Vankilassa oloa ja kulttuuria

[Clarence]

Voi vain ihmetellä näitä omatoimi- tieteilijöitä, ketkä pitävät youtubessa palstaa, jossa on heidän omia houreitaan jostain kuuluisuutta saaneesta rikoksesta. Vuosia sitten tällainen omatoimi- sisällöntuottaja kävi läpi tapaus Anneli Auer. Seurasin yhden osan vain huvikseen, myös sen kun ukko sanoi Anneli Auerin syyttömäksi. Tästä syyttömyydestä väännetään oikeudessa asiaa, eikä sielläkää ole lopullista päätöstä syyllinen vai syytön. Tätä taustaa vasten näiden höpinät tuntuvat vastenmieliseltä.

Myös monista muista tapauksista, jotka ovat herättäneet yleisössä mielenkiintoa he tuovat houreitaan esille. Esimerkkinä Suomen vaarallisimmat vangit. Osittain totta, mutta osittain ei. Joskus olen kertonut yhdestä pakkolaitosvangista, kuka olisi kuulunut tähän TOP 10 listaan, mutta ei ollut media- seksikäs persoona tai jotain muuta. Ensimmäisen kerran näin tätä ukkoa istumassa taposta kahdessakin eri vankilassa. Näin ukkoa myös siviilissä. Vankilaoikeus oli harkinnut Sörkassa kaksi vuorokautta eristetäänkö pakkolaitokseen vai ei. Ei eristetty. Seuraavana olikin täyttä ymmärrystä vailla murha sekä muuta mukana, ja sitten pytyn kannet kalkahtivat. Alkoi istumaan 80- luvulla ja 2000- luvun alkupuolella pääsi pois.

Joskus nakkasin tämän epelin autolla asunnolleen kun oli juuri päässyt juoppoputkasta. Poliisit eivät olleet takavarikoineet pulloa, joka oli hänellä etutaskussa, ja kovasti kehui tästä asiassa poliisia. Sanoin: Älä nyt ainakaan tässä ota ryyppyä, niin ei ottanut. Enään tämä henkilö ei ole keskuudessamme.

[Sieppari]

Konnunsuolla valkolaiset pakenevat pelkääjäosastolle

Marokkolainen mies käväisi Konnunsuon keskusvankilassa viime vuonna. Mies pyysi pian siirtoa toisaalle ja sen myös sai. Häntä pelotti. Mitään ei ehtinyt tapahtua, mutta ainaisen uhan alla eläminen uuvutti.

Venäläiset kärsivät tuomionsa loppuun ilman suurempia ongelmia. Uutta Lappeenrannan lähellä sijaitsevassa Konnunsuon vankilassa on se, että valkolaisvangit pyytävät päästä vapaaehtoiseen eristykseen siksi, että he pelkäävät romaneja.

"Marokkolaisen rikos on sellainen, että suomalainen miesvanki ei sitä siedä. Ei ihan raiskaus, mutta kohdistui suomalaiseen naiseen epämiellyttävällä tavalla. Ei hänellä ollut ihmisarvoa näiden silmissä", kertoo Konnunsuon vankilan johtaja Anna-Katrina Grönholm .

Endy, 37, muistaa venäläisen Vladimirin, joka vapautui hiljan. Vladimir oli jämpti kaveri, joka lusi omaa tuomiotaan. Puhui suomea ja tuli muiden vankien kanssa toimeen.
"Tummahipiäiset on asia erikseen. Ne eivät pääse vankilayhteisöön sisälle. Lehdistä saa vielä sellasen kuvan, että kaikki olisivat tappajaraiskaajia." Vankilahierarkiassa seksuaalirikoksiin syyllistyneet ovat pohjasakkaa. Korkeimmalle pääsee mies, joka on rikoksella nostanut taloudellista asemaansa.

Endyllä on vankilakokemusta vuodesta 1975. Vielä viime vuosikymmenen alkupuolella mies sai linnassa lusia tuomiotaan rauhassa, mutta nyt se on vaikeaa.

"Yhteishenki on hävinnyt. Käytöstavat unohtuneet. Täällä on turhanpäiväistä tunteitten sekamelskaa. Ennen miehet piti sanansa, eivätkä ilmaisseet tunteita." Meluisia romaneitakin kovaäänisempiä ovat Endyn mukaan nuoret vangit, jotka huudattavat stereoita sellin ovet auki.

Endy ei ole lähtenyt romaneita karkuun eikä tunne niitä, jotka ovat niin tehneet. "Vanhemmat miehet pyytävät eristykseen, että saisivat olla jossain, missä on hiljaista."

Riitaa myös pikkuasioista

Riitaa voi tulla mitättömistä asioista. Riittää, kun kaksi väärällä jalalla noussutta kaveria kohtaa. Alkaa uhoilu, syyttely ja pelko.

"Joskus sanon, että vittu mä vedän turpaan, mutta ei musta siihen kuitenkaan olisi", sanoo Kari, itsekin romani.

Yleinen riidan siemen ovat huumeet. Kun yksi myy, jää toinen velkaa.

Toisessa vankilassa Kari kertoo puolustaneensa somalimiestä, jota suomalainen raiskauksesta tuomittu haukkui raiskaajaksi. Somali istui muusta syystä.

Romanien väistämisvelvollisuuden mukaan pahan tekijä väistää uhrin sukua. Siksi toisilleen sopimattomien romanisukujen miehiä ei laiteta samaan vankilaan. Erään vanhemman romanivangin mukaan verikosto pätee yhä romanien kesken.
"Helsingin sukupolvi ei sitä halua noudattaa. Enemmän se pätee täällä sisä-Suomessa."

Helsingin Sanomat 2.4.1996

HS julkaisun ja tuon postauksen välissä on 20 vuotta. Että tavat, asenteet ja väki vaihtuu ja muuttuu kaikilla vuosikymmenillä.
Rikoksetkin. Huumeet ja tuomiot ovat johtavassa asemessa tämän päivän kulttuurissa. Vahvasti. Tosin ollut varmaan jo 35 vuotta ja lisääntyen ja lisääntyen. Ja nyt jengit

[Aldrig]

1970-luvulla lusivan vangin asema ja status muiden vankien silmissä näkyi usein heti kun astui vangin selliin.
Hyllyllä siistissä rivissä olevat täydet Nessipurkit,pino Aroma purutupakkaa sekä sekä Rizla sätkäpaperia kertoivat että asukkaalla on asiat kunnossa ja hyvin menee.Viihtyisyyttä ja ylellistä tunnelmaa lisäsivät lattialla oleva matto,kalteriseinälle kodikkaasti pujotetut verhot ja kaiken kruununa sellin pikku pöydällä käsinvirkattu vaaleahko pitsinen pöytäliina.
Paskapalju oli siististi pestynä omassa pikku seinälokerikossaan näkymättömissä eikä sitä käytetty yleensä kuin pienempään hätään.Piti olla todella pakottava tarve mikäli siihen paskat lykättiin.Tällaisessa lukaalissa asuvalla löytyi yleensä myös rohkeahkot lehtikuvat Marilyn Monroesta,Brigitte Bardotista,Claudia Cardinalesta tai Jayne Mansfieldistä.Parhaimmilla jopa nämä kaikki.Mikäli tällaiseen lukaaliin kun tuli kutsu nessikahveille se merkitsi todellla paljon ja kutsua kunnioitettiin esim ottamalla tossut pois jalasta ettei paikat likaannu.
Pimeää rahaa kyllä liikkui jonkin verran mutta esimerkiksi kellokauppa oli äveriäämpien vankien keskuudessa suosittua.
Markkinoille oli juuri tulleet rannekellot joissa oli vain numeronäytöt,ei ollenkaan viisareita.Kova juttu.
Parhaimpia olivat tietysti ns sukeltajankellot.Mustalaiset tykkäsivät kovasti näistä sukeltajan kelloista ja olivat kovin tietäväisiä kuinka monta kymmentä metriä syvään voi sukeltaa kellon rikkoutumatta.Vähän meinasi joskus naurattaa kun aika harva sen ajan mustalaisista osasi edes uida.Niissä sukeltajankelloissa oli taulussa jos minkälaista numeroa ja viivaa.
Eihän niillä todellisuudessa mitään tehnyt,pelkkää feikkiä ja väärennöksiä.Oikeat kellomiehet tiesivät myös heti oliko kello kivetön.Itse en tiennyt mitä se tarkoittaa mutta kello oli silloin melko arvoton.Timexiä löytyi monen pojan ranteesta.
Yksi tärkeä asia vielä täytyy mainita mikä viitisenkymmentä vuotta sitten lusimiseen liittyi.Nimittäin perut. Oli todella suuri ystävyyden ja kaveruuden osoitus kun sait joltain siviiliin pääsevältä perut.Peruja olivat yleensä termarit ja lattiamatto.
Tässä vähän mietteitä pitkälti viime vuosituhannelta.Jokunen meitä täällä vielä kai hengailee,punaraitapukumiehiä.

[Aldrig]

1970-luvulla lusivan vangin asema ja status muiden vankien silmissä näkyi usein heti kun astui vangin selliin.
Hyllyllä siistissä rivissä olevat täydet Nessipurkit,pino Aroma purutupakkaa sekä sekä Rizla sätkäpaperia kertoivat että asukkaalla on asiat kunnossa ja hyvin menee.Viihtyisyyttä ja ylellistä tunnelmaa lisäsivät lattialla oleva matto,kalteriseinälle kodikkaasti pujotetut verhot ja kaiken kruununa sellin pikku pöydällä käsinvirkattu vaaleahko pitsinen pöytäliina.
Paskapalju oli siististi pestynä omassa pikku seinälokerikossaan näkymättömissä eikä sitä käytetty yleensä kuin pienempään hätään.Piti olla todella pakottava tarve mikäli siihen paskat lykättiin.Tällaisessa lukaalissa asuvalla löytyi yleensä myös rohkeahkot lehtikuvat Marilyn Monroesta,Brigitte Bardotista,Claudia Cardinalesta tai Jayne Mansfieldistä.Parhaimmilla jopa nämä kaikki.Mikäli tällaiseen lukaaliin kun tuli kutsu nessikahveille se merkitsi todellla paljon ja kutsua kunnioitettiin esim ottamalla tossut pois jalasta ettei paikat likaannu.
Pimeää rahaa kyllä liikkui jonkin verran mutta esimerkiksi kellokauppa oli äveriäämpien vankien keskuudessa suosittua.
Markkinoille oli juuri tulleet rannekellot joissa oli vain numeronäytöt,ei ollenkaan viisareita.Kova juttu.
Parhaimpia olivat tietysti ns sukeltajankellot.Mustalaiset tykkäsivät kovasti näistä sukeltajan kelloista ja olivat kovin tietäväisiä kuinka monta kymmentä metriä syvään voi sukeltaa kellon rikkoutumatta.Vähän meinasi joskus naurattaa kun aika harva sen ajan mustalaisista osasi edes uida.Niissä sukeltajankelloissa oli taulussa jos minkälaista numeroa ja viivaa.
Eihän niillä todellisuudessa mitään tehnyt,pelkkää feikkiä ja väärennöksiä.Oikeat kellomiehet tiesivät myös heti oliko kello kivetön.Itse en tiennyt mitä se tarkoittaa mutta kello oli silloin melko arvoton.Timexiä löytyi monen pojan ranteesta.
Yksi tärkeä asia vielä täytyy mainita mikä viitisenkymmentä vuotta sitten lusimiseen liittyi.Nimittäin perut. Oli todella suuri ystävyyden ja kaveruuden osoitus kun sait joltain siviiliin pääsevältä perut.Peruja olivat yleensä termarit ja lattiamatto.
Tässä vähän mietteitä pitkälti viime vuosituhannelta.Jokunen meitä täällä vielä kai hengailee,punaraitapukumiehiä.

[Clarence]

Aaro Törmälä oli edistyksellinen mies vankeinhoidossa. Hän oli 60- luvulla Sukevan keskusvankilan johtaja. Ville Huovinen pääsi Törmälän johtaja- aikana siviliin presidentti Kekkosen armahduksella. Törmälä, Huovinen ja joku kolmas kävivät Sukevalta marjassa ja siinä eväät syötyään myös uivat.

Aaro Törmälä oli 70- luvulla Oulun lääninvankilan johtaja. Tässä voi sanoa, ehkä osittain aikaansa edellä. Oliko -75 vai -76 keväällä tapahtui valtakunnallisestikin suurta hälyä aiheuttava tapaus. Törmälä vei vankeja Oulussa teatteriin. Lähes kaikki vankeusvankeja, mutta joukossa oli pari tutkintolaistakin. Kesken näytöksen kaksi karkasi reissusta. Vinetto ja Uimonen ottivat ritolat. Tästäkös media innostui ja Törmälää hiillostettiin valtakunnallisesti aika kovaa. Hän oli humanisti, joka uskoi ihmisen hyvyyteen, ainakin, että psykologia auttaa ja ihmnen muuttuu.

Aikanaan karkurit jäivät kiinni. Vinetolla oli hovissa vapaanjalan juttuja vuosikausia, ja hän lähti niitä heittelemään Riihimäelle. Uimonen lähti Sörkkaan. Uimosella oli silloin vankien keskuudessa suosittu muistojeni- kirja, joka kieltämättä oli taidolla tehty. Hän koitti ennen Sörkkaan lähtöä kirjaa minullekin kaupata, mutta ei tullut kauppoja. Muistan selvästi kun U. oli viirut päällä ja kaupittelutilanteen. Muistojeni- kirja ei ollut aivan valmis, eikä itselle olisi taloudellista katastrofia tullut, vaikka olisin sen ostanut. Tämän jälkeen en nähnyt häntä vankiloissa, enkä muista yhtään kuinka pitkä oli tuomio. Vinetto istui 5- 6 vuotta. Häntä kyllä näki vankiloissa sen jälkeen useasti. Vinetolla tahtoi tuomio aina risausten vuoksi kasvaa.

[RL11/6]

*Poistettu OT*tm

[Clarence]

Aaro Törmälä oli edistyksellinen mies vankeinhoidossa. Hän oli 60- luvulla Sukevan keskusvankilan johtaja. Ville Huovinen pääsi Törmälän johtaja- aikana siviliin presidentti Kekkosen armahduksella. Törmälä, Huovinen ja joku kolmas kävivät Sukevalta marjassa ja siinä eväät syötyään myös uivat metsälammessa.

Aaro Törmälä oli 70- luvulla Oulun lääninvankilan johtaja. Tässä voi sanoa, ehkä osittain aikaansa edellä. Oliko -75 vai -76 keväällä tapahtui valtakunnallisestikin suurta hälyä aiheuttava tapaus. Törmälä vei vankeja Oulussa teatteriin. Lähes kaikki vankeusvankeja, mutta joukossa oli pari tutkintolaistakin. Kesken näytöksen kaksi karkasi reissusta. Vinetto ja Uimonen ottivat ritolat. Tästäkös media innostui ja Törmälää hiillostettiin valtakunnallisesti aika kovaa. Hän oli humanisti, joka uskoi ihmisen hyvyyteen, ainakin, että psykologia auttaa ja ihmnen muuttuu.

Aikanaan karkurit jäivät kiinni. Vinetolla oli hovissa vapaanjalan juttuja vuosikausia, ja hän lähti niitä heittelemään Riihimäelle. Uimonen lähti Sörkkaan. Uimosella oli silloin vankien keskuudessa suosittu muistojeni- kirja, joka kieltämättä oli taidolla tehty. Hän koitti ennen Sörkkaan lähtöä kirjaa minullekin kaupata, mutta ei tullut kauppoja. Muistan selvästi kun U. oli viirut päällä ja kaupittelutilanteen. Muistojeni- kirja ei ollut aivan valmis, eikä itselle olisi taloudellista katastrofia tullut, vaikka olisin sen ostanut. Tämän jälkeen en nähnyt häntä vankiloissa, enkä muista yhtään kuinka pitkä oli tuomio. Vinetto istui 5- 6 vuotta. Häntä kyllä näki vankiloissa sen jälkeen useasti. Vinetolla tahtoi tuomio aina risausten vuoksi kasvaa.

[McCall]

Hämeenlinnan vankila on täynnä.

Hämeen Sanomat 23.1.2026 / https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/9150961

Vangit joutuvat jo patjapaikoille Hämeenlinnan vankilassa – Alaikäisenä tuomittujen määrän raju kasvu ei näy naisvankilassa

Ensi syksynä avautuvat kaksi uutta osastoa helpottavat hieman Hämeenlinnan naisvankilan ahtautta vankimäärien kasvaessa.

Kasvaneet vankimäärät näkyvät ja tuntuvat myös Hämeenlinnan vankilassa, joka toimii tällä hetkellä jo 123 prosentin käyttöasteella. Vankimäärä on kasvanut noin 40 prosentilla vuodesta 2024.

– Tilanne on jo pitkään Hämeenlinnan vankilassa ollut se, että jos kolme lähtee niin viisi tulee tilalle, Hämeenlinnan vankilan yksikönpäällikkö Johanna Erholtz kertoo.

Suomen vankiluku on ollut tällä vuosikymmenellä jatkuvassa kasvussa ja tällä hetkellä kaikki suljetut vankilat toimivat yli sadan prosentin täyttöasteella. Hämeenlinnassa tilanne on neljänneksi pahin.

Vuonna 2020 käyttöönotetun Hämeenlinnan uuden vankilan osastoille sijoitetaan sekä vankeusrangaistuksiin tuomittuja että tutkintavankeja. Lisäksi vankilassa on erillinen nuoriso-osasto ja perheosasto.

Samalla kampuksella toimii myös vankisairaala. Siitä vankilan käyttöön otettiin vuonna 2024 20-paikkainen osasto, kun Turun vankilan remontin tieltä Hämeenlinnaan siirrettiin 20 naisvankia.

Yhteensä Hämeenlinnan vankilan käytössä on tällä hetkellä 120 vankipaikkaa. Ahtauteen on luvassa helpotusta ensi syksynä, kun Hämeenlinnan vankilaan ollaan avaamassa kaksi uutta osastoa, jotka pitävät sisällään 32 vankipaikkaa.

Ahtaus Hämeenlinnan vankilassa ei ole yksikönpäällikkö Erholtzin mukaan vielä niin paha, että vankeja olisi jouduttu majoittamaan jopa saunan pukuhuoneisiin, kuten Helsingin vankilassa on sen rikosseuraamusesimiehen Tommi Kiialan mukaan jouduttu ajoittain tekemään.

– Mutta valitettavasti käyttöön on jouduttu ottamaan jo patjoja lattioille päävankilan selleihin, Johanna Erholtz kertoo.

Ahtauteen on haettu ratkaisuja sijoittamalla vankeja myös nuoriso- ja perheosastoille silloin, kun niitä ei tarvita varsinaiseen käyttöönsä.

Erholtzin mukaan vankeja on myös siirretty toisiin suljettuihin vankiloihin, mikäli niistä on vapautunut paikkoja. Myös siirtoja avolaitokseen tai valvottuun koevapauteen toteutetaan, jos se on kokonaistilanne huomioon ottaen mahdollista.

Sellit on rakennettu yhdelle hengelle ja niissä on omat suihkut ja vessat. Kahden ihmisen yhteiselo pienessä, suljetussa tilassa ei kuitenkaan aina ole ongelmatonta. Lisäksi kasvanut vankimäärä näkyy myös osastojen turvallisuustilanteessa.

– Valitettava lieveilmiö on, että suuri vankimäärä itsessään aiheuttaa levottomuutta. Jos vankien määrä kasvaa tätä luokkaa, niin henkilöstönkin määrän pitäisi kasvaa, jotta levottomuutta pystyttäisiin rauhoittamaan.

Suurissa vankiloissa ahtaus, yleinen levottomuus ja sekä väkivaltaisten jengivankien kasvanut osuus ovat näkyneet myös väkivallantekoina ja uhkailuina niin muita vankeja kuin henkilökuntaakin kohtaan. Naisvankilassa tilanne on Erholtzin mukaan hieman erilainen.

– Naisten kanssa on vähemmän fyysistä väkivaltaa ja enemmän sellaista sanallista mittelöä. Meillä on onneksi osaavaa henkilökuntaa, joka on pystynyt nopeasti reagoimaan tilanteisiin, ennen kuin mitään isompaa kahakkaa on päässyt syntymään.

Hämeenlinnan vankilan suurimmat haasteet liittyvät Erholtzin mukaan ahtauden lisäksi oikeudenkäyntien kestoon sekä ulkomaalaisten vankien määrän kasvuun.

– Vankilat ovat kansainvälistyneet ja se näkyy myös meillä. Ulkomaalaisten vankien osuus on tällä hetkellä noin kolmannes.

Haasteita aiheuttavat kieli- ja kulttuurierot sekä niistä syntyvät väärinymmärrykset.

– Kaikkien vankien kanssa meillä ei ole yhteistä kieltä ja joidenkin kielten tulkkauspalveluiden saaminen on ajoittain hyvin työlästä.

Merkittävä osa Hämeenlinnan vankilan asukkaista on oikeudenkäyntiä tai lainvoimaista tuomiotaan odottavia tutkintavankeja. Näiden määrä on kasvanut oikeudenkäyntiaikojen pidentyessä ruuhkaantuneissa käräjä- ja hovioikeuksissa.

Suomen vankiloissa on Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) mukaan noin 350 vankia tai tutkintavankia, jotka liittyvät Suomesta tai ulkomailta johdetun järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan. Osa näistä pyrkii myös jatkamaan rikollista toimintaansa vankilassa ollessaan.

Risen mukaan vankiloihin saapuvat vangit ovat myös aiempaa vaikeammin päihderiippuvaisia.

Hämeenlinnan uusi naisvankila otettiin käyttöön vuonna 2020. Yhtenä uusimmista vankiloista se edustaa nykyaikaista suunnittelua ja se näkyy myös karkausmäärissä.

– Vuonna 2025 meillä oli vain yksi karkaamisyritys vankilan ulkopuolella ja sekin jäi hyvin lyhyeksi yritykseksi. Meillä on täällä aika hyvä pitovoima, Johanna Erholtz sanoo.

Vuosina 2022–2025 suljetuista laitoksista karattiin 17 kertaa ja 14 karkausta jäi yritykseksi.

Valtaosa karkuteillä olevista vangeista on päässyt vankilasta ulos poistumisluvan kanssa ja jäänyt sen jälkeen omille teilleen. Tällaisia tapauksia on myös Hämeenlinnan vankilassa.

– Jonkin verran käy näitä, että vankilaan ei palata sovitusti. Silloin poliisi etsii heidät etsintäkuulutuksen perusteella ja tuo takaisin vankilaan.

Tilanne 2026.jpg (60.32 KiB) Katsottu 1713 kertaa

[aivoriihi]

Suomen vankilat kaaoksessa:

”Voi sattua jotain hirveää”

Asiakirjat paljastavat Suomen vankiloiden erittäin karun tilanteen. Pääjohtaja myöntää kriisin.

----
Lähde: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011768464.html

[Aizerbaidzan]

Unto Olavi on (tai oli, en tiiä on hengissä) etunimet. En oo tosiaan muutamaan vuoteen törmännyt kaveriin.

Unto Olavi Niittykukan lapseksi esittäytynyt henkilö on ainakin Suomi24:llä ja vauva.fi:ssä kirjoittanut Unton kuolleen vuonna 2022. Hautakartta.fi-palvelu vahvistaa asian: Unto Niittykukka on kuollut 10.7.2022 ja haudattu Karhumäen hautausmaalle nähtävästi muistolehtoon. Hän eli 73-vuotiaaksi.

Olen tuon Niittykukan Mallivanki-kirjan joskus kauan sitten lukenut. Muistaakseni ihan perus vangin muistelmateos niin hyvässä kuin pahassa.

Niittykukan koko tuotanto on listattu tuolla: https://lappeenranta.fi/fi/kulttuuri-ja ... Unto-Olavi

[StefanCnutin]

Suomen vankilat kaaoksessa:

”Voi sattua jotain hirveää”

Asiakirjat paljastavat Suomen vankiloiden erittäin karun tilanteen. Pääjohtaja myöntää kriisin.

----
Lähde: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011768464.html

Ihmettelen, miten ne tuhannet ylimääräiset vangit 70-luvulla ja osin 80-luvulla mahtuivat lusimaan, kun nyt tulee paniikki muutamasta ylimääräisestä vangistä. Esimerkiksi Sörkassa päivittäinen vankiluku 500 - 600 konnaa oli "normaalia"

[Sigmanen]

Löytyistkö kenelläkään tätä artikkelia , "Kuvat julki: Tällainen on todellisuus Turun vankilassa" IL
tai tiivistelmää siitä kuvineen
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4437 ... b5fa15d77e

Kiitos!

[ajanpatina]

^
Ulkomaalaiset vangit kärsimään tuomiotansa kotimaahansa. Tulisi vankiloihin tilaa.

Hyvä idea, mut vihervasemisto ja rantahurrit ei siihen suostu.

[Clarence]

Unto Olavi on (tai oli, en tiiä on hengissä) etunimet. En oo tosiaan muutamaan vuoteen törmännyt kaveriin.

Unto Olavi Niittykukan lapseksi esittäytynyt henkilö on ainakin Suomi24:llä ja vauva.fi:ssä kirjoittanut Unton kuolleen vuonna 2022. Hautakartta.fi-palvelu vahvistaa asian: Unto Niittykukka on kuollut 10.7.2022 ja haudattu Karhumäen hautausmaalle nähtävästi muistolehtoon. Hän eli 73-vuotiaaksi.

Olen tuon Niittykukan Mallivanki-kirjan joskus kauan sitten lukenut. Muistaakseni ihan perus vangin muistelmateos niin hyvässä kuin pahassa.

Niittykukan koko tuotanto on listattu tuolla: https://lappeenranta.fi/fi/kulttuuri-ja ... Unto-Olavi

""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""

Muistan Niittykukan vankilasta. Ei sinällään oltu lähiystäviä, mutta kaksi vankia, ketkä istuivat omaa tuomiotaan. Yhden hänen kirjoittaman kirjan olen lukenut, kertoi lusimisesta Riihimäellä. Riihimäki ei ollut silloin samanlainen kuin nykyään. En muista kirjan nimeä. Niittykukka oli periaatteen mies, joka istui omaa kakkua. Joku romanimies alkoi isotella niin Niittykukka korotti ääntään ja rutisija joutui poistumaan.

Tässä samassa laitan kertalaisuuksista. Ennen kun oli kolme vuotta puhdasta, oli ensikertalainen. Tämäkin aika oli joillekin ylivoimainen saavutus, kun siviilissä viihtyi 1pv - 1 tai 2kk. Yksi mies oli 80- luvulla kahdeksan vuotta vapautumisen jälkeen taas vankilassa. Mies oli koko ajan myynyt viinaa ja sen saivat näytettyä toteen, niin joutui istumaan 2/3 osilla. Nuorisovanki istui 1/3, tai puolet. Esim. kun pääsin Nupiksesta, seuraavan tuomion istuin puolikkailla. Syy siihen oli alle 21- vuotiaana tehty rikos. Eli 1/3, puolikkaat ja sen jälkeen 2/3 osat.

Nykyään ensimmäisen tuomion jälkeen on aina 2/3 osat, vaikka aikaa siviilissä edellisessä rikoksessa olisi 25- tai 35- vuotta.

[Clarence]

Viime kesänä ei tullut veneiltyä, ei tullut käytyä Turun vierasvenesatamassa, eikä juuri muuallakaan, minä myin veneet. Kesällä Turussa ollessa kävimme Kakolassa. Piha oli päällystetty betonilla. Auto oli Kakolan ulkopuolella koko ajan sakkopaikalla, mutta kahvitteluhetki ei tuonut sakkoa.

Joskus hyvin kauan sitten sattui tapaus, missä vailla itsetuntemusta viinaan menevä mies joutui sakoista vankilaan. Ainakin ennen sai vankilasta kirjoittaa ensimmäisen kirjeen ja siihen postimerkin ilmaiseksi. Tämä epeli oli kiusana missä nyt sattui olemaan, ja varmasti vaimolle ja perheelleen helpotus kun mies on edes vähän aikaa pois. Kirjeessään saneli vaativaan sävyyn vaimolleen. Tässä nyt katsotaan meidän avioliitto kantaako se. Nämä sakon suuruiset rahat tienaa siviilissä yhdessä hujauksessa. Laita tulemaan rahaa, niin maksan sakon ja pääsen pois täältä hampuussien joukosta.

Atomi- Antti oli nimensä veroinen vartija Keravalla. Painoin nappia, joka oli käytävällä olevalle vartijalle signaali, että on asiaa. Atomi- Antti raotti sellin ovea ja katseli sisään paranoidisesti. Kerroin, että tarvitsen kirjoituspaperia. Äijä lähti hakemaan sitä ja pitkän ajan kuluttua toi yhden paperin. Älähdin, ettei tämä riitä kun on paljon kirjoitettavaa. En muista asian loppuratkaisua. Kirjoituspaperia kuului saada aina kun tarvitsi.