Ymmärrän. Ymmärrätkö sinä, että näitä termejä "kunniakulttuuri" ja "häpeäkulttuuri" ei ole repäisty satunnaisotannalla tyhjästä ilmasta, vaan ne ovat vakiintuneita sosiologian termejä, joille on olemassa täsmälliset määritelmät?Kurpa kirjoitti: Su Huhti 12, 2026 5:26 pmYmmärräthän häpeän ja kunnian välisen yhteyden.viivahattu kirjoitti: Su Huhti 12, 2026 11:24 amEi, vaan kunniakulttuureissa (kuten islamimilainen/arabikulttuuri) kunnian palauttamiseksi tehtyjä murhia. Tällaisessa kulttuurissa kunnia on konkreettinen ja mitattavissa oleva asia, jota voi vahingoittaa ulkopuolelta, ja joka vahingoittaminen on sitten mitätöitävä kunnian palauttamisella. Eikö niillä ole jopa jotain perkeleen taulukoita, että mikä teko palauttaa kunnian minkäkin loukkauksen jälkeen?Kurpa kirjoitti: To Huhti 09, 2026 7:11 pm Niin. Kunniamurhiksi kutsutaan häpeäkulttuurisss kunnian palauttamiseksi tehtyjä murhia. Ehkä häpeäkulttuurimurha olisi täsmällisemmin sanottu, vaikka vaikeampi sana.
Kunniakulttuurissa yksilön arvo määräytyy sen mukaan, miten muut yhteisön jäsenet häntä arvostavat ja on hyvinkin selkeät säännöt sille, mikä on kunniallista ja mikä häpeällistä. Kunnian palautus tapahtuu aktiivisin toimin, joista väkivalta on äärimmäisin, mutta ei ainoa. Sosiaalinen kontrolli syntyy siis toisen kunnian loukkaamisen ja sen seurausten pelosta.
Häpeäkulttuurissa sosiaalinen kontrolli perustuu yhteisön jäsenten sisäistettyyn häpeän tunteeseen, "mitä ne minusta ajattelevat" -tyyliseen sisäiseen dialogiin. Häpeällistä käytöstä hillitään tai salaillaan. Väkivalta on harvinaisempaa kuin kunniakulttuureissa ja kun sitä tapahtuu, motiivi ei ole "kunnian palauttaminen", vaan koetun häpäisyn tai nöyryytyksen kostaminen. Ei häpeäkulttuureissa ajatella että jos joku sanoo minua homoksi, minun täytyy vetää sitä turpaan ja sitten kunniani on palautettu.
Häpeäkulttuurissa pinna venyy, venyy ja venyy kunnes katkeaa. Itsehillintää pidetään yleensä kunniallisena ja loukkaavaa riekkumista häpeällisenä. Loukattu voi siis säilyttää kunniansa olemalla kostamatta. Kunniakulttuurissa taas jo yksi loukkaus vaatii toimenpiteitä, tai kunnia ei palaa koskaan. Häpeäkulttuurissa esimerkiksi pettämisestä kiinni jääneen puolisonsa surmaaja surmaa usein myös itsensä, koska kokee tekonsa niin häpeällisenä, ettei halua jäädä kantamaan sen seurauksia. Kunniakulttuurissa taas surmaaja on ylpeä teostaan ja saa siitä osakseen ihailua.