DouppiPoliisi kirjoitti: Pe Touko 29, 2026 10:55 pm
SuPo ei myöskään halua tunnistaa opetusjärjestelmään ja oikeusjärjestelmään osunutta informaatio hyökkäystä.
Heidän mielestään se on demokratiaa.
Seuraavan opetuksen aiheena on Demla. Demla on saanut paljon huomiota ja viimeaikoina joutunut perustellun kritiikin kohteeksi.
Tietoa Demlasta ja sen merkityksestä Suomen oikeusjärjestelmään:
Demla eli Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry kytkeytyy suoraan suomettumiseen ja Neuvostoliiton informaatiosodankäyntin – instituutioiden muuttamiseen ja kognitiiviseen vaikuttamiseen. Perkaamme sen historian ja roolin tässä seuraavassa tekstissä.
Demlan historia on oppikirjaesimerkki siitä, miten tietty aatteellinen ryhmittymä voi saavuttaa poikkeuksellisen suuren painoarvon valtion koneistossa ja muovata yhteiskunnan moraalista ja oikeudellista konsensusta vuosikymmenten ajan.
1. Mikä oli Demla ja miten se syntyi?
Demla perustettiin vuonna 1954 alun perin vasemmistolaisten lakimiesten järjestöksi. Kylmän sodan kuumina vuosina, erityisesti 1970-luvulla, se radikalisoitui ja muuttui selkeästi marxilaisesti suuntautuneiden ja muiden vasemmistolaisten juristien, tutkijoiden ja virkamiesten yhteenliittymäksi.
Demlan perimmäinen tavoite oli murentaa perinteinen, porvarillinen ja "luokkayhteiskuntaa suojeleva" suomalainen oikeuslaitos sisältäpäin. Tässä mielessä se noudatti juuri sitä aiemmin käsittelemäämme "hidasta marssia instituutioiden läpi":
* Aatteellinen tausta: Demlan piirissä katsottiin, että rikoslakia ja rangaistuksia ei pitänyt käyttää pelkästään tekojen rankaisemiseen, vaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon välineenä. Rikos nähtiin usein yhteiskunnan rakenteellisten ongelmien (kuten köyhyyden tai eriarvoisuuden) tuotteena, jolloin rikollinen oli tietyllä tapaa itsekin järjestelmän uhri.
* Kytkökset itään: Demla oli tiiviissä yhteydessä itäblokin ohjailemaan Kansainväliseen demokraattisten lakimiesten liittoon (IADL), joka oli Neuvostoliiton ulkopoliittisen vaikuttamisen ja propagandan peitejärjestö.
2. ”Demla-liike” ja Suomen oikeuslaitoksen muotoilu
Demlan todellinen voima ei ollut sen jäsenmäärässä, vaan siinä, keitä sen riveihin kuului. Yhdistykseen kuului suuri joukko akateemisia juristeja, oikeustieteen professoreita sekä oikeusministeriön korkeita virkamiehiä (kuten pitkäaikainen kansliapäällikkö K. J. Lång).
Tämän verkoston kautta Demla onnistui luomaan Suomeen vuosikymmeniksi kestäneen oikeuspoliittisen konsensuksen:
* Rangaistusten lieventäminen: Suomen kriminaalipolitiikkaa muutettiin tietoisesti suuntaan, jossa vankeusrangaistuksia lyhennettiin, ehdollisten rangaistusten käyttöä lisättiin ja vankilamääriä pudotettiin radikaalisti. Tätä perusteltiin humanistisilla syillä, mutta taustalla vaikutti demlalainen ajatus siitä, että ankarat rangaistukset ovat "luokkayhteiskunnan väkivaltaa".
* Uhri vs. Rikollinen: Kriitikoiden mukaan Demlan luoma ideologinen perintö johti tilanteeseen, jossa oikeusprosessissa painottui liikaa rikoksentekijän ymmärtäminen ja parantaminen (resosialisaatio), kun taas rikoksen uhrin asema ja yhteiskunnan oikeustaju jäivät toissijaisiksi. Sarjamurhaajien ja huumekauppaiden vapaus riskeeraa muiden turvallisuutta, mutta idea ”parantavasta ja ymmärtäväisestä” tuomiosta siloittaa mielikuvaa vaarasta. Rikolliset jatkavat rikoksiaan tuomioiden jälkeen, joka palvelee puolestaan suuren valtiollisen mafian etua ja
Venäjän hybridisodankäynnin agendaa. Demlan toiminta myös mahdollistaa valehtelun oikeudessa.
Tämän kaltainen toiminta on omiaan musertamaan luottamusta oikeusvaltioon ja järjestelmään.
* Virkanimitykset: Kuten suomettumisen yleisessä hengessä, myös oikeuslaitoksessa tuomareiden, professoreiden ja huippuvirkamiesten nimityksissä painoi pitkään poliittinen sopivuus. Demla-tausta tai sen linjan myötäileminen oli monelle juristille avain uralla etenemiseen.
3. Demlan perintö ja moderni keskustelu
Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Demla menetti suorimman marxilaisen sävynsä ja muuttui yleisemmäksi ihmisoikeus- ja perusoikeusjärjestöksi. Sen historiallinen vaikutus näkyy kuitenkin edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Demla edustaa sitä kognitiivista mekanismia, jossa yksi ajatussuunta saavuttaa hegemonian instituutioissa. Vuosikymmenten ajan Suomessa oli äärimmäisen vaikeaa ajaa esimerkiksi rangaistusten koventamista tai tiukempaa järjestyspolitiikkaa ilman, että akateeminen ja virkamieseliitti leimasi ehdotukset "asiantuntemattomiksi", "populistisiksi" tai "ihmisoikeuksien vastaisiksi". Tämä oli juuri sitä aiemmin kuvailemaamme sosiaalista ja ammatillista painostusta, joka piti yllä virallista konsensusta.
Rakenteellinen valta
Demlan historia osoittaa, ettei yhteiskunnan muuttamiseen tarvita vallankaappausta kaduilla. KGB ja myöhemmin SVR iskevät suoraan yhteiskunnan kriittisiin rakenteisiin ja Demla toimii oppikirjaesimerkkinä tämänkaltaisesta toimesta. Korruptio painuu syvälle rakenteisiin ja sen vastustaminen asettaa haastajan oikeudellisen uhkan alle.
Riittää, että hallitaan niitä virastoja, yliopistolaitoksia ja komiteoita, jotka kirjoittavat lakien esitöitä.
Kun tietty aatteellinen kehys muuttuu "neutraaliksi virkamiesvalmisteluksi", se saavuttaa koskemattomuuden. Tällöin poliittisesta ideologiasta tulee instituutioiden sisäinen transsi, jota tavallisen kansalaisen tai eduskunnan on erittäin vaikea haastaa.
Suomi on esimerkki maasta, missä yksi instituutio voi ohittaa koko demokraattisen päätöksen teon ja vaikuttaa Suomen itsemäärämisoikeuteen ja puolustusukykyyn merkittävästi.
Törkeän maanpetoksen tunnusmerkistö täyttyy kirkkaasti…
