Narsisti AA on tosi sairas bemarimulkku natsisadisti.
Kailotti veneessä jussina 2011: Jos heitettäisiin nuorin 7v tytär pihalle, koska tehnyt sietämättömän pahojaan.
Täsmälleen samoin kuin tasan vuosi aikaisemmin 2010 12v isosisko karkoitettiin rahastusperseestä ja demonisoitiin perkeleen äpäräksi, jonka syyttelyistä ja haukkumisesta Ari kuvasi videoita jo 2010 !
Viikon päästä (murhapäivänä 2v) esikoululainen hädissään keksii tokaista: Tiedän kuka tappoi Jukan. Tietenkin se paha karkoitettu bannattu isosisko.
Kiihottuneet veneilijät yllyttävät ja videoivat koko heinäkuun satuja murhasta, varkauksista ja saatananpalvonnasta. Tarinointia oli jo yhdessä vuosi harjoiteltu isosiskosta.
Mitään seksivalheita ei veneessä vielä keksitä. Käsky niiden lypsämiseen tulee Sontikselta vasta myöhemmin pakomatkalle Saloon.
Heti maissa ma 1.8. Ari soittaa Poriin ryk Tapio Sontaojalle aamupalaveriin, jotta videot saadaan todisteeksi ja rapparisyytäjä Jarmo Valekana käskee Oikeusmurhakoneistonsa täyteen höyryyn...
Jattalta tärkeä alkuoivallus ja artikkeli:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d40a ... 8c0ddc084d
Kummilapsen kohtalo
12-vuotiaasta kummilapsesta kehkeytyi parissa kuukaudessa ”sietämätön” häirikkö ja suorastaan ”paha”. Tai näin ainakin Anneli Auerin lasten sijaisvanhempien mielestä. Asiakirjat maalaavat karun kuvan siitä, miten pariskunta halusi yllättäen päästä kummilapsestaan eroon.
Jatta Lapinkangas
torstai 22.1.2026
Anneli Auerin vanhin tytär asui Auerin veljen luona alle kaksi kuukautta. Tuona aikana tapahtui jotain, mitä voi pitää yhdenlaisena lähtölaukauksena tapahtumille, joita puidaan oikeudessa tälläkin hetkellä.
Asiakirjat paljastavat pysäyttävää tietoa tapahtumista. Näin Auerin lapset muuttuivat täysin yhdessä vuodessa.
Kun Aueria alettiin vuonna 2009 epäillä miehensä Jukka S. Lahden murhasta, sijoitettiin hänen neljä lastaan kiireellisesti. He asuivat vastaanottokodissa huhtikuuhun 2010 saakka. Sitten Auerin veli ja tämän vaimo ottivat lapset kotiinsa.
Lapsetonta pariskuntaa oli mietityttänyt, miten he pärjäisivät neljän isänsä kuolemasta traumatisoituneen lapsen kanssa. Heidän alkuperäinen toiveensa oli ottaa hoiviinsa vain Auerin vanhin lapsi, heidän oma kummityttönsä.
Kummityttö oli lopulta se, joka lähti sijaisvanhempien katon alta ensimmäisenä.
Lista tytön tekemisistä
Sijaisvanhempien mielestä Anneli Auer suosi vanhinta tytärtään pienempien lasten kustannuksella.
Alle kahdessa kuukaudessa sijaisvanhempien ja 12-vuotiaan tytön välit tulehtuivat niin pahasti, että sosiaalitoimen työntekijää oli vastassa itkuinen lapsi ja järkkymätön sijaisisä: tytön oli muutettava pois.
Sosiaalitoimi yritti tiedustella isosiskolle lomia sijaisperheessä. Sijaisvanhemmat kieltäytyivät. Lopulta myöskään sovitut tapaamiset sisarusten välillä eivät toteutuneet ja kolme nuorinta sisarusta vieraantui muistakin sukulaisistaan.
Sukulaisten mukaan lasten muutto sijaisperheen luokse rikkoi välit sukulaisiin. Sijaisvanhempien mielestä välit viilenivät muun muassa siksi, että sukulaiset eivät suostuneet heidän ehtoihinsa eivätkä suostuneet huolehtimaan siitä, etteivät kolme nuorinta sisarusta kohtaisi isosiskoa.
Isosisko näki sisaruksiaan vain joitain kertoja poismuuttonsa jälkeen. Työntekijöiden havaintojen mukaan välit olivat aluksi hyvät.
– He (sisarukset) olivat kuin paita ja peppu, kihnas tuolla ja kikatteli ja olivat sellainen sisarusparvi ihan selkeesti, isosiskon omahoitaja kirjasi kesällä 2010.
Sitten tapahtui jotain. Elokuussa pienemmät sisarukset eivät enää halunneet nähdä isosiskoa.
Joulukuussa kävi ilmi, että sijaisvanhemmat olivat tehneet yhdessä Auerin kolmen nuorimman lapsen kanssa monisivuisen listan siitä, millä tavalla isosisko oli vuosien varrella kohdellut sisaruksia kaltoin. He olivat myös kuvanneet videon, jossa Auerin poika kertoi itkien, ettei halua enää nähdä isosiskoaan.
Paha sisko
Yhtäkkiä pikkuveli ja pikkusiskot olivat yhtenä rintamana isosiskoa vastaan, eivätkä tapaamiset onnistuneet. Sosiaalityöntekijä oli toukokuussa 2011 huolissaan siitä, miten sisarusten lähiympäristössä oli vahvistunut tarina isosiskon ”pahuudesta”.
Kesällä 2011 pikkusisarukset alkoivat kertoa, kuinka isosisko ja äiti murhasivat isän. Sijaisvanhemmat videoivat myös näitä kertomuksia ennen kuin menivät syyttäjän pakeille.
Kun psykologit kuulivat lapsia, nämä alkoivat kertoa irvokkaista seksuaalirikoksista. Tekijöinä olivat äiti ja isosisko. Mukaan kertomuksiin tuli myös Auerin entinen miesystävä Jens Ihle (ent. Kukka).
Halusivat eroon pikkusiskosta
Anneli Auer vapautui murha-asiassa tutkintavankeudesta toukokuussa 2011. Pian hovioikeus antoi tuomionsa: Anneli Auer oli syytön.
Juuri ennen murhapuheita sijaisvanhemmat olivat miettineet, että heidän täytyisi luopua myös Auerin nuorimmasta lapsesta, tuolloin 7-vuotiaasta tytöstä.
Sijaisisän mukaan lapsi oireili voimakkaasti.
–
Jos heitettäisiin [nuorin tyttö] pihalle, koska se on aivan sietämätöntä se juttu, mitä se teki, sijaisisä pohti venematkan aikana kesällä 2011.
Sijaisisän mukaan tyttö muun muassa sotki venettä ja naarmutti sen pintoja. Hänen myöhempi arvionsa oli, että lapsi oireili Anneli Auerin vapautumiselle ja edessä siintävälle perheen yhdistymiselle.
Sijaisisän mukaan tyttö oli nähnyt saman kesän alussa Auerin
kotona piirustuksia ja kirjeitä, joissa suunniteltiin sijaisvanhempien ja sisarusten tappamista.
Kun lapset alkoivat veneessä kertoa saatananpalvontamenoista, murhasta ja seksuaalirikoksista, koki sijaisisä, että ”palaset loksahtivat kohdilleen”. Hänen mukaansa viitteitä lasten hirveistä kokemuksista oli tullut jo aiemmin, mutta silloin hän ei ottanut niitä tosissaan.
Hän halusi hurjat kertomukset viranomaisten arvioitavaksi.
Anneli Auerin veli nauhoitti ja videoi lasten kertomuksia kesällä 2011. Näiden myötä poliisi alkoi tutkia Ulvilan murhaa uudestaan sekä epäillä Anneli Aueria ja Jens Ihleä seksuaalirikoksista.
Sijaisvanhempien näkemys on, että isosiskon poismuutto vapautti tilanteen ja lapset uskalsivat vihdoin puhua traumoistaan.
Alkoi uusi oikeuskierros Ulvilan murhassa ja epäilyt seksuaalirikoksista. Anneli Auer oli pääepäiltynä molemmissa.
Rikosepäilyt toivat tarpeen arvioida niin lasten kertomuksia, sijaisvanhempien osuutta kuin kaiken tämän todenperäisyyttä.
Asiantuntijat arvioivat Anneli Auerista, lapsista ja sijaisvanhemmista kertynyttä aineistoa. Näitä käytettiin todisteena oikeudenkäynnissä yli vuosikymmen sitten – ja nyt jälleen uudestaan.
”Klassinen narsisti”
Sijaisisä kuvasi kummityttöä klassiseksi narsistiksi, joka oli ”kusettanut pienen ikänsä myös sisaruksiaan”. Lastenkodissa teini-ikään päässyt tyttö nähtiin herttaisena ja kilttinä huolehtijana. Lausuntoja myös näiden kahden ääripään väliltä löytyi. Vastaukset vaihtelivat siis ihmisen mukaan.
Sijaisvanhempien mukaan Auerin vanhin tytär manipuloi sisaruksiaan, hiippaili talossa öisin, varasti tavaraa ja tuhosi parkettilattiaa veitsellä naarmuttaen. Heidän mukaansa tyttö aiheutti mittavan vesivahingon keittiöön, kaadettuaan ”litratolkulla” vettä lattialle.
Lopulta tilanne meni niin vaikeaksi, ettei sijaisisä enää uskaltanut nukkua öisin. Samaan hengenvetoon hän sanoi,
ettei tyttö jäänyt tihutöistä kiinni – he kuulivat tekijän myöhemmin pienemmiltä sisaruksilta.
Sijaisvanhemmat kertoivat myös, omien sanojensa mukaan lasten kuulemana, että vanhin tyttö on paitsi narsistinen, myös ilkeä ja sadistinen.
– [Tytöllä] oli sellainen taipumus monta kertaa, että se nautti siitä, kun toisia rangaistaan, sijaisisä sanoi.
”Henkinen ilmapiiri oli järkyttävä”
Anneli Auerin vanhimmat tyttäret viestittelivät Instagramissa vuonna 2019 vuosien erossaolon jälkeen.
Lastenkodissa sekä muissa sosiaali- ja terveyshuollon tapaamisissa asiantuntijat kiinnittivät huomiota Auerin vanhimman lapsen erikoisiin lausahduksiin.
Tyttö oli yllättynyt, kun lastenkodissa sai mennä nurmikolle paljain jaloin. Kuulemma sijaisperheessä tämä ei olisi tullut kysymykseenkään.
Sosiaaliviranomaiset olivat jopa hieman huolissaan siitä, mitä sijaisperheessä oli parin kuukauden aikana tapahtunut. Tytön puheista sai kuvan, että lapset eivät saaneet elää sijaisperheessä lapsen elämää ja ”perheen henkinen ilmapiiri oli järkyttävä”. Henkilökunta harkitsi lastensuojeluilmoituksen tekemistä.
Asiakirjojen perusteella mitään ei kuitenkaan tehty. Vasta seitsemän vuotta myöhemmin, kun pikkusiskot lähtivät sijaisperheestä ja kertoivat oloistaan Auerin veljen luona, teki toinen lastensuojeluyksikkö sijaisperheestä tutkintapyynnön poliisille.
Poliisi ei koskaan aloittanut esitutkintaa.
Asiakirjat paljastavat myös, että poliisit hakivat vanhimman tyttären kuulusteluihin suoraan koulusta vuonna 2011. Hän oli 14-vuotias.
Tyttö kertoi tästä tilanteesta myös Iltalehden haastattelussa vuonna 2014.
– Kasiluokalla kaikki koulusta näki, kun mut haettiin koulusta keskellä päivää, tyttö sanoi.
Tyttö kiroili
Tällä kertaa heiltä ei tullut yhtä paljon esimerkkejä siitä, miksi tyttö ei voinut asua sijaisperheessä.
Sijaisäidin mukaan vanhin tyttö vastasi vaatimuksiin käsienpesusta kiroillen ja nautti siitä, kun muut kärsivät.
Sijaisisä arvioi, että tyttö toivoi kummivanhemmiltaan erityiskohtelua, eikä siksi sopeutunut sijaisperheeseen.
– Hän kuvitteli, että voi muuttaa meidät, mutta me emme muuttuneet, sijaisisä sanoi oikeudessa.
Sijaisäiti kauhisteli, että hänen täytyi julkisesti puhua ikäviä asioita kummilapsestaan ja kertoi ”kaikesta huolimatta” rakastavansa tyttöä – nyt siis jo aikuista naista.
Viime vuosikymmenen taitteen tapahtumista on pitkä aika, sijaisvanhemmat sanoivat. Kaikkea he eivät ymmärrettävästi voi muistaa.
Manipulointia vai totta?
Lapset kertovat nyt aikuistuttuaan, että joutuivat yli vuosikymmen sitten sijaisvanhempiensa manipuloimiksi. Heidän mielestään sijaisvanhemmat tekivät isosiskosta syntipukin samaan aikaan, kun pakottivat heidät mielivaltaisten sääntöjen ikeeseen.
Lasten mukaan heillä ei ollut omia kotiavaimia, puhelimia tai lupaa käydä jääkaapilla. Omakotitalon uima-altaalla käyminen kiellettiin ja suihkussa piti käydä tossut jalassa.
Osan tiukoista säännöistä sijaisvanhemmat ovat myöntäneet käräjäoikeuden uudessa käsittelyssä. Heidän mukaansa kyse on normaaleista kasvatustavoista. Suihkutossut he selittivät sitkaalla syyläongelmalla ja jääkaappikiellon sillä, että sijaisäiti huolehti ruoat pöytään.
Anneli Auer kertoo, että on nykyisin yhteydessä kaikkiin neljään lapseensa. Hän oli myös oikeudessa paikalla aina, kun lapsia kuultiin.
Oikeudenkäynti on lasten toiveesta poikkeuksellisen julkinen ja siinä käydään läpi liki koko Auerin perheen elämä Ulvilan murhasta tähän päivään.
– Olin lapsi, mua johdateltiin ja manipuloitiin. Toivoisin vaan, että saatas purettua tämä (tuomio). Saadaan puhdistettua äidin ja nimi ja jonkin sortin oikeus tapahtumaan. Tuntuu, että se on mun velvollisuus, sanoi Anneli Auerin 26-vuotias poika marraskuussa oikeudessa.
Erikoissyyttäjä Leena Koivuniemen mukaan syyttäjäkolmikko lähtee siitä, että Auerin lasten alkuperäiset kertomukset vuodelta 2011 ovat totta.
