalla pudotellen eri pysäköintialueitten roskiksiin verisiä roskapussejaan.
Tekovälineet, vasaran ja keittiöveitsen, hän vielä erikseen puhdisti ja heitti sitten nekin roskiin.
Hän jatkoi summittaista ajeluaan samalla etsien sopivaa paikkaa, jonne voisi pudottaa kyydissään olevan ruumiin. Hän ajeli muun muassa Vantaanjoen lähistöllä tarkoituksenaan pudottaa ruumis jokeen, mutta siihen sopivaa paikkaa ei kuitenkaan löytynyt.
Aikansa ajeltuaan ja sopivaa ruumiin hävityspaikkaa löytämättä Jesse palasi jo illan pimennyttyä kotiinsa. Hän pysäköi jälleen Opel Compon sivummalle ja varmisti, ettei tavaratilassa oleva ruumis näkyisi.
Jesse oli ajelunsa aikana ollut puhelimitse yhteydessä Kemaliin ja jollain verukkeella saanut luvan pitää autoa vielä seuraavan päivän. Niinpä Jesse kiipesi kotinsa toiseen kerrokseen omaan huoneeseensa nukkumaan, tai ainakin yrittämään nukkumista.
Yöllä Jesse sitten teki päätöksen viedä ruumis seuraavana päivänä vanhempiensa kesäasunnolle Saimaan saareen.
Koska Kemal halusi pikaisesti autonsa takaisin, Jesse ajatteli ensin piilottaa ruumiin tilapäisesti mökkitontille ja käydä myöhemmin paremmalla ajalla etsimässä jostain lähistöltä piilottamiseen paremmin soveltuva paikka.

Mutkia matkaan
Seuraavana aamuna Kemal soitti aikaisin ja pyysi Jesseä palauttamaan auton heti hänelle, koska hän tarvitsi sitä hakeakseen tukusta lisää tarvikkeita kioskilleen. Samalla hän pyysi Jesseä avustamaan kioskin töissä jonkin aikaa. Tällä työllä Jesse kuittaisi taas osan Kemalille olevistaan veloista.
Jesse nimittäin oli velkaantunut myös Kemalille. Tosin pienehköjä summia, joita hän aina silloin tällöin yritti edes osittain saada maksetuksi avustamalla Kemalia tämän kioskilla.
Jos Jesse taas suostuisi avustamaan Kemalia, hän saisi Kemalin auton jälleen käyttöönsä.
Nyt Jesselle tuli kiire siirtää auton tavaratilassa oleva ruumis jonnekin muualle ennen auton palauttamista Kemalille.
Hädissään hän ei keksinyt mitään muuta paikkaa, kuin kotinsa autotallin. Niinpä Jesse perutti Opel Compon autotallin eteen ja raahasi ison kangassäkin sisälle talliin. Hän peitteli vielä hätäisesti kassin jätesäkeillä ja sen jälkeen ajoi Kemalin kioskille.
Kioskin töistä selviydyttyään Jesse ajoi takaisin autotallin eteen ja työllä ja tuskalla sai nostetuksi raskaan kassin autoon.
Nyt hän vihdoin pääsi lähtemään 250 kilometrin matkalle kohti Ristiinaa.
Kello oli tuolloin jo lähellä puoltapäivää.

Ensimmäinen kätkeminen
Mökkitontilla Jesse siirsi ruumiin auton tavaratilasta pihapiirissä olevan lauta- ja hiekkakasan taakse. Samaan paikkaan hän kätki muutkin vielä mukana olleet uhriin liittyvät tavarat. Ruumispussin päälle Jesse laitteli lautakasan suojana olleita kattopellin paloja ja painoksi nosti muutaman kiven.
Kätkemisen jälkeen Jesse yritti pestä auton tavaratilaa siltä varalta, että sinne oli valunut uhrista verta. Näiden toimenpiteiden jälkeen hänellä olikin jo kiire kotimatkalle, sillä auto piti palauttaa vielä illan aikana Kemalille.
Jessella oli mielessään edelleen se suunnitelma, että tämä kätkeminen oli vain tilapäinen ja hän palaa paikalle niin pian kuin mahdollista ja siirtää ruumiin lopulliseen kätköpaikkaansa, kunhan ensin jostain lähistöltä löytää sellaisen.

Toinen kätkeminen
Tasan viikon kuluttua ruumiin viemisestä Ristiinaan, Jesse sai uudelleen Kemalin auton lainaksi.
Ennen toista matkaansa Jesse kävi hankkimassa itselleen haalarin, käsineitä sekä lapion.
Lisäksi hän varustautui pitkälle matkalle ostamalla lähikaupasta energiajuomaa. Mökkitontilla kaikki oli ennallaan ja ruumis koskemattomana sillä paikalla lautakasan vieressä, johon hän sen oli piilottanut.
Jessen tarkoituksena oli viedä ruumis autolla johonkin sopivampaan paikkaan, mutta hän ei yksinkertaisesti jaksanut nostaa raskasta kassia auton tavaratilaan. Niinpä hän päätti haudata ruumiin johonkin kesäasunnon tontille.
Hän löysi sora- ja lautakasan toiselta puolen mielestään sopivan paikan, johon muutaman metrin etäisyydellä ensimmäisestä kätkemispaikasta.
Jesse puki haalarit ylleen ja alkoi kaivaa. Kaivaminen oli kuitenkin työlästä, joten kuoppa jäi varsin matalaksi.
Hän veti ruumiskassin kuopan reunalle ja sijoitti ruumiin kyljelleen matalaan kuoppaan.
Hän lapioi kuopan täyteen, tasoitteli maan ja puhdisti lapion irtomaasta. Hän keräsi kaikki tarvikkeet auton tavaratilaan ja lähti kotimatkalle. Matkalla hän jätti autossa olleet tarvikkeet erään huoltoaseman roskalaatikkoon.
Kemalille Jesse sai palautetuksi auton vähän ennen puoltayötä eli paljon myöhemmin kuin mitä he olivat sopineet. Jessen paluumatkan aikana.
Kemal oli useaan otteeseen yhteydessä Jessein kiirehtien auton palautusajankohtaa. Juuri tämä oli se tekstiviestien ajankohta, jonka Kemal oli tallentanut oman puhelimensa muistiin ja jolla oli suuri merkitys tutkinnan kannalta.
Talven ja kevään aikana Jesse kävi vielä useasti mökkitontilla Saimaan saarella tarkistamassa, että kaikki on kunnossa ja että keväällä mökille saapuvat Jessen vanhemmat eivät huomaisi tontilla mitään erikoista.
Jesse oli jo luopunut ajatuksesta siirtää Mikan ruumis jonnekin muualle. Syynä lähinnä se, että ruumiin siirtäminen yksin oli hänelle liian työlästä.

Exhumaatio ja obduktio
Kuten aiemmin todettiin, välittömästi Jessen tunnustuksen jälkeen tutkijat lähtivät Jesse mukanaan kohti Ristiinaa.
Mökkitontilla Jesse vielä kertasi tapahtumien kulun näyttäen ensin ruumiin väliaikaisen piilopaikan lauta- ja hiekkakasan vieressä ja sen jälkeen muutaman metrin päässä olevan uuden paikan, johon hän oli ruumiin haudannut.
Tutkijat ryhtyivät kaivamaan maata Jessen osoittamasta paikasta ja jo parin lapionpiston jälkeen paljastui ensin muovia, jonka alla ruumis sijaitsi. Maata ruumiin päällä oli hädin tuskin kymmenen senttimetriä, joten Jessen kertomus kaivamisen hankaluudesta johtuvasta kuopan mataluudesta piti sekin paikkansa.
Noin tunnin kaivamisen jälkeen ruumis nostettiin varovaisesti ylös kuopastaan. Kaivamisessa ja ruumiin käsittelyssä oli oltava erityisen varovainen, jotta uhriin ei aiheuteta minkäänlaisia lisävaurioita, jotka voisivat ruumiinavauksessa vaikeuttaa henki rikoksen tapahtumahetkellä syntyneiden alkuperäisten vammojen tulkintaa.
Kun ruumis oli saatu ylös kuopasta, siirrettiin se edelleen äärimmäistä varovaisuutta noudattaen asianmukaiseen ruumispussiin.
Pussin päälle merkittiin tarvittavat merkinnät, kuten päivämäärä, kellonaika, paikka, jutun numero.
Nämä kaikki siksi, että missään kuljetuksen tai säilytyksen vaiheessa ei ole mahdollisuutta eri ruumispussien vaihtumiseen.
Ajan säästämiseksi jo kaivamisen aikana oli oltu yhteydessä paikalliseen hautausurakoitsijaan, jonka kanssa oli sovittu ruumiin kuljettamisesta välittömästi Helsinkiin oikeuslääketieteen laitokselle tulevaa ruumiinavausta varten.
Illan jo pimennyttyä ja muututtua yöksi Mika matkusti takaisin kohti Helsinkiä. Tällä kerralla ruumisauton kyydissä.
Oikeuslääketieteellinen kuolemansyynselvittäminen Helsingissä tehtiin uhrille kahden päivän kuluttua löytymisestä ja maasta kaivamisesta. Ruumiinavauksessa selvisi, että Mikaa oli lyöty teräaseella kahdesti selkäpuolelle.
Ylempi pistohaava oli osunut kylkiluuhun, johon isku oli myös pysähtynyt.
Alempi pisto oli kulkeutunut yhdeksännen kylkiluun ja selkärangan välistä vasempaan keuhkoon noin viiden senttimetrin syvyyteen seurauksena keuhkon sisäinen ja keuhkoputkiston kautta keuhkon eri osiin levinnyt verenvuoto.
Ruumiinavauksen suorittaneen oikeuslääkärin lausunnon mukaan perus- ja välittömänä kuolinsyynä on ollut vasemman lavan alapuolinen keuhkoon ulottuva pistohaava sisäisine verenvuotoineen.
Muita vammoja uhrissa ei havaittu.

Tuomio
Tätä henkirikosta, joka poliisille tuli tutkintaan ensin kadonnut henkilö -tapauksena, käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa marraskuun alkupäivinä 2007.
Syyttäjä syytti Jesseä taposta, josta teosta Helsingin käräjäoikeus Jesse Jarmonpoika Virtasen myös tuomitsi.
Tuomioksi tuli yhdeksän vuotta ja kuusi kuukautta vankeutta.
Oikeudessa Jesse vetosi avustajansa välityksellä itsepuolustukseen. Jesse kiisti aikoneensa tappaa Mikaa, vaan katsoi syyllistyneensä lähinnä hätävarjelutilanteessa tehtyyn surmaan tai vaihtoehtoisen syytteen mukaiseen törkeään pahoinpitelyyn ja kuoleman tuottamukseen.
Oikeus ei kuitenkaan uskonut väitettä itsepuolustuksesta tai hätävarjelusta, vaan perusteluissaan lausui näin: "Uskottavaa ei ole myöskään se, että henkilö, joka joutuu Jessen kertomin tavoin hyökkäyksen kohteeksi, toimisi niin kylmäverisellä ja harkitulla tavalla tapahtumajälkien siivoamisen ja ruumiin hävittämisen osalta.”

Hovioikeuden tuomio
Orimattilalaismiehen puukottaneen ja ruumiin kesämökille haudanneen miehen tuomio aleni hovissa.
Helsingin hovioikeus katsoi, että mestaruustason urheilijaksikin kuvattu 26-vuotias mies syyllistyi tappoon.
Tuomittu itse vetosi oikeudessa siihen, että hän puolusti tilanteessa itseään. Mies myönsi törkeän pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen.
Hovioikeus huomioi rangaistusta määrätessään pelivelkojen perinnässä käytetyt uhkaukset, syntyneen kamppailutilanteen ja uhrin turvautumisen teräaseisiin.
Jesse Jarmonpoika Virtaselle lankesi hovioikeudessa kahdeksan vuoden ja kymmenen kuukauden vankeustuomio.
Käräjillä rangaistus oli 9,5 vuotta.

:
:

Entä jos...
Mika: Entä jos Jesse siinä elottomaksi muuttuneen Mikan vieressä keittiön lattialla istuessaan ja itkiessään olisikin painanut sitä vihreää nappulaa puhelimessaan, johon oli jo valmiiksi valinnut hätäkeskuksen numeron 112.
Olisiko tämän surullisen tapauksen loppu ollut toisenlainen? Mahdollisesti kyllä.
Oikeuslääkärin käsityksen mukaan Mika olisi voinut selvitä hengissä, jos apua olisi heti hälytetty.
Helsingin alueella tehokas apu on vain parin minuutin päässä, joten Mikalla olisi ollut ainakin teoreettiset mahdollisuudet selvitä.
:
:

On kuitenkin yksi asia, joka ei varmuudella ole muuttunut miksikään. Mikan ja Jessen velat ovat edelleen maksamatta.
:
On oletettavaa, että näitä velkoja tullaan edelleenkin vielä perimään - korkojen kanssa.

Cut. Pykälä 21.
-NILS-

[Oikeus ennen kaikkea]

Jesse osoittaa ruumiin ensimmäistä kätköpaikkaa lautakasan vieressä.jpg (405.16 KiB) Katsottu 2448 kertaa

Kaivauksen aloitus. Ruumis lähellä maanpintaa muovin alla.jpg (435.47 KiB) Katsottu 2448 kertaa

Ruumispussi valmiina paluumatkalle Helsinkiin..jpg (333.64 KiB) Katsottu 2448 kertaa

[Huutaja Jaana]

Olipa hyvä toi Armanin ohjelma aiheesta. Pitäisi näyttää kaikille kakaroille ja idiooteille jotka luulevat että pokeriammattilainen on hyväkin ammatti.

Missäköhän Jesse Jarmonpoika Virtanen nykyään luuhaa?!? Onko saanut elämänsä raiteillaan vai onko liivi-hierojat kiusanneet?!?

[ZakkFakk]

Liittyisiköhän "Varmat vaihtarit Oy" Jessen viime vuosien kuvioihin?

https://b2b.profinder.fi/haku/varmat-va ... y/29841495

[Oikeus ennen kaikkea]

Toiminimi Varmat vaihtarit Oy
Y-tunnus 2984149-5
Yritys rekisteröity 28.03.2019 12:14:00
Yritysmuoto: Osakeyhtiö
Kotipaikka: Vantaa
(Rekisteröity 28.03.2019 12:14:00)
Otteen sisältö 31.07.2025 19:17:29 rekisterissä olleet tiedot
Yhteystiedot
Postiosoite Laivalahdenkaari 22 C 48
00810 Helsinki
Matkapuhelin +358456963711
Sähköposti [email protected]

Voimassa olevat henkilötiedot
Nimi Syntymäaika Kansalaisuus Kotipaikka
Kukkonen, Henri Antero 12.02.1980 Suomen kansalainen Helsinki
Virtanen, Jesse Jarmonpoika 16.05.1982 Suomen kansalainen Helsinki

[ZakkFakk]

Sieltä varmasti vaihtarina 100 000 € käteisenä lapaan

[finnbar87]

Tämän ETPK:ta kyselty miun kauttani, ja pannaan kaikille tiedoksi tälleen julkisesti että ei ole KRP:llä valmiina digitaalisena. Digitaaliseksi saisi, mutta maksaisi satasia. Jos joku on halukas hoitamaan hommaa eteenpäin, niin keissin diaarinumero on 2400/R/37/07.