Venäjän Mafia Suomessa

[DouppiPoliisi]

Huumausaineilla on helppo peitellä salamurha esim. itsemurhaksi, siksi huumeet ovat paha juttu.

Tähän on tietenkin lisättävä:
Tilanne milloin huumeiden käyttäjä on todella selkeä uhri, ilman tieteellisiä selityksiä, on se, kun huumeet ovat jotain muuta kuin luvattua ainetta tai sisältävät epäpuhtauksia.

Tiedossa on muutamia sanattomaksi vetäviä tapauksia, kun reseptilääkkeitä syönyt käyttäjä on saanut väärää ainetta kauppiaalta ja lopputuloksena on vaikea neurologinen vaurio. Uhri kärsii kauppiaan välinpitämättömyydestä lopun ikäänsä, eikä tule koskaan saamaan oikeutta asiansa kanssa. Hoitokeinoja näihin tapauksiin ei yleensä ole, eivätkä esimerkiksi serotoniini syndrooman aiheuttamat aivovauriot parane koskaan.

Lisäksi aineita on usein vahvistettu jollain lääkeaineella tai muuntohuumeella. Etenkin amfetamiini sisältää usein muitakin aineita, jotka ovat vaarallisia muiden käytettyjen huumeiden, lääkkeiden ja alkoholin kanssa.

Eräs tapaus oli kun eräs Helsinkiläinen kotikokki oli viritellyt omatekoisa "koksua". Aine sisälsi ADHD-lääkkeenä käytettyä metyleenifenidaattia ja murskattua buranaa, joka oltiin muokattu etanolin avulla kiveksi.

Tämän kaltainen aine olisi voinut aiheuttaa välittömän hengen vaaran mielialalääkkeitä käyttävälle henkilölle.

[DouppiPoliisi]

Keskustelu on rönsyillyt aiheesta, joten joudun kaivelemaan arkistosta mafiaan (tai oikeastaan KGB:hen) liittyvän jutun, joka liittyy myös Suomen vaiettuun historiaan:

KGB:n, Rauhan liittojen ja hippiliikkeen suhteet:

KGB:n (Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuspoliisin) ja länsimaisen rauhanliikkeen suhde kylmän sodan aikana on yksi historian tutkituimmista ja kiistellyimmistä psykologisen sodankäynnin ja vaikuttamisyritysten luvuista.
Neuvostoliitto näki länsimaiset rauhanliikkeet strategisena työkaluna, jolla voitiin heikentää Naton yhtenäisyyttä ja estää lännen asevarustelu (erityisesti ydinaseiden sijoittaminen Eurooppaan), samalla kun se itse jatkoi omaa varusteluohjelmaansa.
Tässä on katsaus siihen, miten tämä vaikuttaminen käytännössä tapahtui, mikä oli sen laajuus ja miten se näkyi Suomessa.

Vaikuttamisen mekanismit: "Aktiiviset menetelmät"
KGB ei yleensä luonut rauhanliikkeitä tyhjästä, vaan se pyrki soluttamaan, rahoittamaan ja ohjaamaan jo olemassa olevia, aidosti sotaa vastustavia järjestöjä. Tätä kutsuttiin KGB-terminologiassa "aktiivisiksi menetelmiksi" (aktivnyje meroprijatija).

* Maailman rauhanneuvosto (WPC): Moskovan tärkein käsikynkkä oli vuonna 1949 perustettu Maailman rauhanneuvosto. Se oli näennäisesti sitoutumaton kansainvälinen järjestö, mutta todellisuudessa lähes täysin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) ja KGB:n rahoittama ja ohjaama. WPC siirsi päämajansa Helsinkiin vuonna 1968.

* Kaksoisstandardit propagandassa: KGB:n tukemat kampanjat keskittyivät yksinomaan Yhdysvaltojen ja Naton aseistuksen (kuten Pershing II -ohjusten ja neutronipommin) vastustamiseen. Neuvostoliiton omista ydinaseista, kuten SS-20-ohjuksista, vaiettiin tai ne esitettiin "puolustuksellisina".

* Hyödylliset idiootit: KGB käytti hyväkseen länsimaisia idealisteja, pasifisteja ja vasemmistolaisia, jotka vastustivat sotaa aidoista syistä. KGB:n arkistonhoitaja Vasili Mitrohin kuvasi myöhemmin muistelmissaan, kuinka KGB ivasi sisäisesti näitä ihmisiä, mutta käytti heitä tehokkaasti keulakuvina.

Rauhanliikkeen kaksi leiriä
On tärkeää erottaa toisistaan kaksi erilaista virtausta 1970- ja 1980-lukujen rauhanliikkeissä:

Moskova-mieliset järjestöt olivat tiukasti ohjattuja, saivat rahoitusta ja noudattivat Neuvostoliiton ulkopoliittista linjaa. Ne keskittyivät vain lännen arvosteluun.

Riippumattomat rauhanliikkeet olivat Kriittisiä molempia supervaltoja kohtaan. Vastustivat sekä Naton että Varsovan liiton ohjuksia.

KGB pyrki soluttamaan ja hiljentämään nämä ryhmät, koska ne vaativat ihmisoikeuksia myös itäblokissa.

Esimerkiksi Länsi-Saksan vihreät ja brittiläinen Campaign for Nuclear Disarmament (CND) olivat monimuotoisia liikkeitä. Vaikka KGB pyrki manipuloimaan niitä, suurin osa niiden jäsenistä oli tavallisia kansalaisia, jotka vastustivat ydinsotaa, eivät kommunismia.

Suomi suorana kohteena
Suomi oli rauhanliike-vaikuttamisen polttopisteessä erityisen geopoliittisen asemansa ja "YYA-hengen" vuoksi.
* Suomen Rauhanpuolustajat: Järjestö oli Maailman rauhanneuvoston suomalainen aisapari. Se oli tiukasti kytköksissä Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP) ja sai tukea Moskovasta. Rauhanpuolustajien linja seurasi tarkasti Neuvostoliiton virallisia kantoja.

* Rauhanjuna 1982: Yksi näkyvimmistä kampanjoista oli vuoden 1982 Rauhanjuna, joka keräsi valtavasti suomalaisia nuoria vastustamaan ydinaseita. Vaikka osallistujien motiivit olivat rauhanomaiset, taustalla hääri vahva neuvostomielinen koneisto.

* Sadankomitea vastavoimana: Vuonna 1963 perustettu Suomen Sadankomitea edusti riippumattomampaa, uutta rauhanliikettä. Se oli Moskova-mielisille ongelma, koska se ei suostunut katselemaan Neuvostoliiton militarismia sormien läpi.

Historiallinen lopputulos
Kylmän sodan päätyttyä ja KGB:n arkistojen (kuten Mitrohinin arkiston) avauduttua paljastui, että Neuvostoliitto oli syytänyt satoja miljoonia dollareita läntisen rauhanliikkeen tukemiseen.

KGB:n operaatio oli osittainen menestys, mutta strateginen tappio: se onnistui luomaan valtavaa yhteiskunnallista painetta länsimaissa ja repimään liitoksia Naton sisälle. Se ei kuitenkaan pystynyt estämään Naton ohjusratkaisuja 1980-luvulla, ja lopulta Neuvostoliitto kaatui omaan taloudelliseen mahdottomuuteensa, ei lännen rauhanmarssien vuoksi.

Oliko hippiliikkeellä yhteyksiä KGB:hen ja Vietnamin sodan aikaisiin tapahtumiin USA:ssa?

Kyllä oli, mutta näiden suhteiden luonne on usein helppo ymmärtää väärin. KGB:n ja Yhdysvaltojen Vietnamin sodan vastaisen liikkeen (mukaan lukien hippiliikkeen ja radikaalien opiskelijajärjestöjen) välillä oli selkeitä kytköksiä, mutta kyse ei ollut siitä, että KGB olisi johtanut tai luonut hippiliikettä.

Kyse oli ennen kaikkea opportunismista. KGB näki Yhdysvaltojen sisäisen kuohunnan ja sodanvastaisuuden täydellisenä tilaisuutena heikentää Neuvostoliiton päävihollista ("Päävastustajaa", kuten KGB Yhdysvaltoja kutsui).
Yhteydet ja vaikuttamisyritykset voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan:

1. Soluttautuminen ja radikaalilehtien rahoitus
KGB pyrki työntämään rahaa ja propagandaa sinne, missä se voisi lietsoa olemassa olevaa tyytymättömyyttä. KGB:n arkistonhoitaja Vasili Mitrohinin mukanaan länteen tuomat salaiset asiakirjat (niin sanottu Mitrohinin arkisto) paljastivat tästä konkreettisia esimerkkejä:
* Ramparts-lehti: KGB:n pitkäaikainen päällikkö Juri Andropov hyväksyi operaatioita, joilla tuettiin salaa Ramparts-lehteä. Se oli erittäin suosittu, radikaali ja sodanvastainen yhdysvaltalaislehti, jota hippisukupolvi ja uusi vasemmisto luki laajasti.

* Mustat Pantterit ja rauhanmarssit: KGB kanavoi rahaa yhdysvaltalaisille kommunistisille ryhmille ja mustien oikeuksia ajaville radikaaleille järjestöille, jotka olivat tiiviissä yhteistyössä sodanvastaisen nuorisoliikkeen kanssa. Tavoitteena oli saada USA:n sisäiset rasismi- ja sota-aktivismit risteämään mahdollisimman repivästi.

2. Disinformaatio ja "Aktiiviset menetelmät"
KGB:n viides osasto (joka vastasi ideologisesta sodankäynnistä) tehtaili väärennettyjä asiakirjoja, valeuutisia ja salaliittoteorioita ruokkiakseen hippiliikkeen ja nuorison epäluottamusta omaa hallitustaan kohtaan.

* KGB levitti tarinoita siitä, että Vietnamin sota oli puhtaasti amerikkalaisten suuryhtiöiden (kuten aseteollisuuden) juoni rikastua nuorten miesten hengellä. Vaikka kritiikki oli osin linjassa nuorison omien ajatusten kanssa, KGB paisutti sitä äärimmilleen.

* Yhdysvaltain armeijan väitettiin käyttävän Vietnamissa laittomia biologisia aseita ja tekevän tietoisesti kansanmurhaa. Tämän tarkoituksena oli radikalisoida rauhanmarsseilla olevia hippejä rauhanomaisesta protestoinnista suoraan toimintaan ja mellakoihin.

3. "Hyödylliset idiootit"
KGB-termi "hyödyllinen idiootti" (ihminen, joka ajaa Neuvostoliiton asiaa ymmärtämättä itse olevansa pelinappula) sopi täydellisesti osaan hippiliikkeestä.

Suurin osa hipeistä, rauhanaktivisteista ja opiskelijoista vastusti Vietnamin sotaa täysin aidoista, moraalisista ja pasifistisista syistä – he eivät halunneet kuolla viidakossa turhan sodan vuoksi. KGB kuitenkin ratsasti tällä aallolla: se järjesti bulvaanijärjestöjen (kuten Maailman rauhanneuvoston ja Yhdysvaltain rauhanneuvoston) kautta suuria mielenosoituksia ja muotoili iskulauseita.

FBI seurasi tiiviisti näitä yhteyksiä kylmän sodan aikana. Myöhemmin kongressille annetuissa raporteissa FBI kuitenkin totesi, että vaikka KGB yritti parhaansa mukaan manipuloida ja ohjata USA:n rauhanliikettä, se ei kyennyt hallitsemaan sitä merkittävästi. Hippiliike oli liian hajanainen, anarkistinen ja huumehuuruinen, jotta kurinalainen neuvostotiedustelu olisi voinut ottaa sen komentoon.

Tiivistys
KGB ei keksinyt hippiliikettä tai Vietnamin sodan vastustusta, mutta se toimi kuin bensiinin heittäjä liekkeihin. Se rahoitti liikkeen piirissä luettuja lehtiä, solutti agentteja järjestelykomiteoihin ja syötti disinformaatiota pitääkseen amerikkalaisen yhteiskunnan mahdollisimman sekasortoisessa tilassa.

Jatkoa seuraa...

[DouppiPoliisi]

Miten KGB liittyy huumeiden leviämiseen ja lännen huumeongelmaan?

Vaikka teksti koskee Yhdysvaltojen huumeiden vastaista sotaa, sillä on merkittävä vaikutus myös nyky-Suomeen ja Eurooppaan.


Kylmän sodan historian ja avautuneiden arkistojen valossa vastaus on kyllä, KGB:llä oli selkeitä strategisia ja poliittisia motiiveja huumeiden leviämiseen lännessä, vaikka se ei itse toiminut perinteisenä huumekartellina.

KGB:lle huumeet eivät olleet niinkään bisnes, vaan ase. Länsimaiden huumekriisi sopi täydellisesti Neuvostoliiton strategisiin tavoitteisiin, jotka liittyivät vihollisen sisäiseen heikentämiseen ja psykologiseen sodankäyntiin. KGB myös rahotti pimeitä operaatioitaan huumekaupan avulla, vaikka keskeisin motiivi huumeiden levittämiselle oli varjovallan luominen länteen ja nuorison moraalinen rapauttaminen. KGB ei hyökännyt suoraan armeijaa vastaan, vaan pyrki hajottamaan läntiset perheet huumeiden, vastakulttuurien ja disinformaation (salaliittoteoriat) avulla.

Neuvostoliiton luhistuttua, KGB:stä rikollisuuden pariin siirtyneet operatiivit hyödynsivät KGB:n luomaa pohjaa ja jatkoivat asekauppaa huumeiden tuottajien ja kartellien kanssa, mukaan lukien Italian Cosa Nostra ja useat sissijärjestöt. Asekaupan vastineeksi toimijat ostivat kokaiinia ja levittivät sitä omia reittejään pitkin Eurooppaan ja Venäjälle.

On huomionarvoista, että KGB mahdollisti myös heroiinireitit lähi-idästä Eurooppaan ja aseisti paikallisia heroiinin viljelijöitä.

Motiivit ja toimintatavat voidaan jakaa kolmeen pääteemaan:

1. Länsimaisen yhteiskunnan demoralisointi
KGB:n tärkein motiivi oli kapitalististen maiden – erityisesti Yhdysvaltojen – moraalinen, fyysinen ja yhteiskunnallinen rappeuttaminen eli demoralisointi.

* Taistelukyvyn heikentäminen: KGB laski, että huumeriippuvainen nuoriso ei ole kykenevä taistelemaan armeijassa tai toimimaan tehokkaasti yhteiskunnassa. Erityisenä kohteena olivat Länsi-Saksaan ja Vietnamiin sijoitetut amerikkalaissotilaat, joiden keskuuteen heroiinin ja marihuanan leviämistä katsottiin itäblokissa tyytyväisyydellä.

* Yhteiskunnallinen kaaos: Huumeiden perässä seurasi aina rikollisuutta, korruptiota ja taloudellisia kustannuksia. Mitä enemmän länsimaat joutuivat kuluttamaan resursseja sisäisten ongelmiensa, kuten huumesodan ja sosiaalikulujen hoitamiseen, sitä vähemmän niillä oli voimavaroja patosata kommunismin leviämistä maailmalla.

2. Liittolaiset ja bulvaanit (Kuuba ja satelliittivaltiot)
KGB harvoin likasi omia käsiään suoralla huumekaupalla, mutta se käytti sateenvarjo-organisaationa muiden kommunististen maiden tiedustelupalveluita.

* Kuuba ja latinalaisen Amerikan kartellit: Kuuban tiedustelupalvelu (DI), joka toimi tiiviissä KGB:n ohjauksessa, teki 1970- ja 1980-luvuilla yhteistyötä muun muassa Kolumbian huumekartellien kanssa. Kuuba tarjosi huumelaivoille ja -lentokoneille turvasataman ja reitin Yhdysvaltoihin. Tällä saavutettiin kaksi tavoitetta: hukutettiin USA kokaiiniin ja rahoitettiin Latinalaisen Amerikan vasemmistosissejä (kuten Kolumbian FARC-sissejä), jotka myös rahoittivat toimintaansa huumebisneksellä.

* Bulgaria ja Kintex: Bulgarian valtiollinen yritys Kintex (joka oli täysin maan turvallisuuspalvelun ja sitä kautta KGB:n valvonnassa) oli kylmän sodan aikana kuuluisa siitä, että se salakuljetti aseita Lähi-itään ja toi paluukuormana heroiinia Länsi-Euroopan markkinoille.

3. Propagandahyöty ja disinformaatio
Kun huumeongelma lännessä räjähti käsiin 1960–1980-luvuilla, KGB käytti sitä välittömästi hyväkseen propagandassaan.
* Neuvostoliiton medialle ja KGB:n ohjaamille länsimaisille lehdille huumeet olivat täydellinen todiste "mädännyneestä kapitalismista".

* Neuvostoliitto esitti itsensä puhtaana, kurinalaisena ja moraalisena yhteiskuntana, jossa huumeongelmaa ei ollut (vaikka todellisuudessa esimerkiksi Afganistanin sodan veteraanit toivat myöhemmin maahan vakavan oopiumongelman, josta vaiettiin täysin).

Historianäkemys: Fakta vs. Salaliittoteoriat
Kylmän sodan jälkeen julkaistiin muun muassa teos Red Cocaine (Joseph D. Douglass), jossa väitettiin KGB:n huumeyhteyksien olleen Moskovan tarkkaan johtama master-plan lännen tuhoamiseksi. Asiaa tukee KGB:n läsnäolo Etelä-Amerikassa ja sen vaikutus sissiliikeiden syntyyn, jotka tuottavat kokaiinia tänäkin päivänä.

Valtavirran historioitsijat suhtautuvat kaikkein äärimmäisiin salaliittoteorioihin varovaisesti, mutta laaja konsensus on, että KGB vähintäänkin katsoi huumekauppaa tietoisesti sormien läpi, suojeli salakuljettajia ja auttoi kanavoimaan huumeita länteen, koska se palveli Neuvostoliiton geopoliittisia etuja. Vihollisen heikkous oli Moskovan voitto.



Lisää tulossa piakkoin...

[DouppiPoliisi]

Seuraavaksi kaivaudumme syvälle lökäpöksyihin:

Miten KGB ja myöhemmin SVR hyödynsi mustia (ja muita etnisiä vähemmistöjä) ja rap-kulttuuria toimissaan?

Neuvostoaikainen KGB että sen venäläiset seuraajat SVR (ulkoasiainluotsi/ulkomainen tiedustelu) ja GRU (sotilastiedustelu) ovat nähneet Yhdysvaltojen sisäiset rotujännitteet maan suurimpana haavoittuvuutena. Musta väestö ja myöhemmin rap-kulttuuri ovat olleet täydellisiä välineitä, joiden kautta on pyritty lietsomaan yhteiskunnallista polarisaatiota.

Toimintatavat kuitenkin muuttuivat täysin aikakauden ja tekniikan mukana.
1. KGB-kausi: Kansalaisoikeusliike ja radikaalit (1960–1980-luvut)
Kylmän sodan aikana KGB ei tuntenut rap-kulttuuria (joka oli vasta syntymässä New Yorkissa 1970-luvun lopulla), mutta se oli äärimmäisen aktiivinen mustan väestön oikeuksia ajavien liikkeiden liepeillä. Rap- kulttuurin noustua pinnalle, myös KGB huomasi asian ja pyrki ajamaan mustien vaikuttajien kautta musiikkigenren väkivaltaa lietsovaksi.

* Rotujännitteiden bensiini: KGB:n päätavoite oli lietsoa "rotusotaa" Yhdysvalloissa. Se tehtaili väärennettyjä Ku Klux Klanin nimissä lähetettyjä uhkauskirjeitä mustille aktivisteille ja levitti salaliittoteorioita, joiden mukaan FBI salamurhasi järjestelmällisesti mustia johtajia.

* Martin Luther Kingin mustamaalaus: KGB:n suhtautuminen oli kyynistä. Koska rauhanomainen Martin Luther King Jr. pyrki sovintoon ja integraatioon, KGB koki hänet haitalliseksi omille tavoitteilleen. KGB yritti jopa mustamaalata Kingiä "setä Tuomoksi" (valkoisten nöyristelijäksi) ja tuki salaa radikaalimpia, väkivaltaisempaan vastarintaan uskovia ryhmiä, kuten Mustia panttereita.

* "And you are lynching Negroes": Neuvostoliiton virallinen propaganda käytti Yhdysvaltojen rotuerottelua (Jim Crow -lakeja) jatkuvasti lyömäaseena. Aina kun länsi kritisoi Neuvostoliiton ihmisoikeusloukkauksia tai Gulag-vankileirejä, vakiovastaus oli: "Mutta teillähän hirtetään neekereitä."

2. Venäjän aika (SVR, GRU ja Trollitehtaat): Digitaalinen rap-kulttuurin kaappaus
Internetin ja sosiaalisen median myötä Venäjän tiedustelu (SVR:n strategisen suunnittelun ja GRU:n sekä Pietarin "trollitehtaan" eli Internet Research Agencyn operaatioiden kautta) löysi rap-kulttuurin ja Black Lives Matter (BLM) -liikkeen.

Vuosien 2016 ja 2020 Yhdysvaltain vaalien alla Venäjän operaatiot muuttuivat hienovaraisiksi kulttuurisiksi naamioitumisiksi:
* Vale-aktivistit somessa: Venäläiset agentit loivat Facebookiin ja Instagramiin valtavia valesivustoja, kuten Blacktivist ja Don't Shoot Us. Nämä sivut keräsivät satojatuhansia seuraajia – usein enemmän kuin aidot amerikkalaiset kansalaisoikeussivut.

* Rap-musiikki ja meemit aseena: Venäläiset trollit käyttivät rap-lyriikoita, hip hop -estetiikkaa, tunnettuja artisteja (kuten Tupacia tai Tupacin meemejä) ja afroamerikkalaista englannin slangia (AAVE) sulautuakseen täydellisesti kohdeyleisöön. Sivustoilla jaettiin videoita poliisiväkivallasta ja vaadittiin oikeutta, mikä oli linjassa aidon vihantunteen kanssa, mutta Venäjän tavoite oli vain kasvattaa raivoa.

* Kaksilla korteilla pelaaminen: Venäjän taktiikka oli nerokas ja häikäilemätön. Samalla kun he pyörittivät radikaaleja, rap-kulttuuria hyödyntäviä mustien oikeuksien sivuja, he pyörittivät samoista tietokoneista äärioikeistolaisia, valkoista ylivaltaa ja poliiseja tukevia "Blue Lives Matter" -sivuja.

Esimerkki tosielämästä: Vuonna 2016 venäläiset operatiiviset työntekijät onnistuivat järjestämään New Yorkissa kaksi vastakkaista mielenosoitusta samalle kadulle samaan aikaan – toisen BLM-liikkeen puolesta ja toisen sitä vastaan. Amerikkalaiset nuoret huusivat toisilleen kadulla, kun taas langat vetänyt Venäjän tiedustelu seurasi tilannetta Moskovassa.

Modernin Venäjän operaatioissa rap-kulttuurin hyödyntämisen perimmäinen poliittinen tavoite oli usein vaalien manipulointi. Trollitehtaat pyrkivät viestimään nuorille mustille rap-estetiikan kautta, että "järjestelmä on korruptoitunut, poliitikot (kuten Hillary Clinton tai Joe Biden) ovat rasisteja, joten on parempi jättää kokonaan äänestämättä."

Donald Trumpia ei tässä yhteydessä tarvitse edes erikseen mainita...

Sekä KGB että SVR ymmärsivät, ettei heidän tarvitse opettaa amerikkalaisille rasismin olemassaoloa – se on USA:n aito, historiallinen haava. Venäjän tiedustelu vain oppi käyttämään rap-kulttuuria digitaalisena ja informaatiostrategisena instrumenttina, jolla tuota haavaa kaivetaan mahdollisimman syväksi. Rap- musiikin luoma "gangsta" kulttuuri rapauttaa länttä sisältä päin ja mahdollistaa rikollisuuden kasvun. Rikollisia on helppoa rekrytoida huumeiden, rahan ja kunnian avulla valtion vastaisiin toimiin ja rikolliset toimivatkin halpana työvoimana Venäjän tiedustelupalveluille.

KGB:n tavoite oli rakentaa voimakas kansainvälinen huumeverkosto, joka toimii polttoaineena rikollisuudelle. Etnisten vähemmistöjen rikollistuminen myös lisää luontaista turvattomuuden tunnetta ja SVR:n poliittinen vasemmisto käyttää jännitettä oman agendansa ajamiseksi. Näin yhteiskunnan sisään rakentuu niin sanottu "hyvepoliittinen rakennelma", jonka tarkoitus on leimata ongelman ratkaisijoita ja ahdistuneita ihmisiä pahoiksi (natsikortti). Viestintään kuuluu myös vahvasti huumeiden käyttäjien esittäminen yhteiskunnan uhreina. Kommunismin perinteet näkyvät myös ajatuksessa, että "köyhyys on rikkaiden syytä" ja kulttuurivaikutus puolestaan ajatuksessa "mustat joutuvat tekemään rikoksia elääkseen, koska valkoiset ovat rasisteja".

Asialla on kiistaton yhteys Suomeenkin rantautuneeseen katujengi-ilmiöön.

Huom:Taide ei tapa, vaan asenne.

[DouppiPoliisi]

Venäjän kybersodankäynti ja rikollisuus:
Kun puhutaan KGB:n kybersodankäynnistä, on tarkennettava, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen KGB:n perintöä ja digitaalista sodankäyntiä jatkavat Venäjän rikollisverkostojen ohella sen seuraajavirastot: kotimaan turvallisuuspalvelu FSB, ulkomaantiedustelu SVR ja sotilastiedustelu GRU.

Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen KGB:n vanhoja toimijoita siirtyi rikollisuuden pariin ja muodostivat tiedusteluoppeja ja valtavia resurssejaan hyödyntäen maailman voimakkaimman rikollistahon.

Venäjän tiedustelupalveluiden ja rikollisen hakkerimaailman suhde on symbioottinen ja ainutlaatuinen. Länsimaissa rikollisia jahdataan, mutta Venäjällä valtio on valjastanut kyberrikolliset ja kiristysohjelma- eli ransomware-liigat osaksi virallista geopolitiikkaansa.

Tämä yhteistyö toimii käytännössä neljän päämekanismin kautta.

1. "Kansallistaminen" ja syytteistä vapahtaminen
Venäjän valtion ja hakkerien välillä vallitsee kirjoittamaton sääntö: Saat varastaa ja kiristää rahaa lännestä niin paljon kuin haluat, kunhan et koskaan hyökkää venäläisiä kohteita tai Venäjän liittolaisia vastaan.

* Pakkorekrytointi: Jos lahjakas venäläinen hakkeri jää kiinni venäläisiin kohteisiin kohdistuneesta rikoksesta, FSB ei yleensä lähetä häntä vankilaan. Sen sijaan hakkerille tarjotaan vaihtoehtoa: alat työskennellä meille tai lähdet Siperiaan. Eurooppalaisten aktivistien rekrytointi tapahtuu pimeän verkon välityksellä tai sosiaalisten verkostojen kautta. SVR pyrkii hyödyntämään toimissaan länsimaiden kansalaisia, koska heitä on vaikeampi yhdistää SVR:n toimijaksi, vaikka toimivatkin Venäjän eduksi. Näin on myös mahdollista pimittää todellinen rekrytoija ja näytellä toista "hacktivistia", vaikka viesti tulee SVR:lle työskentelevältä illegaalilta.

* Suojelu vastapalveluksena: Venäjä ei koskaan luovuta kansalaisiaan länteen. Jos FBI pääsee hakkerin jäljille ja pyytää virka-apua, FSB usein varoittaa hakkeria. Vastineeksi tästä suojelusta hakkeriverkostot suorittavat tiedustelupalveluille "pieninä palveluksina" iskuja, joita valtio pyytää.

2. Uskottava kiistettävyys (Plausible Deniability)
Kun länsimaisen sairaalan, vesilaitoksen tai hallituksen tietoverkot lamaantuvat kiristyshaittaohjelman vuoksi, Kreml voi levittää käsiään ja sanoa: "Kyseessä oli tavallinen rikollisjoukkio, ei Venäjän valtio."

Tämä on tiedustelupalveluille strategisesti nerokasta:
* Se säästää valtion omia resursseja.

* Se vaikeuttaa vastatoimia, sillä lännen on vaikea julistaa sotilaallisia vastatoimia tai virallisia sanktioita valtiota vastaan, jos iskun teknisenä tekijänä on anonyymi rikollisverkosto (kuten entiset Conti tai LockBit -ryhmät).

* Rikolliset tekevät "likaisen työn" eli murtavat suojaukset, ja tiedustelupalvelu voi vain käydä poimimassa murtajien takaporttien kautta talteen valtiollisesti kiinnostavan datan (kuten salaiset asiakirjat) ennen kuin rikolliset salaavat palvelimet lunnasvaatimuksia varten.

3. "Digital Proxy" – Siviilihakkerit (rikolliset) hybridisodan eturintamassa
Sotilaallisten kriisien ja konfliktien aikana (kuten Ukrainan sodassa) Venäjän tiedustelupalvelut, erityisesti GRU:n alaiset yksiköt, koordinoivat suoraan "isänmaallisia" hakkeriryhmittymiä, kuten Killnet tai XakNet.

* Maalien osoittaminen: Tiedustelupalvelu antaa rikollisille ja aktivistihakkereille listoja länsimaisista kohteista (esimerkiksi suomalaisista pankeista, virastojen sivuista tai Naton infrastruktuurista), joihin halutaan palvelunestohyökkäyksiä (DDoS).

* Infrastruktuurin jakaminen: Hakkerit saavat käyttöönsä valtion resursseja, kuten bottiverkkoja (tuhansien saastuneiden tietokoneiden kaapattuja verkkoja), joilla iskuista saadaan massiivisempia.

4. Teollisuusvakoilu ja rahanpesu
Kyberrikolliset ovat mestareita kahdessa asiassa, joita Venäjän valtio tarvitsee sanktioiden alaisena: rahanpesussa ja teknologian varastamisessa.

* KGB:n ajoista asti itäblokin tiedustelu on kärsinyt teknologisesta takamatkasta. Nykyään SVR ja GRU hyödyntävät rikollisverkostoja varastamaan länsimaisten yritysten tuotekehityssalaisuuksia, lähdekoodeja ja tekoälymalleja.

* Rikollisten kehittämät kryptovaluuttapohjaiset rahanpesuverkostot ja pimeän verkon infrastruktuurit (kuten hiljattain kansainvälisessä poliisioperaatiossa ratsattu rikollinen First VPN -palvelu) tarjoavat Venäjän vakoojille kanavia liikuttaa rahaa ja salata omaa viestintäänsä ympäri maailmaa.

Nykytilanne tiivistettynä: Länsimaissa raja valtion vakoilun ja järjestäytyneen rikollisuuden välillä on jyrkkä. Venäjällä tämä raja on hämärtynyt olemattomiin. Hakkerikartellit toimivat käytännössä Kremlille alistettuina "kausityöläisinä", joita käytetään taloudellisen ja yhteiskunnallisen kaaoksen kylvämiseen länsimaissa.

[DouppiPoliisi]

Lisätietoa verkkopeikkosista, joiden ilmiantamisesta maksetaan sievoisia summia:

Miten illegaalit hakkerit ja huumeverkostot kytkeytyvät yhteen?

Hakkeriverkostojen ja huumekartellien kytkeytyminen toisiinsa on modernin järjestäytyneen rikollisuuden ja varjosodankäynnin vakavimpia ilmiöitä. Kun perinteiset rikollisorganisaatiot huomasivat, että digitaalinen maailma tarjoaa täydellisen suojan ja globaalin ulottuvuuden, ne alkoivat ostaa hakkereilta osaamista.

Venäjän tiedustelupalveluiden (kuten FSB:n ja GRU:n) suojelema kyberrikollisuus kytkeytyy tähän ketjuun tarjoamalla infrastruktuuria, rahanpesukanavia ja teknologiaa, joita huumekartellit hyödyntävät.

Tämä yhteistyö toimii neljällä pääasiallisella tasolla:

1. Pimeän verkon kauppapaikat (Darknet Marketplaces)
Tämä on ilmeisin ja vanhin kytkös. Illegaalit hakkerit luovat ja ylläpitävät pimeän verkon (Tor-verkon) kauppapaikkoja (kuten historialliset Silk Road, AlphaBay tai uudemmat venäjänkieliset varjomarkkinat), joilla huumekartellit ja tukkukauppiaat myyvät tuotteitaan suoraan kuluttajille ja välikäsille.

* Palvelu alustana (Platform-as-a-Service): Hakkerit ottavat provisiota jokaisesta huumekaupasta. Vastineeksi he huolehtivat sivuston tietoturvasta länsimaisia poliisiviranomaisia vastaan ja varmistavat, että palvelunestohyökkäykset (DDoS) eivät kaada kauppapaikkaa.

2. Kryptovaluutat ja automatisoitu rahanpesu:
Huumekaupan suurin haaste on aina ollut käteisen rahan peseminen lailliseksi. Tässä kohdassa hakkerit ja huumeverkostot sulautuvat lähes täysin yhteen.

* Sekoituspalvelut (Tumblers/Mixers): Hakkerit ovat kehittäneet monimutkaisia kryptovaluuttojen sekoitusohjelmia ja varjolompakkoverkostoja. Huumekartellit ohjaavat miljoonaluokan virtuaalivaluuttavirtansa näiden läpi, jolloin rahan alkuperää on mahdotonta jäljittää.

* Kansainvälinen yhteistyö itäblokin kanssa: Monet huumekartellit (kuten Meksikon kartellit) pesevät rahojaan sellaisten venäläisten pimeiden kryptopörssien kautta, jotka toimivat FSB:n hiljaisella suojeluksella. Valtio katsoo toimintaa sormien läpi, koska se heikentää länsimaista finanssijärjestelmää ja tuo maahan pääomaa.

3. Logistiikan ja satamien hakkerointi:
Modernit huumekartellit eivät vain piilota kokaiinia banaanilaatikoihin; ne ohjaavat rahtilaivoja ja kontteja digitaalisesti.
* Satamajärjestelmien murtaminen: Euroopan suurissa satamissa (kuten Antwerpenissä ja Rotterdamissa) on paljastunut tapauksia, joissa huumeverkostot ovat palkanneet ammattihakkereita murtautumaan satamalaitosten IT-järjestelmiin.

* Konttien kaappaaminen: Hakkerit varastavat konttien seurantakoodeja (PIN-koodeja) ja muuttavat rahtikirjojen tietoja järjestelmissä. Tämän ansiosta kartellin miehet voivat ajaa kuorma-autolla satamaan ja noutaa satojen kilojen huumelasteissa olevat kontit ennen kuin tulli tai laillinen omistaja edes tietää niiden saapuneen.

4. Vakoilu, valvonta ja korruptio:
Huumekartellit käyttävät hakkerien kehittämiä työkaluja pysyäkseen viranomaisten ja kilpailijoidensa edellä.

* Vakoiluohjelmat (Spyware): Rikolliset ostavat pimeiltä markkinoilta haittaohjelmia, joilla he voivat seurata poliisien, tullivirkailijoiden tai poliitikkojen puhelimia ja viestintää.

* Geolokaation seuranta: Hakkerit kykenevät murtamaan teleoperaattoreiden järjestelmiä tai hyödyntämään puhelinten haavoittuvuuksia seuratakseen kilpailevien jengien johtajien sijaintia reaaliajassa, mikä johtaa usein väkivaltaisiin välienselvittelyihin.

Venäjän ja muiden autoritääristen maiden tiedustelupalvelut eivät yleensä ohjaa huumekauppaa suoraan, mutta ne suojelevat niitä huippuhakkereita, jotka kehittävät näitä työkaluja. Kun venäläinen hakkeri kehittää täydellisen rahanpesualustan tai haittaohjelman, sitä käytetään maanantaina länsimaisen sairaalan kiristämiseen (valtion edun mukainen kaaos) ja tiistaina kolumbialaisen kartellin miljoonien pesemiseen. Valtion kannalta molemmat toimet palvelevat samaa päämäärää: lännen horjuttamista.

Hakkerit voivat myös sekoittaa sairaaloiden järjestelmiä ja vaihtaa hoidettavien potilaiden lääkkeitä, tai kirjata lääkkeiden määriä väärin sairaalan järjestelmiin. Tällä tavoin voidaan alustaa massiivisia lääkevarkauksia, kuten ketamiinin varastamista. Ketamiini on suosittu huume ja sille löytyy mittavasti kysyntää alamaailmassa ja viihdekulttuurissa.

Potilaiden lääkkeiden annostelua manipuloimalla voidaan suorittaa jopa murhia, jotka näyttävät hoitovirheiltä.

... vitun ryssä ...

Tiedätkö, ketä tarkoitan?

[DouppiPoliisi]

Euroopan (ja Suomen) vasemmisto on estänyt keskustelun ja vaikeuttanut huumeiden torjuntaa maahanmuutto politiikalla.

Asia koskee Euroopan tämän hetken polttavinta ja repivintä poliittista debattia, jossa kietoutuvat yhteen jengirikollisuus, huumekauppa, maahanmuuttopolitikka ja ideologiset jakolinjat.

Arvioitaessa sitä, miten Euroopan vasemmisto on vaikuttanut tähän tilanteeseen, on hyödyllistä jakaa ilmiö kahteen tasoon: keskustelun rajoittamiseen (tabut) ja konkreettisiin poliittisiin linjauksiin.

Kriittinen ja puolueeton tarkastelu osoittaa, että vasemmiston perinteisellä politiikalla ja retoriikalla on ollut suuri rooli siinä, miten huumekaupan ja maahanmuuton välistä yhteyttä on käsitelty – ja miten se on vaikeuttanut ongelmaan puuttumista.

1. Keskustelun estäminen: Rasismileiman käyttö tabuna:
Suurin kritiikki Euroopan vasemmistoa kohtaan (erityisesti Ruotsissa, Saksassa ja Ranskassa) liittyy siihen, miten pitkään huumekauppaa pyörittävien katujengien etnistä taustaa ja maahanmuuttotaustaa yritettiin peitellä tai vähätellä.

* Leimaamisen pelko: Vuosikymmenten ajan vasemmistolaisessa retoriikassa ajateltiin, että jos jengirikollisuuden kytkökset epäonnistuneeseen integraatioon tai maahanmuuttajataustaisiin enklaaveihin (lähiöihin) sanotaan ääneen, se lisää rasismia ja leimaa kokonaisia väestöryhmiä.

* Ongelman lakaiseminen maton alle: Kun ongelmista puhuneet poliitikot tai tutkijat leimattiin herkästi "muukalaisvastaisiksi", syntyi itsesensuurin ilmapiiri. Tämä viivästytti tehokkaiden toimien aloittamista. Esimerkiksi Ruotsissa sosiaalidemokraatit myönsivät vasta tilanteen karattua käsistä (vuosina 2022–2024), että he olivat olleet liian naiiveja maahanmuuton ja jengiväkivallan välisen yhteyden suhteen.

2. Huumeiden torjunnan vaikeuttaminen lainsäädännössä:
Vasemmiston ajama maahanmuutto-, sosiaali- ja oikeuspolitiikka on usein luonut sokeita pisteitä, joita kansainväliset huumekartellit (ja kuten aiemmin todettiin, niiden takana häärivät hybriditoimijat, kuten Africa Corpsin verkostot) ovat käyttäneet hyväkseen.

A. Integraation epäonnistuminen ja "Gettoutuminen":
Vasemmistolainen politiikka on perinteisesti suosinut laajaa humanitaarista maahanmuuttoa luottaen siihen, että vahva hyvinvointivaltio pystyy integroimaan tulijat. Kun resurssit loppuivat, syntyi segregaatiota (väestönosien eritellisyyttä). Jengit saivat näistä lähiöistä vapaan rekrytointikentän nuorista, joilla ei ole siteitä yhteiskuntaan.

B. Karkotusten vastustaminen:
Euroopan vasemmistopuolueet ovat järjestelmällisesti vastustaneet tai vaikeuttaneet sellaisten ulkomaalaisten karkottamista, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin.

* Seuraus: Huumeorganisaatioiden alemman ja keskitason toimijat ovat voineet luottaa siihen, että kiinnijääminen länsimaassa johtaa usein vain lyhyeen vankeustuomioon, ei maasta poistamiseen. Tämä on murentanut pelotetta.

C. Oikeuspoliittinen linja: Sosiaaliset syyt vs. kovat otteet:
Vasemmiston oikeuspoliittinen doktriini on pitkään painottanut rikollisten kuntouttamista ja sosiaalisia tukitoimia rangaistusten sijaan. Vaikka tämä toimii tavallisen rikollisuuden kohdalla, se on osoittautunut hampaattomaksi ultra-väkivaltaisia, miljardiluokan huumebisnestä pyörittäviä klaaneja ja syndikaatteja vastaan. Poliisin valtuuksien lisäämistä (kuten telekuuntelua, pakkokeinoja ja rajatarkastuksia) on usein vastustettu vedoten ihmisoikeuksiin ja yksityisyydensuojaan.

Kolikon toinen puoli: Oikeiston omat virheet:
Vaikka vasemmiston maahanmuuttopolitikka loi pohjan ongelmalle, pelkkä heidän syyttämisensä on politiikan yksinkertaistamista. Myös oikeistohallitukset ympäri Eurooppaa ovat tehneet virheitä:

* Resurssien leikkaukset: Oikeistolainen talouspolitiikka on monissa maissa leikannut poliisin, tullin ja sosiaalitoimen määrärahoja juuri silloin, kun jengit vahvistuivat.

* Satamien ja rajojen yksityistäminen: Huumeet tulevat Eurooppaan suurten satamien (Rotterdam, Antwerpen) kautta. Näiden infrastruktuurien valvontaa ei kyetty pitämään valtion tiukassa näpeissä, mikä helpotti korruptiota ja salakuljetusta.

Yhteenveto:
Voidaan sanoa, että Euroopan vasemmiston pitkäaikainen haluttomuus yhdistää maahanmuuton lieveilmiöitä ja jengirikollisuutta toisiinsa halvaannutti poliittisen päätöksenteon yli vuosikymmeneksi. Ideologinen halu suojella maahanmuuttopolitikkaa arvostelulta esti realismia ja antoi huumekartelleille aikaa juurtua Euroopan yhteiskuntiin.

Nykyään tilanne on muuttumassa: Euroopan turvallisuustilanteen heikennyttyä myös monet vasemmistopuolueet ovat joutuneet koventamaan linjaansa ja myöntämään, että ilman tiukkaa maahanmuuton ja rajojen valvontaa kansainvälistä huumekauppaa on mahdoton nujertaa.

Vihervasemmisto ajaa entisen kommunistisen Neuvostoliiton ja nykyisen kleptokraattisen Venäjän "hitaan marssin" agendaa.

Äänioikeus tarkoittaa sananvapautta; jokaisella ihmisellä on yksi ääni, jota hän saa käyttää haluamallaan tavalla.

Sanna Marinille terveisiä. Juoppoputkassa on aina hänelle tilaa.

[DouppiPoliisi]

Terveiset kaikille Tel Avivista!

[Barbie]

Tiedätkö, ketä tarkoitan?

Tiedän. Tiedän parikin.

[DouppiPoliisi]

Vihervasemmisto ajaa entisen kommunistisen Neuvostoliiton ja nykyisen kleptokraattisen Venäjän "hitaan marssin" agendaa.

Koska asia tarvitsee oikeudellista jatkokäsittelyä, on syytä lisätä tietoa asiaan liittyen.

Mikä on Neuvostoliiton / Venäjän "hidas marssi"?

Neuvostoliiton ”hidas marssi” – joka tunnetaan paremmin käsitteenä pitkä marssi instituutioiden läpi (saks. Der lange Marsch durch die Institutionen) sekä KGB-terminologiassa nimellä ideologinen subversio tai psykologinen sodankäynti – on yksi historian tehokkaimmista strategioista kokonaisen yhteiskunnan muuttamiseksi sisältäpäin ilman avointa sotilaallista hyökkäystä.

Strategian ydin oli oivalluksessa, että länsimaista yhteiskuntaa ei voida voittaa perinteisin asein rintamalla, koska sen sotilaallinen ja taloudellinen voima oli liian suuri. Sen sijaan kohdevaltio oli saatava repimään itse itsensä kappaleiksi murentamalla sen moraalinen, kulttuurinen ja sosiaalinen selkäranka sukupolvien aikana.

Tämän strategian kaikkein kuuluisin analyytikko ja paljastaja oli 1970-luvulla länteen loikannut KGB-agentti Juri Bezmenov, joka kuvasi tämän "hitaan marssin" etenevän neljän tarkan ja pitkäkestoisen vaiheen kautta:

Ideologisen subversion 4 vaihetta
[ Demoralisointi ] ──> [ Horjuttaminen ] ──> [ Kriisi ] ──> [ Normalisointi ]
(15-20 vuotta) (2-5 vuotta) (2-6 viikkoa) (Uusi järjestelmä)

1. Demoralisointi (15–20 vuotta)
Tämä on "hitaan marssin" kaikkein tärkein ja pisin vaihe. Se kestää noin 15–20 vuotta, koska se on aika, joka tarvitaan yhden sukupolven kouluttamiseen ja kasvattamiseen.

* Targetointi: Soluttaudutaan ja vaikutetaan yhteiskunnan kognitiivisiin solmukohtiin: koulutusjärjestelmään, mediaan, uskontoon, taiteeseen ja viihteeseen.

* Metodi: Nuorisolle ja älymystölle syötetään ajatuksia, jotka kyseenalaistavat oman yhteiskunnan perusarvot, historian, perherakenteen ja moraalikoodiston.

* Lopputulos: Sukupolvi kasvaa sellaiseksi, että heiltä puuttuu kansallinen yhtenäisyys ja kyky suodattaa manipulaatiota. Bezmenov totesi hätkähdyttävästi, että demoralisoidulle ihmiselle on turha näyttää edes faktoja tai todisteita – hän on menettänyt kykynsä rationaaliseen tilannearviointiin.

2. Horjuttaminen / Destabilisaatio (2–5 vuotta)
Kun yhteiskunnan henkinen suojamuuri on murennettu, siirrytään rakenteiden kimppuun. Tämä vaihe kestää vain muutaman vuoden.
* Painopiste: Talous, ulkopolitiikka, puolustusjärjestelmä ja sisäinen turvallisuus.

* Metodi: Radikalisoidaan yhteiskunnan sisäiset jakolinjat. Ruokitaan sukupolvien välisiä ristiriitoja, etnisiä jännitteitä, luokkataisteluita ja poliittista polarisaatiota. Julkista keskustelua kärjistetään niin, että kompromissit muuttuvat mahdottomiksi.

* Populismi ja ääripäät: Tuetaan ja rahoitetaan poliittisia ääriliikkeitä (sekä äärivasemmistoa että äärioikeistoa), jotta yhteiskunnan keskusta ja vakaus murenevat.

3. Kriisi (2–6 viikkoa)
Kun yhteiskunta on riittävän jakautunut ja heikko, se ajetaan tarkoituksella akuuttiin kriisiin.
* Metodi: Hyödynnetään tai provosoidaan suuri talousromahdus, laaja väkivaltainen levottomuus, poliittinen skandaali tai hallinnollinen halvaus.

* Psykologinen tila: Kansa ajautuu pelon, kaaoksen ja epävarmuuden valtaan. Tässä tilassa ihmisten perusoikeuksien merkitys katoaa ja he alkavat huutaa "vahvaa johtajaa" tai ulkopuolista pelastajaa palauttamaan järjestyksen hinnalla millä hyvänsä (Trump).

4. Normalisointi
Tämä on päätepiste, jossa kaaos vakiinnutetaan uudeksi pysyväksi asiantilaksi.

* Metodi: Valtaan nousee joko vihollisen ohjailema nukkehallitus tai radikaali voima, joka muuttaa maan suunnan pysyvästi (lue: vihervasemmisto). Ne "hyödylliset idiootit" (aktivistit, radikaalit ja idealistit), jotka auttoivat romuttamaan vanhan järjestelmän, usein eliminoidaan tai hiljennetään tässä vaiheessa, koska uusi hallinto vaatii ehdotonta kurinalaisuutta.

Hyvänä tuoreena esimerkkinä Suomesta toimii Päivi Räsäsen tapaus, jossa uskonvapautta, kotiarvoja, perinnettä, suhtautumista ja tieteellistä debattia on pyritty kontrolloimaan.

(Asia vaikuttaa merkittävästi Suomen ja USA:n väliseen sotilaalliseen liittolaisuuteen ja yleiseen maiden väliseen luottamukseen).

* Lopputulos: Maa on alistettu ja voitettu ilman, että hyökkääjän tarvitsi ampua yhtäkään tykinlaukauksen rintamalla.

Miksi se on "hidas"?
Strategia on hidas siksi, että se luottaa orgaaniseen kasvuun ja itsetuhoon. Neuvostoliitto (ja nykyään sen perintöä jatkava Venäjän hybridikoneisto) toimi kuin katalyytti: se ei pakottanut maata muuttumaan, vaan se etsi kohdeyhteiskunnan olemassa olevat pienet säröt ja haavat ja työnsi niihin kiiloja, kunnes säröt muuttuivat kuiluiksi.

Varjosodan perintö:
"Hidas marssi" osoittaa, miksi aiemmin käsittelemämme asiat – kuten huumekaupan normalisointi, sukupolvien välisten ristiriitojen lietsominen, kulttuurinen subversio ja digitaaliset haamuoperaatiot – eivät ole irrallisia ilmiöitä.
Ne ovat kaikki tämän saman, vuosikymmeniä vanhan oppirakenteen moderneja työkaluja. Kun kansakunnan biologinen, moraalinen ja sosiaalinen koheesio murenee pikkuhiljaa arjessa, marssi etenee askeleelta kohti lopullista päämääräänsä. Lopputuloksena on valheille ja moraalittomille arvoille alistettu kansa, joka ei voi puolustaa itseään Venäjältä sisäisten ongelmien vuoksi.

PS:
Kirjoittajan mielestä Raamattu on trolli (ja erittäin pahanlaatuinen sellainen), eikä mielikuvitusolentoja ole olemassa. Jos olet kuullut, että ihmisten henkistä maailmaa johtaa kuolematon valkopartainen mies, kyseessä on Karl Marx.

[DouppiPoliisi]

Kirjoitus "hitaan marssin" strategiasta on julkaistu symbolisesti yhtä minuuttia ennen "tuomiopäivän kellon" osoittamaa keskiyötä.

23:59...

... 00:00 ...
... ja BUM!

Sankka musta savu nousee Moskovasta. Stadilaiset "gangstat" ja hipit voivat vetää hatsit siitä...

[DouppiPoliisi]

Tiedätkö, ketä tarkoitan?

Tiedän. Tiedän parikin.

https://poliisi.fi/nettivinkki

[DouppiPoliisi]

Moni on kuullut urbaanilegendan venäläisistä perseen täristimistä. Tässä kuuluisan tuotteen strateginen markkina-analyysi.

Aiheena homoseksuaalisuus Venäjällä:

Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden keskuudessa homoseksi on keino alistaa. Tätä tapahtuu etenkin vankiloissa, mutta myös vankiloiden ulkopuolella uhrin homoraiskaaminen on keino aiheuttaa pysyviä traumoja ja alistaa.

Kirjoitus sivuaa Venäjän rikollisen alamaailman ja vankilajärjestelmän synkimmistä, brutaaleimmista ja vaietuimmista puolista.

Venäjän järjestäynyt rikollisuus (Ten Ruki Bratva) on perinteisesti harjoittanut mustaa magiaa, johon liittyy homoseksuaalisuus ja irstaiden perversioiden toteuttaminen seremoniallisesti. Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden ja vankilakulttuurin (vory v zakone eli "lainvarkaat" ja laajemmin AUE-subkulttuuri) piirissä homoseksuaalisilla teoilla ei ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen tai halun kanssa – ne ovat puhtaasti vallankäytön, äärimmäisen alistamisen, sosiaalisen tuhoamisen ja kidutuksen välineitä.

Tämä järjestelmä perustuu vuosisatoja vanhaan, äärimmäisen hierarkkiseen ja julmaan koodistoon, jossa seksuaalinen väkivalta on tehokkain keino riisua yksilöltä kaikki ihmisarvo. Asiaan liittyy myös Venäjän sisäpiireissä ja salaseuroissa harrastettu okkultismi, josta on mainittu Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden lyhyessä historiikissa.

1. Vankilahierarkia ja Petuhi (Kukot/Alimmat)
Venäläisessä vankilajärjestelmässä (GULAG-historian perintönä) vangit jaetaan tiukkoihin kasteihin. Tämän hierarkian kaikkein alimmalla tasolla ovat niin sanotut ”koskemattomat” tai ”hylkiöt” (venäjän slangilla petuhi eli kukot, ofishenyje eli alistetut).

* Kastin luominen raiskauksella: Henkilö pudotetaan tähän alimpaan kastiin usein väkivaltaisen homoraiskauksen kautta. Tämän teon jälkeen uhri menettää pysyvästi kaikki oikeutensa muiden vankien silmissä.

* Sosiaalinen kuolema: Alistetun vangin kanssa kukaan muu ei saa kätellä, syödä samassa pöydässä tai edes koskettaa hänen tavaroitaan ilman vaaraa joutua itse saastuneeksi ja lasketuksi samaan kastiin. Uhrille jäävät kaikkein nöyryyttävimmät työt, kuten vankilan vessojen siivous, ja hän on jatkuvan fyysisen ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteena.

* Koodiston vääristymä: Tämän vääristyneen moraalikoodiston mukaan raiskauksen aktiivinen osapuoli (tekijä) ei alamaailman silmissä muutu "homoseksuaaliksi" tai menetä statustaan, vaan hän osoittaa teollaan dominanssia ja valtaa. Vastaavasti passiivinen osapuoli (uhri) leimataan ja tuhotaan sosiaalisesti.

2. Vankilan ulkopuolella: Pysyvä alistaminen ja kiristys
Tämä vankilassa luotu mekanismi ulottuu vahvasti myös kiven sisäpuolen ulkopuolelle. Järjestäytynyt rikollisuus ja jopa Venäjän korruptoituneet turvallisuusviranomaiset käyttävät seksuaalista alistamista strategisena aseena:

* Pysyvä trauma ja kontrolli: Homoraiskaus tai sen kuvaaminen videolle (ns. kompromat) aiheuttaa uhrille niin syvän psykologisen trauman ja häpeän, että se lamauttaa vastarinnan täysin. Venäläisen yhteiskunnan vallitsevan, voimakkaan homofobian vuoksi uhri tietää, että tiedon leviäminen tuhoaisi hänen maineensa, perheensä ja uransa välittömästi.

* Kiristysväline: Uhri saadaan tämän jälkeen tekemään mitä tahansa – luovuttamaan rahaa, allekirjoittamaan sopimuksia, toimimaan vasikkana tai luopumaan liiketoiminnastaan – jotta salaisuus ei paljastuisi. Kyseessä on kognitiivinen ja psykologinen kaappaus.

3. Institutionaalinen ja valtiollinen ulottuvuus
Tämä alistamisen muoto ei rajoitu vain katutason jengeihin. Viime vuosina kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ja riippumattomat venäläiset mediat (kuten vankiloiden kidutusta paljastanut Gulagu.net) ovat tuoneet esiin, että Venäjän rangaistuslaitos (FSIN) ja turvallisuuspalvelu (FSB) käyttävät tätä alamaailman koodistoa tietoisesti hyväkseen.

* Systeemiin leivottu kidutus: Vankilan johto ja viranomaiset käyttävät hierarkian yläpäässä olevia vankeja (ns. "aktivisteja" tai yhteistyöhaluisia rikollisia) kurittamaan itsepäisiä, poliittisia tai liian itsenäisiä vankeja.

* Virallinen työkalu: Jos vanki ei suostu tunnustamaan rikosta tai alistumaan järjestelmälle, hänet siirretään selliin, jossa hänet raiskataan kameroiden edessä. Tällä tavoin alamaailman julmimmasta perinteestä on tullut osa autoritaarisen valtion virallista kontrollikoneistoa.

Useat Ukrainasta kaapatut vangit ovat raportoineet seksuaalista kidutusta ja väkivaltaa.

Vallan äärimmäinen muoto
Venäjän alamaailman ja instituutioiden kontekstissa tämä toiminta osoittaa, miten pitkälle vietyä kontrolli on. Kyse ei ole seksistä, vaan ihmisen psyyken, identiteetin ja sosiaalisen statuksen täydellisestä tuhoamisesta.

Kun ihminen raiskataan ja alistetaan tässä kulttuurisessa viitekehyksessä, hänet riisutaan aseista pysyvästi ilman tarvetta jatkuvalle fyysiselle vartioinnille. Häpeästä ja traumasta tulee uhrille näkymätön vankila, jonka avaimia rikollisorganisaatio tai sitä ohjaileva koneisto pitää hallussaan.

Venäjä on ottanut tämän myös osaksi informaatiosodankäyntiään ja pyrkii luomaan seksuaalivähemmistöjen keskuuteen alistamisen kulttuurin ja pyrkii tuhoamaan seksuaalisuuden (luonnollisen lisääntymisvietin) todellisen merkityksen.

Asia kytkee vankiloissa ja alamaailmassa käytetyn alistamisen mekanismin suoraan osaksi Venäjän laajempaa geopoliittista ja kognitiivista sodankäyntiä.

Venäjän valtio on ottanut alamaailman raa'an kontrollilogiikan ja siirtänyt sen osaksi virallista ideologiaansa ja informaatio-operaatioitaan. Tavoitteena ei ole ainoastaan kontrolloida Venäjän sisäisiä vähemmistöjä, vaan käyttää seksuaalivähemmistöjä (hlbtqi+) aseena ja pelotteena, jolla luodaan alistamisen ja jatkuvan turvattomuuden kulttuuri.

Tämä valtiollinen informaatio- ja psykologinen operaatio rakentuu kolmen keskeisen strategian varaan:

4. "Sateenkaariliikkeen" brändäys ääriliikkeeksi ja terroristeiksi:
Venäjä on vienyt lainsäädännöllisen subversion äärimmilleen. Vuonna 2023 Venäjän korkein oikeus luokitteli "kansainvälisen hlbt-liikkeen" äärijärjestöksi. Koska tällaista virallista keskitettyä järjestöä ei ole olemassa, laki antaa viranomaisille ja turvallisuuspalveluille (FSB) rajattomat valtuudet:

* Kuka tahansa on kohde: Mikä tahansa viittaus, sateenkaarilipun esittäminen, sosiaalisen median postaus tai jopa vähemmistöjen suosimassa klubissa vieraileminen voidaan tulkita "ääritoiminnan tukemiseksi".

* Psykologinen halvaus: Kun kuka tahansa voi joutua syytteeseen terrorismi- ja ääriliikelakien nojalla, vähemmistöjen keskuuteen syntyy krooninen pelkotila. Tämä ajaa ihmiset piiloon, katkaisee heidän keskinäisen tukiverkostonsa ja pakottaa heidät itsesensuuriin – eli luo täydellisen alistumisen kulttuurin ilman, että valtion tarvitsee pidättää jokaista yksitellen.

5. Valtiollisten "metsästysryhmien" hiljainen hyväksyntä
Venäjän informaatiotilassa on vuosien ajan lietsottu ilmapiiriä, jossa seksuaalivähemmistöihin kohdistuva väkivalta ei ole vain sallittua, vaan sitä pidetään "isänmaallisena tekona". Tämä on synnyttänyt ilmiön, joka muistuttaa suoraan alamaailman toimintatapoja:

* Houkutuslinnut ja digitaaliset ansat: Äärikansallismieliset ryhmät (kuten historiassa tunnettu Occupy Pedophilia -liike ja sen modernit seuraajat) luovat deittisovelluksiin valeprofiileja, joilla houkutellaan nuoria miehiä ansaan.

* Julkinen nöyryytys informaatioaseena: Uhrit otetaan kiinni, heitä pahoinpidellään, alistetaan ja heidät pakotetaan "tunnustamaan" teonvideolle kameroiden edessä. Nämä videot jaetaan sosiaalisessa mediassa (esim. Telegram-kanavilla) varoituksena muille.

* Viranomaisten suojeluksessa: Poliisi ja turvallisuusviranomaiset katsovat tätä toimintaa tietoisesti sormien läpi tai jopa avustavat siinä. Tämä viestittää vähemmistöille, että heillä ei ole laillista suojaa: yhteiskunta pitää heitä automaattisesti vankilahierarkian alimman kasteen (petuhi) kaltaisina hylkiöinä, joita saa kohdella miten tahansa.

6. Geopoliittinen jako: "Puhdas Venäjä" vs. "Rappio-Länsi"
Informaatiosodankäynnissä vähemmistöjen alistamista käytetään ulkopoliittisena työkaluna. Venäjän valtiollinen media (kuten RT ja Sputnik) on rakentanut narratiivin, jossa länsimainen liberaali demokratia esitetään moraalisesti mädäntyneenä ja tuhon omana (käyttäen termejä kuten "Gayropa").

* Sisäinen koheesio pelon kautta: Omalle kansalle ja konservatiivisille liittolaisille (kuten tietyille Lähi-idän ja Afrikan maille) Venäjä brändää itsensä "perinteisten arvojen viimeiseksi puolustajaksi". Vähemmistöjen raaka alistaminen ja vaino esitetään välttämättömänä puolustustaisteluna länsimaista henkistä ja kulttuurista hyökkäystä vastaan.

* Vakoilusodan väline: Alistamisen kulttuuri ja syvä homofobia tekevät vähemmistöön kuuluvista Venäjän kansalaisista – kuten diplomaateista, sotilaista tai tutkijoista – äärimmäisen haavoittuvia kiristykselle (kompromat). Turvallisuuspalvelut tietävät, että uhri tekee mieluummin yhteistyötä ja vakoilee valtion lukuun kuin ottaa riskin siitä, että hänen suuntautumisensa paljastetaan ja hänet syötetäään yhteiskunnan tai vankilajärjestelmän silppuriin.

Kognitiivinen totalitarismi
Venäjän valtion informaatio-operaatioissa kyse ei ole vain ennakkoluuloista, vaan strategisesta kontrollista. Kun valtio luo ilmapiirin, jossa tietty ihmisryhmä riisutaan laillisesta, fyysisestä ja moraalisesta ihmisarvosta, se kopioi suoraan vankilajärjestelmän tehokkainta asetta: häpeää ja pelkoa.

Tämän alistamisen kulttuurin kautta Venäjä pyrkii varmistamaan, että mikään potentiaalisesti vapaamielinen tai kriittinen liikehdintä ei pääse syntymään sen sisäpuolella, samalla kun se käyttää tätä samaa jakolinjaa syventämään idän ja lännen välistä kuilua modernissa hybridisodassa.



Oletteko huomanneet, että Putin ontuu kuin hänellä olisi halko perseessä?

gayputin.jpg (29.34 KiB) Katsottu 412 kertaa

[DouppiPoliisi]

Vladimir Putinin tekstuaalisen raiskauksen jälkeen onkin syytä siirtyä sarjassamme takaisin "pikku jutut"- teemaan. Rikosten laatu on median mielestä liian vähäinen, eikä ne ansaitse yleisön suurempaa huomiota.

Asialla voisi olla jotain poliittistakin merkitystä...


Wagner Africa corps järjestää ihmissalakuljetuksia, joiden mukana tuodaan massiivisia määriä huumausaineta Eurooppaan.

Teksti ja sen sisältö osuu suoraan Venäjän nykyisen hybridisodankäynnin kaikkein kineettisimpään ja vaarallisimpaan ytimeen. Se, mitä aiemmin kutsuttiin Wagner-ryhmäksi ja mikä nykyään operoi Afrikassa virallisemmin Venäjän puolustusministeriön alaisena nimellä Africa Corps (Afrikan armeijakunta), on muuttunut puhtaasta palkkasotilasarmeijasta valtiolliseksi syndikaatiksi.

Jevgeni Prigorzhinin ja Dmitri Utkinin kuoleman jälkeen Africa Corps "lunastettiin" Venäjän valtion hallintaan. Aiemmin Wagner nimeä ja avoimesti natsitunnuksia käyttänyt ryhmä oli keskeisesti sidoksissa Venäjän vankiloihin ja alamaailmaan, mutta hallituksen alaisuuteen siirryttyään toimintaan liitettiin enemmän siviilitiedustelun ja kybersotaan liittyviä komponentteja. Armeija on edelleen palkka-armeijan statuksella ja Africa Corps työllistää paljon vankiloista rekrytoituja rikollisia ja muita kansallisen armeijan hylkiöitä.

Africa Corps on tunnettu ihmisoikeusrikoksistaan ja ryhmä on kautta historiansa syyllistynyt lukuisiin kiduksiin, kiristyksiin ja teloituksiin. Africa Corps on myös tunnetusti tappanut ja kiduttanut lapsia afrikassa. Asia on keskeinen Venäjän psykologisen kontrollin kannalta, sillä kauhun ja surun levittäminen ovat tehokkaita keinoja luoda kuva voittamattomasta vihollisesta, jonka riistoa ei voi lopettaa. Venäjä on tarjonnut myös merkittävän teknisen ylivoiman afrikkalaisia vastaan, kuten hävittäjiä, tarkkuusaseita ja panssarikalustoa, joita vastaan afrikkalaiset paikalliset eivät voi puolustautua.

Africa Corpsia voi luonnehtia myös SVR:n likaiseksi peukaloksi, joka tekee rikokset kun SVR pyrkii keskittämään toimintansa öljyn ja kaivanneisten hallintaan ja afrikkalaisten hallitusten kontrollointiin.

Africa Corpsin ja SVR:n työ yhdistää ihmissalakuljetuksen, huumekaupan ja siirtolaisaseistamisen yhdeksi massiiviseksi operaatioksi, jonka ensisijainen maali on Euroopan unionin destabilisaatio (horjuttaminen).

Africa Corpsin keskeisimpiä strategisia tavoitteita on turvata huumereitit Sahelin alueen läpi Eurooppaan. Huumeita tuodaan Etelä-Amerikasta varjolaivastoon kuuluvilla tankkereilla, mutta niitä myös tuotetaan afrikassa laajamittaisesti (kannabis, kokaiini, synteettiset stimulantit, opioidit).

Venäjä on jalostanut tiettyjä kokapensaan lajikkeita afrikan olosuhteissa kasvavaksi. SVR on myös perustanut useita stimulantteja tuottavia huumelaboratorioita perinteisen hasiksen ja kannabiksen tuotannon sivuun.

Huumeet ovat myös merkittävä keino hallita afrikkalaisia. Riippuvaiset narkomaanit palvelevat sissijoukoissa ja osa palkasta maksetaan BitCoinien ja muiden kryptovaluuttojen sijaan huumeilla. Useissa Afrikan maissa on tapahtunut vallankaappauksia, joiden jälkeen huumeongelma on räjähtänyt käsiin. Afrikkalainen huumeongelma on huomattavasti brutaalimpi ja primitiivisempiä piirteitä omaavampi, kuin lännessä.

Tämä Venäjän valtion ohjailema verkosto toimii Afrikassa ja Euroopan rajoilla kolmen erittäin synkän ja laskelmoidun mekanismin kautta:
1. Strateginen siirtolaisaseistaminen (Migration Weaponization)
Africa Corps ei harjoita ihmissalakuljetusta vain puhtaasta ansaintatarkoituksesta, vaan kyseessä on geopolitiikka. Hallitsemalla keskeisiä solmukohtia Sahelin alueella (kuten Mali, Burkina Faso, Niger ja Libya), Venäjä on ottanut halunsa Eurooppaan suuntautuvat siirtolaisreitit.

Logistinen kontrolli: Venäläiset joukot ja heidän paikalliset kumppaninsa kontrolloivat aavikkoreittejä ja Libyan rannikon lähtösatamia. He säätelevät siirtolaisvirtojen voimakkuutta kuin hanaa.

Paineen luominen rajalle: Kun siirtolaisia vyörytetään massoittain Välimeren yli tai itärajan yli (kuten Suomen ja Puolan rajoilla on nähty hybridilinjauksina), Euroopan sisäpoliittinen tilanne kriisiytyy. Tämä ruokkii sitä aiemmin käsittelemäämme polarisaatiota ja kognitiivista kaaosta länsimaisten puolueiden ja kansalaisten välillä.

2. Huumeiden ja laittoman kaupan solmukohta
Kun Africa Corps otti haltuunsa Sahelin alueen salakuljetusreitit, se peri samalla alueen tuottoisimman bisneksen: kansainvälisen huumekaupan. Sahel ja Libya toimivat kriittisenä kauttakulkualueena Etelä-Amerikasta ja Aasiasta Eurooppaan virtaaville huumausaineille.

Kartellien suojelu ja verotus: Africa Corps toimii alueella kuten perinteinen mafia tai sotalordit. Ne tarjoavat sotilaallista suojelua ja logistista apua huumekartelleille (kuten Etelä-Amerikan kokaiiniliigoille, jotka kierrättävät lastinsa Länsi-Afrikan kautta) vastineeksi massiivisista käteis- ja kultatuloista.

Kaksisuuntainen salakuljetus: Samoissa rekoissa, busseissa ja veneissä, joissa kuljetetaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä aavikon ja meren yli, kulkee myös massiivisia määriä huumausaineita, kuten kokaiinia, heroiinia ja synteettisiä opiaatteja.

3. "Narko-hybridisota" Euroopan moraalisena murentajana
Kun tämä yhtälö katsotaan loppuun asti, kyseessä on täydellinen jatkumo sille historialliselle subversiolle, josta aiemmin puhuimme.

Venäjän valtion suojeluksessa tapahtuva huumausaineiden massiivinen puskeminen Eurooppaan täyttää kaksi strategista tavoitetta:
Taloudellinen itserahoitus: Afrikasta ryöstetyllä kullalla, timanteilla ja huumemiljardeilla Venäjä kykenee rahoittamaan omia sotilasoperaatioitaan ja kiertämään lännen talouspakotteita. Se tekee Africa Corpsista käytännössä omavaraisen tuhokoneen.

Biologinen ja sosiaalinen demoralisointi: Huumausaineiden tulva Euroopan kaupunkeihin lisää rikollisuutta, jengiytymistä, terveydenhuollon ylikuormitusta ja inhimillistä hätää. Kun länsimainen nuoriso ja yhteiskunnan heikoimmat addiktoituvat ja tuhoutuvat sisältäpäin, yhteiskunnan moraalinen ja biologinen koheesio murenee. Vihollinen heikkenee ilman, että rintamalla tarvitsee ampua.

4. Haamuarmeijan lopullinen siirto
Africa Corps edustaa modernin hybridisodan kyynisintä muotoa. Se ei ole pelkkä sotilaallinen uhka Euroopan rajoilla, vaan se toimii rikollisena suuryrityksenä, joka aseistaa ihmisten hädän ja päihderiippuvuuden.
Luomalla Euroopan rajoille jatkuvan siirtolaiskriisin ja hukuttamalla sen kadut huumausaineisiin, Venäjä pyrkii pakottamaan länsimaiset demokratiat jatkuvaan hätätilaan. Tässä pelissä huumausaineet ja ihmissalakuljetus eivät ole sivutuotteita – ne ovat strategisia aseita, joiden tarkoituksena on uuvuttaa, jakaa ja lopulta alistaa länsimaat sisältäpäin.

Africa Corpsin "Mustan lipun operaatiot"

"Mustan lipun operaatiot" (engl. Black Flag Operations) tai laajemmin valelipun operaatiot (joskus myös False Flag Operations) on Venäjän Africa Corpsin (entisen Wagnerin) strategiaan, jossa tehdään raakoja iskuja, salamurhia tai sabotaasia siten, että syy vieritetään joko paikallisten islamistiterroristien tai länsimaiden (kuten Ranskan tai Yhdysvaltojen) niskoille.

"Mustan lipun" alla suoritetut operaatiot ovat luonteeltaan sellaisia, joista Venäjä ei halua ottaa itse vastuuta ja ne toteutetaan paikallisia hyväksi käyttäen. Operaatiot sisältävät terrorismia, äärimmäisiä psykologisen sodankäynnin menetelmiä ja muita elementtejä, jotka Venäjä haluaa saada näyttämään paikallisten omalta moraalittomuudelta tai Venäjä voi syyttää länttä.

Nimitys "musta lippu" kytkeytyy suoraan Sahelin alueella (Mali, Burkina Faso, Niger) toimiviin jihadistijärjestöihin (kuten JNIM tai ISIS), jotka käyttävät tunnuksenaan mustaa lippua. Lavastamalla iskuja näiden järjestöjen nimiin Africa Corps saavuttaa useita strategisia ja psykologisia tavoitteita. Venäjä myös aseistaa ja käy kauppaa ISIS:ksen ja Boko Haramin kanssa ja ne ovat toimineet merkittävinä alueen epävakauttajina ja terrorin lietsojina.

Tästä syystä Venäjä ei ole tappanut yhtäkään ISIS- taistelijaa ja ryhmät ovat olleet läntisten armeijoiden kohteena.

Miten "Mustan lipun operaatio" käytännössä toimii?

Africa Corps on perinyt Wagnerilta kyynisen ja säälimättömän operatiivisen sapluunan, jota se toteuttaa Sahelin aavikkoseuduilla ja kylissä:
Siviilien teurastukset lavastuksena: Venäläiset palkkasotilaat tekevät yhdessä paikallisten hallituksen joukkojen (kuten Malin armeijan) kanssa ratsioita kyliin, joissa tapetaan siviilejä. Iskun jälkeen paikalle jätetään todisteita – tai sosiaalisessa mediassa levitetään materiaalia – jotka väittävät iskua "mustalippuisten" jihadistien tekemäksi.

Lännen syyttäminen joukkohaudoista: Eräs tunnetuimmista tällaisista operaatioista tapahtui Malissa Gossi-tukikohdan lähellä vuonna 2022. Ranskan joukkojen vetäydyttyä tukikohdasta venäläiset palkkasotilaat hautasivat sinne kiireesti ruumiita ja yrittivät kuvata drone-materiaalia väittäen, että ranskalaiset olivat jättäneet jälkeensä joukkohaudan. Ranskan tiedustelu kuitenkin seurasi tilannetta omilla satelliiteillaan ja paljasti venäläisten lavastustoiminnan reaaliajassa.

Operaatioiden strategiset tavoitteet
Nämä raa'at lavastukset eivät ole pelkkää peittelyä, vaan niillä on tarkat poliittiset ja informaatiosodankäynnin päämäärät:
A. Jatkuvan turvattomuuden ja riippuvuuden luominen
Jos Sahelin alueelle syntyisi rauha, paikalliset sotilasjuntat eivät enää tarvitsisi Venäjän apua. Africa Corps tarvitsee "mustien lippujen" aiheuttamaa terroria ja pelkoa perustellakseen oman läsnäolonsa. Tekemällä tai provosoimalla iskuja Venäjä varmistaa, että paikalliset hallitukset pysyvät täysin riippuvaisina venäläisestä sotilasavusta.

B. Länsimaiden lopullinen häätäminen Afrikasta
Syöttämällä paikalliselle väestölle narratiivia, jonka mukaan terrori-iskujen takana ovatkin salaa länsimaat (jotka mukamas rahoittavat terroristit pitääkseen Afrikan heikkona), Venäjä kiihdyttää lännenvastaista vihaa. Tämä on onnistunut poikkeuksellisen hyvin: Yhdysvallat ja Ranska on ajettu ulos useista Sahelin maista, ja niiden tilalle on otettu venäläiset joukot.

C. Alueen luonnonvarojen ryöstö "suojelurahana"
Kun paikallinen hallinto on pelon vallassa "mustien lippujen" uhan edessä, Africa Corps ottaa maksuna suojelustaan halunsa maan kultakaivokset, timanttivarat ja uraanikaivokset. Tämä raha virtaa suoraan Venäjän valtion kassaan sodan rahoittamiseen.

3. Kytkös Euroopan ihmissalakuljetukseen
Nämä operaatiot ruokkivat suoraan sitä aiemmin käsittelemäämme ihmissalakuljetuksen ja siirtolaisaseistamisen ketjua:
Mustan lipun isku kylään ──> Siviilit pakenevat pelon vallassa ──> Africa Corps ohjaa pakolaiset salakuljetusreiteille ──> Paine Euroopan rajoille

Kun Africa Corps horjuttaa Sahelin kyliä lavastetuilla tai provosoiduilla iskuilla, se ajaa sadat tuhannet ihmiset pakosalle. Tämän jälkeen sama venäläinen koneisto poimii nämä pakolaiset turvattomilta alueilta, kerää heiltä rahat ja kuljettaa heidät kohti Euroopan rajoja hybridisodan pelinappuloiksi.

Pelon maantiede
"Mustan lipun operaatiot" ovat Venäjän kognitiivisen sodankäynnin raa'assa päässä. Ne osoittavat, miten informaatiosota muuttuu fyysiseksi väkivallaksi: luomalla illuusio siitä, että vihollinen on kaikkialla ja kuka tahansa voi hyökätä "mustan lipun" alla, Venäjä kaappaa kokonaisten valtioiden hallinnan.

Tässä pelissä totuus kuolee ensimmäisenä, ja syntyvää kaaosta käytetään vipuvartena sekä Afrikan luonnonvarojen ryöstämiseen että Euroopan rajojen murentamiseen.

Asian julki tuleminen saattaa muuttaa eurooppalaisten asennetta maahan muuttoa kohtaan.

[DouppiPoliisi]

Tästä syystä Venäjä ei ole tappanut yhtäkään ISIS- taistelijaa ja ryhmät ovat olleet läntisten armeijoiden kohteena.

Väärinymmärrysten välttämiseksi, asiaan korjaus:

Venäjä ja sen varjoarmeijat ovat taistelleet ISIS:tä vastaan.

ISIS:in kosto Venäjälle: Moskovan terrori-isku (2024)
Venäjän toimet Syyriassa ja Afrikassa ovat tehneet siitä ISIS:in (erityisesti sen Afganistanissa toimivan siiven, ISIS-K:n) päävihollisen Yhdysvaltojen ohella. Tämä huipentui verisesti maaliskuussa 2024, kun ISIS-K toteutti massiivisen terrori-iskun Crocus City Hall -konserttitaloon Moskovassa, jossa kuoli yli 140 ihmistä.

Tämä isku paljasti Venäjän kognitiivisen sodankäynnin sokean pisteen:
Yhdysvaltain tiedustelu varoitti Venäjää iskusta etukäteen, mutta Putin haukkui varoitukset julkisesti "lännen provokaatioksi ja kiristykseksi".
Iskun tapahduttua – ja vaikka ISIS otti siitä välittömästi vastuun ja julkaisi videokuvaa terroristien omista kameroista – Venäjän valtion informaatiokoneisto yritti epätoivoisesti väittää, että iskun takana oli Ukraina ja länsimaat.

Venäjä on siis ehdottomasti taistellut ISIS:iä vastaan ja menettänyt siinä taistelussa tuhansia omia kansalaisiaan ja sotilaitaan.
Moskovalle ISIS ei kuitenkaan ole vain moraalinen pahuus, joka pitää tuhota, vaan geopoliittinen pelinappula. Venäjä käyttää taistelua ISIS:iä vastaan oikeuttaakseen omat imperialistiset pyrkimyksensä Lähi-idässä ja Afrikassa, brändätäkseen itsensä "terrorismin vastaiseksi taistelijaksi" ja peitelläkseen niitä omia raakoja hybridiooperaatioitaan, joilla se murentaa lännen vakautta.

Venäjä tarvitsee vihollisia, jotta voisi itse näytellä hyvän tekijää ja uhria.

Pahoitteluni virheestä!