Sukupuolenvaihdos ja transseksuaalisuus

[viivahattu]

Tiedä sitten, kuinka paljon hänen kaltaisiaan on: henkkoht luulen heitä olevan valitettavasti paljon. Liikaa joka tapauksessa. Transagendalla olevat ryhmittymät on tehneet käsittääkseni hyvin aktiivista ja omalla tavallaan taitavaakin työtä muun muassa eri somealustoilla.

Paljon tällaisia on, ja tehokasta työtä transkultti todellakin on tehnyt. Etenkin mielenterveysongelmiin suhtautuminen on, no, skitsofreeninen. Toisaalta mielenterveysdiagnoosit tuppaavat olemaan tälle porukalle kuin kunniamerkkejä, jotka listataan someen ja jopa deittiprofiileihin heti pronominien ja seksuaalisen suuntautumisen perään. Toisaalta pieninkin vihjaus, että trannssukupuolisuudessa voisi olla kyse mielenterveyspuolen asioista, on heille yhtä kuin avoin sodanjulistus, koska transsukupuolisuus on tosiaan se mystinen paradoksi, jota ei ole edes olemassa, koska transnainen = nainen, eli transsukupuolinen ei ole koskaan ollut sitä sukupuolta, jota on biologisesti. Ei edes vastasyntyneenä, joka ei tajua hevon helvettiä mistään muusta kuin tissin imemisestä.

Kaikessa tässä on niin vähän loogista järkeä, että alan pikkuhiljaa jopa uskoa salaliittoteorioihin, joiden mukaan kyseessä on jonkun superrikkaiden muodostaman illuminatin juoni yhteiskuntajärjestyksen tuhoamiseksi ja uuden maailmanjärjestyksen luomiseksi.

[Ifigeneia]

Noh, ainakin tulee mieleen että mitä enemmän on vaikeasti lisääntyviä länkkäreitä, sitä nopeammin maahanmuuttajat pääsevät niskanpäälle omien kymmenpäisten pesueidensa kanssa. Kas kummaa demokraattiset päätökset alkavat olemaan aina vaan useammin Mekan suuntaan jumppaavien mieleisiä.

[Bird]

Tiedä sitten, kuinka paljon hänen kaltaisiaan on: henkkoht luulen heitä olevan valitettavasti paljon. Liikaa joka tapauksessa. Transagendalla olevat ryhmittymät on tehneet käsittääkseni hyvin aktiivista ja omalla tavallaan taitavaakin työtä muun muassa eri somealustoilla.

Paljon tällaisia on, ja tehokasta työtä transkultti todellakin on tehnyt. Etenkin mielenterveysongelmiin suhtautuminen on, no, skitsofreeninen. Toisaalta mielenterveysdiagnoosit tuppaavat olemaan tälle porukalle kuin kunniamerkkejä, jotka listataan someen ja jopa deittiprofiileihin heti pronominien ja seksuaalisen suuntautumisen perään. Toisaalta pieninkin vihjaus, että trannssukupuolisuudessa voisi olla kyse mielenterveyspuolen asioista, on heille yhtä kuin avoin sodanjulistus, koska transsukupuolisuus on tosiaan se mystinen paradoksi, jota ei ole edes olemassa, koska transnainen = nainen, eli transsukupuolinen ei ole koskaan ollut sitä sukupuolta, jota on biologisesti. Ei edes vastasyntyneenä, joka ei tajua hevon helvettiä mistään muusta kuin tissin imemisestä.

Kaikessa tässä on niin vähän loogista järkeä, että alan pikkuhiljaa jopa uskoa salaliittoteorioihin, joiden mukaan kyseessä on jonkun superrikkaiden muodostaman illuminatin juoni yhteiskuntajärjestyksen tuhoamiseksi ja uuden maailmanjärjestyksen luomiseksi.

Sama kokemus mullakin. Olen myös henkkoht ollut jo pitkään sitä mieltä, että mm. traumatisoituminen ja kehodysforia voi pahimmillaan johtaa tarpeeseen tai haluun muokata sukupuoltaan tai jopa vaihtaa sukupuolta.

Itse asiassa sain juuri vastikään vappupiknikillä näkemyksilläni lähes myrskyn aikaan, kun eräs ystäväni toi mukanaan transmiehen, ystävänsä siis. Seurassa ei sinänsä ollut mitään ongelmaa, mutta keskustelu — vieläpä hänen itsensä aloittama, johti lopulta siihen, että kävi jo mielessä, että kohta mutkin “canceloidaan”.

Pettymys tuli silti ennen kaikkea ystävieni toiminnasta. Vaikka oma keskusteluni pysyi koko ajan rauhallisena, rakentavana ja argumentit oli perusteltuja (kuten aina), he yrittivät käytännössä saada vain mut lopettamaan keskustelun.

Omasta mielestäni tollainen on epärehellistä konfliktin välttelyä. Jotenkin iljettävääkin.
Ymmärtäisin paremmin, jos joku olis sanonut tilanteessa suoraan, ettei halua jatkaa aiheesta. Sen sijaan tuntui siltä, että siinä pyrittiin ensisijaisesti ylläpitämään sosiaalista mukavuutta eikä käymään rehellistä keskustelua.

Jälkikäteen suurin osa heistä kyllä viestitteli olevansa pitkälti samaa mieltä mun kanssa. Mutta siksi koko tilanne tuntui musta vielä enemmän vaan silmänpalvonnalta ja selkärangattomalta yritykseltä välttää konflikti siinä hetkessä.

[viivahattu]

Juu, tuotahan se tuppaa nykyisin olemaan. Minun nuoruudessani vuosituhannen vaihteen tienoilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat olivat enimmäkseen ihan normaalia porukkaa ja kun heitä samassa seurueessa oli, ei koko asiaa välttämättä mainittu sanallakaan koko illan aikana, vaan keskustelu pyöri ihan samoissa aiheissa kuin muutenkin. Jopa Setan viesti oli, että homot ovat ihan tavallisia ihmisiä ja haluavat tulla kohdelluksikin ihan tavallisina ihmisinä. Se oli järkevä ja oikealta tuntuva näkemys silloin ja se on minun mielestäni sitä edelleen. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt itse ovat vain tässä välissä päättäneet, että heidän seksuaalinen suuntautumisensa ja/tai sukupuoli-identiteettinsä pitää aina ja kaikkialla nostaa kaiken keskiöön ja jalustalle. Vaikkapa nyt sitten siellä vappupiknikillä, missä pitää ruveta tivaamaan tuntemattomalta kantaa MINUN transsukupuolisuuteeni. Tämä minun aikanaan aiheeseen omaksumani "vittuako se minulle kuuluu, ole mitä olet" on samalla muuttunut milloin miksikin fobiaksi.

[Bird]

Ajattelen samoin. ^ Ja mulla on myös tuo sama kokemus, miten asiat aiemmin oli ja se vaikutti järkevältä. Vaikka pakkohan se on myöntää, että en voi tietää muiden kokemuksista, näkemyksistä ja mielipiteistä. Ei asenteeni ja suhtautumiseni kuitenkaan pelkästään omiin ajatuksiini perustu: etenkin homoseksuaalit, jotka minä tunnen ja monet, joita seurasin/seuraan entisessä Twitterissä, ovat jo kauan kertoneet karttavansa ja ihan jo inhoavansakin tätä nykyistä transagendaa sekä ylikorostettua queer-kulttuuria. He haluavat edelleen olla tavallisia ihmisiä muiden tavallisten joukossa — eivät tulla nostetuiksi jalustalle tai kohdelluiksi jotenkin erityisinä muihin verrattuna.

On joo niin, että etenkin vähemmistöillä on paljon kuormaa väärinkohtelusta, syrjinnästä ja muista vahingoittavista kokemuksista (ehkä jo koulukiusaamisesta alkaen). Eivätkä he ole tulleet kuulluiksi, nähdyiksi saati hyväksytyiksi omana itsenään kuin ehkä aniharvoin. Sitä ei voi kieltää, ja se on tietenkin epäreilua.

Joistain vähemmistöistä ja heidän toimintatavoistaan on vain tullut mulle jo aika pitkään sellainen kuva, että he ehkä pohjimmiltaan haluavat ja hakevat jonkinlaista korjaavaa oikeutta itselleen (ymmärrettävää tääkin), mutta käyttämillään tavoilla päätyvät kostamiseen. Eikä kostaminen edistä yhdenvertaisuutta eikä tasa-arvoa, päinvastoin.

[Huutaja Jaana]

Mielenterveysdiagnoosit tuppaavat olemaan tälle porukalle kuin kunniamerkkejä, jotka listataan someen ja jopa deittiprofiileihin heti pronominien ja seksuaalisen suuntautumisen perään. Toisaalta pieninkin vihjaus, että trannssukupuolisuudessa voisi olla kyse mielenterveyspuolen asioista, on heille yhtä kuin avoin sodanjulistus

AAMEN!!!

[Huutaja Jaana]

Itse asiassa sain juuri vastikään vappupiknikillä näkemyksilläni lähes myrskyn aikaan, kun eräs ystäväni toi mukanaan transmiehen, ystävänsä siis. Seurassa ei sinänsä ollut mitään ongelmaa, mutta keskustelu — vieläpä hänen itsensä aloittama, johti lopulta siihen, että kävi jo mielessä, että kohta mutkin “canceloidaan”.

No täähän on nykyään ihan pelkkä mitali jos näin käy.

[Huutaja Jaana]

On joo niin, että etenkin vähemmistöillä on paljon kuormaa väärinkohtelusta, syrjinnästä ja muista vahingoittavista kokemuksista (ehkä jo koulukiusaamisesta alkaen). Eivätkä he ole tulleet kuulluiksi, nähdyiksi saati hyväksytyiksi omana itsenään kuin ehkä aniharvoin. Sitä ei voi kieltää, ja se on tietenkin epäreilua.

...Ja nyt ei mistään muusta sitten saakaan puhua kuin heidän elämästään, oloistaan, ongelmistaan ja dysforioistaan.

[Sipi]

Tuoreen, Tampereen yliopiston tutkimuksen (4/2026) mukaan sukupuolenkorjaus ei vastoin yleistä luuloa paranna potilaiden mielenterveyttä (kuten on väitetty, että dysforian korjaaminen niin tekisi) vaan päin vastoin selkeästi lisää mielenterveyden ongelmia.

Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutumisesta oli kulunut vähintään kaksi vuotta, vakavaa psykiatrista sairastavuutta oli neljä kertaa niin usein kuin vertailuväestöllä. Miettikää!


https://www.tuni.fi/fi/tau/ajankohtaist ... ranemiseen

[Huutaja Jaana]

Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutumisesta oli kulunut vähintään kaksi vuotta, vakavaa psykiatrista sairastavuutta oli neljä kertaa niin usein kuin vertailuväestöllä. Miettikää!

Näähän on kouluampumisissa ym massamurhissa aina vitu yliedustettuina...ja olihan Turussakin Turrimurha.

[Sipi]

Näähän on kouluampumisissa ym massamurhissa aina vitu yliedustettuina...ja olihan Turussakin Turrimurha.

Kyllä. Jotain tässä on pielessä. Ja kuvaava yksityiskohta tuossa tutkimuksessa on myös se, että ennen vuotta 2010 hoitoihin hakeutuneiden kohdalla asiainlaita on paremmin. Vasta tämän jälkeen alettiin toitottaa, että transut ovat ihania ja jokainen voi halutessaan olla mitä sukupuolta tahansa. Asia levisi somealustoilla ja yhtäkkiä siitä tulikin täysin legitiimi vastaus nuorten ahdistukseen. Sukupuolenkorjausprosessin edellyttämiin tutkimuksiin pääsee omalla ilmoituksella ja halulla, eikä aidon dysforian diagnostiset kriteerit varmaankaan täyty kuin harvalla prosessiin haluavalla.

Omassa nuoruudessani muistan, miten ahdistuneita nuoria tuettiin koulussa, kaverisuhteissa, mietittiin onko perheessä kaikki kunnossa ja muistutettiin siitä tärkeimmästä: Joskus tuntuu pahalta. Nuorena ihminen on epävarma, ja se on normaalia. Joskus ahdistaa, joskus kaverisuhteet eivät suju ja joskus on tehtävä myös asioita, jotka eivät ole kivoja. Kaikki asiat eivät ole mahdollisia, ja on tehtävä parhaansa niillä eväillä, jotka ovat saatavilla. Tänä päivänä se koettaisiin epäasialliseksi, painostavaksi, syyllistäväksi ja tehtäisiin valitus lääkäristä, joka ei ota nuorta ollenkaan tosissaan.

[Huutaja Jaana]

Kyllä. Jotain tässä on pielessä. Ja kuvaava yksityiskohta tuossa tutkimuksessa on myös se, että ennen vuotta 2010 hoitoihin hakeutuneiden kohdalla asiainlaita on paremmin. Vasta tämän jälkeen alettiin toitottaa, että transut ovat ihania ja jokainen voi halutessaan olla mitä sukupuolta tahansa. Asia levisi somealustoilla ja yhtäkkiä siitä tulikin täysin legitiimi vastaus nuorten ahdistukseen. Sukupuolenkorjausprosessin edellyttämiin tutkimuksiin pääsee omalla ilmoituksella ja halulla, eikä aidon dysforian diagnostiset kriteerit varmaankaan täyty kuin harvalla prosessiin haluavalla.

Voihan se syy olla siinäkin että ei ne vastakkaisen tai saman sukupuolen edustajat kiinnostukaan sinusta vaikka vaihdatkin sukupuolesi. Eikä ne normaalit (valkoiset CIS-hetero miehet/naiset) ihmiset annakaan sulle yhtään enempää (toivotunlaista) huomioo vaikka sä vaihdatkin sukupuolesi. Sitten sä petyt kun se ei ollutkaan avain yhtään minnekään onneen.

[Sipi]

Voihan se syy olla siinäkin että ei ne vastakkaisen tai saman sukupuolen edustajat kiinnostukaan sinusta vaikka vaihdatkin sukupuolesi. Eikä ne normaalit (valkoiset CIS-hetero miehet/naiset) ihmiset annakaan sulle yhtään enempää (toivotunlaista) huomioo vaikka sä vaihdatkin sukupuolesi. Sitten sä petyt kun se ei ollutkaan avain yhtään minnekään onneen.

Saatat olla jäljillä.

Olen hämmästellyt aina tätä transnaisten feminiinisyyden representaatiota. Siis miksi naiseksi muuttuneet miehet pukeutuvat huoriksi? He meikkaavat överisti ja pukeutuvat sellaisiin kuteisiin, joita kukaan terve nainen ei ole pukenut päälleen Harlemin yökerhojen ulkopuolella 80-luvun jälkeen. Hirveät korot ja tökeröt korut. Ehkä se on juuri ongelma, että he luulevat sellaisten asioiden olevan naiseuden ytimessä. Pitsiä, vaaleanpunaista ja glitteriä. Ja miksei, olihan minullakin se vaihe kun olin 6-vuotias.

Mutta sukupuoleen kasvetaan, ei lennossa vaihdeta. Nyt kun asiaa mietin en osaisi yhtään edes kuvitella, miten olla mies. Siis nyt, yhtäkkiä. Ilman lapsuuden poikavuosia, kaverisuhteita, poikien ikäkausikokemuksia, mopoilua, tyttö- ja pukukoppijuttuja, isäsuhdetta ja suhdetta ylipäätään ympäröiviin ihmisiin poikana ja osana yhteiskuntaa. En voisi ikinä kuvitella olevani niin itseriittoinen, että kuvittelisin osaavani ottaa haltuun miehisyyden ytimen tässä vuoden sisään.

Jos nyt siis aloittaisin testokuurit, kasvattaisin parran ja pukeutuisin Dressmaniin vaatteisiin, eihän se pää nyt jumalauta voi pysyä perässä. Huomaako joku? Miten minuun suhtaudutaan kadulla? Mikä on miehekästä? Mitä mieheltä odotetaan tällaisessa tilanteessa? Miten suhtaudun naisiin? Miten tuttavani suhtautuvat minuun?

Ja sitten lisäksi vielä se, että olenko homo vai hetero ja mitä vittua se sitten tässä tilanteessa edes tarkoittaa.

Ei ehkä tajuta sitä, että siihen rooliin tosiaan kasvetaan, se on sitten elinikäinen prosessi ja jostain on myös luovuttava. Ei kukaan ihminen kasva kahdessa vuodessa aikuiseksi mieheksi tai naiseksi. Ja kun se olo ei sitten olekaan välittömästi hyvä ja tasapainoinen, tulee se pettymys ja ei kun psykiatrille.

[Huutaja Jaana]

Olen hämmästellyt aina tätä transnaisten feminiinisyyden representaatiota. Siis miksi naiseksi muuttuneet miehet pukeutuvat huoriksi? He meikkaavat överisti ja pukeutuvat sellaisiin kuteisiin, joita kukaan terve nainen ei ole pukenut päälleen Harlemin yökerhojen ulkopuolella 80-luvun jälkeen. Hirveät korot ja tökeröt korut. Ehkä se on juuri ongelma, että he luulevat sellaisten asioiden olevan naiseuden ytimessä. Pitsiä, vaaleanpunaista ja glitteriä. Ja miksei, olihan minullakin se vaihe kun olin 6-vuotias.

Joo ja sitten kun sieltä alta löytyy kuitenkin ne karvaiset koivet ja perse.

Jos nyt siis aloittaisin testokuurit, kasvattaisin parran ja pukeutuisin Dressmaniin vaatteisiin, eihän se pää nyt jumalauta voi pysyä perässä. Huomaako joku? Miten minuun suhtaudutaan kadulla? Mikä on miehekästä? Mitä mieheltä odotetaan tällaisessa tilanteessa? Miten suhtaudun naisiin? Miten tuttavani suhtautuvat minuun?

Aika pitkälle noi taitaa pukeutua huppareihin ja lippiksiin ja "bull ring" on must...ainakin noi alakulttuurin "transmiehet" ketä tiedän. Ja palestiinaa ja sateenkaarta vaatteisiin. Ihan eri tyyli kuin näillä butch- eli mieslesboilla jotaka muuten haluavat aina näiden tyttöystäviensä olevan prinsessabarbeja ja ovat näistä myös ihan helvetin mustasukkaisia. Butch-eli "mies" lesbot eivät myöskään leikkele itseään, rekkalippis, armeijatukka ja "Elina Gustafsson"-tyyli riittää...

Ja sitten lisäksi vielä se, että olenko homo vai hetero ja mitä vittua se sitten tässä tilanteessa edes tarkoittaa.

Ei ehkä tajuta sitä, että siihen rooliin tosiaan kasvetaan, se on sitten elinikäinen prosessi ja jostain on myös luovuttava. Ei kukaan ihminen kasva kahdessa vuodessa aikuiseksi mieheksi tai naiseksi. Ja kun se olo ei sitten olekaan välittömästi hyvä ja tasapainoinen, tulee se pettymys ja ei kun psykiatrille.

Kyllä todellakin toivon että transpolilla on aina psykiatrit ja psyk.hoitajat läsnä.

[Huutaja Jaana]

Sillä:

"Ennen kirurgisia hoitoja edellytämme vakaata psyykkistä vointia ainakin vuoden ajalta, ja ajankohtaisen hoitamattoman päihdeongelman poissulkemista, tupakoimattomuutta ja BMI:n tulisi olla välillä 18-28. Kirurgi arvioi fyysisen terveydentilasi ennen leikkausjonoon asettamista."

Eihän tuon perusteella ketään voida ruveta leikkaamaan.