Taustaa: minun _pientä_ lastani on hyväksikäytetty, mutta poliisi sössi koko tutkinnan heti alussa ja olen käynyt läpi kaiken mahdollisen eri viranomaisissa jajoutunut kantelemaan eri toimista useisiin eri paikkoihin.
Oma kokemus: poliisissa on jokin fläppitaulu/raksi ruuruun-systeemi jo lähtökohtaisesti lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten tutkintaan, mikä altistaa sekä väärille tuomioille, että toisaalta estää oikeiden tapausten selvittämistä.
Oman lapseni tapaukseen on tutustunut useampi täälläkin foorumilla tunnettu viranomainen ja oikeusoppinut (ei toki Auer-asioissa, koska olen pk-seudulta), joista toiset ovat sössineet ja yrittävät peitellä virheitään ja osa auttanut suunnattomasti vuosien ajan täydellä sydämellään.
Itse olen lukenut lähes kaiken Suomessa saatavilla olevan kirjallisuuden aiheesta. Sillä aikaa kun lapseni oli osan oikeusprosessia hyväksikäyttäjänsä kanssa valvotuilla tapaamisilla, kävin lainaamassa vastapäätä olevasta kirjastosta tilaamani kirjat kaikkien asiaan liittyneiden ammattilaisten aloilta asiaan liittyen.
*
Minun lapseni alushousujen sisäpuolelta ja mekosta sisäpuolelta löytyi siemennestettä lapsen ollessa alle 3-vuotias. Poliisi ei edes lähettänyt lastani tutkittavaksi sairaalaan tuolloin, vaan kuukausia viimeisen epäillyn hyväksikäyttökerran jälkeen. Sairaalassa kysyttiin tapahtuiko tämä tänään vai eilen ja kun kerroin tapahtuma-ajan, lääkärit sanoivat että hyväksikäyttö näkyy maksimissaan 8-14 päivää! Poliisi lähetti tuonnevain pestäkseen kätensä ja kirjatakseen ETP:hen, että on tutkittu. Syyttäjä jätti syyttämättä, kantelin nopeasti, määräsi lisätutkinnanja liukeni ja määrättiin uudelle syyttäjälle ja saatiin venytettyä aikaa näin...
Ei riittänyt edes syytteennostoon, koska alle 4-vuotiaita ei oikeus-psykiatrisessa kuulla. Poliisi otti nämä vaatteet tutkittavaksi vasta yli vuosi viimeisimmän epäillyn hyväksikäyttökerrqn jälkeen!
En ole suinkaan käyttänyt kaikkia korttejani. Mulla on oikeaoppisesti kirjattuna lapsen kaikki puheet, mutta ei siinä, minähän loistavan oikeusavystajani ansiosta nauhoitin koko arkeni lapsen kanssa. Kaikki kirjaukset _olisi_ tarkistettavissa, jos poliisia tai oikeuslaitosta kiinnostaisi.
Oikeusavustajallani on poliisi-ystävä, joka kuulemma on useasti tragikoomisestitodennut että poliisieiteevirheitä. Juristin kysyttyä miten poliisi toimii niitä sattuessa, vastaus on ollut, että poliisi ei tee virheitä.
Mm. Kenneth Eriksson on tutustunut mun lapsen tapaukseen, koska avustajani järjesti omaan piikkiinsä konsultaation. Hän totesi muutamia kysymyksiä esitettyään, että uskoo. Kuuntelutin samalla kun kirjoitettiin, nauhaa mun lapsen puheista, joka siis ei todellakaan ollut haastattelunauhaa vaan pätkä 24/7 nauhoittamaani arkea jossa lapsi spontaanisti leikkien lomassa kertoi asioita.
Olen itse myös opiskelijana käynyt POLAMK:n kouluttaja Jarmin Kauniston luennon Teamsilla lasten kuulemisista, ammattiöaisille tarkoitettu luento, onneksi missään ei kysytty minkä alan (olen itse rakennusalalla). Jopa meidän asioita käsitellyt lastenvalvoja, joka teki asioita päinvittua (ilmoitti lapseni puolella olevan sosiaalityöntekijän kirjauksista hyväksikäyttäjälle, joka puolestaan teki minusta rikosilmoituksen ja sain tuomion
) osallistui samaan luentoon. Toivottavasti oppi siitä. Minä esitin kysymyksiä ja luennoija piti niitä hyvänäja antoi perusteellisia vastauksia. Nauhoitin muuten tuon luennonkin... Olisi paljon kehitettävää näissä pieniin lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkinnoissa. Palaan asiaan, kunhan arjelta ehdin.
