Oikeuskansleri suomii poliisia jälleen lähisuhdeväkivallan esitutkinnoista

[Hyperion]

Iltalehti repi OK:n selvityksestä isot otsikot, mutta itse pihviksi paljastuu vaan laiskuus.

Kyse on siis siitä, että Matti lyö avokkiaan Maijaa ja Maija soittaa poliisille itkien ukkonsa pahuutta. Poliisi käy ja kirjaa rikosilmoituksen. Puolen vuoden päästä kun rattaat poliisilaitoksella kääntyilee hitaasti, tutkija soittaa Maijalle. Maija kiistää ettei hänen lutuisen ihana nallekarhunsa nyt mitään sellaista kykenisi ikimaailmassa tekemään.

Nyt tutkijan pitäisi kirjailla tutkinnanjohtajalle pilkulleen lainmukaiset perustelut miksi juttua ei ole mitään mieltä enää tutkia. Oikea pykälä olisi esitutkintalain 3 luvun 9 pykälän vähäisyysperuste, jossa toisena vaatimuksena on rangaistusvaatimuksista luopuminen. Mutta kun osassa tapauksia ei ole käytetty oikeita pykäliä, OK voi niistä ruikuttaa ja saadaan aikaan julkisuudessa käsitys, että poliisi laiminlöisi rankasti tehtäviään.

Jos Maija on kertonut pienen läpsimisen sijaan, että häntä on vaikka kuristettu, ei asian tutkintaa voikaan enää päättää vähäisyysperusteella, vaan se pitää päättää sillä perusteella, ettei syyllisyydestä ole riittävää näyttöä (ei näyttöä rikoksesta). Tätä päätöstä ei tutkinnanjohtaja saakaan lähisuhdetapauksessa tehdä itse, vaan hänen pitää tehdä siitä esitys syyttäjälle (rajoittamispäätös per esitutkintalaki 3:10) ja syyttäjä siitä päättää.

OK:n selvityksestä ilmenee, että näissä Maija peruu puheensa -tapauksissa siihen on ollut edellytykset, mutta tutkinnanjohtaja ei vaan ole laiskuuttaan viitsinyt vaivata syyttäjää kuten olisi pitänyt ja haudannut tutkinnan itse.

Oikeastihan näitä ei vaan voida tutkia mitenkään loppuun asti, jos ei ole mitään muuta näyttöä (esim. lääkärinlausuntoja, ulkopuolisia todistajia), jos Maija kieltäytyy kokonaan yhteistyöstä poliisin ja syyttäjän kanssa. Tähän on ihan turha yrittää poliisia patistamalla puuttua. Saadaan kuitenkin ikävältä näyttäviä tilastoja, selvityksen mukaan vieläpä hyvin usein samojen pariskuntien toimesta.

[Syksyn sävel]

Floridassa on hyvä käytäntö lähisuhdeväkivallassa. Epäilty lähtee koppiin välittömästi. Suomessa poliisi käy neuvottelemassa ja epäilty lähtee sitten toiseen osoitteeseen, ei koppiin.

[Kuikka Koponen]

Iltalehti repi OK:n selvityksestä isot otsikot, mutta itse pihviksi paljastuu vaan laiskuus.

Kyse on siis siitä, että Matti lyö avokkiaan Maijaa ja Maija soittaa poliisille itkien ukkonsa pahuutta. Poliisi käy ja kirjaa rikosilmoituksen. Puolen vuoden päästä kun rattaat poliisilaitoksella kääntyilee hitaasti, tutkija soittaa Maijalle. Maija kiistää ettei hänen lutuisen ihana nallekarhunsa nyt mitään sellaista kykenisi ikimaailmassa tekemään.

Nyt tutkijan pitäisi kirjailla tutkinnanjohtajalle pilkulleen lainmukaiset perustelut miksi juttua ei ole mitään mieltä enää tutkia. Oikea pykälä olisi esitutkintalain 3 luvun 9 pykälän vähäisyysperuste, jossa toisena vaatimuksena on rangaistusvaatimuksista luopuminen. Mutta kun osassa tapauksia ei ole käytetty oikeita pykäliä, OK voi niistä ruikuttaa ja saadaan aikaan julkisuudessa käsitys, että poliisi laiminlöisi rankasti tehtäviään.

Jos Maija on kertonut pienen läpsimisen sijaan, että häntä on vaikka kuristettu, ei asian tutkintaa voikaan enää päättää vähäisyysperusteella, vaan se pitää päättää sillä perusteella, ettei syyllisyydestä ole riittävää näyttöä (ei näyttöä rikoksesta). Tätä päätöstä ei tutkinnanjohtaja saakaan lähisuhdetapauksessa tehdä itse, vaan hänen pitää tehdä siitä esitys syyttäjälle (rajoittamispäätös per esitutkintalaki 3:10) ja syyttäjä siitä päättää.

OK:n selvityksestä ilmenee, että näissä Maija peruu puheensa -tapauksissa siihen on ollut edellytykset, mutta tutkinnanjohtaja ei vaan ole laiskuuttaan viitsinyt vaivata syyttäjää kuten olisi pitänyt ja haudannut tutkinnan itse.

Oikeastihan näitä ei vaan voida tutkia mitenkään loppuun asti, jos ei ole mitään muuta näyttöä (esim. lääkärinlausuntoja, ulkopuolisia todistajia), jos Maija kieltäytyy kokonaan yhteistyöstä poliisin ja syyttäjän kanssa. Tähän on ihan turha yrittää poliisia patistamalla puuttua. Saadaan kuitenkin ikävältä näyttäviä tilastoja, selvityksen mukaan vieläpä hyvin usein samojen pariskuntien toimesta.

Laitetaan nyt jutun linkki myös mukaan, niin tulee sitä faktaa tietoa mitä lehdissä on kerrottu, eikä vain jonkun poliisin mielipide juttuun.
Lähisuhdeväkivallasta niinkään tietoa, mutta monessa muussa jutussa on varmaan enemmänkin aihetta kantaa huolta poliisin tutkinnoissa.
Jos poliisi alkaa leikkimään tuomaria yksinään, eikä vie asiaa syyttäjälle, niin oikeusturva on kansalaisilta viety.
Ihme että oikeuskansleri on uskaltanut puuttua poliisin tekemisiin, niin hänhän on jäämässä pois virasta, ja oliko maasta muuttokin vielä edessä työn takia, niin ei pääse poliisit kostamaan hänelle, että puuttu heidän tekemisiin.
Yksittäisellä poliisilla on aivan liikaa valtaa päättää esitutkinnan suorittamisesta, vaan kyllä asia pitäisi aina lähes ratkaista syyttäjän kanssa, pienet sakot on aivan liian lievä sanktio, mitä viranomainen saa kun tekee rikoksia, eläkkeet ja virka pois jos on tarpeeksi törkeä teko tai toistuu usein.

https://www.is.fi/kotimaa/art-200001155 ... e=ampparit

Apulais­­oikeuskansleri: Poliisi jättänyt tutkimatta lähi­suhteessa tapahtuneita pahoinpitelyjä – toistuvuus huolestuttavaa
Virheiden määrä ja toistuvuus on huolestuttavaa, sanoo apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen.

Kuuntele juttu
STT, Simu Perälä
14.10. 11:50
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan poliisi on jättänyt lainvastaisesti tutkimatta lähisuhteessa tapahtuneita pahoinpitelyjä. Puumalainen pitää virheiden määrää ja toistuvuutta huolestuttavana.

Apulaisoikeuskansleri otti omasta aloitteestaan tutkittavaksi 65 esitutkintaa, jotka oli poliisin järjestelmässä luokiteltu lähisuhdeväkivallaksi ja jotka oli päätetty uhrin rangaistusvaatimuksen puuttumisen vuoksi.

Yhteensä 43 tapauksessa tutkinnanjohtaja oli lainvastaisesti päättänyt asian tutkinnan, koska uhri ei ollut vaatinut rangaistusta. Lähisuhteessa tapahtunut pahoinpitely on virallisen syytteen alainen, eikä esitutkintaa voi jättää tekemättä siksi, että uhri ei vaadi rangaistusta tai peruuttaa vaatimuksensa.

”Asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää”
Lähisuhdeväkivaltaan liittyy useita erityispiirteitä, jotka erottavat sen tavanomaisesta pahoinpitelyrikollisuudesta. Siksi jo vuonna 2011 on laissa määritetty, ettei lähisuhteessa tapahtunut lieväkään pahoinpitely ole asianomistajarikos.

Asianomistajarikos on rikos, jota poliisi tutkii vain, jos rikoksen uhri vaatii tekijälle rangaistusta. Tutkinnanjohtajille asiassa ei pitäisi olla enää mitään epäselvää, apulaisoikeuskanslerin tiedotteessa sanotaan.

Tilastojen perusteella poliisi on vuonna 2011 voimaantulleen lakimuutoksen jälkeen kuitenkin päättänyt lähisuhdeväkivaltatapauksissa esitutkintoja uhrin rangaistusvaatimuksen puuttumisen tai peruuttamisen vuoksi. Apulaisoikeuskanslerin mukaan ongelman voidaan olettaa olevan laaja ja pitkäkestoinen.

Apulaisoikeuskansleri sanoo pitävänsä erityisen vakavana niitä tapauksia, joissa tutkinnanjohtaja oli tehnyt useita lainvastaisia päätöksiä.

Apulaisoikeuskanslerin selvityspyynnön jälkeen poliisilaitokset avasivat esitutkinnat uudelleen 40 asiassa.

" Tässä on vain lähisuhdeväkivalta tapaukset, jos otetaan kaikki yksittäisen poliisin virheet ja tutkinnan päätökset ilman että syyttäjä edes näkee papereita, niin juttuja on monia satoja.
Niitä ei vaan saada kokonaan welville, sillä viranomaiset väärentävät ja valehtelevat erittäin usein myös lehdistölle, jos kyselevät liian vaikeita ja kiusallisia tapauksia.

Esimerkkinä Seinäjoen poliisi joka valehteli härskisti, että heillä pahoinpitelyt ovat oikeudessa noin vuodessa. Tiedän useamman tapauksen missä on kestänyt jopa yli 3 vuotta, ennenkuin on oltu edes käräjäoikeudessa asia esillä, ja 5 vuotta ennenkuin on edes päästy hovioikeuteen asti.

Nykyään on ihan normaalia, että valehdellaan asioita omaksi eduksi, no aina ollu, mutta lisääntynyt aivan hirveästi tämä väärän tiedon levittäminen viranomaisten taholta, niin kyselijöille kuin jopa oikeuslaitoksille, mutta kaikki vaan ummistaa silmänsä tälle huolestuttavalle tavalle, joka vaan lisääntyy ja lisääntyy, kun kukaan ei halua asioille mitään tehdä! "

HUOM. 65 tapauksessa poliisi on avannut uudestaan tutkinnan 40 tapauksesta, tämä luku on luultavasti samoissa % kaikissa tapauksissa, missä yksi komisaari on lopettanut tutkinnan ja todennut ei rikosta.
Eläkeet pois, kun tässäkin on on yksi ja sama poliisi syyllistynyt useisiin lainvastaisiin päätöksiin, niin viralta pois ja vain 900 euroa eläkettä kk.

[Kuikka Koponen]

Iltalehti repi OK:n selvityksestä isot otsikot, mutta itse pihviksi paljastuu vaan laiskuus.

Kyse on siis siitä, että Matti lyö avokkiaan Maijaa ja Maija soittaa poliisille itkien ukkonsa pahuutta. Poliisi käy ja kirjaa rikosilmoituksen. Puolen vuoden päästä kun rattaat poliisilaitoksella kääntyilee hitaasti, tutkija soittaa Maijalle. Maija kiistää ettei hänen lutuisen ihana nallekarhunsa nyt mitään sellaista kykenisi ikimaailmassa tekemään.

Nyt tutkijan pitäisi kirjailla tutkinnanjohtajalle pilkulleen lainmukaiset perustelut miksi juttua ei ole mitään mieltä enää tutkia. Oikea pykälä olisi esitutkintalain 3 luvun 9 pykälän vähäisyysperuste, jossa toisena vaatimuksena on rangaistusvaatimuksista luopuminen. Mutta kun osassa tapauksia ei ole käytetty oikeita pykäliä, OK voi niistä ruikuttaa ja saadaan aikaan julkisuudessa käsitys, että poliisi laiminlöisi rankasti tehtäviään.

Jos Maija on kertonut pienen läpsimisen sijaan, että häntä on vaikka kuristettu, ei asian tutkintaa voikaan enää päättää vähäisyysperusteella, vaan se pitää päättää sillä perusteella, ettei syyllisyydestä ole riittävää näyttöä (ei näyttöä rikoksesta). Tätä päätöstä ei tutkinnanjohtaja saakaan lähisuhdetapauksessa tehdä itse, vaan hänen pitää tehdä siitä esitys syyttäjälle (rajoittamispäätös per esitutkintalaki 3:10) ja syyttäjä siitä päättää.

OK:n selvityksestä ilmenee, että näissä Maija peruu puheensa -tapauksissa siihen on ollut edellytykset, mutta tutkinnanjohtaja ei vaan ole laiskuuttaan viitsinyt vaivata syyttäjää kuten olisi pitänyt ja haudannut tutkinnan itse.

Oikeastihan näitä ei vaan voida tutkia mitenkään loppuun asti, jos ei ole mitään muuta näyttöä (esim. lääkärinlausuntoja, ulkopuolisia todistajia), jos Maija kieltäytyy kokonaan yhteistyöstä poliisin ja syyttäjän kanssa. Tähän on ihan turha yrittää poliisia patistamalla puuttua. Saadaan kuitenkin ikävältä näyttäviä tilastoja, selvityksen mukaan vieläpä hyvin usein samojen pariskuntien toimesta.

Laitetaan nyt jutun linkki myös mukaan, niin tulee sitä faktaa tietoa mitä lehdissä on kerrottu, eikä vain jonkun poliisin mielipide juttuun.
Lähisuhdeväkivallasta niinkään tietoa, mutta monessa muussa jutussa on varmaan enemmänkin aihetta kantaa huolta poliisin tutkinnoissa.
Jos poliisi alkaa leikkimään tuomaria yksinään, eikä vie asiaa syyttäjälle, niin oikeusturva on kansalaisilta viety.
Ihme että oikeuskansleri on uskaltanut puuttua poliisin tekemisiin, niin hänhän on jäämässä pois virasta, ja oliko maasta muuttokin vielä edessä työn takia, niin ei pääse poliisit kostamaan hänelle, että puuttu heidän tekemisiin. (Korjaan, ei ollut Jonkasta näköjään juttu, vaan Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan)
Yksittäisellä poliisilla on aivan liikaa valtaa päättää esitutkinnan suorittamisesta, vaan kyllä asia pitäisi aina lähes ratkaista syyttäjän kanssa, pienet sakot on aivan liian lievä sanktio, mitä viranomainen saa kun tekee rikoksia, eläkkeet ja virka pois jos on tarpeeksi törkeä teko tai toistuu usein.

https://www.is.fi/kotimaa/art-200001155 ... e=ampparit

Apulais­­oikeuskansleri: Poliisi jättänyt tutkimatta lähi­suhteessa tapahtuneita pahoinpitelyjä – toistuvuus huolestuttavaa
Virheiden määrä ja toistuvuus on huolestuttavaa, sanoo apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen.

Kuuntele juttu
STT, Simu Perälä
14.10. 11:50
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan poliisi on jättänyt lainvastaisesti tutkimatta lähisuhteessa tapahtuneita pahoinpitelyjä. Puumalainen pitää virheiden määrää ja toistuvuutta huolestuttavana.

Apulaisoikeuskansleri otti omasta aloitteestaan tutkittavaksi 65 esitutkintaa, jotka oli poliisin järjestelmässä luokiteltu lähisuhdeväkivallaksi ja jotka oli päätetty uhrin rangaistusvaatimuksen puuttumisen vuoksi.

Yhteensä 43 tapauksessa tutkinnanjohtaja oli lainvastaisesti päättänyt asian tutkinnan, koska uhri ei ollut vaatinut rangaistusta. Lähisuhteessa tapahtunut pahoinpitely on virallisen syytteen alainen, eikä esitutkintaa voi jättää tekemättä siksi, että uhri ei vaadi rangaistusta tai peruuttaa vaatimuksensa.

”Asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää”
Lähisuhdeväkivaltaan liittyy useita erityispiirteitä, jotka erottavat sen tavanomaisesta pahoinpitelyrikollisuudesta. Siksi jo vuonna 2011 on laissa määritetty, ettei lähisuhteessa tapahtunut lieväkään pahoinpitely ole asianomistajarikos.

Asianomistajarikos on rikos, jota poliisi tutkii vain, jos rikoksen uhri vaatii tekijälle rangaistusta. Tutkinnanjohtajille asiassa ei pitäisi olla enää mitään epäselvää, apulaisoikeuskanslerin tiedotteessa sanotaan.

Tilastojen perusteella poliisi on vuonna 2011 voimaantulleen lakimuutoksen jälkeen kuitenkin päättänyt lähisuhdeväkivaltatapauksissa esitutkintoja uhrin rangaistusvaatimuksen puuttumisen tai peruuttamisen vuoksi. Apulaisoikeuskanslerin mukaan ongelman voidaan olettaa olevan laaja ja pitkäkestoinen.

Apulaisoikeuskansleri sanoo pitävänsä erityisen vakavana niitä tapauksia, joissa tutkinnanjohtaja oli tehnyt useita lainvastaisia päätöksiä.

Apulaisoikeuskanslerin selvityspyynnön jälkeen poliisilaitokset avasivat esitutkinnat uudelleen 40 asiassa.

" Tässä on vain lähisuhdeväkivalta tapaukset, jos otetaan kaikki yksittäisen poliisin virheet ja tutkinnan päätökset ilman että syyttäjä edes näkee papereita, niin juttuja on monia satoja.
Niitä ei vaan saada kokonaan welville, sillä viranomaiset väärentävät ja valehtelevat erittäin usein myös lehdistölle, jos kyselevät liian vaikeita ja kiusallisia tapauksia.

Esimerkkinä Seinäjoen poliisi joka valehteli härskisti, että heillä pahoinpitelyt ovat oikeudessa noin vuodessa. Tiedän useamman tapauksen missä on kestänyt jopa yli 3 vuotta, ennenkuin on oltu edes käräjäoikeudessa asia esillä, ja 5 vuotta ennenkuin on edes päästy hovioikeuteen asti.

Nykyään on ihan normaalia, että valehdellaan asioita omaksi eduksi, no aina ollu, mutta lisääntynyt aivan hirveästi tämä väärän tiedon levittäminen viranomaisten taholta, niin kyselijöille kuin jopa oikeuslaitoksille, mutta kaikki vaan ummistaa silmänsä tälle huolestuttavalle tavalle, joka vaan lisääntyy ja lisääntyy, kun kukaan ei halua asioille mitään tehdä! "

[Joosua]

Floridassa on hyvä käytäntö lähisuhdeväkivallassa. Epäilty lähtee koppiin välittömästi. Suomessa poliisi käy neuvottelemassa ja epäilty lähtee sitten toiseen osoitteeseen, ei koppiin.

Tuo on todella hieno systeemi. Kyllä naisen sanan täytyy riittää näytöksi pidätykseen. Eihän ihmiset, naiset varsinkaan, koskaan puhu muuta kuin totta. Ja mielellään voisi olla sellaiset kaksi viikkoa koppihoitoa aluksi.

[Hyperion]

Laitetaan nyt jutun linkki myös mukaan, niin tulee sitä faktaa tietoa mitä lehdissä on kerrottu, eikä vain jonkun poliisin mielipide juttuun.

Minä en ole lainannut yhdenkään poliisin mielipidettä mihinkään juttuun, linkkisi vie vielä eri lehteenkin.

Myös IS:n uutisessa on se paha puute, ettei kerrota ollenkaan mistä ongelma johtuu, eikä myöskään virheellisen journalistisen tavan mukaan kerrota lähteitä, eli anneta linkkiä viranomaisen alkuperäiseen asiakirjaan.

Minä olen referoinut sen alkuperäisen asiakirjan, josta käy ilmi mistä asiassa on kysymys. Tutkintoja ei ole laiminlyöty siinä laajuudessa kuin jutuissa väitetään, kirjaukset on tehty vaan persiilleen. Paitsi että väärä lainkohta on mainittu, osassa tapauksia on ollut väärin kirjaaminen lähisuhdetapaukseksi kokonaan, eli ei ole ollut lähisuhdeväkivaltaepäilystä kyse ollenkaan (koska esim. samassa tutkinnassa on ollut lähisuhteisten ihmisten välisiä pahoinpitelyepäilyjä, joita ei ole päätetty ja muiden välisiä, jotka on päätetty laillisesti esitutkintalain 3:4 perusteella, mutta jotka ovat virheellisesti valittu aineistoon poliisihallituksessa, jossa virhe luokittelussa on tehty).

Artikkeleissa jää mainitsematta kokonaan myös sellaiset olennaiset seikat, kuten esitutkintalain 7:4 ja oikeudenkäymiskaaren 17:17.1, eli todistajana kuulemisen esteet. Lähisuhteen määritelmä rikoslaissa on sama kuin todistamisesta kieltäytymiseen oikeutetun suhde toiseen asianosaiseen. Toisin sanoen, esimerkkini Maija voi laillisesti kieltäytyä ja johdonmukaisesti toimien myös kieltäytyy auttamasta esitutkintaa tai todistamassa oikeudessa Mattia vastaan. Näin tutkinnan jatkamiselle ei ole mitään käytännön edellytyksiä ja on lopputuloksen kannalta täysin yhdentekevää minkä pykälän nojalla esitutkinta lopetetaan tai keskeytetään syyteoikeuden vanhentumiseen saakka.

[siiantaika]

Esimerkkinä Seinäjoen poliisi joka valehteli härskisti, että heillä pahoinpitelyt ovat oikeudessa noin vuodessa. Tiedän useamman tapauksen missä on kestänyt jopa yli 3 vuotta, ennenkuin on oltu edes käräjäoikeudessa asia esillä, ja 5 vuotta ennenkuin on edes päästy hovioikeuteen asti.

Tuo kuulostaa vähän oudolta, kun poliisi ei vie asioita oikeuteen. Poliisi tekee esitutkinnan ja jättää sen jälkeen tapauksen syyttäjän pöydälle. Tämän jälkeen se on syyttäjästä ja käräjäoikeuden kiireestä kiinni, miten nopeasti tai hitaasti asiat etenevät. Ja varsinkin tuo viiveaika käräjien ja valituksen käsittelyn hovissa välillä on täysin poliisin toimivallan ulkopuolella.