Eduskuntaan uudet säännöt

[Kumisilmä]

Mun mielestä kansanedustajien kaudet vois rajata esim neljään samaan tapaan ku pressan kaudet on rajattu.
eiköhän 16 vuodessa kerkii vaikuttaa sen mitä haluaa ja sit antaa tilaa uusille tää vois vähentää korruptiota ja tuoda uutta virtaa politiikkaan.
Kiljunen demareista on loistava esimerkki siitä miten pitkään eduskunnassa olleilla alkaa hämärtyä todellisuuden lisäks se ketä ja kenen asioita siellä ollaan hoitamassa.kaikissa puolueissa on näitä lähes dementoituneita edustajia joita äänestää samaan tahtiin rapistuneet äänestäjät vaaleista toiseen.
en tarkoita mitään ikäraja kysymystä vanhakin voi olla liekeissä vaan lähinnä sitä et edustajat päivitettäis välillä kuten muukin yhteiskunta.
ei tälläistä tule tietenkään koska edustajat ei lähde omaa hillotolppaa tuhoamaan.

[RL11/6]

Periaatteessa olet oikeassa, että kansanedustajana pitäisi olla vain tietyn aikaa. Minun mielestäni yksi kausi riittää aivan hyvin. Meidän yhteinen ystävämme, Iiro Viinanen, ei juuri tästä nimenomaisesta syystä ole enää hakeutunut kansanedustajan tehtävään, koska on sitä aivan tarpeeksi tehnyt.

[Huutaja Jaana]

Ihme kyllä, samaa mieltä Kumisilmän kanssa.

[Solttuetsivä]

Meidän yhteinen ystävämme, Iiro Viinanen, ei juuri tästä nimenomaisesta syystä ole enää hakeutunut kansanedustajan tehtävään, koska on sitä aivan tarpeeksi tehnyt.

Syy oli sairaus. Parkinsonin tauti.

Mökkikirja paljastaa Parkinsonin kehityksen jo ennen diagnoosia
Viinasen ensimmäiset Parkinsonin oireet alkoivat ilmestyä jo vauhdikkaina ministerivuosina.
Ensimmäinen niistä oli hajuaistin häviäminen. Pian olkapäätä alkoi särkemään.
Tuttava huomautti eräänä päivänä, että Viinasen toinen käsi roikkuu velttona.
Elettiin vuotta -95, ja Viinanen toimi ministerinä Lipposen ensimmäisessä hallituksessa.

Eräänä päivänä Viinasen sihteeri tuli kysymään häneltä kesken päivätorkkujen, mitä hänen kirjoittamansa teksti oikein tarkoittaa.
”Sihteeri ei ollut enää pitkään aikaan saanut mitään selvää siitä, mitä olin kirjoittanut. Suurennuslasilla piti kuulemma katsoa.”

”Saatko tästä selvää?”, kysyy Viinanen viimeaikaisista muistiinpanoistaan.

Vasta vuonna 2000 Viinanen meni lääkärin tutkimuksiin.
“Iiro oli kovin närkästynyt, kun lääkäri kyseli kummallisia asioita”, Pirjo-vaimo täydentää tarinaa.
Piti mennä vielä toiselle lääkärille, jotta diagnoosi saatiin varmistettua.

“Se on Parkinson. Se oli kahdeskymmenes helmikuuta vuonna 2000.”

Viinanen epäilee, että Parkinson oli ollut hänellä kymmenen vuotta ennen kuin se diagnosoitiin.
Tämä tarkoittaa, että kun hän kiersi maailmalla pyytäen lainaa Suomelle ja oli historiallisen kriisin polttopisteessä, Parkinsonin tauti oli alkanut jo tehdä tuhojaan Viinasen aivoissa.

[RL11/6]

Meidän yhteinen ystävämme, Iiro Viinanen, ei juuri tästä nimenomaisesta syystä ole enää hakeutunut kansanedustajan tehtävään, koska on sitä aivan tarpeeksi tehnyt.

Syy oli sairaus. Parkinsonin tauti.

Mökkikirja paljastaa Parkinsonin kehityksen jo ennen diagnoosia
Viinasen ensimmäiset Parkinsonin oireet alkoivat ilmestyä jo vauhdikkaina ministerivuosina.
Ensimmäinen niistä oli hajuaistin häviäminen. Pian olkapäätä alkoi särkemään.
Tuttava huomautti eräänä päivänä, että Viinasen toinen käsi roikkuu velttona.
Elettiin vuotta -95, ja Viinanen toimi ministerinä Lipposen ensimmäisessä hallituksessa.

Eräänä päivänä Viinasen sihteeri tuli kysymään häneltä kesken päivätorkkujen, mitä hänen kirjoittamansa teksti oikein tarkoittaa.
”Sihteeri ei ollut enää pitkään aikaan saanut mitään selvää siitä, mitä olin kirjoittanut. Suurennuslasilla piti kuulemma katsoa.”

”Saatko tästä selvää?”, kysyy Viinanen viimeaikaisista muistiinpanoistaan.

Vasta vuonna 2000 Viinanen meni lääkärin tutkimuksiin.
“Iiro oli kovin närkästynyt, kun lääkäri kyseli kummallisia asioita”, Pirjo-vaimo täydentää tarinaa.
Piti mennä vielä toiselle lääkärille, jotta diagnoosi saatiin varmistettua.

“Se on Parkinson. Se oli kahdeskymmenes helmikuuta vuonna 2000.”

Viinanen epäilee, että Parkinson oli ollut hänellä kymmenen vuotta ennen kuin se diagnosoitiin.
Tämä tarkoittaa, että kun hän kiersi maailmalla pyytäen lainaa Suomelle ja oli historiallisen kriisin polttopisteessä, Parkinsonin tauti oli alkanut jo tehdä tuhojaan Viinasen aivoissa.

Parkinsonin tauti on väärin kirjoitettu. Se lukeutuu varsinaisiin muotisairauksiin masennuksen, keliakian, itsetuhoisuuden ja laktoosi-intoleranssin ohella. Oikea kirjoitusasu on Narkinsonin tauti, jonka tunnuspiirteenä on codesan compin ja australialaisen pekonin tarve ja niiden lomaan makumaailman rakentaminen. Sairaudesta on tehty Suomessa narkkaridokumenttityyppinen formaatti nimeltä Hovimestari Narkinson. Voi tosin olla, että jokin muistisairaus Viinasella voi olla, koska Kumisilmän ja Viinasen kanssa mentiin Z-junalla Järvenpäähän tarkoituksena hakkaa yhdet tyypit hotelli Rivolissa, mutta eihän koko hotelliketjua enää ollut edes olemassa. Toisaalta pevekkisavuissa ei ole niin väliä, koska sillä pääsee eroon tästä tylsästä työelämään perustuvasta derealisaatiosta ja on siksi parasta huumetta heti heroiinin jälkeen.

[Puntari]

Aito ongelma ovat omasta mieestään "superpoliitikot", jotka huseeraavat kaikkialla,
eduskunan lisäksi aluevaltuustossa ja kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa. Logiikka on, että tuttu nimi ja hyvät sponsorit tuovat ääniä puolueelle. Bonuksena ovat muut hyvin tuottaat luottamustoimet milloin missäkin pumpussa tai vaikka kuten Antti Kaikkonen, sadan taloyhtiön hallituksessa kokouspalkkioineen. Ketä ei sellainen houkuttaisi?

Esimerkiksi Jarmo Limmnell (kok) on kansanedustaja (puolustusvaliokunta) ja Espoon kaupunginvaltuutettu, aiemmin lisäksi, kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja aluevaltuutettu ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtaja.

Seuraus on, että todellisrt päättäjät puolueessa mahtuvat hyvin pikkubussiin, muita ei huolita mukaan. Vata on valtaa.
SDP:n tragediuaoli, että saama porukka oli pitämässä kaikkia paikkoja kolmisen vuosikymmentä. Sitten ei ollut enää muita nuoria demareita koko maassa kuin yksi Sanna Marin.

Ainakin monitasoinen edustaminen pitäisi ymmärtää rajata pois. Kokoomuksen Ben-setä voisi myös ymmärtää siirtyä eläkkeelle ja olla valtiomies valmentamassa nuorempia.

[Takarivi]

Lisäksi kansanedustajilla tulisi olla OIKEAA työkokemusta, väh 5 vuotta yksityisellä, valtion suojatöitä ei hyväksytä, sekä ”pällitestit” kuten intissä oli ainakin aikoinaan, ja edustajaksi hyväksyttäisiin vain A-henkilöt.

[RL11/6]

Lisäksi kansanedustajilla tulisi olla OIKEAA työkokemusta, väh 5 vuotta yksityisellä, valtion suojatöitä ei hyväksytä, sekä ”pällitestit” kuten intissä oli ainakin aikoinaan, ja edustajaksi hyväksyttäisiin vain A-henkilöt.

Näiden lisäksi säännölliset huume- ja PEth-testit sekä selkeä rooli, mitä asiaa ovat ajamassa ja siihen hommaan tulossuoritteeseen perustuva palkkaus. Myöskin laaja turvallisuusselvitys ja täysnuhteettomuus.

[Kumisilmä]

Aito ongelma ovat omasta mieestään "superpoliitikot", jotka huseeraavat kaikkialla,
eduskunan lisäksi aluevaltuustossa ja kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa. Logiikka on, että tuttu nimi ja hyvät sponsorit tuovat ääniä puolueelle. Bonuksena ovat muut hyvin tuottaat luottamustoimet milloin missäkin pumpussa tai vaikka kuten Antti Kaikkonen, sadan taloyhtiön hallituksessa kokouspalkkioineen. Ketä ei sellainen houkuttaisi?

Esimerkiksi Jarmo Limmnell (kok) on kansanedustaja (puolustusvaliokunta) ja Espoon kaupunginvaltuutettu, aiemmin lisäksi, kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja aluevaltuutettu ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtaja.

Seuraus on, että todellisrt päättäjät puolueessa mahtuvat hyvin pikkubussiin, muita ei huolita mukaan. Vata on valtaa.
SDP:n tragediuaoli, että saama porukka oli pitämässä kaikkia paikkoja kolmisen vuosikymmentä. Sitten ei ollut enää muita nuoria demareita koko maassa kuin yksi Sanna Marin.

Ainakin monitasoinen edustaminen pitäisi ymmärtää rajata pois. Kokoomuksen Ben-setä voisi myös ymmärtää siirtyä eläkkeelle ja olla valtiomies valmentamassa nuorempia.

samaa mieltä lisäks tää on mun mielestä kusettamista koska yleensä nää kuntavaalien starat ei edes enää asu saati käy mestoilla varamiehet hoitaa duunit sit peräseinäjoella ku isäntä itse viilettää stadin yössä.
toki tässä voi ihmetellä äänestäjienkin arvoja ehdokasta valitessa.

[Ross Sullivan]

Aito ongelma ovat omasta mieestään "superpoliitikot", jotka huseeraavat kaikkialla,
eduskunan lisäksi aluevaltuustossa ja kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa. Logiikka on, että tuttu nimi ja hyvät sponsorit tuovat ääniä puolueelle. Bonuksena ovat muut hyvin tuottaat luottamustoimet milloin missäkin pumpussa tai vaikka kuten Antti Kaikkonen, sadan taloyhtiön hallituksessa kokouspalkkioineen. Ketä ei sellainen houkuttaisi?

Esimerkiksi Jarmo Limmnell (kok) on kansanedustaja (puolustusvaliokunta) ja Espoon kaupunginvaltuutettu, aiemmin lisäksi, kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja aluevaltuutettu ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtaja.

Seuraus on, että todellisrt päättäjät puolueessa mahtuvat hyvin pikkubussiin, muita ei huolita mukaan. Vata on valtaa.
SDP:n tragediuaoli, että saama porukka oli pitämässä kaikkia paikkoja kolmisen vuosikymmentä. Sitten ei ollut enää muita nuoria demareita koko maassa kuin yksi Sanna Marin.

Ainakin monitasoinen edustaminen pitäisi ymmärtää rajata pois. Kokoomuksen Ben-setä voisi myös ymmärtää siirtyä eläkkeelle ja olla valtiomies valmentamassa nuorempia.

Kyllä ne Kokoomuksenkin päättäjät mahtuivat (ja mahtuvat) tilataksiin.

4 kautta olisi hyvä rajaus: 4 kauden jälkeen tuskin on enää samaa poltetta kuin ensimmäisillä, ja toisaalta 4 kaudessa ehtisi kasvaa ja kehittyä esim. ministeriksi, presidentiksi tai komissioon.

[Takarivi]

…alkajaisiksi kansanedustajien määrä tulisi rajoittaa 120:een sekä vain puoluejohdolle ja ministereille maksetut avustajat. Täysin turha pähkiä 200+200 henkilöllä asioita, jotka ihan oikeesti ois puolet pienemmän henkilömäärän ratkottavissa paljon paremmin ja tehokkaammin.

[Kumisilmä]

…alkajaisiksi kansanedustajien määrä tulisi rajoittaa 120:een sekä vain puoluejohdolle ja ministereille maksetut avustajat. Täysin turha pähkiä 200+200 henkilöllä asioita, jotka ihan oikeesti ois puolet pienemmän henkilömäärän ratkottavissa paljon paremmin ja tehokkaammin.

Tynkkysen 17 avustajaa alkaa olla jonkinlainen mm ennätys euro edarissa