Cane Corso -rotuiset koirat aiheuttivat huippuhevosen kuoleman

[Transventtiili]

Onpa taas samaa roskaa kallulta, että muka rahanpuute estäisi narkkia. Ei se estä, rahat vaan tehtaillaan rikoksilla.

Turhia koiria kaikin tavoin, ja niitä fanittavat turhia ihmisiä niinikään. Ja kun silmä välttää, koiratappelu on pystyssä, siihenhän ja vain siihen näitä koiria kasvatetaan. Siinä sivussa sitten osumaa saavat hevoset, koirat ja kissat. Hyvässä tapauksessa menee joku kasvattajakin välillä.

Sanoitko mua kalluksi? Millä perusteella?

Usko nyt jo kun on sanottu varmasn 100 kertas että ei todellakaan ole kaikki eikä edes suurin osa näistä koirista mitä suomessa on, niin ikinä osallistunut tappeluun.
Mistä vitusta sä näitä keksit?

[salamiataivaalla]

En tiedä mistä loaded löysit tiedon että kyseessä olisivat olleet tuon rotuiset koirat, Telezürin reportaasissa mainitaan että koirat olivat cane corsoja. Eipä sillä suurta merkitystä sinänsä ole, ei kenelläkään ole mitään syytä kumpaakaan rotua edustavaa koiraa ole pitää, mutta korjataan nyt kuitenkin.

TLDR: koirat hyökkäsivät hevosen kimppuun, kun ratsastaja oli selässä ja hyökkäilivät kohti purren. Ratsastaja putosi vauhkoontuneen hevosen selästä, hevonen pakeni täyttä vauhtia paniikissa koirien yhä sitä jahdatessa ja puriessa. Ratsastaja ja hevosenhoitajat löysivät vaikeasti loukkaantuneen hevosen n. 2km päästä kevyen liikenteen (?) sillalta kapeaan jokeen alas suistuneena/alas sen viertä ajautuneena ja se lopetettiin sille paikalle.

Jos vähintään 15 miljoonan euron arvoista hevosta ei edes yritetä saada eläinlääkärin pakeille niin on varmasti ollut rumaa jälkeä.

[loaded]

En tiedä mistä loaded löysit tiedon että kyseessä olisivat olleet tuon rotuiset koirat, Telezürin reportaasissa mainitaan että koirat olivat cane corsoja. Eipä sillä suurta merkitystä sinänsä ole, ei kenelläkään ole mitään syytä kumpaakaan rotua edustavaa koiraa ole pitää, mutta korjataan nyt kuitenkin.

TLDR: koirat hyökkäsivät hevosen kimppuun, kun ratsastaja oli selässä ja hyökkäilivät kohti purren. Ratsastaja putosi vauhkoontuneen hevosen selästä, hevonen pakeni täyttä vauhtia paniikissa koirien yhä sitä jahdatessa ja puriessa. Ratsastaja ja hevosenhoitajat löysivät vaikeasti loukkaantuneen hevosen n. 2km päästä kevyen liikenteen (?) sillalta kapeaan jokeen alas suistuneena/alas sen viertä ajautuneena ja se lopetettiin sille paikalle.

Jos vähintään 15 miljoonan euron arvoista hevosta ei edes yritetä saada eläinlääkärin pakeille niin on varmasti ollut rumaa jälkeä.

Käänsin kysymykseni ranskaksi, koska uutiset tuosta lähinnä sillä kielellä. Ja sain tekoälyltä vastaukseksi xl bullyt. En ruvennut sitten enää sen lähdettä etsimään. Nyt kun yritin uudestaan, vastaus olikin cane corso. Olen pahoillani.

Pyysin ylläpitoa korjaamaan otsikon.

[murha.infon tiimi]

Otsikkoon korjattu koirarotu.

[URSA]

Olisiko rodun vanhat metsästysvaistot nousseet pintaan.

Rotuun on mahdollisesti risteytetty myös jotakin suurikokoista ajokoirarotua, sillä cane corso on mastiffityyppiseksi koiraksi hyvin nopea. Cane corsoa käytettiin muun muassa omaisuuden ja karjan vartiointiin sekä suurriistan, kuten villisian metsästykseen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Cane_corso

[Jack Balance]

Onpa taas samaa roskaa kallulta, että muka rahanpuute estäisi narkkia. Ei se estä, rahat vaan tehtaillaan rikoksilla.

Turhia koiria kaikin tavoin, ja niitä fanittavat turhia ihmisiä niinikään. Ja kun silmä välttää, koiratappelu on pystyssä, siihenhän ja vain siihen näitä koiria kasvatetaan. Siinä sivussa sitten osumaa saavat hevoset, koirat ja kissat. Hyvässä tapauksessa menee joku kasvattajakin välillä.

Kerro missä on koiratappeluita järjestetty vai vedätkö ihan hatusta tätä juttua?

Ensinnäkin kannattaa tutustua mihin rotua on jalostettu ja käytetään ennen kuin laukoo "faktoja"

[VAV]

Tässä on vaan yksi hyvä esimerkki siitä, että maailmalla on koiria joille ei ole mitään järkevää käyttätarkoitusta Suomessa. Ne on riittävän aggressiivisia yrittääkseen tappaa jopa hevosen.

Täysin samaa mieltä tästä. Ja jostain syystä näitä koiria ihannoivat ihmiset aina vetoavat siihen, että ne ovat luonteeltaan sellaisia ja vartiointi ym. vahtiminen on niillä verissä. No shit? Tiikeriä ja karhuakaan ei saa ottaa lemmikiksi, koska ne ovat vaarallisia ja niiden pitoon liittyy monia eettisiä ongelmia. Mutta samalla logiikallahan sellaisen eläimen voisi kotiinsa ottaa ja perustella sen raadeltua lapset puistossa, että se nyt vaan on sen luonto ja vietti.

Tampereella on sellainen kamppailulajien harrastajamies, joka omistaa tällaisen ei XL vaan XXL Bullyn. Se on näyttävä otus, mutta tavallaan genre on totutun kaltainen. Isäntä harrastaa kamppailulajeja ja tavallaan flirttailee tuolla väkivallalla ja pyörii aiheen ympärillä. Että ei ole esimerkiksi nyt vaikka geologi, hyönteistutkija tai kansakoulun uskonnonopettaja, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja vaikka tuo koira on isäntänsä seurassa kuvaushetkellä rauhallinen, en ikipäivänä lähestyisi sitä missään tilanteessa.
https://www.iltalehti.fi/perheartikkeli ... 7453d7a1fc

Analyysisi voi osua joissain yksittäistapauksissa oikeaan, mutta en silti lähtisi tekemään henkilöön menevää psykologista profilointia häntä sen tarkemmin tuntematta.

Asiat harvoin ovat ihan niin mustavalkoisia kuin päältä päin näyttää.

Vaikuttimia tietyn rotuisen koiran valintaan voi olla lukuisia muitakin, niin tiedostettuja, kuten koiran upea ulkomuoto tai alkukantainen terveys, kuin tiedostamattomia, kuten lapsuudessa koettu väkivalta tai muu turvattomuus. Nämä nyt vain yhtenä esimerkkinä. Rotuun päätyminen voi myös olla täysin sattumanvaraista, kuten että lähisukulainen tai muu tuttu sattuu kasvattamaan juuri tiettyä rotua, joka siten on tullut puolivahingossa tutuksi ja johon on ajallaan mieltynyt.

Ja toki, egoistisuudesta kumpuavia valintojakin tietyn rodun valintaan varmasti toisinaan liittyy, aivan kuten niin lukuisten muidenkin ihmisten tekemien valintojen osalta. Yleensä ihmiset vain ovat omille vaikuttimilleen sokeita, pitäen niitä täysin luonnollisina, mutta huomaavat kritisoida muiden omistaan poikkeavia mieltymyksiä.

Oma lukunsa ovat monet vaarattomiksi mielletyt, usein pienikokoiset, seurakoirarodut lukemattomine perinnöllisine sairauksineen, kuten päästä pullahtelevine silmineen, hammasvaivoineen, selkävikoineen, hengitysvaikeuksineen, ihosairauksineen, jne, jne. Millaiset vaikuttimet lienevät tällaisen rotuvalinnan takana?

Kohdistaisin huomiota myös siihen, mistä usein suhteettomat mittasuhteet saanut koirapelko tai jopa aggressio kumpuaa. Tunne on toki aito, mutta usein täysin irti realiteeteista. Kuinka valikoivasti esimerkiksi oma mieli poimii ympäristöstä niitä ilmiöitä, jotka koetaan uhaksi, ja joita ei. Noin keskimäärin kun ihmiset tuppaavat pelkäämään asioita, joita eivät tunne. Harva pelkää autolla ajamista, vaikka se on useimmille se ehdottomasti suurin riski loukkaantua tai kuolla. Suuri vaikutuksensa on myös medialla; shokki uutisointi raateluista ja tappajakoirista myy kuin häkä, mistä se sitten kielii... Koira on yhä perimältään suden sukulainen, siis petoeläin, ja luonnollisesti se petomaisuus tulee parhaiten esille roduissa, joissa on yhä jäljelllä voimakas alkukantainen saalisvietti. Esimerkiksi hevonen taas on saaliseläin. Tämä on sinällään aivan luonnollista luonnon toimintaa.

Sinällään tässä tapauksessa on jännä sattuma, että uhriksi valikoitui kilpahevonen, joiden kohtelua on usein kovastikin kritisoitu eläinsuojelullisista näkökulmista, kuten:

* Liiallinen kilpailukuormitus ja liian tiheä kilpailutahti
* Nuorten hevosten liian aikainen tai raskas treenaus
* Jänne-, nivel- ja selkävammojen riski suurissa hypyissä
* Kivuliaiden tai kovien koulutusmenetelmien käyttö
* Kuolainten, kannusten ja raipan väärinkäyttö
* Hevosen pakottaminen suorittamaan pelon tai paineen avulla
* Stressi kuljetuksista ja jatkuvasta matkustamisesta
* Pitkät ajat karsinassa ja vähäinen tarhaus
* Puutteellinen mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen ja laumaelämään
* Lääkityksen tai kipujen peittelyn riski kilpailujen jatkamiseksi
* Taloudellisten intressien asettaminen hevosen hyvinvoinnin edelle
* Hevosen näkeminen “urheiluvälineenä” yhteistyökumppanin sijaan
* Loukkaantuneiden hevosten liian nopea palauttaminen kilpailuun
* Jalostus, jossa suorituskyky voi mennä terveyden edelle
* Vaikeus arvioida, nauttiiko hevonen aidosti lajista vai toimiiiko se koulutuksen ja paineen vuoksi

[Le chat bleu]

Onpa taas samaa roskaa kallulta, että muka rahanpuute estäisi narkkia. Ei se estä, rahat vaan tehtaillaan rikoksilla.

Turhia koiria kaikin tavoin, ja niitä fanittavat turhia ihmisiä niinikään. Ja kun silmä välttää, koiratappelu on pystyssä, siihenhän ja vain siihen näitä koiria kasvatetaan. Siinä sivussa sitten osumaa saavat hevoset, koirat ja kissat. Hyvässä tapauksessa menee joku kasvattajakin välillä.

Kerro missä on koiratappeluita järjestetty vai vedätkö ihan hatusta tätä juttua?

Ensinnäkin kannattaa tutustua mihin rotua on jalostettu ja käytetään ennen kuin laukoo "faktoja"

Googlaa ihan kuule itse, jos koiratappelut on ilmiönä sulle uusi asia. Löytyy Suomestakin, ja kun on piilorikollisuutta josta jaetaan olemattomat rangaistukset, ei poliisi juuri käytä aikaa tutkintaan.

Turhia koiria jotka on jalostettu tasan siihen väkivaltaan, ei mihinkään muuhun Ja näitä fanittavat ei käy täysillä hekään.

[Jack Balance]

Onpa taas samaa roskaa kallulta, että muka rahanpuute estäisi narkkia. Ei se estä, rahat vaan tehtaillaan rikoksilla.

Turhia koiria kaikin tavoin, ja niitä fanittavat turhia ihmisiä niinikään. Ja kun silmä välttää, koiratappelu on pystyssä, siihenhän ja vain siihen näitä koiria kasvatetaan. Siinä sivussa sitten osumaa saavat hevoset, koirat ja kissat. Hyvässä tapauksessa menee joku kasvattajakin välillä.

Kerro missä on koiratappeluita järjestetty vai vedätkö ihan hatusta tätä juttua?

Ensinnäkin kannattaa tutustua mihin rotua on jalostettu ja käytetään ennen kuin laukoo "faktoja"

Googlaa ihan kuule itse, jos koiratappelut on ilmiönä sulle uusi asia. Löytyy Suomestakin, ja kun on piilorikollisuutta josta jaetaan olemattomat rangaistukset, ei poliisi juuri käytä aikaa tutkintaan.

Turhia koiria jotka on jalostettu tasan siihen väkivaltaan, ei mihinkään muuhun Ja näitä fanittavat ei käy täysillä hekään.

Googlaa, ok.
Itse asiassa minun ei tarvitse Googlata näitä asioita vaan koiraharrastajana perustan mielipiteeni ja tietoni faktoihin, en keksittyihin juttuihin.

Kerro missä päin Suomea edes näitä tappeluita on järjestetty/järjestetään vai onko ihan maanlaajuinen ilmiö?

Myöskään rotumääritelmä ei nyt sinulla osu kyllä yhtään,
Ilmeisesti Google rikki sinulla.

[Sipi]

Analyysisi voi osua joissain yksittäistapauksissa oikeaan, mutta en silti lähtisi tekemään henkilöön menevää psykologista profilointia häntä sen tarkemmin tuntematta.

Asiat harvoin ovat ihan niin mustavalkoisia kuin päältä päin näyttää.

Kiitos sinulle VAV rauhallisesta, mietitystä ja ystävällisestä vastauksestasi.

Hevosista en mitään juuri ymmärrä. Mutta koirien kohdalla on profilointi melko selkeää.

Pienet minikoirat, chihut, toy-terrierit, kääpiörodut =omistajina pissikset, jotka siirtävät vauvahaaveitaan. Yksikään kamppailulajimies tai moottoripyöräjengin jäsen ei kasvata tai omista chihua.
***
Sitten kelataan ja sama ajatus Cane corso, Dogo Argentino, pitbull jne. = miehet, joilla on jotain todistettavaa.

Molemmissa ääripäissä koira on identiteetin ja egon jatke. Ei perheenjäsen tai ystävä siinä merkityksessä, kuin se parhaimmillaan voisi olla.

Ja tottakai on poikkeuksia. Ne vahvistavat säännön.

Omalta kohdaltani voin vain sanoa (edelleen), että pelkään näitä taistelukoirarotuja. Se johtuu kahdesta asiasta:
1) niitä omistavat henkilöt, joiden motivaattorit ja vaikuttimet ovat väärät suhteessa koiraan ja sen potentiaaliin
2) niiden rotuominaisuuksien huonoimmat puolet tulee osata poisopettaa, ja siihen em. ihmisillä harvoin on osaamista/mielenkiintoa.

Kumpikaan näistä ei ole koiran syytä. Koskaan.

[VAV]

Analyysisi voi osua joissain yksittäistapauksissa oikeaan, mutta en silti lähtisi tekemään henkilöön menevää psykologista profilointia häntä sen tarkemmin tuntematta.

Asiat harvoin ovat ihan niin mustavalkoisia kuin päältä päin näyttää.

Kiitos sinulle VAV rauhallisesta, mietitystä ja ystävällisestä vastauksestasi.

Hevosista en mitään juuri ymmärrä. Mutta koirien kohdalla on profilointi melko selkeää.

Pienet minikoirat, chihut, toy-terrierit, kääpiörodut =omistajina pissikset, jotka siirtävät vauvahaaveitaan. Yksikään kamppailulajimies tai moottoripyöräjengin jäsen ei kasvata tai omista chihua.
***
Sitten kelataan ja sama ajatus Cane corso, Dogo Argentino, pitbull jne. = miehet, joilla on jotain todistettavaa.

Molemmissa ääripäissä koira on identiteetin ja egon jatke. Ei perheenjäsen tai ystävä siinä merkityksessä, kuin se parhaimmillaan voisi olla.

Ja tottakai on poikkeuksia. Ne vahvistavat säännön.

Omalta kohdaltani voin vain sanoa (edelleen), että pelkään näitä taistelukoirarotuja. Se johtuu kahdesta asiasta:
1) niitä omistavat henkilöt, joiden motivaattorit ja vaikuttimet ovat väärät suhteessa koiraan ja sen potentiaaliin
2) niiden rotuominaisuuksien huonoimmat puolet tulee osata poisopettaa, ja siihen em. ihmisillä harvoin on osaamista/mielenkiintoa.

Kumpikaan näistä ei ole koiran syytä. Koskaan.

Kiitokset sinullekin Sipi asiallisesta vastauksesta. Kumpa näistä asioista voisikin aina keskustella asiatasolla ja asiallisesti, siitäkin huolimatta että jotkin näkökulmat saattavat erota toisistaan.

Nostan vielä esiin muutamia tutkimuksiin perustuvia havaintoja liittyen siihen, miksi ihminen saattaa valita ns voimakoiran:

1. Turvallisuuden tai kontrollin tarve:
Ihminen voi haluta koiran, joka tuntuu fyysisesti kykenevältä suojelemaan kotia tai omistajaa. Tälle voi olla ihan konkreettinen tai sitten kuviteltu tarve. Ja kyllä, tällaisia tarpeita voi olla muillakin kuin "kalluilla", esimerkiksi erinäisten työtehtävien hoitamisen, varkaita kiinnostavan omaisuuden tai epäonnekkaiden ihmissuhteiden johdosta.

2. Identiteetin rakentaminen:
Koira on osa omaa "katu-uskottavaa imagoa”: sillä on voimakas, peloton, itsenäinen, maskuliininen tai kovuutta viestivä olemus. Se voi olla rakas karvakaveri, vaikka vaikutin koiran ottoon onkin vähän hutera.

3. Samaistuminen väärinymmärrettyyn eläimeen:
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö psykologisesti. Osa ihmisistä kokee näiden rotujen olevan epäoikeudenmukaisesti leimattuja ja näkee itsensäkin ulkopuolisena tai väärin ymmärrettynä.

4. Kiinnostus koulutukseen ja hallintaan:
Joillekin vetovoima liittyy siihen, että voimakas koira vaatii rotukohtaista osaamista, johdonmukaisuutta ja oikeanlaista auktoriteettia. Omistajatasolla voi olla hyvin palkitsevaa, kun kykenee kouluttamaan vaativan rodun yhteiskuntakelpoiseksi. Ja näitä onnistujia on ilmeisen paljon, sillä vaativia rotuja on Suomessa arviolta kymmeniä tuhansia, ja määrään nähden vakavia vahinkoja sattuu kuitenkin harvoin.

5. Status tai kompensaatio:
Jotkut hakevat voimakkaasta koirasta itsevarmuuden tunnetta. Omistajaa on esimerkiksi kiusattu lapsena ja nuorena rankasti, ja vanhempana bodataan ja otetaan voimakoira asenteella että nytpä ei enää kukaan satuta fyysisesti. Ehkä myös arvostetaan lujasti tiettyjen rotujen suurta uhrautumisvalmiutta omistajansa takia. Sillä voi olla, että yksikään ihminen ei ole koskaan niin heidän hyväkseen toiminut.

Mitä tulee koiran aggressiivisuuteen, tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä ainakin neuroottisuuden, kiintymyssuhdetyylin ja koiran aggressiivisuuden välillä. Ajatus on, että ihmisen tunnetyyli voi vaikuttaa koiran käyttäytymiseen.

Myös monet muut tekijät saattavat vaikuttaa koiran aggressiivisuuteen:

pelokkuus
koulutus
sosiaalistaminen
omistajakokemus
ympäristö
osittain rotu/perimä

On myös havaittu, että vaikka roduilla on taipumuksia, yksittäiset koirat voivat poiketa paljon stereotypioista.

* [ScienceDirect – The personality of “aggressive” and “non-aggressive” dog owners](https://www.sciencedirect.com/science/a ... hatgpt.com)
* [Queen’s University Belfast – tutkimuksen yliopistosivu](https://pure.qub.ac.uk/en/publications/ ... hatgpt.com)
* [MDPI Animals – Owners’ personality and dog aggression](https://www.mdpi.com/2076-2615/10/2/315 ... hatgpt.com)
* [Nature Scientific Reports – Aggressive behaviour in purebred dogs](https://www.nature.com/articles/s41598- ... hatgpt.com)
* [Washington Post – Dog breed and behavior overview](https://www.washingtonpost.com/health/2 ... hatgpt.com)


Entä millaisia epäjohdonmukaisia oletuksia saatamme tehdä psykologisesti tietyistä roduista ja niiden omistajista:

1. Halo/horn-efekti:
koiran ulkonäkö ja stereotypiat vaikuttavat arvioon omistajan persoonasta. Voimakas tai aggressiiviseksi mielletty koira voi saada omistajan vaikuttamaan dominoivalta, aggressiiviselta tai itsevarmalta.

2. Laajennettu identiteetti (extended self):
koira nähdään omistajan identiteetin ja arvojen jatkeena. Rodun valinta tulkitaan tarkoituksellisena viestinä persoonasta ja elämäntyylistä.

3. Saatavuusharha (availability heuristic):
median korostamat hyökkäys tapaukset tekevät tietyistä roduista mieleenpainuvia, jolloin ihmiset yliarvioivat niiden vaarallisuuden ja liittävät stereotypiat myös omistajiin.

4. Status signalling / identiteettisignalointi:
osa omistajista käyttää voimakkaita rotuja symboloimaan voimaa, kontrollia, pelottomuutta tai suojelevuutta, mikä vahvistaa stereotypioita.

5. Uhka-arviointi (threat assessment): evoluutiopsykologisesti ihmiset reagoivat pelolla (tai aggressiolla) fyysisiin uhkasignaaleihin kuten leukavoimaan, lihaksikkuuteen ja intensiiviseen olemukseen

6. Sosiaalinen kategorisointi ja stereotypisointi:
aivot yksinkertaistavat sosiaalista maailmaa kategorioiden avulla (“pitbull-ihminen = väkivaltainen kallu", “pienen koiran omistaja = ottanut lapsen korvikkeen”). Tällainen nopeuttaa arviointia mutta lisää virheellisten oletusten mahdollisuutta.

Mitä tulee näihin Sipin pointteihin:

1) niitä omistavat henkilöt, joiden motivaattorit ja vaikuttimet ovat väärät suhteessa koiraan ja sen potentiaaliin
2) niiden rotuominaisuuksien huonoimmat puolet tulee osata poisopettaa, ja siihen em. ihmisillä harvoin on osaamista/mielenkiintoa.

Olen sitä mieltä, että Espanjan tyyppinen malli höystettynä vaativien rotujen pakollisella koirakortilla (sisältäen kattavasti tietoutta koulutuksesta, ennakoinnista, jne) eliminoisi suurimman osan em riskitekijöistä.