Hatkanuori kuoli Pirkanmaalla

[MillammMagia]

Huhu, huom HUHU, kertoo, että sai aineita käyttöönsä hyvinkin läheisen ihmisen kautta.

Täällä käydään keskustelua lasusta, sijaishuollosta jne, mikä on kyllä arvokasta. Mutta nämä juuri tähän tapaukseen liittyvät viestit katoaa keskustelun alle.

Tämä Kuhanhaistelen nickin kirjoittama viesti kiinnostaa todella paljon, koska se muuttaa tapahtumien kulkua. On ilmeisen selvää, että tää lapsi (15v on LAPSI) on ollut koulussa tillintallin aineista ja sen takia sijoitettu laitokseen, josta hatkannut.

Mutta jos läheinen ihminen (äiti/ isä/ sisarus...?) on hoitanut aineet käyttöön, tietenkin lähtee hatkaan takaisin hakemaan aineita. Hatkaan lähdetään muutenkin, mutta jos tietää näinkin turvallisen paikan saada kamaa kuin koti(?), niin tietenkin lähtee hatkaan. Osa hatkanuorista joutuu myymään itseään jne saadakseen kamaa. Syyttävä sormi voidaan kääntää pois viranomaisista, jos joku läheinen on mahdollistanut lapsen narkkaamisen.

[Neonataali]

Huhu, huom HUHU, kertoo, että sai aineita käyttöönsä hyvinkin läheisen ihmisen kautta.

Täällä käydään keskustelua lasusta, sijaishuollosta jne, mikä on kyllä arvokasta. Mutta nämä juuri tähän tapaukseen liittyvät viestit katoaa keskustelun alle.

Tämä Kuhanhaistelen nickin kirjoittama viesti kiinnostaa todella paljon, koska se muuttaa tapahtumien kulkua. On ilmeisen selvää, että tää lapsi (15v on LAPSI) on ollut koulussa tillintallin aineista ja sen takia sijoitettu laitokseen, josta hatkannut.

Mutta jos läheinen ihminen (äiti/ isä/ sisarus...?) on hoitanut aineet käyttöön, tietenkin lähtee hatkaan takaisin hakemaan aineita. Hatkaan lähdetään muutenkin, mutta jos tietää näinkin turvallisen paikan saada kamaa kuin koti(?), niin tietenkin lähtee hatkaan. Osa hatkanuorista joutuu myymään itseään jne saadakseen kamaa. Syyttävä sormi voidaan kääntää pois viranomaisista, jos joku läheinen on mahdollistanut lapsen narkkaamisen.

Menikö multa jotain ohi, vai miksi se on ilmiselvää että lapsi on ollut koulussa tillintallin aineista ja sijoitettu siksi laitokseen? Lastenkotiin on monta reittiä, eikä jokaisella lastenkotilapsella suinkaan ole päihdeongelmaa. Kyseisestä lapsukaisesta en osaa sanoa.

[Loko187]

Menikö multa jotain ohi, vai miksi se on ilmiselvää että lapsi on ollut koulussa tillintallin aineista ja sijoitettu siksi laitokseen?

Tässä ketjussa on kyllä ainakin yhden henkilön kuvaus, jossa kerrotaan alamäen päihteiden kanssa olleen hyvin jyrkkä viimeisinä kuukausina.

[Loko187]

On kuitenkin todettava useamman yksikön toimintaa seuranneena, että mm. nuorten päihteidenkäytöltä suljetaan täysin silmät; todettuja asioita jätetään kirjaamatta, ei tehdä kliinistä arviota yms. Nämä eivät ole mitään yksittäistapauksia, eikä kaikessa voi piiloutua toimimattomien lakien taakse.

En tiedä miten laki menee, mutta onhan se vähän hankalaa, jos henkilö antaa pelkkiä puhtaita huumeseuloja. Positiivisen raja on niin korkea, että niissä ei näy oikeasti muu kuin kannabis. Piriä ja subua voi vetää ilman, että siitä saadaan välttämättä virallisesti mitään merkintää, jos edes vähän yrittää. Pitkittää huumeongelman selviämistä ja tilanne ehtii pahentua, kun tulee ilmi sitten vasta övereinä tms.

Sitä kuvitteli joskus että huumeseulat on kuin alkometri mutta ei se ole. Tarkka testi maksaa jotain 3000 €.

[meddLe]

En tiedä miten laki menee, mutta onhan se vähän hankalaa, jos henkilö antaa pelkkiä puhtaita huumeseuloja. Positiivisen raja on niin korkea, että niissä ei näy oikeasti muu kuin kannabis. Piriä ja subua voi vetää ilman, että siitä saadaan välttämättä virallisesti mitään merkintää, jos edes vähän yrittää. Pitkittää huumeongelman selviämistä ja tilanne ehtii pahentua, kun tulee ilmi sitten vasta övereinä tms.

Sitä kuvitteli joskus että huumeseulat on kuin alkometri mutta ei se ole. Tarkka testi maksaa jotain 3000 €.

Pääasiassa puhuin kliinisestä arviosta; siihen pitää lasu-yksiköissä ammattitaitoa olla. On todellista epäpätevyyttä kirjata faktana papereihin päihteettömyyttä vain siksi, ettei nuori ole puhaltanut promilleja tai antanut positiivisia seuloja. Näissä kaikissa tapauksissa, joihin viittaan, on kyse säännöllisesti päihteitä käyttävästä nuoresta. Osassa tapauksissa myös päihteidenkäyttövälineitä ollut työntekijöiden nähtävillä, mutta minkaanlaisia merkintöjä ei näistäkään ole koskaan tehty.

Siinä voi sitten sosiaalityöntekijä iloita hyvin onnistuneesta sijoituksesta, kun paperilla on koettu ihmeparantuminen, ja kotona ongelmaksi noussut päihdekäyttö on historiaa.

Huomioitava myös, että moni on avohuollon sijoituksessa, jolloin mitään puhallutuksia yms ei voi edes tehdä. Silloin vielä suuremmalla syyllä tulisi panostaa kliiniseen arvioon.

Mitä seuloihin tulee, pikaseulat ovat kyllä melkoisen tarkkoja, eivätkä nyt ihan noin hintaviakaan, mutta niiden jatkuva käyttö ei varmasti ole tarpeenmukaista tuollaisissa mainitsemissani tapauksissa, enemmänkin satunnaisotantana.

[NiiNen]

Eipä monella ole kovin paljon tietoa siitäkään kuinka paljon laitoksissa työntekijät harrastavat ns. vallan väärinkäyttöä, jolla saadaan ahdistettua lapsi tilanteeseen jossa on parempi hatkata ja nukkua mielummin vaikka rappukäytävässä pakkasella kuin olla siellä "turvallisessa laitoksessa". Kyllä työntekijät osaavat tehdä paikasta aika vankilan jos sattuu olemaan huono päivä ja puolisokin kotona huonolla tuulella...
On se hyvinkin helppo huudella kun tietää mistä huutelee.
Terv: Entinen laitoslapsi

Tämä. Olisin tarvinnut psykiatrista sairaalahoitoa, mutta sain rangaistusta oireilusta, syyllistämistä, nöyryyttämistä ja lisää traumoja. Nään edelleen painajaisia laitosajoista ja olin ns kevyessä laitoksessa kuitenkin. Töissä siellä mm ohjaaja, josta paikassa olleista opiskelijoista/sijaisista tosi moni on sanonut nöyryyttäneen myös opiskelijoita ja olleen pelottava.

[Vasikkahattu]

Pääasiassa puhuin kliinisestä arviosta; siihen pitää lasu-yksiköissä ammattitaitoa olla. On todellista epäpätevyyttä kirjata faktana papereihin päihteettömyyttä vain siksi, ettei nuori ole puhaltanut promilleja tai antanut positiivisia seuloja. Näissä kaikissa tapauksissa, joihin viittaan, on kyse säännöllisesti päihteitä käyttävästä nuoresta. Osassa tapauksissa myös päihteidenkäyttövälineitä ollut työntekijöiden nähtävillä, mutta minkaanlaisia merkintöjä ei näistäkään ole koskaan tehty.

Niin sustako olisi ammattimaista käytöstä kirjata päihteiden käytöstä huolimatta puhtaista seuloista?

Sillä ei ole mitään merkitystä mikä päihdehistoria nuorella on. Jos sinne työntekijät kirjaa huumeiden käytöstä ilman faktatietoa siitä käytöstä, niin ne siinä väärin on tehnyt.

Eikä taida tavaroiden takavarikointi olla kauhean viisasta saati laillista vain sillä perusteella, että niitä voisi käyttää huumeiden kanssa. Mistään neuloista ei varmasti kuitenkaan ole kysymys.

[meddLe]

Pääasiassa puhuin kliinisestä arviosta; siihen pitää lasu-yksiköissä ammattitaitoa olla. On todellista epäpätevyyttä kirjata faktana papereihin päihteettömyyttä vain siksi, ettei nuori ole puhaltanut promilleja tai antanut positiivisia seuloja. Näissä kaikissa tapauksissa, joihin viittaan, on kyse säännöllisesti päihteitä käyttävästä nuoresta. Osassa tapauksissa myös päihteidenkäyttövälineitä ollut työntekijöiden nähtävillä, mutta minkaanlaisia merkintöjä ei näistäkään ole koskaan tehty.

Niin sustako olisi ammattimaista käytöstä kirjata päihteiden käytöstä huolimatta puhtaista seuloista?

Sillä ei ole mitään merkitystä mikä päihdehistoria nuorella on. Jos sinne työntekijät kirjaa huumeiden käytöstä ilman faktatietoa siitä käytöstä, niin ne siinä väärin on tehnyt.

Eikä taida tavaroiden takavarikointi olla kauhean viisasta saati laillista vain sillä perusteella, että niitä voisi käyttää huumeiden kanssa. Mistään neuloista ei varmasti kuitenkaan ole kysymys.

Ensimmäiseen kysymykseen: ei, enkä ole mitään sellaista kirjoittanutkaan.

Vähän ohi meni nyt tuo vastauksesi, mistään takavarikoinnista en myöskään kirjoittanut lainaamassasi tekstissä.

Olen kyllä hyvinkin tietoinen sosiaalityön käytänteistä ja ammattitaitovaatimuksista, joten tarkastelen toki toimintaa sitä kautta, siksi ilmeisesti näkökulmamme on melko erilainen.

[Vasikkahattu]

Ensimmäiseen kysymykseen: ei, enkä ole mitään sellaista kirjoittanutkaan.

Vähän ohi meni nyt tuo vastauksesi, mistään takavarikoinnista en myöskään kirjoittanut lainaamassasi tekstissä.

Olen kyllä hyvinkin tietoinen sosiaalityön käytänteistä ja ammattitaitovaatimuksista, joten tarkastelen toki toimintaa sitä kautta, siksi ilmeisesti näkökulmamme on melko erilainen.

Sanoit:
On todellista epäpätevyyttä kirjata faktana papereihin päihteettömyyttä vain siksi, ettei nuori ole puhaltanut promilleja tai antanut positiivisia seuloja.

Eli jos ei nuorella ei ole mittarit värähtänyt, niin mikä sitten siinä on epäpätevyyttä jättää kirjaamatta päihteiden käytöstä. Tai kirjata päihteettömyyttä. Vai mitä tilanteessa sitten pitäisi kirjata ollakseen mielestäsi pätevä?

Osassa tapauksissa myös päihteidenkäyttövälineitä ollut työntekijöiden nähtävillä, mutta minkaanlaisia merkintöjä ei näistäkään ole koskaan tehty.

Totta, et puhunut takavarikoinnista. Mutta tuskin laitoksissa kiellettyjä tavaroita on siellä ollut, kuten vaikka neuloja ja bongeja? Jos siellä on ollut sytkäri, pumpulia, desinfiointiainetta ja lusikkaa niin ei kai niitä erikseen edes kuulu raportoida jos ei ole kielletyistä tavaroista kyse.

Mitä tulee näkökulmiimme, niin mun näkökulma on, että jos nuorella on puhtaat seulat niin silloin ei ole ammattimaista alkaa syyttään päihteiden käytöstä tai kirjaamaan mitään päihteiden käytöstä. Ja jos nuorella on jokin päihteidenkäyttövälineeksi sopiva esine, niin pelkästään se ei ole peruste pitää sitä päihteidenkäyttövälineenä. Asia toki muuttuu jos se on kielletty esine kyseisessä paikassa.

[jormakalevi]

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/51a6 ... 1a5dc001df

Kenellä tunnukset?

[Pesukarhu]

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/51a6 ... 1a5dc001df

”Olin ihan varma, että hän vain nukkuisi”
15-vuotias Eemeli kuoli tammikuun lopussa järkyttävällä tavalla. Nyt hänen äitinsä kertoo kaiken.

15-vuotiaan lapsen kuolema järkytti koko Suomea tammikuussa. Uutiset kertoivat, että valkeakoskelainen poika oli kuollut lähdettyään luvatta lastensuojeluyksiköstä.

Nyt kuolleen pojan Essi-äiti kertoo avoimesti tapahtumista ja niiden raadollisista yksityiskohdista. Iloisella ja huumorintajuisella Eemelillä oli ollut laaja kaveripiiri. Kaikki päättyi järkyttävään puheluun. Eemelin kaverit soittivat ja pyysivät istumaan alas.

– Tiesin heti, että jotain pahaa on tapahtunut, Essi sanoo.

Eemeli oli ollut kateissa edellisestä päivästä lähtien, mutta mikään ei voinut valmistaa äitiä tähän.

Iltalehti on saanut äidiltä luvan Eemelin nimen ja kuvan käyttöön.

– Otkes soitti minulle puolitoista viikkoa Eemelin kuoleman jälkeen ja kertoi aloittavansa tutkinnat. Olin siitä erittäin onnellinen.

– Tiedän, ettei mikään tuo Eemeliä takaisin, mutta koetan tehdä kaikkeni, ettei näin kävisi kellekään toiselle nuorelle.

Yhdeksättä luokkaa käynyt Eemeli oli perheen keskimmäinen lapsi. Äidin mukaan hän oli iloinen, huumorintajuinen ja lojaali ystävä.

Eemelillä oli vahva oma tahto ja hän oli herkkä lapsi. Harrastuksiinsa hän suhtautui vakavuudella. Viimeisin kiinnostuksen kohde olivat mopot.

– Viime kesä oli Eemelin parasta aikaa. Vihdoin oli odotettu mopokortti kädessä.

Eemeli ajeli mopoilla kavereidensa kanssa ja vietti aikaa niitä korjaten.

– Yhdenkin mopon hän purki ja rakensi kasaan kaverinsa kanssa.

Äidin mukaan opiskelu ei poikaa juuri kiinnostanut. Eemeli kyllä osasi ja ymmärsi – jos asia kiinnosti häntä.

– Eemeli oli fiksu poika. Jos hän kuuli jonkin asian, se jäi heti mieleen. Mutta koulupäivät taisivat mennä enimmäkseen puhelimella.

Ikävä kyllä kuvioihin tulivat myös päihteet. Huolta ja murhetta riitti. Poika ehti olla tekemisissä myös virkavallan kanssa.

Päihteet johtivat sijoitukseen kodin ulkopuolelle ja lopulta lapsen kuolemaan.

Essin mukaan hän pyysi itse lastensuojelulta apua lapsensa päihdeongelmaan.

– Se puhelu on elämäni suurin virhe. Siitä alkoi minun ja Eemelin helvetti, äiti pohtii nyt.

Uusi sijoituspaikka
Aluksi Eemeli oli todella vihainen äidilleen. Hän olisi halunnut olla kotona, mutta se ei ollut vaihtoehto.

– Kyllä hän sitten ymmärsi, että omalla käytöksellä voi vaikuttaa tilanteeseen.

Asiat eivät edenneet kuten äiti ajatteli. Hänen mukaansa Eemeli ahdistui sijoituksessa, karkaili ja käytti edelleen päihteitä.

Eemeli siirtyi uuteen lastensuojeluyksikköön 19. tammikuuta. Uudessa sijoituspaikassa alkoi tapahtumasarja, jonka lopputulos on lohduton.

Äidin mielestä päihteiden käyttö yltyi sijoituksesta johtuneesta ahdistuksesta.

– Eemeli koki, että millään ei ollut enää mitään väliä, koska on laitoksessa.

Iltalehti on nähnyt asiakirjoja, jotka avaavat Eemelin viimeisen päivän tapahtumia.

Karkasi sijoituksesta
Perjantaina 23. tammikuuta kello oli 14.15, kun lastensuojeluyksikön työntekijät huomasivat Eemelin poistuvan huoneestaan. Äiti oli jo tovi aiemmin ollut yhteydessä yksikköön ja toivonut, että lasta pidettäisiin silmällä. Hän uskoi, että Eemeli aikoi lähteä pois sijoituspaikastaan.

Äidin epäily kävi toteen. Työntekijän estelyistä huolimatta Eemeli pääsi ulos ja katosi näkyvistä, vaikka johtaja säntäsi perään.

Eemelin kotikuntaan Valkeakoskelle oli pirkanmaalaisesta yksiköstä matkaa noin 50 kilometriä, mutta poika sai ilmeisesti kyydin sinne.

Poika viestitteli 40-vuotissyntymäpäiväänsä viettäneelle äidilleen. Hän lupasi palata sijoituspaikkaansa vielä samana iltana ja pyysi, että yksikössä laitettaisiin sauna päälle.

Samaa poika vannoi yksikön työntekijöille, mutta lupaukset eivät toteutuneet.

Yksikön työntekijät yrittivät tavoittaa poikaa ja lähtivät etsimään häntä. Myös Eemelin kaverit Valkeakoskella osallistuivat etsintöihin. Essi oli kotonaan Eemelin pikkuveljen kanssa ja välitti kavereiden havaintoja lastensuojeluyksikön työntekijöille.

Yhteydenpitoa oli myös eri viranomaisten välillä.

”Eivät edes yrittäneet”
Iltalehden näkemien asiakirjojen perusteella työntekijät kyllä näkivät Eemelin Valkeakoskella. He ilmoittivat asiasta sosiaalipäivystykseen, joka kehotti soittamaan hätäkeskukseen. Sosiaalipäivystys oli ruuhkautunut.

Hänen käsityksensä mukaan työntekijät eivät menneet pojan luokse, vaikka olivat näköetäisyydellä. Näin kerrotaan myös Iltalehden näkemissä asiakirjoissa. Eemeli katosi näköpiiristä.

– Ymmärtäisin, jos he olisivat edes yrittäneet saada Eemelin kyytiin ja poika olisi kieltäytynyt. Mutta he eivät edes yrittäneet, Essi sanoo katkerana.

Lopulta päivän etsinnät lopetettiin, kun työntekijät olettivat Eemelin siirtyneen Valkeakoskelta Tampereelle. Saman tiedon Essi ilmoitti poikansa kavereille.

Seuraavana aamuna pojasta ei kuulunut enää mitään.

Essin mukaan kaverit päättivät vielä tarkistaa nuorten suosiman ”piilopaikan” Valkeakosken keskustassa.

Sitten äiti sai puhelun, joka muutti kaiken. Eemeli ei oikeasti ollut Tampereella.

– Kaveri aloitti puhelun, että mene Essi istumaan. Tiesin heti, että jotain pahaa on tapahtunut.

Essi ei suostunut uskomaan teinipoikien suru-uutista. Hän pyysi poikia soittamaan hätäkeskukseen ja säntäsi itse paikalle.

– Olin ihan varma, että Eemeli vain nukkuisi. He toistivat vain, että ei se nuku, ei se nuku.

Eemelin löytöpaikalla äitiä odotti kaksi järkyttynyttä poikaa.

– He olivat siinä haamuina pipot silmillä, Essi sanoo surullisena.

– En tiedä kuolinsyytä, mutta itse luulen, että hän on ollut päihtynyt ja väsynyt, ja mennyt sitten vaan nukkumaan.

Eemelin hautajaiset olivat ystävänpäivänä. Lumisena talvipäivänä Valkeakosken hautausmaalle kerääntyi Eemelin sukulaisia ja ystäviä.

– Kaverit olivat todella ihania, kertoivat kaikkea nättiä Eemelistä.

Hautausmaa ja Eemelin hauta ovat aivan Essin kodin lähellä. Surun keskellä pelkästään kävely Eemelin haudalle ja takaisin on kova urakka.

– Kun yksi päivä kävelin hautausmaalle ja takaisin, oli olo kuin olisin maratonin juossut.

Jäljelle on jäänyt vain tyhjyys. Muiden lastensa vuoksi Essi yrittää pysyä edes jotenkin toimintakykyisenä. Se on vaikeaa.

Hän on valjastanut surun myös taisteluun: asiakirjojen tilaamiseen, rikosilmoituksiin ja erilaisiin huomautuksiin ja kanteluihin.

– Tässä on järkkynyt koko perusturvallisuus. Että kehen voi enää luottaa.

Essi on surullinen siitä, miten sosiaalisessa mediassa Eemeliä ja vanhempia on molempia syyllistetty vuoroin tapahtumista. Otsikoissa on puhuttu hatkanuoresta, joka antaa Essin ajatuksissa väärän kuvan tilanteesta.

– En pitänyt Eemeliä sellaisena. Hän on minulle yhtä rakas kuin kaikki lapseni. Arvokas juuri sellaisena kuin on.

Äidin on vaikea ymmärtää, että oma lapsi on todella kuollut.

– Vieläkin sitä odottaa, että koska se poika tupsahtaa tuosta ovesta kotiin.