Naurattaa murhainfossa (Ketju 2)

[Rescuer]

Joko olet meikäläisiä tai sitten niitä toisia, jotka ovat meitä vastaan.

Tuo on ihan totta. Tosin vain pieni osa kirjoittajista on oikeasti jompaa kumpaa ääripäätä, tosin se on valitettavasti yleensä se äänekkäin osa. Minutkin leimataan vasemmiston toimesta jatkuvasti "natsiksi, persuksi ja äärioikeistolaiseksi", äärioikeiston taholta taas "vassariksi".

[Wildchild79]

Jankkaa, jankkaa ja jankkaa, ja sitten kun ei keksi enää mitään.....

Ihme ettei uhriudu niinkuin nämä muutkin sinitukkaiset niittinaamat.

[Sipi]

Joko olet meikäläisiä tai sitten niitä toisia, jotka ovat meitä vastaan.

Tuo on ihan totta. Tosin vain pieni osa kirjoittajista on oikeasti jompaa kumpaa ääripäätä, tosin se on valitettavasti yleensä se äänekkäin osa. Minutkin leimataan vasemmiston toimesta jatkuvasti "natsiksi, persuksi ja äärioikeistolaiseksi", äärioikeiston taholta taas "vassariksi".

Onhan tämä ihan analogia myös tosielämään, eikä ilmene ainoastaan nettikeskusteluissa. Pidän suuntausta äärimmäisen surullisena ihmiskunnan älykkyyden ja innovatiivisuuden sekä demokratian kannalta. Suomessa on parlamentaarinen monipuoluejärjestelmä, mutta kun lehtiä lukee ja juttuja kuuntelee vaikuttaa siltä, että meillä olisi ainoastaan äärioikeisto ja äärivassarit, kuten jenkeissäkin yritetään vahvasti tuottaa. Tosiasia sielläkin on se, että maltillisen konservatiivit ja sekä vastaavasti liberaalit, joilla on maltillisemmat perusarvot ovat keskenään hyvinkin samankaltaista sakkia. Siellä on siis myös ns. keskusta sekä monia muita ryhmittymiä, mutta virallisesti se on joko tai.

Maltillisuus, harkitsevuus ja intersektionaalinen yhteistyö eivät ole myyviä, koska niihin pitää perehtyä ymmärtääkseen.Nukkua ehkä yön yli ja kuunnlla vastapuolen argumentteja tarkalla korvalla. Niistä ei saa 10 sekunnnin TikTok-videoita, eikä pidempään kukaan jaksa keskittyä. Tämä johtaa käsitteiden hämärtymiseen ja yhä voimakkaampaan polarisaatioon myös teemoissa, joissa se ei ole käytännössä lainkaan tarpeen. Usein onkin niin, että jos ääripäät hetkeksi hengähtäisivät, he itse asiassa huomaisivat olevansa peruskysymyksistä samaa mieltä. Mutta keskustelu ei onnistu, koska vastapuolena koetun keskustelijan identiteetti vituttaa sellaisenaan.

En tiedä, miten linjaton ja volatiili omilta arvoiltani sitten olen, koska kukaan ei ole vielä epäillyt minua multinikkeilijäksi. Pidän sitä täällä ihan positiivisena meriittinä, koska olen ilmeisesti onnistunut välttämään ääripäävaikutelmaa, ja näin ollen minulla ei ole helposti tunnistettavia tai kopioitavissa olevia maneereita mielipiteissäni.

Toki käytän itsekin täällä sanoja ja ilmaisuja, joita en tosielämässä koskaan käyttäisi. Se myönnetään.

[JasseHames]

Ei tietysti toisten mielenterveysongelmille saisi naureskella, mutta kyllä tuon Hame-Jessen harhat alkaa pikku hiljaa naurattamaan.
Jankkaa, jankkaa ja jankkaa, ja sitten kun ei keksi enää mitään jankattavaa seuraus on aina tuo:

Oletkohan sinäkin "Ross Sullivanin" sukkanukke...

Kerro lisää mielestäsi niistä "putsarin" sukkanukeista, joita ylläpito ei ole vielä huomannut ja poistanut, mutta sinä ja sukkanukkesi älyllisesti ylivertaisina voitte huomata. Mutta sehän ei ole pakkomielteistä ja vainoharhaista sitten millään, koska...

Ja kerro lisää siitä psykiatrisesta (mielikuvitus)osastostasi, jossa muka suurin osa potilaista oli jehovan todistajia. Minkä muiden uskontokuntien edustajia siellä oli ja kuinka paljon?

[Bird]

Luullakseni tämä johtuu vain siitä, että mielipiteet ovat nykyään todella geneerisiä. Ja geneeriset mielipiteet luovat polarisaatiota, koska harmaan sävyt puuttuvat molemmilta. On oikeastaan vain kahta ääripäätä, jotka aiheesta riippuen nousevat esiin.

Murhaajan motiiveja ymmärtämään pyrkivät vs. kuolemantuomiota huutavat
Jonkin teon taustoja analysoivat vs. "vittuako siinä analysoit, saunan taakse vaan tuollaine paskasäkki"
Femakkolepakot vs. natsisovinistipersut

jne.

Sitten onkin helppo vetää niitä yhtäläisyyksiä siihen, että persuilijat eri ketjuissa ja eri nimikerkeillä on vailla epäilyksen häivää oltava yksi ja sama henkilö. Vastaavasti jos kaksi henkilöä puolustaa ihmisoikeuksia, on pakko olla kyseessä yksi vassarirtolli, joka multinikkeilee.

Elämme yksinkertaistusten maailmassa. Se ilmeisesti helpottaa ympäristön hahmottamista ja leimaa uuden ajan sosiaalista konstruktionismia. Joko olet meikäläisiä tai sitten niitä toisia, jotka ovat meitä vastaan. Ja on helpompaa hyväksyä se, että "ne kaikki, jotka ovat meitä vastaan" ovat multinikkeilijöitä, heitä ei mitenkään voi määrällisesti olla kuin yksi. Onhan hänellä oltava mielenterveysongelmia, koska hän on kanssani eri mieltä.

Itse en ole jaksanut tuohon kuoroon lähteä, vaan olen hyväksynyt tosiasiat. Internetin ja anonymiteetin ihanuuksia. Jos saan siitä hetkellisesti tarpeekseni, soita ystävilleni, pojilleni tai vaikka naapurilleni, ja tapaan ihan kasvotusten. Maadoittaa mukavasti.

Hyvää pohdintaa. Polarisoituminen on tosiaan iso osa ongelmaa, mutta ei koko ongelma. Mietin onko mielipiteet niin lopulta geneerisiä (vaikka ne sitäkin on), vai ne tavat, joilla mielipiteitä käsitellään. Polarisaatiokin tietenkin yksinkertaistaa ajattelua. Tuleehan silloin muista eri näkökulmista tosi herkästi vain uhkia.

Lisäks tähän kaikkeen yksilötasolla linkittyvä mustavalkoisuus on psyykkinen defenssimekanismi, josta kehityksen myötä yleensä kasvetaan ulos. Mutta kaikilla kasvu ja kehitys ei etene niin. Ja mustavalkoisuudenkin takia todellisuus yliyksinkertaistuu, vaikkei se(kään) ole joko-tai -kysymys. Ja tätähän myös me täällä harva se kerta nähdään. Ollaan jymähdetty siihen mustavalkoisuuteen ja sitä kautta, kun sitten hahmotetaan sitä omaa elämää, ihmissuhteita ja maailmaa, niin mitähän kaikkea siitäkin seuraa.

Oon pohdiskellut tässä myös sitä, miten keskusteluissa asiat jotenkin henkilöityy - siis oma vaikutelmani on, että tätä tapahtuu (nykyään?) tosi paljon. Ja sekin vaikeuttaa keskustelua ja ilmeisesti edesauttaa sitä, että sen keskustelun alkuperäinen aihe painuu lopulta sen kaiken ylimääräisen sälän alle. Siitä mulle onkin tullut mieleen, että missä laajudessaan kyse saattaa olla esimerkiksi siitä, että ne keskustelunaiheet on niin vaikeita, vaikkapa hämmennystä ja avuttomuuden kokemustakin aiheuttavia, että se henkilöön keskustelu auttaa keskustelijat ikään kuin konkreettisemmalle tasolle eikä alkuperäisten aiheiden ymmärtämisen ja käsittelyn vaikeus enää vaivaa eikä aiheuta epävarmuutta niin paljon. Loppujen lopuksi inhimillistä sekin, mutta valitettavasti se ei vie ko. aiheista keskustelua yhtään pidemmälle.

Aiemmat kulttuurit Suomessakin huomioiden on ymmärrettävää, että monella ei edelleenkään ole pokkaa vastata/sanoa esim. "En tiedäkään tuosta, otanpa selvää" ja vastaavaa. Suurin osa ihmisistä elää jossain ihmeen harhassa, että pitää tietää kaikki ja, jos et tiedä, olet huono yms. Eiköhän tästäkin ole tässä multinikki -touhussa osin kyse.

Oon itse huomannut, että mitä enemmän oon opiskellut, lukenut, tutkinut, muuten työskennellyt, niin sitä enemmän olen tajunnut, miten vähän lopulta silti tiedän. Jos eläisin niin sanotusti ego edellä, en tätäkään olisi voinut tajuta ja myöntää. Ego on esteenä todella monille hyville asioille. Ja tätä eri kirjoittelijoiden egoahan me täälläkin näemme. Etenkin tässä multinikki -ilmiössä (ryhmädynaamisia tekijöitä toki unohtamatta).

Yleensä ottaen mulla on sama asenne kuin sulla; en lähde siihen(kään) mukaan. Mutta välillä mietin, että jos me kaikki muut ollaan niin sanottuja hiljaisia hyväksyjiä (kuten monissa muissakin vahingollisissa ilmiöissä), niin mihin tää kaikki johtaa..

Lopulta ajattelen, että varhaiskasvatukseen ja peruskouluun - jo ihan alaluokilta lähtien, pitää lisätä metakognition, kriittisen ja filosofisen ajattelun (osittain näissähän toki on samaa) kehittämistä sekä käytännössä kehittymisen mahdollisuuksia paljon ja systemaattisesti. Puhumattakaan sitten yläkoulusta, toisen asteen opinnoista ym.

[Yrjö Yrjönpoika]

Oon itse huomannut, että mitä enemmän oon opiskellut, lukenut, tutkinut, muuten työskennellyt, niin sitä enemmän olen tajunnut, miten vähän lopulta silti tiedän.

Jep. Sitä kutsutaan tiedon valaistumiseksi.

Ego on esteenä todella monille hyville asioille.

Kyllä vain. Juuri tieteentekijöilläkin on ennen kaikkea se oma ego suurimpana tieteen kehityksen hidastajana. Se minäkeskeinen, melkeinpä abrahaminaikainen maailmankuva.

Lopulta ajattelen, että varhaiskasvatukseen ja peruskouluun - jo ihan alaluokilta lähtien, pitää lisätä metakognition, kriittisen ja filosofisen ajattelun (osittain näissähän toki on samaa) kehittämistä sekä käytännössä kehittymisen mahdollisuuksia paljon ja systemaattisesti. Puhumattakaan sitten yläkoulusta, toisen asteen opinnoista ym.

En oikein jaksa uskoa, että löytäisit, tai jopa keksisit käytännön keinot noiden esillepanoon, kun eivät ne näytä ottavan paikkaa vielä edes akateemisen koulutuksen tasolla.

Lasten maailma on niin kovin kaukana aikuisten maailmasta. Yhtä kaukana kuin "Skibidi Ohio Rizz" on kaukana "Skibidi Toilet Ohiosta".

Teini-ikäisistä puhumattakaan, joille on jokainen yli 25-vuotias An Old Dinosaur.

[Bird]

Oon itse huomannut, että mitä enemmän oon opiskellut, lukenut, tutkinut, muuten työskennellyt, niin sitä enemmän olen tajunnut, miten vähän lopulta silti tiedän.

Jep. Sitä kutsutaan tiedon valaistumiseksi.

Ego on esteenä todella monille hyville asioille.

Kyllä vain. Juuri tieteentekijöilläkin on ennen kaikkea se oma ego suurimpana tieteen kehityksen hidastajana. Se minäkeskeinen, melkeinpä abrahaminaikainen maailmankuva.

Lopulta ajattelen, että varhaiskasvatukseen ja peruskouluun - jo ihan alaluokilta lähtien, pitää lisätä metakognition, kriittisen ja filosofisen ajattelun (osittain näissähän toki on samaa) kehittämistä sekä käytännössä kehittymisen mahdollisuuksia paljon ja systemaattisesti. Puhumattakaan sitten yläkoulusta, toisen asteen opinnoista ym.

En oikein jaksa uskoa, että löytäisit, tai jopa keksisit käytännön keinot noiden esillepanoon, kun eivät ne näytä ottavan paikkaa vielä edes akateemisen koulutuksen tasolla.

Lasten maailma on niin kovin kaukana aikuisten maailmasta. Yhtä kaukana kuin "Skibidi Ohio Rizz" on kaukana "Skibidi Toilet Ohiosta".

Teini-ikäisistä puhumattakaan, joille on jokainen yli 25-vuotias An Old Dinosaur.

Itse olen aina erittäin tyytyväinen, jos tällainen ymmärrys saavuttaa ihmisiä. En sanoisi sitä "valaistumiseksi" - en vaikkapa pelkästään siksi, että sen kaiku on valitettavasti huuhaan puolella. Mutta kerro ihmeessä, mitä se sulle tarkoittaa? Olen valmis muuttamaan mielipidettäni lisätiedon saavuttaessa.

Tieteen kaiketi suurin uhka on inhimillisyys ja sitäkin enemmän ego. Ei niitä tutkimustöitä muuten vain tutkailla monien ko. aiheesta osaavien ihmisten toimesta.

[Yrjö Yrjönpoika]

Oon itse huomannut, että mitä enemmän oon opiskellut, lukenut, tutkinut, muuten työskennellyt, niin sitä enemmän olen tajunnut, miten vähän lopulta silti tiedän.

Jep. Sitä kutsutaan tiedon valaistumiseksi.

Ego on esteenä todella monille hyville asioille.

Kyllä vain. Juuri tieteentekijöilläkin on ennen kaikkea se oma ego suurimpana tieteen kehityksen hidastajana. Se minäkeskeinen, melkeinpä abrahaminaikainen maailmankuva.

Lopulta ajattelen, että varhaiskasvatukseen ja peruskouluun - jo ihan alaluokilta lähtien, pitää lisätä metakognition, kriittisen ja filosofisen ajattelun (osittain näissähän toki on samaa) kehittämistä sekä käytännössä kehittymisen mahdollisuuksia paljon ja systemaattisesti. Puhumattakaan sitten yläkoulusta, toisen asteen opinnoista ym.

En oikein jaksa uskoa, että löytäisit, tai jopa keksisit käytännön keinot noiden esillepanoon, kun eivät ne näytä ottavan paikkaa vielä edes akateemisen koulutuksen tasolla.

Lasten maailma on niin kovin kaukana aikuisten maailmasta. Yhtä kaukana kuin "Skibidi Ohio Rizz" on kaukana "Skibidi Toilet Ohiosta".

Teini-ikäisistä puhumattakaan, joille on jokainen yli 25-vuotias An Old Dinosaur.

Itse olen aina erittäin tyytyväinen, jos tällainen ymmärrys saavuttaa ihmisiä. En sanoisi sitä "valaistumiseksi" - en vaikkapa pelkästään siksi, että sen kaiku on valitettavasti huuhaan puolella. Mutta kerro ihmeessä, mitä se sulle tarkoittaa? Olen valmis muuttamaan mielipidettäni lisätiedon saavuttaessa.

Tieteen kaiketi suurin uhka on inhimillisyys ja sitäkin enemmän ego. Ei niitä tutkimustöitä muuten vain tutkailla monien ko. aiheesta osaavien ihmisten toimesta.

No, pahus joo... tähän yhteyteen sopimaton sanavalinta, kun tiedon valaistuminenhan tapahtuu siten, että tieto ottaa vallan ja karistaa uskon ja ennakkoluulojen suomut pois silmiltä.

Ja kyllä tosiaan paljon tutkimustyötä tehdään ryhmätoimintana, selvähän se, mutta on myös sellaisia tieteentekijöitä, etenkin korkeassa asemassa olevia proffia, joidenka luutuneet näkemykset jarruttavat oppilaidensa kehitystä, koskapa jos näet jonkun seikan kirkkaammin kuin opettava professori ja kehtaat tuoda sen esiin, saattaa tutkijan urasi hidastua, tai jopa seisahtaa.

Ja jos olet jonkin aikaa sitten avioitunut ja on pari lasta ja omakotitalon velka on vasta alullaan, niin kannattaa ehkä olla proffan kanssa samaa mieltä, vaikka olisitkin oikeassa.

[Bird]

Jep. Sitä kutsutaan tiedon valaistumiseksi.



Kyllä vain. Juuri tieteentekijöilläkin on ennen kaikkea se oma ego suurimpana tieteen kehityksen hidastajana. Se minäkeskeinen, melkeinpä abrahaminaikainen maailmankuva.



En oikein jaksa uskoa, että löytäisit, tai jopa keksisit käytännön keinot noiden esillepanoon, kun eivät ne näytä ottavan paikkaa vielä edes akateemisen koulutuksen tasolla.

Lasten maailma on niin kovin kaukana aikuisten maailmasta. Yhtä kaukana kuin "Skibidi Ohio Rizz" on kaukana "Skibidi Toilet Ohiosta".

Teini-ikäisistä puhumattakaan, joille on jokainen yli 25-vuotias An Old Dinosaur.

Itse olen aina erittäin tyytyväinen, jos tällainen ymmärrys saavuttaa ihmisiä. En sanoisi sitä "valaistumiseksi" - en vaikkapa pelkästään siksi, että sen kaiku on valitettavasti huuhaan puolella. Mutta kerro ihmeessä, mitä se sulle tarkoittaa? Olen valmis muuttamaan mielipidettäni lisätiedon saavuttaessa.

Tieteen kaiketi suurin uhka on inhimillisyys ja sitäkin enemmän ego. Ei niitä tutkimustöitä muuten vain tutkailla monien ko. aiheesta osaavien ihmisten toimesta.

No, pahus joo... tähän yhteyteen sopimaton sanavalinta, kun tiedon valaistuminenhan tapahtuu siten, että tieto ottaa vallan ja karistaa uskon ja ennakkoluulojen suomut pois silmiltä.

Ja kyllä tosiaan paljon tutkimustyötä tehdään ryhmätoimintana, selvähän se, mutta on myös sellaisia tieteentekijöitä, etenkin korkeassa asemassa olevia proffia, joidenka luutuneet näkemykset jarruttavat oppilaidensa kehitystä, koskapa jos näet jonkun seikan kirkkaammin kuin opettava professori ja kehtaat tuoda sen esiin, saattaa tutkijan urasi hidastua, tai jopa seisahtaa.

Ja jos olet jonkin aikaa sitten avioitunut ja on pari lasta ja omakotitalon velka on vasta alullaan, niin kannattaa ehkä olla proffan kanssa samaa mieltä, vaikka olisitkin oikeassa.

Kiitti tosta tarkennuksesta.
Ja tottahan valitettavasti on, että tiedeyhteisöissä on ne omat riskihenkilönsä (kuten muuallakin).

Itse olen harmaannuttanut hiuksiani tutustumalla esimerkiksi evoluutiopsykologiaan tutkimuksineen tarkemmin. Ja sehän onkin tieteenalana kyseenalaistettu. Enkä ihmettele, kun tästä(kin) luin enemmänkin. Näin kärjistäen sanoen, on kritisoitu sitä, että suurin osa tutkimuksista on valkoisten heteromiesten tekemiä ja niiden otos/otanta on koostunut valkoihoisista nuorista miehistä( jotka on löydetty yliopiston kirjoilta). Tällä alalla on myös nuori naistutkija kertonut niin sanottuna whistleblowerina, että naiset joutuvat tämän alan tutkimusyhteisössä alistumaan hiljaisiksi. Eikä ole muuten ainoa tutkimusyhteisö, missä hierarkista valtaa käytetään hiljentämään mahdollisia uhkia.

Ps. Älkää kertoko persuille.

[URSA]

Viisaus ja Andrew Tate sikakoir... siis rikkalapion mukaan.

[Yrjö Yrjönpoika]

Itse olen harmaannuttanut hiuksiani tutustumalla esimerkiksi evoluutiopsykologiaan tutkimuksineen tarkemmin. Ja sehän onkin tieteenalana kyseenalaistettu. Enkä ihmettele, kun tästä(kin) luin enemmänkin. Näin kärjistäen sanoen, on kritisoitu sitä, että suurin osa tutkimuksista on valkoisten heteromiesten tekemiä ja niiden otos/otanta on koostunut valkoihoisista nuorista miehistä( jotka on löydetty yliopiston kirjoilta).

No, voihan asioita kärjistää, jos niin haluaa, mutta kyllä suurin kanto evoluutiopsykologian kaskessa on ollut – ja on yhäkin – se, että sen todellinen metodologinen riski on ns. "Jälkikäteis-selitykset" ("just-so stories"), kun käyttäytymiselle keksitään evolutiivinen selitys ilman riittävää empiiristä näyttöä.

Väitteestä "Iso osa tutkimuksista on valkoisten heteromiesten tekemiä" – puuttuu taas vain se johdatus misogyniaan ja homofobiaan –, mutta kyllä sen "valkoisuuden" alkusyynä voidaan pitää jo itseä valkoihoista Charles Darvinia, joka esitti, että myös tunteet ovat luonnonvalinnan tulos.
Jatkoa sitten seurasi 1900-luvun puolella William James, sekä Konrad Lorenz ja Niko Tinbergen. Jonka jälkeen 1970-luvun murroskohdassa E. O. Wilson sovelsi evoluutioteoriaa systemaattisesti sosiaaliseen käyttäytymiseen myös ihmisillä.

Nykymuotonsa evoluutiopsukologia sai sitten 1980-luvulla, ja keskeisinä hahmoina voidaan pitää Leda Cosmides'ia, John Toobya, ja David Buss'ia, jotka vielä tutkimuksen tässäkin aikakaudessa olivat valkoihoisia. Mutta yllätys, yllätys, Cosmides onkin (valkoihoinen) nainen.

Tuo tutkimusalueen valkoihoisiin keskittyneisyys johtuu pitkälti siitä, että tutkijoissa ja tutkimuskohteissa on ollut huomattava valkoihoisten enemmistö. Ei siis siitä, että se olisi ollut tahallisen fokusoimisen tulos. Siitä on ollut ehkä jopa geneettinen tutkimuksellinen hyöty, koskapa kaukaasialainen ihminen on ollut kauemmin, kymmeniä-, tai jopa satojatuhansia vuosia poissa Afrikasta, kuin mitä sieltä myöhemmin tulleet – tai Amerikan suhteen, väkisin tuodut.

Tällä alalla on myös nuori naistutkija kertonut niin sanottuna whistleblowerina, että naiset joutuvat tämän alan tutkimusyhteisössä alistumaan hiljaisiksi. Eikä ole muuten ainoa tutkimusyhteisö, missä hierarkista valtaa käytetään hiljentämään mahdollisia uhkia.

Onko tämä vislaajan nimetön esilletulo kenties osoitus siitä, että että naiset eivät osaa/ uskalla/ halua/ viitsi kokoontua yhteiseksi rintamaksi ajaakseen omaa yhteistä etuaan "sorsijoitaan" vastaan?

Mitä sitten tulee tämän tieteenalan tutkijoiden omaan sukupuolikäyttäytymiseen, en suosittele mitään heterous-homous -erottelua.

Ps. Älkää kertoko persuille.

Nohh nohh... kerrotko ystävällisesti, miten tämä aihe littyy Suomen puoluepolitiikkaan?

[Sipi]

Täytyy muistaa, että puhuttu on vain yksi osa kommunikaatiota, ei itse asiassa edes kahdenvälisen kohtaamisen informatiivisin osa-alue. Kehonkieli kuten ilmeet ja eleet, äänensävy, tauotus, pilke silmäkulmassa jne. kertovat ilman sanojakin vastapuolelle enemmän kuin tuhat sanaa.

Kun sitten otetaan pois sekä puheen sävyt ja värit sekä kehonkielen viestit kokonaisuudessaan, jää jäljelle kirjoitettu teksti. Grafologia, jota nykyään pidetään pseudotieteenä, saattaa antaa jotain osviittaa henkilön kirjoitushetken mielentilasta, tai ehkä vain aikataulusta (kiire vs. ajan kanssa huolellisesti kirjoitettu. Päätellä voi myös jotain siitä, onko teksti sujuvaa ja tetenevää, mikä saattaa kertoa kirjoittajan harjoitelleen paljon, kirjoittaneen paljon käsin).

Kun tämä elementtikin poistetaan, jää jäljelle tyhjimmistäkin tyhjin informaatiokanava, anonyymi nettikirjoittelu. Fontti on sama, kirjoittajan viestikohtaista ajankäyttöä ei voida todentaa eikä mielentilasta voida sanoa yhtään mitään. Käytännössä siis ne mielipiteet, joita muodostamme täällä kirjoittavien henkilöiden persoonista eivät oikeastaan perustu juuri mihinkään. Emme voi mitenkään varmistua siitä, että henkilö on tosissaan. Tai onko kirjoittaja lopulta henkilö lainkaan (kai sekin on jo pian mahdollista).

Jos kaikki minfolaiset laitettaisiin autiolle saarelle, minulla ei olisi kasvokkain hajuakaan siitä, kenen kanssa olen vuosia kirjoitellut. Kuka on mies, kuka on nainen, kuka on natsi tai muuten vain outo.

Tämän yritän aina pitää mielessäni täällä asioidessani.

[SYLWAR]

Täytyy muistaa, että puhuttu on vain yksi osa kommunikaatiota, ei itse asiassa edes kahdenvälisen kohtaamisen informatiivisin osa-alue. Kehonkieli kuten ilmeet ja eleet, äänensävy, tauotus, pilke silmäkulmassa jne. kertovat ilman sanojakin vastapuolelle enemmän kuin tuhat sanaa.

Kun sitten otetaan pois sekä puheen sävyt ja värit sekä kehonkielen viestit kokonaisuudessaan, jää jäljelle kirjoitettu teksti. Grafologia, jota nykyään pidetään pseudotieteenä, saattaa antaa jotain osviittaa henkilön kirjoitushetken mielentilasta, tai ehkä vain aikataulusta (kiire vs. ajan kanssa huolellisesti kirjoitettu. Päätellä voi myös jotain siitä, onko teksti sujuvaa ja tetenevää, mikä saattaa kertoa kirjoittajan harjoitelleen paljon, kirjoittaneen paljon käsin).

Kun tämä elementtikin poistetaan, jää jäljelle tyhjimmistäkin tyhjin informaatiokanava, anonyymi nettikirjoittelu. Fontti on sama, kirjoittajan viestikohtaista ajankäyttöä ei voida todentaa eikä mielentilasta voida sanoa yhtään mitään. Käytännössä siis ne mielipiteet, joita muodostamme täällä kirjoittavien henkilöiden persoonista eivät oikeastaan perustu juuri mihinkään. Emme voi mitenkään varmistua siitä, että henkilö on tosissaan. Tai onko kirjoittaja lopulta henkilö lainkaan (kai sekin on jo pian mahdollista).

Jos kaikki minfolaiset laitettaisiin autiolle saarelle, minulla ei olisi kasvokkain hajuakaan siitä, kenen kanssa olen vuosia kirjoitellut. Kuka on mies, kuka on nainen, kuka on natsi tai muuten vain outo.

Tämän yritän aina pitää mielessäni täällä asioidessani.

Tämän vuoksi, enkä trollien kiusaksi, juurikin kertoilen tekemisiäni ja asioita itsestäni, vaikka tämä anonyymi foorumi onkin.
Jos kaiken tähänastisen laskee yhteen, niin ainakin kohtuu hyvät hoksottimet omaava löytää kyllä minut somestakin aika helposti, kirjoittelemasta samalla tapaa, mutta omalla naamarilla ja yhtä hulluja. Erona on sarkasmi, sitä en viljele täällä juurikaan anonyymiteetin vuoksi samalla tapaa, kuin somessa tai varsinkin internetin ulkopuolella, koska ei sitä kuitenkaan pysty samalla tapaa täällä lohkaisemaan, ettei jotkut tajua sita ja vedä siitä mun mielestä niin vitun hyvästä vitsistä papua nöösiin.
Mielentila, noh tutkittu adhd hyperaktiivista mallia ja ilmeisesti samaan settiin jonkun tasoinen tutkimaton asperg aiheuttaa sen, ettei mielentilasta voi oikeastaan päätellä edes livenä mitään naamakkainkaan. Yleensä olen tosissani, ellei iske se aiemmin mainittu sarkasmi...
Outona ne kaikki pitää, se johtunee siitä, että perusasenteena on se, että useinmiten minua ei kiinnosta tippaakaan mitä muut kanssamatkustajat ajattelee mun tekemisistä ja olemisesta.
-Kuka on mies (x)
-Kuka on nainen ( )
-Kuka on natsi ( )
-Muuten vain outo. (x)

[WalkingDisaster]

Voitteko jumalauta perustaa jonkun sättiketjun, jossa jauhaa noita tarinoitanne. Kiitos.
Ei sillä, ei ne niinkään pahoja ole, mutta eivät vaan kuulu lautamiehiin, vaan vapaaseen keskusteluun mieluumminkin. Ja ei missään tapauksessa naurettaviin juttuihin. Kiitos ja anteeksi.
Teille on tosta sanottu ennenkin, mutta aina vaan jatkuu, ketju vaan vaihtuu...

[Sipi]

Voitteko jumalauta perustaa jonkun sättiketjun, jossa jauhaa noita tarinoitanne. Kiitos.
Ei sillä, ei ne niinkään pahoja ole, mutta eivät vaan kuulu lautamiehiin, vaan vapaaseen keskusteluun mieluumminkin. Ja ei missään tapauksessa naurettaviin juttuihin. Kiitos ja anteeksi.
Teille on tosta sanottu ennenkin, mutta aina vaan jatkuu, ketju vaan vaihtuu...

Kiitos kun palasit aiheeseen. Juuri tämänkaltainen hermojenmenetys minua sikäli hiukan naurattaa, että olemme täällä Lautamiehissä, jossa keskustelut eivät ole niin rajattuja. En ole koskaan ajatellut, että Lautamiehissä tai Vapaassa keskustelussa olisi teknisesti edes mahdollista ns. paskoa ketjuja. Käsittääkseni niitä perustetaan tänne juuri siksi, etteivät kiinnostavat ja päivänpolttavat aiheet Ajankohtaisissa ajautuisi OT:ksi tai chattailyksi.

Jos ihmiset ajatutuisivat kahdenväliseen keskusteluun Ajankohtaisisssa, itsekin toivoisin jonkun siihen puuttuvan. Mutta oletko huomannut, miten asiallista ja hyvin argumentoitua tämä keskustelu täällä on? Mielipiteitä, näkökulmia kiihtymättä ja vastavuoroisesti. Voisi puhua ihan dialogista, mikä on ilahduttavaa. Ja jos sinulla on tiettyjä inhokkikirjoittajia, voit estää heidät tai skipata aiheet, jotka eivät sinua kiinnosta.

Minusta Birdin ja Yrjön sanailua on ihan mukavaa lueskella, ja osallistun siihen välillä itsekin -juuri siksi. Miksi en?