- Nivalan poliisi eristi asunnon ja lähiympäristön ja hälytti keskusrikospoliisin tutkimaan surmia.jpg (122.71 KiB) Katsottu 6667 kertaa
Niin 5-vuotias poika vastasi perhepäivähoitajalle, joka soitti pojan kotiin ja pyysi huoltajaa puhelimeen.
Oikeasti äiti oli kuollut, kuten oli myös pojan reilun vuoden vanha pikkusisko.
Kun äiti ei herännyt, poika käveli yksin päivähoitoon. Hoitopaikka ei ollut kaukana kotoa.
Hoitaja odotteli iltapäivällä äitiä hakemaan lastaan. Äiti ei tullut eikä vastannut hoitajan puheluihin.
Perhepäivähoitaja lähti äidin kotiin. Hoitaja koputti oveen ja ikkunoihin, mutta kukaan ei tullut avaamaan.
– Ei saa herättää äitiä, pieni poika varoitti hoitajaa.
Se oli lohduton ja raaka näky. Hoitaja hälytti viranomaiset apuun.
28-vuotias äiti ja pieni tyttö oli molemmat surmattu. Ensihoito ei pystynyt enää heitä auttamaan.
Vielä keskiviikkoiltana äidin asunnosta kuului ääniä. Sitten äänet vaimenivat.
Nivalan poliisi eristi asunnon ja lähiympäristön ja hälytti keskusrikospoliisin tutkimaan surmia. Vainajille tehty ruumiinavaus varmisti sen, minkä poliisi oli jo rikospaikalla nähnyt: surmien tekotapa oli raaka.
Poliisi kuuli nopeasti toistakymmentä todistajaa. Se halusi havaintoja siilitukkaisesta nuorehkosta miehestä, joka oli liikkunut surma-asunnon ja Nivalan matkahuollon välillä lokakuisena keskiviikkoiltana 1994 kello 23–24.
Tutkinnassa paljastui, että äiti oli viettänyt keskiviikkoa ylivieskalaisessa pubissa. Lapset olivat hoidossa.
Pubissa äiti tapasi sattumalta 23-vuotiaan miehen, yhdistelmäajoneuvon kuljettajan, jota hän ei tuntenut ennakolta. He molemmat matkustivat bussilla äidin kotiin Nivalaan.
Nainen haki lapset hoidosta, laittoi heille ruokaa ja sitten lapset leikkivät omissa oloissaan. Mies ja nainen viettivät iltaa keskustellen, televisiota katsellen ja alkoholia nauttien.
Illemmalla nainen oli laittoi lapset nukkumaan. Pari jatkoi tv:n katselua ja juomista. Sitten heille tuli riitaa.
Pienokainen heräsi pinnasängyssään meteliin ja alkoi itkeä. Mies alkoi kuristaa myös itkevää pientä lasta. Lisäksi hän tarttui tätä jalasta ja löi pienokaisen pään seinään.
Mies kertoi, että tässä vaiheessa hän teki itselleen kaksi voileipää ja söi ne. Sillä välin pahoinpidelty taapero voihki tuskissaan.
Mies meni uudelleen makuuhuoneeseen, pisti tätä teräaseella ja löi tämän pään vielä lattiaan. Pieni tyttö menehtyi aivoruhjeisiin ja kallonmurtumiin.
- Surmapaikan edustalla oli lastenrattaat poliisin tutkimusten aikaan.jpg (167.91 KiB) Katsottu 6667 kertaa
Vaikka mies onnistui pakenemaan rikospaikalta, poliisin tutkimukset johtivat hänen jäljilleen.
Poliisi otti miehen kiinni lauantaina. Hän ei tehnyt vastarintaa.
Kun surmaaja lopulta kertoi suuttumuksensa raukkamaisen syyn, hän selitteli, miten hänestä kaikki oli naisen vika.
Mies syytti naista ”viekoittelevasta ja kiihottavasta käyttäytymisestä” asunnolla. Hän väitti, että nainen pyrki tietoisesti saamaan hänet menettämään malttinsa.
Kamppailun aikana mies löi naista ja riisui tämän housut katsoakseen ”pihdattua omaisuutta”.
Tyttären surmaamista mies perusteli sillä, ettei halunnut tämän jäävän kärsimään hänen takiaan äidittömänä kovaan maailmaan.
Syytetyn avustaja vaati surman käsittelemistä suljetuin ovin. Hän perusteli vaatimusta "erityisen arkaluonteisella yksityiselämää koskevalla seikalla".
Käräjäoikeus hylkäsi vaatimukset suljetuista ovista. Oikeuden mukaan tutkinta-aineistossa ei ollut sellaista asiaa, jota ei olisi jo käsitelty julkisuudessa.
Miehen avustaja, asianajaja Paavo M. Petäjä myönsi tapposyytteen mutta kiisti murhan ja vaati sen muuttamista myös tapoksi.
– Toimin kuin ulkoisen käskyn mukaan, en pystynyt itse vaikuttamaan asioihin, mies selitteli.
Petäjä vetosi miehen nuoruuden aikaisiin kouluvaikeuksiin. Mies oli aiemmin päässyt useille kursseille, mutta jättänyt kaikki kesken.
Myös armeija jäi vuonna 1990 kesken, kun mies määrättiin Petäjän mukaan hyvän alokasmenestyksen perusteella "vastoin tahtoaan aliupseerikouluun".
Tämän jälkeen mies löi asianajajansa mukaan kaikki läskiksi.
– Häntä hoidettiin kolme viikkoa Tilkassa, ja hän sai E-todistuksen, jonka mukaan "psyyke ei salli asepalveluksen suorittamista", Petäjä selosti.
Mielentilatutkimuksen mukaan mies oli tekohetkellä täydessä ymmärryksessä.
Haapajärven käräjäoikeus tuomitsi miehen naisen taposta ja pienen lapsen murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen vuonna 1996. Vaasan hovioikeus ei muuttanut tuomiota miehen vaatimuksesta huolimatta.
Lapselle oli hovioikeuden mukaan kiistatta aiheutunut kärsimyksiä, sillä hän ei kuollut ensimmäiseen pahoinpitelyyn.
Mies ei ehtinyt suorittaa elinkautista vankeusrangaistusta pitkään, sillä hän kuoli sen aikana heinäkuussa 1998.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011306109.html
