Pelastusoperaatio päiväkodissa Vantaalla

[sohviskek]

Joku olikin jo maininnut kys. päiväkodissa olevan ilmeisesti kaksitoista kahden kasvattajan ryhmää. Info löytyy yksikön sivuilta.
Tämä tarkoittanee varhaiskasvatuksen lastenhoitaja+opettaja/sosionomi komboa. Mun mielestä tää on jännä, koska omalla alueellani kahden kasvattajan ryhmiä on erittäin vähän, yleensä ne on lähes poikkeuksetta kolmen.

Sanomattakin on selvää, että riskit kasvaa, kun henkilöstöä on vähemmän ja väistämättä tulee tilanteita, jolloin olet yksin vastuussa kaikista lapsista, esim. taukojen ja palaverien ajan sekä silloin, kun työkaveri lähtee aikaisemmin kotiin. Toki lapsimäärä on myös suhteutettu (alle 3v 8/2, yli 3v 14/2), eli montako lasta saa olla tässä tapauksessa kahta vastuuaikuista kohden.

[Chinaski]

Vakavat puristumistapaukset:
Vantaa 2026 (kuolema)
Tampere 2025 (sinertyminen)
Jyväskylä 2015
Turun seutu 2021
Tampere 2025 (toinen tapaus)

Luulisi että viimeistään nyt kielletään nuo.

Ei voi, koska EU. Mutta luulisi, että jo tuon ensimmäisen, 2015 sattuneen tapauksen jälkeen olisi annettu ohjeistus siitä, että lapsi laitetaan sänkyyn aina jalat seinään päin. Olisi ainakin himpan verran turvallisempaa.

EU kieltää tuollaisten sänkyjen kieltämisen? On ne kamalia, wokejakin ovat. Voi hellanlettas näitä p*ja.

[Modesty_Blaise]

Tuo ongelma on helposti ratkaistavissa. Ruuvataan sängyn reunaan kiinni lauta (jossa on kiinni L-osa) poikittaissuuntaan, joka käännetään saranan varassa sivuun kun lapsi on sängyssä. Tuo käännetty lauta estää sängyn nostamisen seinää vasten, kun lapsi on sängyssä.

[Kopernikus]

Tuo ongelma on helposti ratkaistavissa. Ruuvataan sängyn reunaan kiinni lauta (jossa on kiinni L-osa) poikittaissuuntaan, joka käännetään saranan varassa sivuun kun lapsi on sängyssä. Tuo käännetty lauta estää sängyn nostamisen seinää vasten, kun lapsi on sängyssä.

Uudemmissa laidat pitää taittaa sisään ennenkuin nostaa.

[Tähdet kertovat]

Joku olikin jo maininnut kys. päiväkodissa olevan ilmeisesti kaksitoista kahden kasvattajan ryhmää. Info löytyy yksikön sivuilta.
Tämä tarkoittanee varhaiskasvatuksen lastenhoitaja+opettaja/sosionomi komboa. Mun mielestä tää on jännä, koska omalla alueellani kahden kasvattajan ryhmiä on erittäin vähän, yleensä ne on lähes poikkeuksetta kolmen.

Sanomattakin on selvää, että riskit kasvaa, kun henkilöstöä on vähemmän ja väistämättä tulee tilanteita, jolloin olet yksin vastuussa kaikista lapsista, esim. taukojen ja palaverien ajan sekä silloin, kun työkaveri lähtee aikaisemmin kotiin. Toki lapsimäärä on myös suhteutettu (alle 3v 8/2, yli 3v 14/2), eli montako lasta saa olla tässä tapauksessa kahta vastuuaikuista kohden.

En ymmärrä tätä koko keskustelua enää. Jokainen näkee, että tuollainen erilaisista laatikoista ja hiluvitkuttimista koostettu pienten lasten päivittäinen toimintaympäristö on aivan perseestä, mutta kukaan ei voi kenenkään mielestä tehdä mitään. Samaan aikaan noiden hiluvitkuttimien kanssa päivittäin työskentelevät ihmiset, tekevät työtään jatkuvassa resurssien tiukennuksessa ja heidän vastuulle on näköjään laitettu ketterästi myös jo suunnittelijoiden eeppiset neliökustannustenkin hyödyt, mitä substanssista vieraantuneet teoreetikot suunnittelee excelleihinsä.
Nämähän ovat ideaaleja ratkaisuita papereissa ja piirrustuksissa, eli teoriatasolla, kun uusia isompia komplekseja pyritään suunnittelemaan, eli kättä ei varmasti tulla nostamaan sieltä suunnalta virheen merkiksi, se on varma. Mutta kyllähän jokainen veronmaksaja jonka omat lapset tai lapsenlapset ovat tuossa ympäristössä päivittäin, pitäisi nyt hiukan ääntä nostaa ja kyseenalaistaa tuollainen toimintaympäristö, jo lasten ja hoitajien turvallisuuden kannalta.

Päivittäisissä rutiineissa lasten hoitolaitoksissa, ei saa olla tuollaisia riskitekijöitä, että kiire tekee tuosta laatikkohelvetistä lapsille hengenvaaran. Toivottavasti turhanpäiväinen substanssitason syyttely unohdetaan ja tässä kohdassa otetaan lusikka ns. käteen ja mietitään lasten nukkumiseen ne tarvittavat neliöt. Sellaiset, missä voi olla ne entisenlaiset tukevat kerrossägyt ja jokaisella oma tuttu nukkumapaikka, jossa voi unilelut odottaa iltapäivään. Ja hoitajat saavat keskittyä lasten kaitsemiseen -laatikoiden purun- ja kokoamisen sijaan.

Onneksi omat lapset ovat jo täysi-ikäisiä, nyt näyttää siltä että häkki-kanalatkin on saatu standardisoitua turvallisemmiksi kuin nämä lastentarhat.

[Anoteus]

On kyllä tyhmä ratkaisu ihan teknisestikin, jos tällä haettiin jotain säästöä.

Omalta päiväkotiajalta (työntekijänä) muistelisin, että kaappisänkyjä käytettiin vain varasänkyinä. Ryhmäkoothan ei ole muuttumattomia.

Meillä oli patjoja, tyynyjä ja peittoja 80-luvulla. Joku mainitsikin jo ettei tänä päivänä mahdollista, kun ihmiset eivät taivu tai ovat liian lihavia liikkumaan lattialla kyyryssä

[Lauha]

On kyllä tyhmä ratkaisu ihan teknisestikin, jos tällä haettiin jotain säästöä.

Omalta päiväkotiajalta (työntekijänä) muistelisin, että kaappisänkyjä käytettiin vain varasänkyinä. Ryhmäkoothan ei ole muuttumattomia.

Meillä oli patjoja, tyynyjä ja peittoja 80-luvulla. Joku mainitsikin jo ettei tänä päivänä mahdollista, kun ihmiset eivät taivu tai ovat liian lihavia liikkumaan lattialla kyyryssä

Tuo selitys minuakin hieman huvitti. Kyllähän nyt ihmisen, jolla ei ole mitään sairauksia, pitäisi kyykkyyn päästä. Jos ei pääse, tuskin se päiväkoti muutenkaan olisi oikea paikka, pitänee sieltä lattioilta kaiketi keräillä leluja yms tai jos joku pienokainen loukkaa itsensä ja makaa lattialla, ei kai siinä sanota, että ei voi auttaa, kun en pääse tonne.

[Tähdet kertovat]

On kyllä tyhmä ratkaisu ihan teknisestikin, jos tällä haettiin jotain säästöä.

Omalta päiväkotiajalta (työntekijänä) muistelisin, että kaappisänkyjä käytettiin vain varasänkyinä. Ryhmäkoothan ei ole muuttumattomia.

Meillä oli patjoja, tyynyjä ja peittoja 80-luvulla. Joku mainitsikin jo ettei tänä päivänä mahdollista, kun ihmiset eivät taivu tai ovat liian lihavia liikkumaan lattialla kyyryssä

Omilla lapsilla oli vanhat tukevat puiset kerros-sängyt, joissa jo paksu kerros maalia. Kestivät pystyssä varmaan 30v. ja niitä oli ilmeisesti maalattu samaan aikaan, kun huolto-maalauksia tehtiin seiniin jne.
Rutiinit oli lastenkin helppo oppia, kun nukkuminen tapahtui huoneessa, missä on sängyt ja jokaisella oma tuttu sänky. Siellä ei riehuttu tai huudettu, se oli nukkumiseen tarkoitettu tila, siellä kuiskittiin.
Ja, kertaakaan ei ollut lapsilla täitartuntojakaan, kun jokaisella oli omat nukkumapaikat, eikä petivaatteita pöllytelty ympäriinsä useita kertoja päivässä jne. Joskus ei kannattaisi alkaa keksimään pyörää uudestaan, siitä voi tulla soikea.

[Mauriainen]

Omalta päiväkotiajalta (työntekijänä) muistelisin, että kaappisänkyjä käytettiin vain varasänkyinä. Ryhmäkoothan ei ole muuttumattomia.

Meillä oli patjoja, tyynyjä ja peittoja 80-luvulla. Joku mainitsikin jo ettei tänä päivänä mahdollista, kun ihmiset eivät taivu tai ovat liian lihavia liikkumaan lattialla kyyryssä

Omilla lapsilla oli vanhat tukevat puiset kerros-sängyt, joissa jo paksu kerros maalia. Kestivät pystyssä varmaan 30v. ja niitä oli ilmeisesti maalattu samaan aikaan, kun huolto-maalauksia tehtiin seiniin jne.
Rutiinit oli lastenkin helppo oppia, kun nukkuminen tapahtui huoneessa, missä on sängyt ja jokaisella oma tuttu sänky. Siellä ei riehuttu tai huudettu, se oli nukkumiseen tarkoitettu tila, siellä kuiskittiin.
Ja, kertaakaan ei ollut lapsilla täitartuntojakaan, kun jokaisella oli omat nukkumapaikat, eikä petivaatteita pöllytelty ympäriinsä useita kertoja päivässä jne. Joskus ei kannattaisi alkaa keksimään pyörää uudestaan, siitä voi tulla soikea.

Voin olla väärässä, mutta olen käsittänyt, että näita kaappisänkyjä käyttämällä saadaan tilaa säästettyä, kun ei erikseen ole mitään makuusaleja. Kun kaappisängyt on nostettu seinälle, tilaa voidaan sitten käyttää muuhun tarkoitukseen kuin nukkumiseen.

[Tähdet kertovat]

Meillä oli patjoja, tyynyjä ja peittoja 80-luvulla. Joku mainitsikin jo ettei tänä päivänä mahdollista, kun ihmiset eivät taivu tai ovat liian lihavia liikkumaan lattialla kyyryssä

Omilla lapsilla oli vanhat tukevat puiset kerros-sängyt, joissa jo paksu kerros maalia. Kestivät pystyssä varmaan 30v. ja niitä oli ilmeisesti maalattu samaan aikaan, kun huolto-maalauksia tehtiin seiniin jne.
Rutiinit oli lastenkin helppo oppia, kun nukkuminen tapahtui huoneessa, missä on sängyt ja jokaisella oma tuttu sänky. Siellä ei riehuttu tai huudettu, se oli nukkumiseen tarkoitettu tila, siellä kuiskittiin.
Ja, kertaakaan ei ollut lapsilla täitartuntojakaan, kun jokaisella oli omat nukkumapaikat, eikä petivaatteita pöllytelty ympäriinsä useita kertoja päivässä jne. Joskus ei kannattaisi alkaa keksimään pyörää uudestaan, siitä voi tulla soikea.

Voin olla väärässä, mutta olen käsittänyt, että näita kaappisänkyjä käyttämällä saadaan tilaa säästettyä, kun ei erikseen ole mitään makuusaleja. Kun kaappisängyt on nostettu seinälle, tilaa voidaan sitten käyttää muuhun tarkoitukseen kuin nukkumiseen.

Kyllä, näin minäkin olen vastauksista ymmärtänyt. Kysymys kuuluukin, säästetäänkö jo liikaa tai väärissä asioissa, ja turvallisuuden kustannuksella. Häkki-kanaloissakin standardisoidaan asioita, kuten kustannushyötyjä ja edes jonkinlaisia eläimen olosuhdehaittoja vertaamalla. Maksaako tällainen neiliöissä säästäminen itseasiassa lisää. Hoitajat ovat kalusteiden kokoajia ja lapset siellä kompleksissa, joka päivä, kun Liisat ihme-maassa tuon laatikkohelvetin keskellä.
Ja sitten ihmetellään kiirettä, joka kertaantuu, kun kukaan ei nuku tai kaikki pienet ihmiset nukkuisivat mielellään loppupäivän, kun se ympäristö on edes hetken paikallaan. Hoitajat vaan yrittävät selvitä työpäivistään, eikä kukaan enää edes kyseenalaista, mihin paskaan se hoitajan työaika realistisesti kohdentuu. Eihän tuota laatikkohumppaa voi edes tehdä, jos sinulla on 2v. itkevä ja pissat lattialle valuttava termostaatti silmiesi edessä.
Koko touhu näyttää miehen silmissä siltä, etten ikinä vastaavaan alkaisi. Stabiiliksi mielletty ympäristö, on noin täynnä kiireessä muuttuvia tekijöitä.

[Svart]

Hankala kuviohan tämä on. Patjashow ei oikein taivu nykyaikaan (siinä vasta hommaa olisi, kun aluslakanoita viriteltäisiin joka kerta uudestaan, ja miten pidetään hygieenisesti erillään ne peitot ja tyynyt + kyllä se työergonomiakin on aika tärkeä asia) ja päiväkodeilla on tilaongelmia ilman erillisiä nukkumishuoneitakin.

Meillä oli jo 80-luvulla kaappisängyt päiväkodissa. En muista millaiset räikät ne olivat, mutta henkilökuntaa ainakin oli noihin aikoihin paljon etenkin suhteessa siihen, ettei mitään 1-3-vuotiaita ollut siellä ollenkaan. Olivat varmaan perhepäivähoidossa tai kotona, en tiedä.

[aivoriihi]

Ilmeisesti ne kaappisängyt ei sitten kuitenkaan mitään varsinaisia tilaihmeitä ole.

Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi kertoo Helsingin Uutisille:

"Helsinki ei ole viimeiseen kahdeksaan vuoteen hankkinut enää kaappisänkyjä, koska lasten nukkumis- ja lepohetkien aikaan on haluttu käyttää toisenlaisia ratkaisuja.

Päiväkodeissa on käytössä unipusseja sekä patjoja, joilla on erilliset patjakaapit.

– Sänkykaapit olivat aiemmin suositumpia, koska ajateltiin, että ne säästävät tilaa. Tilaa haluttiin enemmän leikkimiselle. Lapset kuitenkin tykkäävät ikkunallisista tiloista. Tilaa ja valoa saadaan enemmän, kun ei ole kaappisänkyjä, Kemppi taustoittaa syitä, miksi kaappisänkyjä ei ole enää vuosiin hankittu päiväkoteihin."

----

Koko artikkeli: https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/9339523

[Pesukarhu]

Meillä oli 2000-luvun alussa kaappisängyt. Metalliputkea, ja putkien välissä kangas ylä- ja alasängyksi. Pienille oli puiset kerrossängyt, isommille (muistaakseni 3v ylöspäin) nuo. Paikka oli entinen lastenkoti. Muistaakseni sitä käytettiin silloin esim. leikkihuoneena päikkäreiden ulkopuolella, sit muutettiin nukkariksi kokonaan kun lapset väheni.

[Private dick]

Kuinkahan moni aikuinen suostuisi nukkumaan tuollaisessa sängyssä, johon helposti pamahtaa puristuksiin?

Minä en tiennyt tuollaisten sänkyjen olemassaolosta ja heti teki mieli sellaisen, siis aikuisen koon ja vain yksi taso. Ei kerrossänky. Säästäisi tilaa yksiössä. Esimerkiksi tällaisen voisin kuvitella itselleni:

[Private dick]

Itse kun joskus keskiajalla olin päiväkodissa, kyllä sinne mahduttiin ihan sänkyjen kanssa.

Minä olin keskiajalla (70-luvun alussa) yhden vuoden tarhassa, viimeinen vuosi ennen koulun alkua. Me nukuttiin lattialla, ei mitään sänkyjä.