Anneli Auer medioissa

[jukuripää]

Minä en ole tuomari, en lääkäri, enkä arvioi kenenkään tekojen oikeellisuutta. Pieni liekki; sinulla saattaa olle tarve saada normikansalainen ottamaan jotain ammattikantaa asiaan? Kerroin oman mielipiteeni siitä, etten usko Auerin ja Ihlen syyttömyyksiin. Se saa riittää minun osaltani.

[Njord]

"Mekin ollaan oltu hänen luonaan kylässä, ihan normaalia kanssakäymistä, todistaja kuvailee".

Niin..ihan kuin hän nyt sen vierailun aikana olisi käyttäytynyt epäilyttävästi..hohhoh

Ihan yhtä tyhjän kanssa tällaiset todistelut.

Vankilapsykologin luonnetodistelua Jensistä (YLE):

”Psykologi kertoo tavanneensa Ihlen ensimmäisen kerran, kun Ihle tuotiin Helsinkiin vankilaan.

Todistaja kertoo, että vankilapsykologin tehtävä on sekä auttaa tuomittuja mielenterveyden kriiseissä että auttaa vähentämään uusia rikoksia.

Psykologi kertoo tavanneensa Ihleä jopa viikoittain.

Psykologin mukaan Ihlen suhtautuminen tuomioon poikkesi muista tuomituista seksuaalirikollisista.

– Hän suhtautui tuomioon systemaattisesti niin, että hän ei ole rikoksia tehnyt. Hän oli systemaattinen ja johdonmukainen.

Ihlen tapa kiistää rikokset erosi psykologin mukaan muista vangeista, jotka väittävät olevansa syyttömiä.

Psykologin mukaan tapaamisissa oli aluksi tavoitteena rikollisesta käyttäytymisestä ulos oppiminen. Pian keskusteluissa keskityttiin kuitenkin siihen, miten Ihle jaksaa elää tuomionsa kanssa ja pystyisi jatkamaan elämäänsä vankeuden jälkeen.

Kymmenissä keskusteluissa vangin kanssa ei psykologin mukaan noussut lapsiin kohdistuneita seksuaalisia ajatuksia. Todistajan mukaan Ihlen rikoksen uusimisen todennäköisyyden arvioitiin olevan lähellä nollaa.”


Oliko tämäkin luonnetodistelu yhtä tyhjän kanssa, jos nyt ajattelee vaikka kykeneväisyyttä väitetettyihin rikoksiin? Onko vankilapsykologillakln ollut erityinen tunneside Jensiin tai onko syytä olettaa että hän toimi painostuksen alla todistaessaan?

[Neonataali]

"Mekin ollaan oltu hänen luonaan kylässä, ihan normaalia kanssakäymistä, todistaja kuvailee".

Niin..ihan kuin hän nyt sen vierailun aikana olisi käyttäytynyt epäilyttävästi..hohhoh

Ihan yhtä tyhjän kanssa tällaiset todistelut.

Vankilapsykologin luonnetodistelua Jensistä (YLE):

”Psykologi kertoo tavanneensa Ihlen ensimmäisen kerran, kun Ihle tuotiin Helsinkiin vankilaan.

Todistaja kertoo, että vankilapsykologin tehtävä on sekä auttaa tuomittuja mielenterveyden kriiseissä että auttaa vähentämään uusia rikoksia.

Psykologi kertoo tavanneensa Ihleä jopa viikoittain.

Psykologin mukaan Ihlen suhtautuminen tuomioon poikkesi muista tuomituista seksuaalirikollisista.

– Hän suhtautui tuomioon systemaattisesti niin, että hän ei ole rikoksia tehnyt. Hän oli systemaattinen ja johdonmukainen.

Ihlen tapa kiistää rikokset erosi psykologin mukaan muista vangeista, jotka väittävät olevansa syyttömiä.

Psykologin mukaan tapaamisissa oli aluksi tavoitteena rikollisesta käyttäytymisestä ulos oppiminen. Pian keskusteluissa keskityttiin kuitenkin siihen, miten Ihle jaksaa elää tuomionsa kanssa ja pystyisi jatkamaan elämäänsä vankeuden jälkeen.

Kymmenissä keskusteluissa vangin kanssa ei psykologin mukaan noussut lapsiin kohdistuneita seksuaalisia ajatuksia. Todistajan mukaan Ihlen rikoksen uusimisen todennäköisyyden arvioitiin olevan lähellä nollaa.”


Oliko tämäkin luonnetodistelu yhtä tyhjän kanssa, jos nyt ajattelee vaikka kykeneväisyyttä väitetettyihin rikoksiin? Onko vankilapsykologillakln ollut erityinen tunneside Jensiin tai onko syytä olettaa että hän toimi painostuksen alla todistaessaan?

Vastauksena kysymykseesi, tämän is:n seurannan perusteella jäi sellainen vaikutelma, että suhde on erikoislaatuisella tavalla ylittänyt ammatillisuuden rajat. Jos ja kun työpaikka on vankilassa, saa olla aika tarkkana siitä ettei siviilielämässä ole yhteyksiä tuomittuihin rikollisiin. Ihlen osalta rajattomuus on ymmärrettävää, mutta ammattiroolissa olevan vankilapsykologin osalta…? Mitä risen ohjeistus sanoo siitä, että vankilapsykologi pitää tuomion jälkeen yhteyttä ex- vankiin? Tai laatii vuosia myöhemmin (oletan että ei heti vankilasta päästyään mennyt naimisiin?) ex-vangin pyynnöstä lausunnon lastensuojelulle? Jos ja kun ei ole olemassaolevaa hoitosuhdetta, onko lausunto lausunto laadittu siviilihenkilönä vai risen edustajana? Kumpi tahansa vaihtoehto vaikuttaa jossain määrin erikoiselta.

”Psykologi on ollut Ihlen kanssa tekemisissä myös vankeuden jälkeen. Ihle oli ottanut muutaman kerran psykologiin yhteyttä kertoakseen, miten hänellä on mennyt.

Kun Ihle meni uusiin naimisiin, lastensuojelu oli puuttunut psykologin mukaan asiaan, koska uudella vaimolla oli alaikäisiä lapsia. Ihle pyysi psykologia kirjoittamaan asiasta lausunnon, jonka vankilapsykologi teki.”

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000011759134.html

[Njord]

"Mekin ollaan oltu hänen luonaan kylässä, ihan normaalia kanssakäymistä, todistaja kuvailee".

Niin..ihan kuin hän nyt sen vierailun aikana olisi käyttäytynyt epäilyttävästi..hohhoh

Ihan yhtä tyhjän kanssa tällaiset todistelut.

Vankilapsykologin luonnetodistelua Jensistä (YLE):

”Psykologi kertoo tavanneensa Ihlen ensimmäisen kerran, kun Ihle tuotiin Helsinkiin vankilaan.

Todistaja kertoo, että vankilapsykologin tehtävä on sekä auttaa tuomittuja mielenterveyden kriiseissä että auttaa vähentämään uusia rikoksia.

Psykologi kertoo tavanneensa Ihleä jopa viikoittain.

Psykologin mukaan Ihlen suhtautuminen tuomioon poikkesi muista tuomituista seksuaalirikollisista.

– Hän suhtautui tuomioon systemaattisesti niin, että hän ei ole rikoksia tehnyt. Hän oli systemaattinen ja johdonmukainen.

Ihlen tapa kiistää rikokset erosi psykologin mukaan muista vangeista, jotka väittävät olevansa syyttömiä.

Psykologin mukaan tapaamisissa oli aluksi tavoitteena rikollisesta käyttäytymisestä ulos oppiminen. Pian keskusteluissa keskityttiin kuitenkin siihen, miten Ihle jaksaa elää tuomionsa kanssa ja pystyisi jatkamaan elämäänsä vankeuden jälkeen.

Kymmenissä keskusteluissa vangin kanssa ei psykologin mukaan noussut lapsiin kohdistuneita seksuaalisia ajatuksia. Todistajan mukaan Ihlen rikoksen uusimisen todennäköisyyden arvioitiin olevan lähellä nollaa.”


Oliko tämäkin luonnetodistelu yhtä tyhjän kanssa, jos nyt ajattelee vaikka kykeneväisyyttä väitetettyihin rikoksiin? Onko vankilapsykologillakln ollut erityinen tunneside Jensiin tai onko syytä olettaa että hän toimi painostuksen alla todistaessaan?

Vastauksena kysymykseesi, tämän is:n seurannan perusteella jäi sellainen vaikutelma, että suhde on erikoislaatuisella tavalla ylittänyt ammatillisuuden rajat. Jos ja kun työpaikka on vankilassa, saa olla aika tarkkana siitä ettei siviilielämässä ole yhteyksiä tuomittuihin rikollisiin. Ihlen osalta rajattomuus on ymmärrettävää, mutta ammattiroolissa olevan vankilapsykologin osalta…? Mitä risen ohjeistus sanoo siitä, että vankilapsykologi pitää tuomion jälkeen yhteyttä ex- vankiin? Tai laatii vuosia myöhemmin (oletan että ei heti vankilasta päästyään mennyt naimisiin?) ex-vangin pyynnöstä lausunnon lastensuojelulle? Jos ja kun ei ole olemassaolevaa hoitosuhdetta, onko lausunto lausunto laadittu siviilihenkilönä vai risen edustajana? Kumpi tahansa vaihtoehto vaikuttaa jossain määrin erikoiselta.

”Psykologi on ollut Ihlen kanssa tekemisissä myös vankeuden jälkeen. Ihle oli ottanut muutaman kerran psykologiin yhteyttä kertoakseen, miten hänellä on mennyt.

Kun Ihle meni uusiin naimisiin, lastensuojelu oli puuttunut psykologin mukaan asiaan, koska uudella vaimolla oli alaikäisiä lapsia. Ihle pyysi psykologia kirjoittamaan asiasta lausunnon, jonka vankilapsykologi teki.”

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000011759134.html

”Ihle on ottanu yhteyttä kertoakseen”. Eikö psykologi saa vastata jos entinen asiakas soittaa? Eikö lastensuojelun työskentelyä helpota jos se saa lausunnon asiakkaan tuntevalta psykologilta? Lausunto saattanut olla jopa lastensuojelun pyytämä. Fiksu sossu jos on riskiä arvioidessaan tajunnut noin tehdä. Ainakin perheen tytöllä oli vain hyvää sanottavaa Jensistä. Sinä varmaan olisi asettanut ehdoiksi ”joko ero pedofiilista tai huostaanotto” ketään sen suuremmin kuulematta?

”Erikoilaatuisella tavalla ylittänyt…” Jepjep. Jos sulle ei ole yksikään asiakas soittanut kuulumisia kertoakseen asiakassuhteen jälkeen, niin se ei välttämättä johdu ammattimaisuudestasi….

[Neonataali]

Vankilapsykologin luonnetodistelua Jensistä (YLE):

”Psykologi kertoo tavanneensa Ihlen ensimmäisen kerran, kun Ihle tuotiin Helsinkiin vankilaan.

Todistaja kertoo, että vankilapsykologin tehtävä on sekä auttaa tuomittuja mielenterveyden kriiseissä että auttaa vähentämään uusia rikoksia.

Psykologi kertoo tavanneensa Ihleä jopa viikoittain.

Psykologin mukaan Ihlen suhtautuminen tuomioon poikkesi muista tuomituista seksuaalirikollisista.

– Hän suhtautui tuomioon systemaattisesti niin, että hän ei ole rikoksia tehnyt. Hän oli systemaattinen ja johdonmukainen.

Ihlen tapa kiistää rikokset erosi psykologin mukaan muista vangeista, jotka väittävät olevansa syyttömiä.

Psykologin mukaan tapaamisissa oli aluksi tavoitteena rikollisesta käyttäytymisestä ulos oppiminen. Pian keskusteluissa keskityttiin kuitenkin siihen, miten Ihle jaksaa elää tuomionsa kanssa ja pystyisi jatkamaan elämäänsä vankeuden jälkeen.

Kymmenissä keskusteluissa vangin kanssa ei psykologin mukaan noussut lapsiin kohdistuneita seksuaalisia ajatuksia. Todistajan mukaan Ihlen rikoksen uusimisen todennäköisyyden arvioitiin olevan lähellä nollaa.”


Oliko tämäkin luonnetodistelu yhtä tyhjän kanssa, jos nyt ajattelee vaikka kykeneväisyyttä väitetettyihin rikoksiin? Onko vankilapsykologillakln ollut erityinen tunneside Jensiin tai onko syytä olettaa että hän toimi painostuksen alla todistaessaan?

Vastauksena kysymykseesi, tämän is:n seurannan perusteella jäi sellainen vaikutelma, että suhde on erikoislaatuisella tavalla ylittänyt ammatillisuuden rajat. Jos ja kun työpaikka on vankilassa, saa olla aika tarkkana siitä ettei siviilielämässä ole yhteyksiä tuomittuihin rikollisiin. Ihlen osalta rajattomuus on ymmärrettävää, mutta ammattiroolissa olevan vankilapsykologin osalta…? Mitä risen ohjeistus sanoo siitä, että vankilapsykologi pitää tuomion jälkeen yhteyttä ex- vankiin? Tai laatii vuosia myöhemmin (oletan että ei heti vankilasta päästyään mennyt naimisiin?) ex-vangin pyynnöstä lausunnon lastensuojelulle? Jos ja kun ei ole olemassaolevaa hoitosuhdetta, onko lausunto lausunto laadittu siviilihenkilönä vai risen edustajana? Kumpi tahansa vaihtoehto vaikuttaa jossain määrin erikoiselta.

”Psykologi on ollut Ihlen kanssa tekemisissä myös vankeuden jälkeen. Ihle oli ottanut muutaman kerran psykologiin yhteyttä kertoakseen, miten hänellä on mennyt.

Kun Ihle meni uusiin naimisiin, lastensuojelu oli puuttunut psykologin mukaan asiaan, koska uudella vaimolla oli alaikäisiä lapsia. Ihle pyysi psykologia kirjoittamaan asiasta lausunnon, jonka vankilapsykologi teki.”

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000011759134.html

”Ihle on ottanu yhteyttä kertoakseen”. Eikö psykologi saa vastata jos entinen asiakas soittaa? Eikö lastensuojelun työskentelyä helpota jos se saa lausunnon asiakkaan tuntevalta psykologilta? Lausunto saattanut olla jopa lastensuojelun pyytämä. Fiksu sossu jos on riskiä arvioidessaan tajunnut noin tehdä. Ainakin perheen tytöllä oli vain hyvää sanottavaa Jensistä. Sinä varmaan olisi asettanut ehdoiksi ”joko ero pedofiilista tai huostaanotto” ketään sen suuremmin kuulematta?

”Erikoilaatuisella tavalla ylittänyt…” Jepjep. Jos sulle ei ole yksikään asiakas soittanut kuulumisia kertoakseen asiakassuhteen jälkeen, niin se ei välttämättä johdu ammattimaisuudestasi….

Psykologi sanoi, että Ihle on ollut yhteydessä ja pyytänyt lausuntoa. Jos lastensuojelusta olisi pyydetty lausuntoa, luultavasti psykologi olisi sanonut niin. Silloin kun lastensuojelusta pyydetään lausuntoa, pyyntöä ei tavallisesti osoiteta sellaiselle taholle mihin ei ole ajankohtaisesti/ kohtuullisen ajan sisällä ollut hoitosuhdetta. Tähän on useita syitä, mm. se että muuten päätyy helposti rikkomaan salassapitoa.

Jos vanha asiakas tai joku muu kenen asiat ei minulle kuulu on yhteydessä, kuuntelen mitä on sanottavaa, mutta varon ottamasta kantaa koska olen käytännössä siviilihenkilön asemassa. Kyllähän tätä sattuu jonkun verran, esim. vanhempi kyselee neuvoa aikuisen lapsen asioissa. Jos osaan niin ohjeistan olemaan yhteydessä oikeaan tahoon, tai välitän yhteydenottopyynnön eteenpäin.

Monenlaisissa tehtävissä pitää tehdä rajanvetoa työ- ja siviiliroolin välillä, mutta kaikissa tehtävissä se ei ole ihan yhtä tarkkaa. Tässä puhutaan kuitenkin yhä siitä, että työpaikka on vankilassa ja työnantaja on rise, jota todellakin kiinnostaa mitä työntekijät siviilissä touhuaa. Vankilapsykologi joka selvittää työkseen vakavien rikosten uusimisriskiä ja antaa tästä lausuntoja käyttää huomattavaa julkista valtaa, ja on hyvä tiedostaa että tällaiseen asemaan liittyy myös korruption mahdollisuus.

Tässä aihetta sivuten esimerkki siitä, mitä vankilapsykologin ei kannata tehdä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/11a7 ... 6c22b656b4

[Njord]

Vastauksena kysymykseesi, tämän is:n seurannan perusteella jäi sellainen vaikutelma, että suhde on erikoislaatuisella tavalla ylittänyt ammatillisuuden rajat. Jos ja kun työpaikka on vankilassa, saa olla aika tarkkana siitä ettei siviilielämässä ole yhteyksiä tuomittuihin rikollisiin. Ihlen osalta rajattomuus on ymmärrettävää, mutta ammattiroolissa olevan vankilapsykologin osalta…? Mitä risen ohjeistus sanoo siitä, että vankilapsykologi pitää tuomion jälkeen yhteyttä ex- vankiin? Tai laatii vuosia myöhemmin (oletan että ei heti vankilasta päästyään mennyt naimisiin?) ex-vangin pyynnöstä lausunnon lastensuojelulle? Jos ja kun ei ole olemassaolevaa hoitosuhdetta, onko lausunto lausunto laadittu siviilihenkilönä vai risen edustajana? Kumpi tahansa vaihtoehto vaikuttaa jossain määrin erikoiselta.

”Psykologi on ollut Ihlen kanssa tekemisissä myös vankeuden jälkeen. Ihle oli ottanut muutaman kerran psykologiin yhteyttä kertoakseen, miten hänellä on mennyt.

Kun Ihle meni uusiin naimisiin, lastensuojelu oli puuttunut psykologin mukaan asiaan, koska uudella vaimolla oli alaikäisiä lapsia. Ihle pyysi psykologia kirjoittamaan asiasta lausunnon, jonka vankilapsykologi teki.”

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000011759134.html

”Ihle on ottanu yhteyttä kertoakseen”. Eikö psykologi saa vastata jos entinen asiakas soittaa? Eikö lastensuojelun työskentelyä helpota jos se saa lausunnon asiakkaan tuntevalta psykologilta? Lausunto saattanut olla jopa lastensuojelun pyytämä. Fiksu sossu jos on riskiä arvioidessaan tajunnut noin tehdä. Ainakin perheen tytöllä oli vain hyvää sanottavaa Jensistä. Sinä varmaan olisi asettanut ehdoiksi ”joko ero pedofiilista tai huostaanotto” ketään sen suuremmin kuulematta?

”Erikoilaatuisella tavalla ylittänyt…” Jepjep. Jos sulle ei ole yksikään asiakas soittanut kuulumisia kertoakseen asiakassuhteen jälkeen, niin se ei välttämättä johdu ammattimaisuudestasi….

Psykologi sanoi, että Ihle on ollut yhteydessä ja pyytänyt lausuntoa. Jos lastensuojelusta olisi pyydetty lausuntoa, luultavasti psykologi olisi sanonut niin. Silloin kun lastensuojelusta pyydetään lausuntoa, pyyntöä ei tavallisesti osoiteta sellaiselle taholle mihin ei ole ajankohtaisesti/ kohtuullisen ajan sisällä ollut hoitosuhdetta. Tähän on useita syitä, mm. se että muuten päätyy helposti rikkomaan salassapitoa.

Jos vanha asiakas tai joku muu kenen asiat ei minulle kuulu on yhteydessä, kuuntelen mitä on sanottavaa, mutta varon ottamasta kantaa koska olen käytännössä siviilihenkilön asemassa. Kyllähän tätä sattuu jonkun verran, esim. vanhempi kyselee neuvoa aikuisen lapsen asioissa. Jos osaan niin ohjeistan olemaan yhteydessä oikeaan tahoon, tai välitän yhteydenottopyynnön eteenpäin.

Monenlaisissa tehtävissä pitää tehdä rajanvetoa työ- ja siviiliroolin välillä, mutta kaikissa tehtävissä se ei ole ihan yhtä tarkkaa. Tässä puhutaan kuitenkin yhä siitä, että työpaikka on vankilassa ja työnantaja on rise, jota todellakin kiinnostaa mitä työntekijät siviilissä touhuaa. Vankilapsykologi joka selvittää työkseen vakavien rikosten uusimisriskiä ja antaa tästä lausuntoja käyttää huomattavaa julkista valtaa, ja on hyvä tiedostaa että tällaiseen asemaan liittyy myös korruption mahdollisuus.

Tässä aihetta sivuten esimerkki siitä, mitä vankilapsykologin ei kannata tehdä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/11a7 ... 6c22b656b4

Rikotaan salassapitoa? Jos pyydetään asiakkaan suostumuksella lausunto uusimisriskistä vankilapsykologilta, niin miten se edes teoriassa rikkoo salassapitoa? Ja mistä muusta kuin uusimisriskistä on ls-asiassa ollut kyse? Jos sen on vankilan psykologi arvioinut olevan lähellä nollaa sillä aivan massiivisella aineistolla jota he käyttävät (kannattaa joskus perehtyä tähän niin ymmärtää) niin kuka onkaan voinut olla parempi lausuva taho? Sossun juoruakat kahvihuoneessa? Se on yleensä se suurin viisauden lähde. Ja siellä jos missä arvostetaan salassapitoa. Lausuntoa pyydettäessä Jens on ollut vielä mitä todennäköisimmin ehdonalaisessa ja sitä kautta RISE:n asiakas. Jos RISE:stä on lausuntoa pyydetty, niin kyllä vanilapsykologi on aivan ehdottomasti paras sen antamaan. Kiinnostavaa että näet tässä korruptioriskin.

[Sisarvalkoinen]

”Ihle on ottanu yhteyttä kertoakseen”. Eikö psykologi saa vastata jos entinen asiakas soittaa? Eikö lastensuojelun työskentelyä helpota jos se saa lausunnon asiakkaan tuntevalta psykologilta? Lausunto saattanut olla jopa lastensuojelun pyytämä. Fiksu sossu jos on riskiä arvioidessaan tajunnut noin tehdä. Ainakin perheen tytöllä oli vain hyvää sanottavaa Jensistä. Sinä varmaan olisi asettanut ehdoiksi ”joko ero pedofiilista tai huostaanotto” ketään sen suuremmin kuulematta?

”Erikoilaatuisella tavalla ylittänyt…” Jepjep. Jos sulle ei ole yksikään asiakas soittanut kuulumisia kertoakseen asiakassuhteen jälkeen, niin se ei välttämättä johdu ammattimaisuudestasi….

Psykologi sanoi, että Ihle on ollut yhteydessä ja pyytänyt lausuntoa. Jos lastensuojelusta olisi pyydetty lausuntoa, luultavasti psykologi olisi sanonut niin. Silloin kun lastensuojelusta pyydetään lausuntoa, pyyntöä ei tavallisesti osoiteta sellaiselle taholle mihin ei ole ajankohtaisesti/ kohtuullisen ajan sisällä ollut hoitosuhdetta. Tähän on useita syitä, mm. se että muuten päätyy helposti rikkomaan salassapitoa.

Jos vanha asiakas tai joku muu kenen asiat ei minulle kuulu on yhteydessä, kuuntelen mitä on sanottavaa, mutta varon ottamasta kantaa koska olen käytännössä siviilihenkilön asemassa. Kyllähän tätä sattuu jonkun verran, esim. vanhempi kyselee neuvoa aikuisen lapsen asioissa. Jos osaan niin ohjeistan olemaan yhteydessä oikeaan tahoon, tai välitän yhteydenottopyynnön eteenpäin.

Monenlaisissa tehtävissä pitää tehdä rajanvetoa työ- ja siviiliroolin välillä, mutta kaikissa tehtävissä se ei ole ihan yhtä tarkkaa. Tässä puhutaan kuitenkin yhä siitä, että työpaikka on vankilassa ja työnantaja on rise, jota todellakin kiinnostaa mitä työntekijät siviilissä touhuaa. Vankilapsykologi joka selvittää työkseen vakavien rikosten uusimisriskiä ja antaa tästä lausuntoja käyttää huomattavaa julkista valtaa, ja on hyvä tiedostaa että tällaiseen asemaan liittyy myös korruption mahdollisuus.

Tässä aihetta sivuten esimerkki siitä, mitä vankilapsykologin ei kannata tehdä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/11a7 ... 6c22b656b4

Rikotaan salassapitoa? Jos pyydetään asiakkaan suostumuksella lausunto uusimisriskistä vankilapsykologilta, niin miten se edes teoriassa rikkoo salassapitoa? Ja mistä muusta kuin uusimisriskistä on ls-asiassa ollut kyse? Jos sen on vankilan psykologi arvioinut olevan lähellä nollaa sillä aivan massiivisella aineistolla jota he käyttävät (kannattaa joskus perehtyä tähän niin ymmärtää) niin kuka onkaan voinut olla parempi lausuva taho? Sossun juoruakat kahvihuoneessa? Se on yleensä se suurin viisauden lähde. Ja siellä jos missä arvostetaan salassapitoa. Lausuntoa pyydettäessä Jens on ollut vielä mitä todennäköisimmin ehdonalaisessa ja sitä kautta RISE:n asiakas. Jos RISE:stä on lausuntoa pyydetty, niin kyllä vanilapsykologi on aivan ehdottomasti paras sen antamaan. Kiinnostavaa että näet tässä korruptioriskin.

Juuri näin. Ihan niinkuin Njord sanoo. Kukas siitä sitten voisi lausua, ellei vankilan psykologi, joka on uusimisriskiä tutkinut? Oikeusmurhan jälkeen on erittäin hienoa, että on ylipäänsä ollut olemassa ammattilainen, joka kykenee ottamaan kantaa asiaan. Ihan turha lähteä demonisoimaan psykologin vastuullista ja oikeudenmukaista toimintaa. Kuuluu varmasti myös heidän työtehtäviinsä lausua eri tahoille tuomion jälkeen. Ei ne lausunnot mitään hatusta vetoja ole, vaan perustuvat tehtyihin arvioihin ja havaintoihin.

[Neonataali]

”Ihle on ottanu yhteyttä kertoakseen”. Eikö psykologi saa vastata jos entinen asiakas soittaa? Eikö lastensuojelun työskentelyä helpota jos se saa lausunnon asiakkaan tuntevalta psykologilta? Lausunto saattanut olla jopa lastensuojelun pyytämä. Fiksu sossu jos on riskiä arvioidessaan tajunnut noin tehdä. Ainakin perheen tytöllä oli vain hyvää sanottavaa Jensistä. Sinä varmaan olisi asettanut ehdoiksi ”joko ero pedofiilista tai huostaanotto” ketään sen suuremmin kuulematta?

”Erikoilaatuisella tavalla ylittänyt…” Jepjep. Jos sulle ei ole yksikään asiakas soittanut kuulumisia kertoakseen asiakassuhteen jälkeen, niin se ei välttämättä johdu ammattimaisuudestasi….

Psykologi sanoi, että Ihle on ollut yhteydessä ja pyytänyt lausuntoa. Jos lastensuojelusta olisi pyydetty lausuntoa, luultavasti psykologi olisi sanonut niin. Silloin kun lastensuojelusta pyydetään lausuntoa, pyyntöä ei tavallisesti osoiteta sellaiselle taholle mihin ei ole ajankohtaisesti/ kohtuullisen ajan sisällä ollut hoitosuhdetta. Tähän on useita syitä, mm. se että muuten päätyy helposti rikkomaan salassapitoa.

Jos vanha asiakas tai joku muu kenen asiat ei minulle kuulu on yhteydessä, kuuntelen mitä on sanottavaa, mutta varon ottamasta kantaa koska olen käytännössä siviilihenkilön asemassa. Kyllähän tätä sattuu jonkun verran, esim. vanhempi kyselee neuvoa aikuisen lapsen asioissa. Jos osaan niin ohjeistan olemaan yhteydessä oikeaan tahoon, tai välitän yhteydenottopyynnön eteenpäin.

Monenlaisissa tehtävissä pitää tehdä rajanvetoa työ- ja siviiliroolin välillä, mutta kaikissa tehtävissä se ei ole ihan yhtä tarkkaa. Tässä puhutaan kuitenkin yhä siitä, että työpaikka on vankilassa ja työnantaja on rise, jota todellakin kiinnostaa mitä työntekijät siviilissä touhuaa. Vankilapsykologi joka selvittää työkseen vakavien rikosten uusimisriskiä ja antaa tästä lausuntoja käyttää huomattavaa julkista valtaa, ja on hyvä tiedostaa että tällaiseen asemaan liittyy myös korruption mahdollisuus.

Tässä aihetta sivuten esimerkki siitä, mitä vankilapsykologin ei kannata tehdä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/11a7 ... 6c22b656b4

Rikotaan salassapitoa? Jos pyydetään asiakkaan suostumuksella lausunto uusimisriskistä vankilapsykologilta, niin miten se edes teoriassa rikkoo salassapitoa? Ja mistä muusta kuin uusimisriskistä on ls-asiassa ollut kyse? Jos sen on vankilan psykologi arvioinut olevan lähellä nollaa sillä aivan massiivisella aineistolla jota he käyttävät (kannattaa joskus perehtyä tähän niin ymmärtää) niin kuka onkaan voinut olla parempi lausuva taho? Sossun juoruakat kahvihuoneessa? Se on yleensä se suurin viisauden lähde. Ja siellä jos missä arvostetaan salassapitoa. Lausuntoa pyydettäessä Jens on ollut vielä mitä todennäköisimmin ehdonalaisessa ja sitä kautta RISE:n asiakas. Jos RISE:stä on lausuntoa pyydetty, niin kyllä vanilapsykologi on aivan ehdottomasti paras sen antamaan. Kiinnostavaa että näet tässä korruptioriskin.

Melkein arvasin, että salassapitoasia menee yli hilseen. Kysytäänpä näin, että kuka on tässä skenaariossa asiakas? Onko Jens lastensuojelun asiakas? Vai lapsi vankilapsykologin asiakas? Voiko lapsi antaa Jensin puolesta suostumuksen psykologin tietoihin? Voiko Jens antaa lapsen puolesta suostumuksen lapsen tietoihin? Tämä ei kuitenkaan ollut se mihin aiemmin viittasin, vaikka salassapitoon osaltaan liittyykin.
Maininnan korruptioriskistäkin ymmärtää helpommin, jos ei irrota aihetta täysin asiayhteydestään. Kysehän oli vankilapsykologin ja vangin välisen yhteydenpidon jatkumisesta rangaistusajan jälkeen. Ihan sama onko kysymys vartijasta, psykologista vai vankilan johtajasta, tämä katsotaan riskiksi. Jos ja kun on kysymys psykologista joka on antanut rikoksen uusimisriskistä toiselle viranomaiselle lausunnon, on ihan perusteltua kysyä missä asemassa hän on lausunnon laatiessaan ollut. Voi olla että lehtijutussa ilmaistaan asia epäselvästi, ja Jens on ollut virallisesti risen asiakkaana, jolloin asia on kunnossa. Jos näin ei ole, kiinnostaisi tietää miten tämä on perusteltu.

[Njord]

Psykologi sanoi, että Ihle on ollut yhteydessä ja pyytänyt lausuntoa. Jos lastensuojelusta olisi pyydetty lausuntoa, luultavasti psykologi olisi sanonut niin. Silloin kun lastensuojelusta pyydetään lausuntoa, pyyntöä ei tavallisesti osoiteta sellaiselle taholle mihin ei ole ajankohtaisesti/ kohtuullisen ajan sisällä ollut hoitosuhdetta. Tähän on useita syitä, mm. se että muuten päätyy helposti rikkomaan salassapitoa.

Jos vanha asiakas tai joku muu kenen asiat ei minulle kuulu on yhteydessä, kuuntelen mitä on sanottavaa, mutta varon ottamasta kantaa koska olen käytännössä siviilihenkilön asemassa. Kyllähän tätä sattuu jonkun verran, esim. vanhempi kyselee neuvoa aikuisen lapsen asioissa. Jos osaan niin ohjeistan olemaan yhteydessä oikeaan tahoon, tai välitän yhteydenottopyynnön eteenpäin.

Monenlaisissa tehtävissä pitää tehdä rajanvetoa työ- ja siviiliroolin välillä, mutta kaikissa tehtävissä se ei ole ihan yhtä tarkkaa. Tässä puhutaan kuitenkin yhä siitä, että työpaikka on vankilassa ja työnantaja on rise, jota todellakin kiinnostaa mitä työntekijät siviilissä touhuaa. Vankilapsykologi joka selvittää työkseen vakavien rikosten uusimisriskiä ja antaa tästä lausuntoja käyttää huomattavaa julkista valtaa, ja on hyvä tiedostaa että tällaiseen asemaan liittyy myös korruption mahdollisuus.

Tässä aihetta sivuten esimerkki siitä, mitä vankilapsykologin ei kannata tehdä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/11a7 ... 6c22b656b4

Rikotaan salassapitoa? Jos pyydetään asiakkaan suostumuksella lausunto uusimisriskistä vankilapsykologilta, niin miten se edes teoriassa rikkoo salassapitoa? Ja mistä muusta kuin uusimisriskistä on ls-asiassa ollut kyse? Jos sen on vankilan psykologi arvioinut olevan lähellä nollaa sillä aivan massiivisella aineistolla jota he käyttävät (kannattaa joskus perehtyä tähän niin ymmärtää) niin kuka onkaan voinut olla parempi lausuva taho? Sossun juoruakat kahvihuoneessa? Se on yleensä se suurin viisauden lähde. Ja siellä jos missä arvostetaan salassapitoa. Lausuntoa pyydettäessä Jens on ollut vielä mitä todennäköisimmin ehdonalaisessa ja sitä kautta RISE:n asiakas. Jos RISE:stä on lausuntoa pyydetty, niin kyllä vanilapsykologi on aivan ehdottomasti paras sen antamaan. Kiinnostavaa että näet tässä korruptioriskin.

Melkein arvasin, että salassapitoasia menee yli hilseen. Kysytäänpä näin, että kuka on tässä skenaariossa asiakas? Onko Jens lastensuojelun asiakas? Vai lapsi vankilapsykologin asiakas? Voiko lapsi antaa Jensin puolesta suostumuksen psykologin tietoihin? Voiko Jens antaa lapsen puolesta suostumuksen lapsen tietoihin? Tämä ei kuitenkaan ollut se mihin aiemmin viittasin, vaikka salassapitoon osaltaan liittyykin.
Maininnan korruptioriskistäkin ymmärtää helpommin, jos ei irrota aihetta täysin asiayhteydestään. Kysehän oli vankilapsykologin ja vangin välisen yhteydenpidon jatkumisesta rangaistusajan jälkeen. Ihan sama onko kysymys vartijasta, psykologista vai vankilan johtajasta, tämä katsotaan riskiksi. Jos ja kun on kysymys psykologista joka on antanut rikoksen uusimisriskistä toiselle viranomaiselle lausunnon, on ihan perusteltua kysyä missä asemassa hän on lausunnon laatiessaan ollut. Voi olla että lehtijutussa ilmaistaan asia epäselvästi, ja Jens on ollut virallisesti risen asiakkaana, jolloin asia on kunnossa. Jos näin ei ole, kiinnostaisi tietää miten tämä on perusteltu.

Mistä sinä niin päättelit että meni yli hilseen!? Asiakkaan suostumuksella tarkoitin kaikkien asiakkaiden suostumusta. Jo pelkkä tieto lastensuojelun tai sosiaalihuollon asiakkuudesta on salassapidettävä tieto, joten tietysti pitää olla lupa lausunnon pyytämiseen myös lastensuojelun asiakkaan huoltajalta. Tai toki sen voi tietyin edellytyksin ohittaa, mutta suostumus on aina ensisijainen. On varsin oletettavaa ettei tässä asiassa ei ole jouduttu suostumuksen ohittamista edes harkitsemaan. Nämä ovat aivan juridisia perusjuttuja niissä duuneissa joita olen +20 vuotta tehnyt. Ei kannata tulla luennoimaan. Eivätkä nämä edes ole vaikeita asioita, eivät vaadi juuri mitään kompetenssia.

[K42]

Tällainen löytyi. Ilmeisesti kyseessä tuo Oikeusmurha II -kirja. Julkaistaan 4.6.2026.

Auer-saagan loppunäytös.

Kun oikeusjärjestelmä horjuu, kuka kantaa vastuun? Kirja vie lukijan syvälle syksyllä 2025 alkaneeseen Anneli Auerin perheen oikeudenkäyntiin, jossa syyttäjät ajavat ankaria tuomioita kyseenalaisella näytöllä.

Tarina avaa, miten Anneli Auerin lapset päätyivät karmeisiin oloihin sijaisperheeseen. Sisarukset erkaantuivat, löysivät vuosien jälkeen toisensa ja päättivät yhdessä korjata vääryyden.

Kirja kysyy, epäonnistuiko lastensuojelu ja peittelikö poliisi jälkiään. Mukana on purevaa analyysiä asiantuntijoiden ja median roolista. Jännärimäinen selvitys jatkaa Finlandia-ehdokkuuden saaneen Oikeusmurhan tarinaa ja ravistelee käsityksiä oikeusvaltion toimintakyvystä.

https://kansallinen.fi/tuote/tuhottu-la ... keusmurha/

[Njord]

Tällainen löytyi. Ilmeisesti kyseessä tuo Oikeusmurha II -kirja. Julkaistaan 4.6.2026.

Auer-saagan loppunäytös.

Kun oikeusjärjestelmä horjuu, kuka kantaa vastuun? Kirja vie lukijan syvälle syksyllä 2025 alkaneeseen Anneli Auerin perheen oikeudenkäyntiin, jossa syyttäjät ajavat ankaria tuomioita kyseenalaisella näytöllä.

Tarina avaa, miten Anneli Auerin lapset päätyivät karmeisiin oloihin sijaisperheeseen. Sisarukset erkaantuivat, löysivät vuosien jälkeen toisensa ja päättivät yhdessä korjata vääryyden.

Kirja kysyy, epäonnistuiko lastensuojelu ja peittelikö poliisi jälkiään. Mukana on purevaa analyysiä asiantuntijoiden ja median roolista. Jännärimäinen selvitys jatkaa Finlandia-ehdokkuuden saaneen Oikeusmurhan tarinaa ja ravistelee käsityksiä oikeusvaltion toimintakyvystä.

https://kansallinen.fi/tuote/tuhottu-la ... keusmurha/

Oho, katos vaan! Oikeudenkäyntiä tiiviisti seurannut ja Oikeusmurha I:n lukenut on varmasti huomannut miten vahvalle jalustalle ykkösosa on rakennettu. Useat avoimeksi tai puoliavoimeksi jääneet ykkösosan kysymykset ovat myös saaneet vastauksensa oikeudenkäynnissä. Selvää on myös että seurannoissa on saattanut jäädä useita avainkohtia huomioitta, ne kun tosiaan ovat liveseurantoja joissa raportointi ei voi olla huolellisuudeltaan samantasoisia kuin romaaneissa. Eli ehdottomasti kakkososan mentävä aukko!

Kolmosessa trilogian voisikin sitten lopettaa tyylikkäästi kirjoittamalla auki murhaoikeudenkäyntien ja -tutkinnan outoudet. Mäkinen taisi jossain sanoa, ettei hänelle ole murhahaara ollenkaan niin tuttu kuin seri-osasto. Toivottavasti innostuu ottamaan senkin haltuun kunhan tämän seri-oikeusmurhan nyt ensin saa pakettiin. Loistavaa joka tapauksessa että jatkoa seuraa!

[Arkipäiväinen]

Ilta-Sanomat tosiaan tänään uutisoi myös tuosta Satakunnan Kansassa olleesta uutisesta uudesta vihjeestä Jukka Lahden murhaan. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011786445.html

Mielenkiintoisena yksityiskohtana, kesken tuon jutun on linkki toiseen IS:n juttuun "Lue lisää: Anneli Auerin lasten kauhu­kertomukset ensimmäistä kertaa julki – tätä kaikkea paljastui"

Lue lisää? Mitä tekemistä noilla lasten höntsäkertomuksilla on kyseisen uutisen kanssa? Tai no kyllähän ne tavallaan liittyvät toisiinsa, mutta jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka tätä koko aihepiiriä käsitellään Auerin mustamaalaamisen kautta, edelleenkin näköjään.

[Josefiina Punakulta]

Psykologi sanoi, että Ihle on ollut yhteydessä ja pyytänyt lausuntoa. Jos lastensuojelusta olisi pyydetty lausuntoa, luultavasti psykologi olisi sanonut niin. Silloin kun lastensuojelusta pyydetään lausuntoa, pyyntöä ei tavallisesti osoiteta sellaiselle taholle mihin ei ole ajankohtaisesti/ kohtuullisen ajan sisällä ollut hoitosuhdetta. Tähän on useita syitä, mm. se että muuten päätyy helposti rikkomaan salassapitoa.

Jos vanha asiakas tai joku muu kenen asiat ei minulle kuulu on yhteydessä, kuuntelen mitä on sanottavaa, mutta varon ottamasta kantaa koska olen käytännössä siviilihenkilön asemassa. Kyllähän tätä sattuu jonkun verran, esim. vanhempi kyselee neuvoa aikuisen lapsen asioissa. Jos osaan niin ohjeistan olemaan yhteydessä oikeaan tahoon, tai välitän yhteydenottopyynnön eteenpäin.

Monenlaisissa tehtävissä pitää tehdä rajanvetoa työ- ja siviiliroolin välillä, mutta kaikissa tehtävissä se ei ole ihan yhtä tarkkaa. Tässä puhutaan kuitenkin yhä siitä, että työpaikka on vankilassa ja työnantaja on rise, jota todellakin kiinnostaa mitä työntekijät siviilissä touhuaa. Vankilapsykologi joka selvittää työkseen vakavien rikosten uusimisriskiä ja antaa tästä lausuntoja käyttää huomattavaa julkista valtaa, ja on hyvä tiedostaa että tällaiseen asemaan liittyy myös korruption mahdollisuus.

Tässä aihetta sivuten esimerkki siitä, mitä vankilapsykologin ei kannata tehdä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/11a7 ... 6c22b656b4

Rikotaan salassapitoa? Jos pyydetään asiakkaan suostumuksella lausunto uusimisriskistä vankilapsykologilta, niin miten se edes teoriassa rikkoo salassapitoa? Ja mistä muusta kuin uusimisriskistä on ls-asiassa ollut kyse? Jos sen on vankilan psykologi arvioinut olevan lähellä nollaa sillä aivan massiivisella aineistolla jota he käyttävät (kannattaa joskus perehtyä tähän niin ymmärtää) niin kuka onkaan voinut olla parempi lausuva taho? Sossun juoruakat kahvihuoneessa? Se on yleensä se suurin viisauden lähde. Ja siellä jos missä arvostetaan salassapitoa. Lausuntoa pyydettäessä Jens on ollut vielä mitä todennäköisimmin ehdonalaisessa ja sitä kautta RISE:n asiakas. Jos RISE:stä on lausuntoa pyydetty, niin kyllä vanilapsykologi on aivan ehdottomasti paras sen antamaan. Kiinnostavaa että näet tässä korruptioriskin.

Melkein arvasin, että salassapitoasia menee yli hilseen. Kysytäänpä näin, että kuka on tässä skenaariossa asiakas? Onko Jens lastensuojelun asiakas? Vai lapsi vankilapsykologin asiakas? Voiko lapsi antaa Jensin puolesta suostumuksen psykologin tietoihin? Voiko Jens antaa lapsen puolesta suostumuksen lapsen tietoihin? Tämä ei kuitenkaan ollut se mihin aiemmin viittasin, vaikka salassapitoon osaltaan liittyykin.
Maininnan korruptioriskistäkin ymmärtää helpommin, jos ei irrota aihetta täysin asiayhteydestään. Kysehän oli vankilapsykologin ja vangin välisen yhteydenpidon jatkumisesta rangaistusajan jälkeen. Ihan sama onko kysymys vartijasta, psykologista vai vankilan johtajasta, tämä katsotaan riskiksi. Jos ja kun on kysymys psykologista joka on antanut rikoksen uusimisriskistä toiselle viranomaiselle lausunnon, on ihan perusteltua kysyä missä asemassa hän on lausunnon laatiessaan ollut. Voi olla että lehtijutussa ilmaistaan asia epäselvästi, ja Jens on ollut virallisesti risen asiakkaana, jolloin asia on kunnossa. Jos näin ei ole, kiinnostaisi tietää miten tämä on perusteltu.

Siis yritetäänkö tässä nyt saada jotain epäilyksen viittaa heitettyä sokkona vain johonkin, vai mikä tässä on pointti? Ihan yksinkertaisesta asiasta väännetään.

Lastensuojelullinen huoli on herännyt, koska sosiaalitoimen tietoon on tullut, että lasten huoltaja asuu/ on muuttamassa yhteen seririkoksista tuomitun henkilön kanssa. Lasu on yhteydessä huoltajaan, että mikäs juttu. Pidetään mahdollisesti palaveri, jossa myös uusi kumppani paikalla jotta lasu voi itse tavata henkiön, joka on mahdollinen uhka. Uusi kumppani ja huoltaja vakuuttavat, että mitään hätää ei ole ja tuomio oli väärä. Lasu on että joo niin varmaan, teidän sana yksin ei paina juur mitään. Jotain lihaa luiden päälle olisi saatava. Uusi kumppani on yhteydessä tahoon, joka hänen uusimisriskiä ja mielenmaisemaa on aktiivisesti tarkkaillut vuosia ja pyytää kirjoittamaan lausunnon havainnoistaan ja johtopäätöksistään. Tämä taho kirjoittaa pyynnöstä lausunnon tekemistään havainnoista ja uusimisriskistä, joka hänen tontilleen kuuluukin arvioida. Lausunto annetaan lasulle. Kaikki on tyytyväisiä. Ei yhtään mitään ihmeellistä.

Tällaisia lausuntoja hoitosuhteen päättymisen jälkeen antavat ihan kaikki ja niitä tarvitaankin usein. Iso osa serijutun lausunnoista oli tällaisia. Ei siinäkään ole mitään ihmeellistä.

Missä vaiheessa tässä mielestäsi tapahtuu jotain poikkeavaa tai epäilyttävää?

[Njord]

Rikotaan salassapitoa? Jos pyydetään asiakkaan suostumuksella lausunto uusimisriskistä vankilapsykologilta, niin miten se edes teoriassa rikkoo salassapitoa? Ja mistä muusta kuin uusimisriskistä on ls-asiassa ollut kyse? Jos sen on vankilan psykologi arvioinut olevan lähellä nollaa sillä aivan massiivisella aineistolla jota he käyttävät (kannattaa joskus perehtyä tähän niin ymmärtää) niin kuka onkaan voinut olla parempi lausuva taho? Sossun juoruakat kahvihuoneessa? Se on yleensä se suurin viisauden lähde. Ja siellä jos missä arvostetaan salassapitoa. Lausuntoa pyydettäessä Jens on ollut vielä mitä todennäköisimmin ehdonalaisessa ja sitä kautta RISE:n asiakas. Jos RISE:stä on lausuntoa pyydetty, niin kyllä vanilapsykologi on aivan ehdottomasti paras sen antamaan. Kiinnostavaa että näet tässä korruptioriskin.

Melkein arvasin, että salassapitoasia menee yli hilseen. Kysytäänpä näin, että kuka on tässä skenaariossa asiakas? Onko Jens lastensuojelun asiakas? Vai lapsi vankilapsykologin asiakas? Voiko lapsi antaa Jensin puolesta suostumuksen psykologin tietoihin? Voiko Jens antaa lapsen puolesta suostumuksen lapsen tietoihin? Tämä ei kuitenkaan ollut se mihin aiemmin viittasin, vaikka salassapitoon osaltaan liittyykin.
Maininnan korruptioriskistäkin ymmärtää helpommin, jos ei irrota aihetta täysin asiayhteydestään. Kysehän oli vankilapsykologin ja vangin välisen yhteydenpidon jatkumisesta rangaistusajan jälkeen. Ihan sama onko kysymys vartijasta, psykologista vai vankilan johtajasta, tämä katsotaan riskiksi. Jos ja kun on kysymys psykologista joka on antanut rikoksen uusimisriskistä toiselle viranomaiselle lausunnon, on ihan perusteltua kysyä missä asemassa hän on lausunnon laatiessaan ollut. Voi olla että lehtijutussa ilmaistaan asia epäselvästi, ja Jens on ollut virallisesti risen asiakkaana, jolloin asia on kunnossa. Jos näin ei ole, kiinnostaisi tietää miten tämä on perusteltu.

Siis yritetäänkö tässä nyt saada jotain epäilyksen viittaa heitettyä sokkona vain johonkin, vai mikä tässä on pointti? Ihan yksinkertaisesta asiasta väännetään.

Lastensuojelullinen huoli on herännyt, koska sosiaalitoimen tietoon on tullut, että lasten huoltaja asuu/ on muuttamassa yhteen seririkoksista tuomitun henkilön kanssa. Lasu on yhteydessä huoltajaan, että mikäs juttu. Pidetään mahdollisesti palaveri, jossa myös uusi kumppani paikalla jotta lasu voi itse tavata henkiön, joka on mahdollinen uhka. Uusi kumppani ja huoltaja vakuuttavat, että mitään hätää ei ole ja tuomio oli väärä. Lasu on että joo niin varmaan, teidän sana yksin ei paina juur mitään. Jotain lihaa luiden päälle olisi saatava. Uusi kumppani on yhteydessä tahoon, joka hänen uusimisriskiä ja mielenmaisemaa on aktiivisesti tarkkaillut vuosia ja pyytää kirjoittamaan lausunnon havainnoistaan ja johtopäätöksistään. Tämä taho kirjoittaa pyynnöstä lausunnon tekemistään havainnoista ja uusimisriskistä, joka hänen tontilleen kuuluukin arvioida. Lausunto annetaan lasulle. Kaikki on tyytyväisiä. Ei yhtään mitään ihmeellistä.

Tällaisia lausuntoja hoitosuhteen päättymisen jälkeen antavat ihan kaikki ja niitä tarvitaankin usein. Iso osa serijutun lausunnoista oli tällaisia. Ei siinäkään ole mitään ihmeellistä.

Missä vaiheessa tässä mielestäsi tapahtuu jotain poikkeavaa tai epäilyttävää?

Sanopa muuta! Tuo esittämäsi mahdollinen prosessikuvaus ei riko lakia tai salassapitoa millään tavoin. Eikä varsinkaan tee vankilapsykologista epäammatillista. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin ideaali; ei ole lähdetty tekemään yksinkertaisesta asiasta monimutkaista.

Jopa sellainen on mahdollista, että fiksut aikuiset ovat ”prosessoineet etupeltoon” ja ajatelleet, että tämä saattaa hyvinkin mennä lasun tietoon jossain vaiheessa jollain tavalla. Ehdonalainenhan on käytännössä aina alkuun jonkin aikaa valvottua kun kyse noin vakavista rikoksista ja pitkästä tuomioista. Olkoonkin uusintariski 0. Ja vaikka valvonta ja aktiivinen RISE-asiakkuus päättyisi, niin tiedot ehdonalaisesta ovat joka tapauksessa RISE:n rikosseuraamusrwkisterissä. Sen poliisikin näkee, vaikka nyt niin arkisessa asiassa kuin passia hakiessa. Jos ei ole omallatunnolla mitään, niin seulan alla oleva voi hyvinkin ajatella, että helpompaa on ja näyttää paremmalta jos ”ilmiannan itseni” lasulle.

Jensin kanssahan vankeusajan työskentelyn painopiste oli vankilapsykologin mukaan siinä, että miten tulla siviilissä toimeen maineen ja menneisyyden kanssa siviilissä. Ei ”kaidalla polulla pysymisessä”. Ei hän siinä ole apua tarvinnut. Mikä ollut jälkikäteenkin katsoen täysin oikea arvio! Voisin kuvitella että tällaisista perheen ja parisuhteen muodostamisen tilanteista on jo silloin puhuttu paljon. Kannustettu niissä avoimuuteen oma-aloitteisuuteen, lausuntoasioissa voi sitten kääntyä RISE:n ja vankilapsykologin puoleen.

Jos ihmiset haluavat toimia inhimillisesti ja avoimesti omia asioitaan hoitaen, niin eivät salassapitosäännökset ja asiakkuuksien päättymiset mitään juridisia pakkopaitoja ole! Avoimuudella ja suostumuksien asianmukaisella hallinnalla päästään parhaisiin lopputuloksiin. Toki erityisesti sossuloissa vaikuttaa niitä helmikauloja joille ammatillinen identiteetti rakentuu yksinkertaisten asioiden komplisoimisen ja toisten ammattiryhmien toiminnan kyseenalaistamiseen. Kytätään kouluja tai perheneuvoloita jotka eivät tee ”tarpeeksi” ls-ilmoituksia, arvostellaan liian lepsuja sossuja, kieltäydytään kaikesta läpinäkyvyydestä salassapidon varjolla ja jadijadijaa. Tässä Jensin tapauksessa vaikuttaisi viranomaisten yhteistoiminta sujuneen sen sijaan jopa sutjakkaasti.

Edit: typo

[Arkipäiväinen]

Aiemminkin oli jossakin täällä nostettuna esiin tuo viimeisin Ylen kirjoitus "Analyysi: Auer-käräjät päättyivät yllätykseen – vielä suurempi yllätys saattaa olla tulossa".

https://yle.fi/a/74-20203691

Siis miksi tämä on kirjoitettu? Poimintoja jutusta:

- "Löytääkö oikeus täyden totuuden?" - minkä ihmeen "täyden totuuden"?
- "Varsinais-Suomen käräjäoikeus joutuu nyt pohtimaan, ovatko lasten aikaisemmat vai uudet kertomukset luotettavampia." Syyttäjä on koko ajan esittänyt, että tässä on kaksi tarinaa, joita vertaillaan, mutta eihän asetelma niin ole. Syyttäjillä tulee olla niin vahva näyttö, ettei Annelin ja Jensin syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilystä. Syyttäjän näyttönä on alkuperäiset kertomukset ja Joki-Erkkilän lausunnot. Näitä lasten aiempia kertomuksia ei verrata ainoastaan lasten uusiin kertomuksiin vaan myös kaikkeen muuhun, joka syö niiden uskottavutta. Onko lasten "alkuperäiset" tarinat ja Joki-Erkkilän uv-tutkimukset niin vahva ja riidaton näyttö Auerin ja Ihlen syyllisyydestä, että heidät voidaan tuomita ilman varteenotettavaa epäilystä 17,5 vuodeksi vankilaan? Eikö puolustuksen aineisto riitä mihinkään?
- "Tässä oikeudenkäynnissä on kaksi totuutta: syyttäjän ja puolustuksen." Eikös tämä ole aika tyypillistä oikeusprosesseissa? Jotenkin maalaillaan kuvaa, että tässä on kaksi yhtä pätevää totuutta ja oikeus sitten arpoo jomman kumman voittajaksi.
- "Tehtävä on vaikea, koska väitetyistä rikoksista on paljon aikaa, ja esimerkiksi lasten vammoista moni asiantuntija on keskenään eri mieltä." Onhan se niinkin, mutta hieman laittaa nämä Ylen "analyysit" hymyilyttämään.
- "On hyvä muistaa, että käräjäoikeus etsii niin sanottua prosessuaalista totuutta. Se on totuus, joka muodostuu oikeudelle esitetyn todistelun ja näytön perusteella. Prosessuaalinen totuus voi olla joskus erilainen kuin se ihan oikea totuus." Pitää paikkansa, mutta toimittajan olisi ollut ihan hyvä avata tässä yhteydessä vaikka sitä, mitä konkreettista ja kiistatonta näyttöä molemmilla osapuolilla on.
- "Varsinais-Suomen käräjäoikeus antaa tuomionsa huhtikuun 29. päivä. Varmasti moni yllättyy." No jopas oli lopetus "analyysille".

Takaisin kysymykseen, miksi tämä juttu on kirjoitettu? Ei mitään sisältöä, argumenttia, analyysiä. Painostetaanko Yleä olemaan syyttäjän puolella vai tapahtuuko se luonnostaan?