Taousrikollisista, mm. kasinotalousrikollisten jälkivuodet

[Tatti-Petteri]

Tuli Kirkkonummen kolmoissurman Sorakeisari Sven Erik Falckin merkillistä historiattomuutta ihmetellessäni mieleen kasinovuodet ja niiden ajan antisankarit, eli TALOUSRIKOLLISET, jotka esim. lamavuosina putsasivat yrityksiä ja pankkeja systemaattisesti. Jonnet ei ehkä muista näitä fyrkmaneja, kun eivät olleet syntyneetkään silloin.

Koska talousrikokset ovat usein ns. paremman väen rikoksia ja näitä talousrikollisia selvästi syrjitään minfossa kun ei ole omaa lokeroa, niin toivoisin tähän ketjuun huomioita talousrikollisten myöhemmistä vaiheista, tekemisistä tai tuomioista.

Aloitan turkulaisella Jakke Viheriällä, joka kirjoitti linnassa kirjan, kun Cannonball-kirjailijat vasta harjoittelivat omenavarkaissa:
https://arkisto.y-lehti.fi/yrittajankir ... ikkeli/849

Taas mennään:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a955 ... 1b8a94c573

Turusta Tampereelle; salihousuissaan tepastelleet Tiku ja Taku eli Jukka Malminen ja Jari Tanner pelastivat kymmeniä miljoonia markkoja parempaan talteen salihousujen kanssa pidettyyn vyölaukkuun.

Tiku ajellut kännissä:
https://www.paivanlehti.fi/muistatko-ka ... -penkilla/

Mitäs muita oli ja mitä kuuluu?

[RL11/6]

Muuan Mauno Koivisto oli henkilö, jota jotkut pitää syyllisenä, mutta jotkut mukavana mariannekarkkidemarina. Mikä herrassa oli kuitenkin mielestäni parasta, niin yhteys Stasiin. Nuo ajat ovat olleet hienoja jo senkin osalta, ettei ihan joka pojalla ollut mahdollista hankkia huumeita, eikä elvistellä. Aseluvan hakeminen oli käytännössä paperin täyttäminen ja lupahakemuksen maksaminen sikalan tiskillä. Tuohon aikaan päähuumet olivat vahva eurooppalainen amfetamiinisulfaatti ja aasialainen heroiini sekä marokkolainen hasis. Oikeastaan 80- ja 90-luku on ollut Suomessa hasiksen kulta-aikaa. Kasinotalous vuosien jälkeen parasta antia politiikan kentällä oli kunnon juutalaismerkinnöillä ollut hasislätkä ja Coca-Cola, jossa ei ollut maissisiirappia, eikä fosfaattia siinä määrin kuin nykyisin. Coca-Colassa käytettiin aitoa ruokosokeria Aasian maissa ja Euroopassa sokerijuurikasta. 90-luku oli oikeastaan enemmän sitruslimonadien menekkivuosikymmen, mutta sittemmin se hiipui. Oikeastaan 90-luvulle tunnusomaista oli ensimmäinen televisiolähetteinen sodankäynti, kun Amerikan asevoimien US. Armyn neekerit menivät Hummereilla pitkin aavikkoa Persianlahdella parhaimpien M16 varianttien kanssa. Sitten tuli heti perään Jugoslavian hajoamissodat, joiden lopuksi USA pommitti B2 Spiriteillä Serbiaa. Parhaimman televisioidun sotakokemuksen sain kuitenkin suoraan Mogadishun kaduilta, kun sikäläiset Aididin miähet vetivät Rangereita ja Deltoja sekä Navy Sealeja munasillaan lava-autojen perässä köysillä pitkin katuja. Oma suosikkini toki kolajuomissa oli Afri-Cola sen kunnon kolapähkinämäisyyden vuoksi. Mielestäni kolajuomassa tulee olla sitä jotain ja kun se ei voi olla kokapensasta, tulee sen olla aitoa kolapähkinää ja kunnon epäterveellistä teollisuussokeria. 90-luvulla pelikonsolitkin olivat oikeita konsoleita, eikä näitä vitun xboxeja. Super Marion jälkeen paras peli oli tietenkin se, jossa ammuttiin oranssilla pistoolilla sorsia. Olin siinä aivan vitun hyvä. Tuona aikakautena puliukotkin olivat vielä rautaa ja osasivat tapella ja tekivätkin sitä usein. Apteekeista sai vielä Tannoponia, jonka yhteissekakäytön kanssa alkoholisti jaksoi riehua. Nykyään kaikki "alkoholistit" ja sekakäyttäjät ovat rollaattoriporukkaa ja muita vässyköitä. Silloin ei namusedätkään olleet missään vitun netissä, vaan ajelivat Hiaceillaan. Kioskeilta pystyi ostamaan irtokarkkeja ikkunassa olleesta valikoimasta. Esim. 50 pennillä nelosia jne. Merkkarit olivat sen ajan klassikko "tappajakarkki" ja VHS kasetilta pystyi katsomaan kuinka Freddy Krueger tappoi omalaatuisella silpomisveitsellään kyrpiä, joiden pitikin kuolla.

[Mach 1]

Muuan Mauno Koivisto oli henkilö, jota jotkut pitää syyllisenä, mutta jotkut mukavana mariannekarkkidemarina. Mikä herrassa oli kuitenkin mielestäni parasta, niin yhteys Stasiin. Nuo ajat ovat olleet hienoja jo senkin osalta, ettei ihan joka pojalla ollut mahdollista hankkia huumeita, eikä elvistellä. Aseluvan hakeminen oli käytännössä paperin täyttäminen ja lupahakemuksen maksaminen sikalan tiskillä. Tuohon aikaan päähuumet olivat vahva eurooppalainen amfetamiinisulfaatti ja aasialainen heroiini sekä marokkolainen hasis. Oikeastaan 80- ja 90-luku on ollut Suomessa hasiksen kulta-aikaa. Kasinotalous vuosien jälkeen parasta antia politiikan kentällä oli kunnon juutalaismerkinnöillä ollut hasislätkä ja Coca-Cola, jossa ei ollut maissisiirappia, eikä fosfaattia siinä määrin kuin nykyisin. Coca-Colassa käytettiin aitoa ruokosokeria Aasian maissa ja Euroopassa sokerijuurikasta. 90-luku oli oikeastaan enemmän sitruslimonadien menekkivuosikymmen, mutta sittemmin se hiipui. Oikeastaan 90-luvulle tunnusomaista oli ensimmäinen televisiolähetteinen sodankäynti, kun Amerikan asevoimien US. Armyn neekerit menivät Hummereilla pitkin aavikkoa Persianlahdella parhaimpien M16 varianttien kanssa. Sitten tuli heti perään Jugoslavian hajoamissodat, joiden lopuksi USA pommitti B2 Spiriteillä Serbiaa. Parhaimman televisioidun sotakokemuksen sain kuitenkin suoraan Mogadishun kaduilta, kun sikäläiset Aididin miähet vetivät Rangereita ja Deltoja sekä Navy Sealeja munasillaan lava-autojen perässä köysillä pitkin katuja. Oma suosikkini toki kolajuomissa oli Afri-Cola sen kunnon kolapähkinämäisyyden vuoksi. Mielestäni kolajuomassa tulee olla sitä jotain ja kun se ei voi olla kokapensasta, tulee sen olla aitoa kolapähkinää ja kunnon epäterveellistä teollisuussokeria. 90-luvulla pelikonsolitkin olivat oikeita konsoleita, eikä näitä vitun xboxeja. Super Marion jälkeen paras peli oli tietenkin se, jossa ammuttiin oranssilla pistoolilla sorsia. Olin siinä aivan vitun hyvä. Tuona aikakautena puliukotkin olivat vielä rautaa ja osasivat tapella ja tekivätkin sitä usein. Apteekeista sai vielä Tannoponia, jonka yhteissekakäytön kanssa alkoholisti jaksoi riehua. Nykyään kaikki "alkoholistit" ja sekakäyttäjät ovat rollaattoriporukkaa ja muita vässyköitä. Silloin ei namusedätkään olleet missään vitun netissä, vaan ajelivat Hiaceillaan. Kioskeilta pystyi ostamaan irtokarkkeja ikkunassa olleesta valikoimasta. Esim. 50 pennillä nelosia jne. Merkkarit olivat sen ajan klassikko "tappajakarkki" ja VHS kasetilta pystyi katsomaan kuinka Freddy Krueger tappoi omalaatuisella silpomisveitsellään kyrpiä, joiden pitikin kuolla.

No Manu ei kuitenkaan saanut Glock 26 malliin lupia , mutta Leo Lastumäki sai.

[RL11/6]

Muuan Mauno Koivisto oli henkilö, jota jotkut pitää syyllisenä, mutta jotkut mukavana mariannekarkkidemarina. Mikä herrassa oli kuitenkin mielestäni parasta, niin yhteys Stasiin. Nuo ajat ovat olleet hienoja jo senkin osalta, ettei ihan joka pojalla ollut mahdollista hankkia huumeita, eikä elvistellä. Aseluvan hakeminen oli käytännössä paperin täyttäminen ja lupahakemuksen maksaminen sikalan tiskillä. Tuohon aikaan päähuumet olivat vahva eurooppalainen amfetamiinisulfaatti ja aasialainen heroiini sekä marokkolainen hasis. Oikeastaan 80- ja 90-luku on ollut Suomessa hasiksen kulta-aikaa. Kasinotalous vuosien jälkeen parasta antia politiikan kentällä oli kunnon juutalaismerkinnöillä ollut hasislätkä ja Coca-Cola, jossa ei ollut maissisiirappia, eikä fosfaattia siinä määrin kuin nykyisin. Coca-Colassa käytettiin aitoa ruokosokeria Aasian maissa ja Euroopassa sokerijuurikasta. 90-luku oli oikeastaan enemmän sitruslimonadien menekkivuosikymmen, mutta sittemmin se hiipui. Oikeastaan 90-luvulle tunnusomaista oli ensimmäinen televisiolähetteinen sodankäynti, kun Amerikan asevoimien US. Armyn neekerit menivät Hummereilla pitkin aavikkoa Persianlahdella parhaimpien M16 varianttien kanssa. Sitten tuli heti perään Jugoslavian hajoamissodat, joiden lopuksi USA pommitti B2 Spiriteillä Serbiaa. Parhaimman televisioidun sotakokemuksen sain kuitenkin suoraan Mogadishun kaduilta, kun sikäläiset Aididin miähet vetivät Rangereita ja Deltoja sekä Navy Sealeja munasillaan lava-autojen perässä köysillä pitkin katuja. Oma suosikkini toki kolajuomissa oli Afri-Cola sen kunnon kolapähkinämäisyyden vuoksi. Mielestäni kolajuomassa tulee olla sitä jotain ja kun se ei voi olla kokapensasta, tulee sen olla aitoa kolapähkinää ja kunnon epäterveellistä teollisuussokeria. 90-luvulla pelikonsolitkin olivat oikeita konsoleita, eikä näitä vitun xboxeja. Super Marion jälkeen paras peli oli tietenkin se, jossa ammuttiin oranssilla pistoolilla sorsia. Olin siinä aivan vitun hyvä. Tuona aikakautena puliukotkin olivat vielä rautaa ja osasivat tapella ja tekivätkin sitä usein. Apteekeista sai vielä Tannoponia, jonka yhteissekakäytön kanssa alkoholisti jaksoi riehua. Nykyään kaikki "alkoholistit" ja sekakäyttäjät ovat rollaattoriporukkaa ja muita vässyköitä. Silloin ei namusedätkään olleet missään vitun netissä, vaan ajelivat Hiaceillaan. Kioskeilta pystyi ostamaan irtokarkkeja ikkunassa olleesta valikoimasta. Esim. 50 pennillä nelosia jne. Merkkarit olivat sen ajan klassikko "tappajakarkki" ja VHS kasetilta pystyi katsomaan kuinka Freddy Krueger tappoi omalaatuisella silpomisveitsellään kyrpiä, joiden pitikin kuolla.

No Manu ei kuitenkaan saanut Glock 26 malliin lupia , mutta Leo Lastumäki sai.

Oli Manulla johonkin pistooliin muistaakseni lupa. Leon aseluvista ei ole minulla muuta tietoa, että metsästystä harrasti. G26 malli on rikostutkijoiden suosiossa. Sillä kyllä ampuu, mutta mikään hyvä ase se ei ole. Merkittävää eroa Oulun työstökeskuksen taskupistooliin ei ole. Itse ottaisin mieluummin sw model 36:n. Ennen aina pyrin revolvereissa suureen kaliiperiin, jolla kaatuu kaikki yhdellä laukauksella, nykyään pidän enemmän ajatuksesta, että jää kitumaan. Tästä syystä itsemurha tulee tehdä 9 mm pa rubber -patruunalla ja nimenomaan vanhalla tyylillä suoraan suuhun ampumalla. Piippu vain suuhun ja liipaisimen kiristys niin, että lopulta posket pöllähtää ja silmät muljahtaa ruutipalopaineen ansiosta ulos kuopistaan. Eikä mitään tanneriittia suuhun saippuapalan kokoisena helpottamaan pään räjähdystä, vaan antaa patruunan kruutimäärän ja projektiilin karkaistun kumin tehdä tehtävänsä.

[LexVeritas]

Oli Manulla johonkin pistooliin muistaakseni lupa

Ei Koivisto oikeastaan olisi lupia edes tarvinnut. Hän uskoakseni tiesi, että Arvo Männistön valvomassa Lauri Törnin komppanian pienoisessa kätkössä tien 518 varressa odotteli hakemistaan hänen oma jatkosodan aikainen Emmansa



kera patruunoiden ja käsikranaattien. Koivisto tunnisti aseensa liinan perusteella, ja siksi hän muistuttaakin kontekstissa hieman Esko Longan äitiä, joka tunnisti poikansa satulasuojan.

[Tatti-Petteri]

Lopettakaa tai aloittakaa lääkkeitten syöminen!

Mauno oli kunnon mies, pisti kommunistit kuriin.