Timo Tolkki kärysi huumeista

Huumausainerikoksille oma ketju.
Samoin yleinen huumausainekeskustelu tänne.
Jack the Ripper
Jessica Fletcher
Viestit: 3230
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Timo Tolkki kärysi huumeista

Viesti Kirjoittaja Jack the Ripper »

Mikä palstaa vaivaa? Ensin tulee tällainen uutinen. Sitten joku sanoo että Tolkki on tehnyt joskus hyvää musiikkia. Seuraavaksi joku toinen sanoo että se hyvä musiikki on väärän genren musaa ja siis ihan paskaa kuuntelematta. Lopuksi kaikki muut pätevät keskenään mikä se muusikoiden lempi-huume on.
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"
Koljattii
Theo Kojak
Viestit: 1111
Liittynyt: Su Elo 18, 2024 6:03 pm

Re: Timo Tolkki kärysi huumeista

Viesti Kirjoittaja Koljattii »

^ Unohtui mainita että joku huutaa "jättäkää x x rauhaan"
kurkimies
Alokas
Viestit: 7
Liittynyt: Ke Touko 21, 2025 9:58 pm

Re: Suomalainen suosikkimuusikko ja vaimo kärysivät huumeista – syyte

Viesti Kirjoittaja kurkimies »

TieD kirjoitti: To Syys 11, 2025 9:01 pm Ei Tolkillakaan turhan helppo nuoruus ole kait ollut.

Pätkä City-lehdestä vuodelta 2005

“Isä oli elänyt kaksoiselämää, hänellä oli rinnakkaissuhde. Hän ei kestänyt syyllisyyttä, vaan ajautui juomaan. Pakenimme usein veljeni ja äidin kanssa isää pihalle, kun se humalapäissään hajotti paikkoja kotona tai heilui veitsen kanssa. Äitiä faija hakkasi muutaman kerran.”

Tolkit erosivat. Äiti ja lapset muuttivat Vuosaareen, isä muutti tyttöystävänsä kanssa kahden kilometrin päähän.

“Hän olisi halunnut tulla takaisin, mutta äidillä oli jo uusi mies. Isä ei pystynyt kokoamaan itseään ja aloittamaan uutta elämää. Veti viinaa helvetisti ja saattoi olla kännissä töissä. Lisäksi hän poltti kesämökimme Porvoossa, sammui tupakka kädessä sänkyyn. Meinasi itse palaa mukana.”

Se oli viattomuuden loppu. Tolkin isä pidätettiin tapahtuneesta, hän joutui yöksi selliin ja teki seuraavana päivänä itsemurhan.

“Melkein näin sen, kun isäni hyppäsi parvekkeelta. Kävin koulua sadan metrin päässä talosta. Olin välitunnilla ja näin kun ambulanssit menivät ohi. Aavistin samalla hetkellä, mitä oli tapahtunut.”
Itsellä on Soundi 1/2002, jossa on aika pitkä juttu Tolkista.
On totta, että Hymn to Life on hyvin rankka levy. Teksteissä Tolkki kertoo, miten epäoikeudenmukainen Jumala on, mutta vielä paljastavampia ovat hänen tilityksensä omasta lapsuudestaan. Se jättää jälkensä, kun 12-vuotiaan pojan isä tekee itsemurhan.

Minä olen muusikkona ja taiteilijana tottunut siihen, että ilmaisen sisintäni, mitä siellä onkin ja mitä minä näen, Tolkki sanoo. Ei ole sinänsä ole oikein tai väärin, koska millä tahansa mittapuulla mitattuna itsemurha on aina helvetin vahingollinen ympäristölleen. Varsinkin lapselle. Oli välttämätöntä tehdä sellainen biisi kuin Father. Tietenkin se, että se oli julkinen, tekee siitä vielä hevimmän.

Tämä on tavallaan kirje faijalleni. Toisaalta minulla on alkanut pulpahdella siitä hyviäkin muistoja. On vain pakko myöntää, miten ennustamatonta tämä elämä on. Isäkin oli mies, joka oli lähes täysin raitis, ja yhtäkkiä siitä tuli täysi alkoholisti. Ja aggerssivinen ja arvaamaton, se muuttui täysin. Syynä oli lähinnä se, että se eli kaksoiselämää ja sillä oli paljon irtosuhteita. Se ajoi ryyppäämään, mikä taas aiheutti syyllisyyttä. Sen elämä oli niin tuskaista, että se ei enään vain jaksanut.

Itsemurha on niin radikaali tie lähteä lopullisesti pois, että minusta asiat eivät oikeasti voi olla koskaan niin pahasti, että se olisi ratkaisu. Itsemurha johtaa myös siihen, että läheiset syyttää itseään. Ja monesti se on ihan aiheellista. Kyllä siinä on aina itsetutkistelun paikka vanhemmilla, jos oma lapsi tekee itsemurhan. Ei se itsestään käy. Aina voidaan syyttää Judas Priestia ja sen sanoituksia, mutta ei se niin käy.
Ja Farher-biisin synnystä:
Finnvoxin masteroija Sauli Saatamoinen nauroi, että on sitten se kesähitti. Minä paljastan tässä biisissä kaiken vihani isää kohtaan. Niinpä tässä tuli helvetin aggerssiivinen biisi, se on oikeaa huutamista. On vain niin kivulias ja selittämätön asia, kun on 12-vuotias poika ja oma isä tekee itsemurhan. Se vaivaa koko iän. Se juttu on kasvanut sisälläni ja nyt olen tajunnut sen, kun olen käynyt terapiassa. Olen käynyt puhumassa isän haudalla ja olen myös kussut sille haudalle.

Kyllä minä pystyn nyt ymmärtämäänkin isääni, mutta se ei sulje pois sitä, mitä hän on minulle aiheuttanut. Kyllä minä pystyn antamaan anteeksikin, ja se on välttämätöntä oman itseni takia. Minua on tavallaan hallinnut mies, joka on ollut yli 20 vuotta kuolleena. Sen tajuaminen anteeksiantaminen on välttömätöntä, mutta ei sellaista voi pakottaa tai kiirehtiä.

Onhan tämä siinä mielessä hyvin radikaali biisi, että meidän kulttuurissamme vanhempia ei saa arvostella. Raakastussakin sanotaan, että pitää kunnioittaa isää ja äitiä. Se on järjetöntä, koska kunnioitusta ei voi käskeö
Vastaa Viestiin