Marko Hiltunen on tehnyt sen verran rankkoja päivityksiä viime aikoina, että pakko nostaa tämä yksi esiin. Hän kertoi tavanneensa vastikään Venäjän federaation kaupallisen edustuston Azam Muradovin, joka paljastui myös Valdain keskusteluklubin asiantuntijaksi. Järjestö on jonkinlainen Venäjän eliitin ajatushautomo, jossa mukana monenlaisia tyyppejä. Valdain perusti 2004 Sergei Karagonov. Hän on tunnettu räikeistä länsivihamielisistä lausunnoistaan, joista tunnetuin 2023 tapaus, jossa Karagonov kehotti Venäjää "rajoiettuun ydinsotaan" Eurooppaa vastaan, koska näin pelastettaisiin maailma. Karagonovin ja yleensäkin Venäjän propaganda on Hiltuseen uponnut. Hänen mukaansa Suomi tahallaan härnää Venäjään sotaan, jotta sota tuhoaa todisteet siitä, kuinka Suomessa on lakeja rikottu. Markon mukaan Venäjä ei myöskään tarvitse "sormen napsautusta enempää" että saadaan "lilliputti Suomi pois maailmankartalta".
https://thebulletin.org/2023/08/karagan ... -delusion/
Karaganov’s case for Russian nuclear preemption: responsible strategizing or dangerous delusion?
In a controversial essay, noted Russian academician, commentator, and former Kremlin advisor, Sergei Karaganov recently called for Russia to launch limited nuclear strikes on Western Europe as a way to restore nuclear deterrence and bring the war in Ukraine to a favorable conclusion. Even though the idea—that concepts applicable to nuclear coercion prior to nuclear first use can be extended into the domain of actual nuclear war fighting—is not entirely new,[1] not surprisingly Karaganov’s article provoked a vigorous debate in Russia and the West. This proposal and other Russian political and military thinking about nuclear weapons raise profound questions about whether Russia might attempt to conduct a so-called limited nuclear war.
https://valdaiclub.com/
- EX_VKK_MH_sormen_napsautus.jpg (109.22 KiB) Katsottu 298 kertaa
Panu Pentinsaari: - Suomi tarvitsee ydinasepelotteen. Vai luuletko että tässä maailmassa pärjää enää ilman sitä??? Häh??? Voithan sä ottaa rynkyn ja mennä ammuskelemaan sillä ilmaan mutta luuletko että se ketään kiinnostaa tai pelottaa? Häh???
Marko Hiltunen->Panu Pentinsaari: - se on sormen napsautus, niin se on koko lilliputti Suomi pois maailmankartalta! Ainoa realistinen turva maamme itsenäisyydelle on viisaat maamme päättäjät, ja viisas ja rauhaa ylläpitävä diplomatia ja ulkopolitiikka. Nyt nämä kaikki loistavat maassamme poissaolollaan! Valitettavasti!
- EX_VKK_MH_perseilyt.jpg (134.82 KiB) Katsottu 298 kertaa
Raija Larivaara: - Minä en ymmärrä…..mikä pelote se Suomella ydinaseet on, kun Venäjällä on kaks, kolme kertaa isommat arsenaalit ampua Suomi paskaksi!!!
Marko Hiltunen->Raija Larivaara: - kyse ei olekaan ensinkään pelotteesta, vaan siitä että saadaan härnättyä se sota aikaiseksi. Ja kaikkien perseilyjen ja lakien rikkomisien, ja valtion omaisuuden ryöväämisten jäljet peitettyä.
- EX_VKK_MH_ydinaseet.jpg (64.63 KiB) Katsottu 298 kertaa
Rikoslakiamme ollaan muuttamassa ydinaseistuksen osalta todella vaaralliseen suuntaan!
Suomi on muuttumassa todella nopeasti maaksi, jota moni meistä ei enää edes tunnista samaksi valtioksi missä kasvoimme. Ennen meille opetettiin, että Suomen tärkein tehtävä on pitää huolta omasta kansastaan, omasta turvallisuudestaan ja ennen kaikkea siitä, ettemme koskaan joudu suurvaltojen pelinappulaksi. Pienen kansan vahvuus oli siinä, että pidimme oman päätäntävallan omissa käsissämme emmekä päästäneet muita määräämään siitä, mitä Suomen maaperällä tapahtuu.
Nyt tuntuu siltä, että tätä Vanhaa tutun ja turvallisen ja PUOLUEETTOMAN Suomineidon kivijalkaa, perustaa murennetaan pala palalta.
Minua huolestuttaa erityisesti se, miten helposti suomalaiset näyttävät hyväksyvän ajatuksen, että maamme sitoutuu yhä syvemmin suurvaltojen sotilaallisiin rakenteisiin ilman kunnollista kansalaiskeskustelua. Asioita viedään eteenpäin lakimuutoksilla ja sopimuksilla, joista tavallinen ihminen kuulee korkeintaan ohimennen uutisista, vaikka niiden vaikutukset voivat ulottua vuosikymmenien päähän.
Ja kyllä, moni suomalainen kysyy nyt täysin aiheellisesti, miksi ydinaseisiin liittyviä lakeja pitää ylipäätään muuttaa, jos mitään ei muka ole muuttumassa? Miksi ovia jätetään auki asioille, joita vielä hetki sitten pidettiin täysin mahdottomina? Miksi meille vakuutellaan samaan aikaan, ettei huoleen ole syytä, mutta kuitenkin rakennetaan juridisia mahdollisuuksia aivan uudenlaisille sotilaallisille järjestelyille?
Suomessa ollaan siis parhaillaan tekemässä lakimuutoksia, joiden merkitystä moni tavallinen suomalainen ei ehkä vielä täysin ymmärrä.
Kyse ei ole mistään pienestä sanamuodon viilauksesta tai teknisestä päivityksestä. Kyse on siitä, millaiseksi Suomen turvallisuuspolitiikka ja päätösvalta tulevaisuudessa rakentuvat.
Hallituksen esityksessä nykyinen ydinräjähteitä koskeva ehdoton kielto poistettaisiin ydinenergialaista, ja asia siirrettäisiin rikoslakiin. Samalla lakiin rakennettaisiin poikkeuksia, joiden perusteella ydinräjähteiden tuonti, kuljettaminen tai hallussapito Suomessa voisi tietyissä tilanteissa olla mahdollista osana puolustusyhteistyötä, Naton toimintaa tai Suomen puolustusta.
Ja juuri tässä kohtaa moni suomalainen pysähtyy miettimään. Jos mitään ei ole muuttumassa, miksi lakeja pitää muuttaa tähän suuntaan?
Jos Suomeen ei ole tarkoitus liittyä ydinaseita koskevia järjestelyjä, miksi lakiin rakennetaan mahdollisuuksia niiden sallimiselle poikkeustilanteissa?
Moni kokee myös ristiriitaisena sen, että samaan aikaan kansalaisille siis vakuutellaan kaiken olevan ennallaan, mutta juridisesti valmistellaan järjestelmää, joka mahdollistaa aivan uudenlaiset toimintamallit tulevaisuudessa.
DCA-sopimuksesta käydyssä keskustelussa on noussut esiin myös se, ettei sopimus sisällä yksiselitteistä kieltoa ydinräjähteiden osalta. Tämä on herättänyt huolta siitä, kuinka paljon päätösvaltaa Suomella lopulta olisi tilanteessa, jossa suurvaltojen strategiset intressit kiristyvät.
Ja silloin kysymys ei ole enää vain puolustuspolitiikasta.
Kysymys on Suomen asemasta maailmassa.
Olemmeko edelleen valtio, joka tekee itsenäisesti omat turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa omista lähtökohdistaan käsin, vai ollaanko meitä sitomassa osaksi sellaista suurvaltapolitiikkaa, jossa pieni maa toimii ennen kaikkea strategisena pelinappulana?
Minä en väitä tietäväni kaikkea. Mutta mielestäni kansalaisella on kuitenkin oikeus esittää kysymyksiä, olla kriittinen ja pohtia ääneen sitä, mihin suuntaan tätä maata ollaan viemässä. Koska yksi asia on täysin selvää, jos Suomi muuttuu entistä tärkeämmäksi osaksi suurvaltojen sotilaallista strategiaa, silloin myös riskit kasvavat.
Ja historiassa juuri tavalliset ihmiset ovat aina maksaneet suurimpien päätösten hinnan.
Minä en kaipaa Suomea, joka toimii jonkun muun etuvartiona tai sotilaallisena työkaluna. Minä kaipaan Suomea, joka uskaltaa ajatella ennen kaikkea oman kansansa turvallisuutta, vakautta ja tulevaisuutta.
Koska lopulta tärkein kysymys kuuluu,
rakennetaanko tätä maata suomalaisia varten , vai ollaanko meitä sitomassa mukaan sellaiseen valtapeliin, jonka seurauksia kukaan ei oikeasti pysty hallitsemaan?
– Touhumme eteni yhä pitemmälle, ja kun aloimme suoraan sanoen nussia lauteilla sylikkäin, Kari Tapio räjähti, Frederik muistelee kirjassa.
