Kunniamurha ja armomurha -mitä hel**ttiä?

[Sipi]

Ideoidaanpa yhdessä pari käsitettä.

Tuon Espoon murhan innoittamana avaan ketjun aiheesta, josta olen aiemminkin sinne tänne maininnut. Kun jonkin teon kuvaamiseen on vakiintuneita termejä, ne jatkuvasti käytettyinnä vääristävät koko tapahtuman motiivit ja tarkoituksen.

Esimerkkinä kunniamurha, joka antaa ymmärtää, että tekijällä olisi jotain kunniaa jonka vuoksi taistella. Uhri on ikään kuin kunnian palauttamiseksi aiheutunut, valitettava uhri. Tämä on halveksittavaa. Kunnialla ei ole mitään tekemistä tällaisen teon kanssa, teon, jonka toteuttaa (median kunniamurha-sanan käytön yhteydessä) aina muslimimies, jota on "kohdeltu kaltoin". Aidosti vaikuttimina ovat häpeä, tunnesäätelyn ongelmat ja psykoottinen uskonnontulkinta. Oikea termi olisikin häpeämurha, koska naisensa teurastamisella yhteisön muiden miesten avustamana ei ole mitään tekemistä kunnioituksen kanssa. Miehellä on yksinkertaisesti mielenterveysongelmiakuten grandiositeettiharha sekä vääristynyt käsitys ihmisarvosta.

Toinen käsittämätön termi, jota vastustan samasta syystä, on terveydenhuollon toimijoiden ja sarjamurhaajien keskuudessa käytettävä armomurha. Ikään kuin lääkäri tai sairaanhoitaja osoittaisi jotain armoa uhreilleen. Tässäkin termi kuvaa tekijän harhaista perustelua teolleen, millä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Teot ovat julmia, kohdistuvat puolustuskyvyttömiin ja aiheutuvat vallantunteesta sekä jostain jumaluuskompleksista. Näillekään päävammaisille ei pidä antaa termiä vahvistamaan heidän harhaista narratiiviaan kuvaamalla tekoja armollisiksi. Mikä olisi oikea termi?

Vein ajatusta vähän pidemmälle. Pohdin, että mustasukkaisuuksissaan muijansa teurastanut ex- mies (poislukien muslimit, jotka syyttävät kunnianloukkausta) saattaa hyvinkin perustella itselleen ja muille, miten rakasti niin valtavasti tätä naista, ei voinut elää ilman häntä, ei nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin tappaa hänet. Koska jos en sua saa, ei saa kukaan muukaan. Kunniamurha- ja armomurhalogiikalla tällaiset teot olisivat rakkausmurhia, koska sana alleviivaa tekijän itsekehittämää, harhaista perustelua teolle. Kuulostaako hienolta? Uhria kunnioittavalta?

Entäpä sarjamurhaaja, joka teurastaa kodittomia tai prostituoituja? Perustelunaan siistiä kadut kuvottavista yksilöistä. Olisiko hän siis mediassa saniteettimies, katujensiivooja tai muu yhteisön tukipilari vain siksi, koska hän itse ajattelee niin?

Sarjakuristaja Penttilän omien sanojen mukaan "voi että, taas tuli vahingossa henkirikos", teot olivat aina vahinkoja ja tarkoituksena oli vain viettää naisten kanssa aikaa. Ja mitään tällaista ei olisi koskaan tapahtunut, jos hän itse ei olisi ollut niin päihtynyt eikä nainen alkanut käyttäytyä huonosti (kuten kirkua ja potkia siinä vaiheessa, kun Penttilä veti nahkahanskat käteen ja tarttui naisen kurkkuun). Mikä olisi siis tälle sekopäälle kunniamurhalogiikalla sopiva termi, jos hän saisi sen itse itselleen päättää? Hän omasta mielestäänhän kaikki viisi murhaa ovat vahinkoja, joita nyt voi sattua kenelle tahansa.

[Tuohirulla]

Kunniamurha on vain tapa millä ei ota omantunnon päälle enää.

[Kurpa]

Niin. Kunniamurhiksi kutsutaan häpeäkulttuurisss kunnian palauttamiseksi tehtyjä murhia. Ehkä häpeäkulttuurimurha olisi täsmällisemmin sanottu, vaikka vaikeampi sana.

[Cosmic_cowboy]

--Toinen käsittämätön termi, jota vastustan samasta syystä, on terveydenhuollon toimijoiden ja sarjamurhaajien keskuudessa käytettävä armomurha. Ikään kuin lääkäri tai sairaanhoitaja osoittaisi jotain armoa uhreilleen. Tässäkin termi kuvaa tekijän harhaista perustelua teolleen, millä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Teot ovat julmia, kohdistuvat puolustuskyvyttömiin ja aiheutuvat vallantunteesta sekä jostain jumaluuskompleksista. Näillekään päävammaisille ei pidä antaa termiä vahvistamaan heidän harhaista narratiiviaan kuvaamalla tekoja armollisiksi. Mikä olisi oikea termi?--

En tiedä, oletko koskaan nähnyt kuolemansairasta ja kivuista kärsivää ihmistä, jota pidetään keinotekoisesti hengissä lääkkeiden avulla? Siinä ei auta Oxycontin, fentanyyli tai muut kipulääkkeet. Jossain vaiheessa ihmiseltä häviää kyky niellä. Jos tuollaisen ihmisen kivuista vapauttaminen ei ole armomurha, en tiedä mikä on. Ehkä se muutaman päivän tai viikon aikana tapahtuva janoon kuoleminen tai kuivuminen on parempi vaihtoehto?

[Sipi]

En tiedä, oletko koskaan nähnyt kuolemansairasta ja kivuista kärsivää ihmistä, jota pidetään keinotekoisesti hengissä lääkkeiden avulla? Siinä ei auta Oxycontin, fentanyyli tai muut kipulääkkeet. Jossain vaiheessa ihmiseltä häviää kyky niellä. Jos tuollaisen ihmisen kivuista vapauttaminen ei ole armomurha, en tiedä mikä on. Ehkä se muutaman päivän tai viikon aikana tapahtuva janoon kuoleminen tai kuivuminen on parempi vaihtoehto?

Olen kyllä, ja saattanut syöpäsairaan rakkaani hautaan. Olennaista on kuitenkin se, että terveydenhuollon ammattilainen tappaa potilaansa tämän tietämättä tai potilaalta lupaa kysymättä. Eutanasia on eri asia.

[Bird]

Olen samaa mieltä ko. termien ongelmallisuudesta.

Tämä kunniaväkivalta–kunniamurha -kritiikkihän on vanha juttu, ja sitä on esitetty muistaakseni ainakin 1990-luvulta lähtien – myös Suomessa. Moni asiantuntija ja maallikkokin on termejä kritisoinut, ja joukossa on myös maahanmuuttajataustaisia ääniä.

Korvaavaksi aikanaan esitettyä termiä “häpeämurha” on käytetty silti enimmäkseen vain keskustelupalstoilla, somessa, mielipidekirjoituksissa sekä poliittisessa tai retorisessa puheessa. Viralliseen asiantuntijakäyttöön kyseistä sanaa ei ole vakiinnutettu.

Semantiikka on tärkeää: sanoilla rakennetaan todellisuuden hahmottamista, ja siksi niillä on merkitystä. En osaa sanoa, miksi tämä kritiikki ei sitten ole globaalistikaan johtanut laajempiin konkreettisiin muutoksiin.

[Cosmic_cowboy]

En tiedä, oletko koskaan nähnyt kuolemansairasta ja kivuista kärsivää ihmistä, jota pidetään keinotekoisesti hengissä lääkkeiden avulla? Siinä ei auta Oxycontin, fentanyyli tai muut kipulääkkeet. Jossain vaiheessa ihmiseltä häviää kyky niellä. Jos tuollaisen ihmisen kivuista vapauttaminen ei ole armomurha, en tiedä mikä on. Ehkä se muutaman päivän tai viikon aikana tapahtuva janoon kuoleminen tai kuivuminen on parempi vaihtoehto?

Olen kyllä, ja saattanut syöpäsairaan rakkaani hautaan. Olennaista on kuitenkin se, että terveydenhuollon ammattilainen tappaa potilaansa tämän tietämättä tai potilaalta lupaa kysymättä. Eutanasia on eri asia.

Tuota ei mainittu aloituksessa mitenkään, että se tapahtuisi potilaalta kysymättä.

[Ifigeneia]

Itseäni ärsytti jo 1990-luvulla käsite "laajennettu itsemurha". Toivottavasti se idiotismi jäi sille luvulle, kun en ole sitä sen koommin nähnyt.

Jos nyt joku ihminen päättää deletoida itsensä, niin mikä perkeleen oikeus hänellä on murhata siinä yhteydessä perheensä? Ihan kuin puoliso ja lapset olisivat vain hänen itsensä jatkeita.

Nönnönnöö, lapset jäävät kärsimään jos en ota niitä mukaani hautaan... Kumma kun ei mieleensä juolahda että lapset ja kumppani kärsivät juuri nyt, ja heillä voisi olla paremmin ilman itsemurhaa hautovaa, synkkää ja vihaista perheenjäsentään.

Mutta kyllähän se joillekin juolahtaakin. Ja poistuvat täältä yksin. Rispektit heille siitä että antoivat muiden elää.

[Bird]

Itseäni ärsytti jo 1990-luvulla käsite "laajennettu itsemurha". Toivottavasti se idiotismi jäi sille luvulle, kun en ole sitä sen koommin nähnyt.

Jos nyt joku ihminen päättää deletoida itsensä, niin mikä perkeleen oikeus hänellä on murhata siinä yhteydessä perheensä? Ihan kuin puoliso ja lapset olisivat vain hänen itsensä jatkeita.

Nönnönnöö, lapset jäävät kärsimään jos en ota niitä mukaani hautaan... Kumma kun ei mieleensä juolahda että lapset ja kumppani kärsivät juuri nyt, ja heillä voisi olla paremmin ilman itsemurhaa hautovaa, synkkää ja vihaista perheenjäsentään.

Mutta kyllähän se joillekin juolahtaakin. Ja poistuvat täältä yksin. Rispektit heille siitä että antoivat muiden elää.

Hyviä pointteja!

Valitettavasti tuota käytetään vielä ainakin joissain yhteyksissä. Sen, missä nyt itse olen "läsnä" ollut, niin asiaa on tarkasteltu (myös) lasten kehityksen näkökulmasta; vauvan suhde äitiinsä on varhain kehityksen aikana symbioottinen, ovat vauvan mielestä yhtä jne.

Mutta tuota sanaa käytetään muidenkin kuin vain vauvojen kohdalla. Se antaa vaikutelmia, että ikään kuin ne muut tapetut olisivat tosiaan olleet vain murhaajan jatkeita ja vähättelee näiden muiden henkilökohtaista merkitystä. Itsemurha ja tappo/murha on oikeasti kyseessä, ei mikään laajennettu itsemurha. Toivottavasti tähänkin tulee muutos.

[Sipi]

Tuota ei mainittu aloituksessa mitenkään, että se tapahtuisi potilaalta kysymättä.

Kyse oli siitä, että kunniamurhaaja murhaa ilman uhrin suostumusta ja media tituleeraa häntä kunniamurhaajaksi. Eli valdoi tämän sairaan päskaläjän motiivin.

Armomurhaaja murhaa omista motiiveistaan, ei lain tai potiaansa näkökulmasta. Esimerkiksi Harold Shipman murhasi yli 200 ihmistä, yleisimmin yksineläviä naisihmisiä. Heistä suurin osa oli hyväkuntoisia. Aino Nykopp murhasi useamman ja yritti murhata vielä useamman kotihoidon tai vanhustenhuollon potilasta. Hän oli valittanut kollegoilleen potilaiden "vaikeahoitoisuudesta", joskaan ei ikinä myöntänyt syyllisyyttään.

Oliko Nykopilla tai Shipmanilla joku mandaatti tappaa näitä ihmisiä? Ja vaikka joku heistä olisikin toivonut kuolemaa, ei sekään olisi antanut näille murhaajille lupaa toteuttaa sitä.

"Kunnia"murha tapahtuu myös uhrilta kysymättä. Kukaan uhreista ei ole halunnut kuolla.

Pointti oli se, että miksi puhumme kunniasta ja armosta, kun pitäisi puhua häpeästä, kusipäisyydestä ja persoonallisuushäiriöstä.

[Sipi]

Itseäni ärsytti jo 1990-luvulla käsite "laajennettu itsemurha". Toivottavasti se idiotismi jäi sille luvulle, kun en ole sitä sen koommin nähnyt.

Jos nyt joku ihminen päättää deletoida itsensä, niin mikä perkeleen oikeus hänellä on murhata siinä yhteydessä perheensä? Ihan kuin puoliso ja lapset olisivat vain hänen itsensä jatkeita.

Nönnönnöö, lapset jäävät kärsimään jos en ota niitä mukaani hautaan... Kumma kun ei mieleensä juolahda että lapset ja kumppani kärsivät juuri nyt, ja heillä voisi olla paremmin ilman itsemurhaa hautovaa, synkkää ja vihaista perheenjäsentään.

Mutta kyllähän se joillekin juolahtaakin. Ja poistuvat täältä yksin. Rispektit heille siitä että antoivat muiden elää.

Hyviä pointteja!

Valitettavasti tuota käytetään vielä ainakin joissain yhteyksissä. Sen, missä nyt itse olen "läsnä" ollut, niin asiaa on tarkasteltu (myös) lasten kehityksen näkökulmasta; vauvan suhde äitiinsä on varhain kehityksen aikana symbioottinen, ovat vauvan mielestä yhtä jne.

Mutta tuota sanaa käytetään muidenkin kuin vain vauvojen kohdalla. Se antaa vaikutelmia, että ikään kuin ne muut tapetut olisivat tosiaan olleet vain murhaajan jatkeita ja vähättelee näiden muiden henkilökohtaista merkitystä. Itsemurha ja tappo/murha on oikeasti kyseessä, ei mikään laajennettu itsemurha. Toivottavasti tähänkin tulee muutos.

Kiitos, mainiota pohdintaa ja asian ytimessä.

Mulle uusi termi (tai laajennettu itsemurha ei ole uusi termi, mutta en ole tullut ajatelleeksi miten perseestä se on!) joten ihmisen itsekkyys olisi jälleen se oikeampi lähestymistapa. Jos ajatellaan, että mies tappaa ex-vaimonsa huoltajuuskiistan vuoksi ei mahdu päähäni, mikä se idea on. Eli murhaamalla ex-vaimon mies huolehtii siitä, että lapsella ei ole kumpaakaan vanhempaa.

Näillä arjen perusasioilla on hyvin vähän tekemistä sen häiriintyneen mielentilan kanssa, jonka tekijä nimeää sitten armoksi, kunniaksi tai rakkaudeksi. Itsekästä kusipäisyyttä se on, ei mitään muuta. Kuten tämä "laajennettu" itsemurha.

[Ifigeneia]

1990-luvulla se termi laajennettu itsemurha ärsytti erityisesti siksi, että silloisen kumppanini mielisairaalassakin aikoinaan makoillut isäukko kuulemma arvosti jotain tyyppiä joka oli teurastanut koko perheensä oman lähtönsä yhteydessä. Vai oliko ihan yleisestikin sitä mieltä että järkihommaa, ilman jotain yksittäistapausta, en enää muista. Mutta tosiaan joo, kun minulla on nämä autistin aivoni, niin sehän jäi päähän ikiajoiksi pyörimään ja vituttaa vieläkin. (Kai sitä vähän pelkäsi sitäkin että koska se jo kertaalleen seonnut outo ukko saa päähänsä tehdä samoin.)

Erikoista sitten kuitenkin oli, että kun puhutaan todellisesta armomurhasta, eli "uhrin" pyynnöstä hänet tapetaan tai avustetaan itsemurhassa (miksi muuten pitää olla käsite itsemurha? miksi itsetappo?), päädyimme em. miehen jälkeläisen kanssa täysin eri linjoille. Satuimme katsomaan sellaisen elokuvan, jossa mikä tämä nyt on, kuvanveistäjä, vammautui auto-onnettomuudessa niin että halvautui kaulasta alaspäin. Hän koki elämänsä järjettömäksi, koska ei enää pystynyt tekemään sitä ainoaa asiaa, mitä rakasti. Elossa hän pysyi hengityskoneen avulla. Hän halusi kuolla. Kumppanini oli sitä mieltä että ei missään nimessä saa antaa kuolla (vaikka haluaa), ja minä olin sitä mieltä että pitää saada antaa. Elokuvassa mies sitten oikeudessa voitti itselleen oikeuden kuolla pois.

Sittemmin tuo myöhemmin eksääntynyt kyseinen kumppanini on itse kuollut, ja syy kun jäi minulle auki, niin mahdollisesti oman käden kautta (tai sitten vahingossa, kun tapasi nappailla sekä rauhoittavia että alkomahoolia).

Onhan tämä melko irvokasta menoa. Joku haluaa kuolla ja hänen ei annettaisi, ja joku haluaa elää ja hänen ei anneta, koska jonkun ääliön pitää saada päättää muiden puolesta.

[viivahattu]

Niin. Kunniamurhiksi kutsutaan häpeäkulttuurisss kunnian palauttamiseksi tehtyjä murhia. Ehkä häpeäkulttuurimurha olisi täsmällisemmin sanottu, vaikka vaikeampi sana.

Ei, vaan kunniakulttuureissa (kuten islamimilainen/arabikulttuuri) kunnian palauttamiseksi tehtyjä murhia. Tällaisessa kulttuurissa kunnia on konkreettinen ja mitattavissa oleva asia, jota voi vahingoittaa ulkopuolelta, ja joka vahingoittaminen on sitten mitätöitävä kunnian palauttamisella. Eikö niillä ole jopa jotain perkeleen taulukoita, että mikä teko palauttaa kunnian minkäkin loukkauksen jälkeen?

Suomi on häpeäkulttuuri. Täällä hävetään ja mälvätään tehtyjä mokia ja koettyja vääryyksiä vuosikymmeniä antaen niiden myrkyttää koko elämä. Ns. kunniamurha ei ole kovinkaan laaja kultturillinen ilmiö, eikä myöskään ajatus, että menetetty kunnia palautetaan surmaamalla henkilö, joka kunnian menemisen aiheutti. Sitä, mitä Suomessa tapahtuu paljon useammin, voisi kai kuvata pikemminkin sanalla oikeudentuntomurha. Kun henkilö (useimmiten mies) on tarpeeksi kauan muhinut häpeässään ja katkeruudessaan, hän menee ja surmaa sen, jolle on katkera. Yleensä ihmisen, jonka kokee tehneen itselleen jotakin väärää. Tarkoituksena ei ole menetetyn kunnian palauttaminen, vaan henkilökohtainen kosto ja oman käden oikeuden hakeminen koetulle vääryydelle. Ei tässäkään ole mitään hyvää, kaunista eikä ihailtavaa. Se ei kuitenkaan ole mitään "joku mies nussi tytärtäni, joten minun on tapettava tyttäreni suvun kunnian palauttamiseksi" -vammailua.

[Ifigeneia]

Idässä on myös tämä ihmeellinen muoti paiskata happoa päin naisen kasvoja, jos tämä ei suostu miehen vonkauksiin. Kun siveellisyys on kaikki kaikessa, niin luulisi että sellainen nainen on kunnioitettava, melkein ihminen eikä eläin, joka ei anna eikä antaudu.

Mutta kun pitää kostaa... Yksi muistaakseni intialainen mies heitti happoa vaimonsa ja tyttäriensä päälle, koska vaimo oli synnyttänyt pelkkiä tyttäriä. Jos biologia olisi ollut idiootin hallussa, hän olisi tajunnut uittaa omat kiveksensä siinä hapossa!

Jostain näin kerran juttua miten islamilaisessa maassa happohyökkäyksen kohteeksi joutunut nainen sai oikeutta. Kuulemma tämä sokeutunut nainen talutettaisiin hänet pilanneen miehen tykö, jolloin nainen saisi itse kaataa happoa kiinni pideltävän miehen silmiin.

[Kurpa]

Niin. Kunniamurhiksi kutsutaan häpeäkulttuurisss kunnian palauttamiseksi tehtyjä murhia. Ehkä häpeäkulttuurimurha olisi täsmällisemmin sanottu, vaikka vaikeampi sana.

Ei, vaan kunniakulttuureissa (kuten islamimilainen/arabikulttuuri) kunnian palauttamiseksi tehtyjä murhia. Tällaisessa kulttuurissa kunnia on konkreettinen ja mitattavissa oleva asia, jota voi vahingoittaa ulkopuolelta, ja joka vahingoittaminen on sitten mitätöitävä kunnian palauttamisella. Eikö niillä ole jopa jotain perkeleen taulukoita, että mikä teko palauttaa kunnian minkäkin loukkauksen jälkeen?

Ymmärräthän häpeän ja kunnian välisen yhteyden. Aiheutuva häpeä vie sitä kunniaa, jota sitten palautetaan. Eli samasta asiasta kyse. Olisi vaan mielestäni sopivampaa sanoa niitä häpemurhiksi, koska kunniattomuutta, eli häpeää/häpäisyä siinä hoidetaan kuntoon. Sitä paitsi kunniamurha antaa terminä ehkä turhaa arvokkuutta toiminnalle, joka ei kunniallista täkäläisittäin ole.

En tiedä mistään taulukoista. Ei meidän tarvitse toistaa heidän terminologiaansa. Sanon tästä lähtien että häpeämurha.