Jälki oli rintama- ja korsuhomon, ei iloisen nuoren heteromiehen, joka ryhtyi palveluammattiin.

[RL11/6]

Suomalainen yhteiskunta oli 60-luvulla erittäin apaattinen ja sodanjälkeisenä yhteiskuntana äärimmäisen raaka ja sadistinen, mitä se on yhtä tänäpäivänäkin suomalaisen korpisukurutsamielenlaadun vuoksi, minkä takia vastaavia tekoja ja jopa selvittämättömiä sellaisia tapahtuu tasaisin väliajoin, kuten Myyrmäessä 2022. Kaiken "loogisuuden" mukaan Nils on tekijä, mutta niitä "tekijöitä" on niin runsain määrin, etteivät he kaikki voi olla tekijöitä. Tietenkin mieleltään sairaita on maassamme yhtä runsaasti kuin 60-luvulla, jonka johdosta Nilsiä vastaan alkoi säätämään rosvoporukka nimeltään KRP, saaden siinä leikissä pelkästään selkäänsä järkisyistä ja perusteista.

1950- ja 1960-luvuilla Suomessa eli todellisuudessa metsissä huomattava määrä miehiä, joiden psyyke oli murtunut rintamalla. Olen lukenut näistä paljonkin aikalaisraportteja Nikkilän ja Lapinlahden mielisairaaloista. Lähes poikkeuksetta näiden miesten tavaramerkkinä esiintyi kyky silmittömään sotatraumoista johtuvaan väkivaltaan etenkin puukolla. Tuon ajan sairaalat, varsinkin mielisairaalat olivat täynnä potilaita, kuten nykyäänkin, mutta mielisairaaloita oli runsaasti ja se puolestaan oli Suomen yhteiskunnan oma tavaramerkki. Erittäin paljon sotaveteraaneja jäi kuitenkin hoitoa vaille, kuten nykyäänkin jää aivan vastaavasti kaikenlaista J. Martinin kääntöveistä kantavaa, katinoneilla itsensä degeneroittanutta Rinnekodin kehitysvammaista.

Sodasta oli vuonna 1960 kulunut vasta 16 vuotta, nämä miehet olivat parhaassa fyysisessä iässään (noin 35–50-vuotiaita). Moni heistä ei kyennyt palaamaan "normaaliin yhteiskuntaan", vaan he jäivät vaille hoitoa ja elivät kirjaimellisesti metsissä. Jos sittenkin Bodominjärven murhaaja oli tällainen metsässä asunut, sotatraumoista kärsivä psykoottinen henkilö, hänen motiivinsa ja toimintansa alueella asettuvat valoon, jossa hän toimi rintamalta saadun trauman värittämässä epätodellisuudessa, jota tahditti "vihollisen radioviestintä", jota hän oli kuunnellut aikansa lähistön pensaikoista käsin, kuten oli tehnyt syvällä Neuvostoliitossakin kaukopartioretkilläänkin. Tässä on paljon yhtäläisyyksiä Myyrmäen postinjakajan murhaan, jossa surmattiin mahdollisesti postikärryjä työntänyt KGB:n tarkkailija, tai tekijän asunnon huoneilmaa myrkyttänyt erikoisosaston toksikologi, mikä on kaikista todennäköisin tosiasia.

Kaukopartiomiehille ominaista oli syvällinen kyky pitää hermonsa kurissa erittäin vaikeissa ja epätoivoisissakin tilanteissa, joissa oltiin niin kaukana omien tuesta, että ne omatkin alkoivat välillä tuntumaan etäisiltä mielikuvituksen tuotteilta, joita ei ehkä edes ollutkaan olemassa, kun mieli vain teki tepposet, mutta kiinnijääminen tiesi varmaa kidutusta ja kuolemaa. Pää oli yksinkertaisesti vain pidettävä kasassa, mutta jos tilanne vaati, he toimivat todellisten John Rambojen tapaan, kuten esim. Petrovski Jamin tuhoamisiskussa, jossa taktiikkana oli iskeä kaaottisesti joka suunnasta, kuten ihanne olisi tämänpäivän jengi-iskussa, josta sellaiset nulkit voivat vain haaveilla.

Toimintaa toteutettiin tukemalla suomikonepistoolin perä keskelle rintaa ja antaa lukkolaitteen nakuttaa lyijyllä päitä hajalle. Kaukopartiomiehet, kuten rintamilla lähitaistelutilanteeseen joutuneet käyttivät paitsi kenttälapiota, yleisesti puukkoa. Puukolla lyötiin tyypillisesti peukalolla kahva suljettuna liukumisen estämiseksi, kun veri virtasi kuin punaviini espanjalaisissa härkäjuhlissa. Vihollisen vartiomiehiltä myös leikattiin seläntakaa kurkut auki ja puukolla opittiin lyömään mitä erilaisin tavoin, mutta oleellisesti pistämään syvälle vartalon sisäelimien tienoille eri kulmista, kuin mustalaiset ja niskan alueelle, jonka kohteena on ollut selkäydin, minkä katkeaminen lakkauttaa hengityksen ja sitä kautta huutamisen sekä aiheuttaa välittömän halvauksen.

Syy miksi eräs uhreista sai puukkoa raivokkaasti juurikin niskaansa "Moskovan Tiltuna" on ilmeinen. Hänen äänensä paljasti hänen olleen se "radioviestittäjä" kyseisessä puna-armeijan teltassa, joka piti tappaa kostoksi kaikista eniten, koska vihollisen radistien toiminta syvällä Neuvostoliitossa oli saanut kaikista pahimmat tilanteet aikaiseksi, kun he ilmoittivat takaa-ajotilanteissa sijaintitietoja vihollisjoukoille, jotka pyrivät saartamaan suomalaispartion mahdollisimman tehokkaasti.

Kivellä päihin lyöminen on sitten aivan puhdasta ihmisen evoluuttista tappamisosaamista, jota osaa suorittaa ihan lapsikin. Pimeässä metsässä telttakankaan läpi kuulunut nuorten iloinen humalainen nauru, jota aikaisemmin päivällä kuulunut radion ääni (Moskovan Tiltun suorittama radioviestintä) on voinut toimia miehen mielessä laukaisijana. Hänen aivonsa ovat voineet heittää hänet takaisin sodan pimeisiin täynnä tappamista, epätoivoa ja pakokauhua sisältäneisiin öihin Neuvostoliitossa, jossa teltta edusti "vihollisen pesäkettä", joka oli tuhottava yllätyksellisesti ja täydellisesti. Väkivallan äärimmäinen raakuus, kivellä päiden hakkaaminen ja puukottaminen pimeässä telttakankaan läpi, muistuttaa täydellisesti sissisodankäynnin tuhoamisiskua, jossa ei voida käyttää ampuma-asetta sen äänen vuoksi.

Sodassa olleelle miehelle varusteiden, kuten Seppo Boismanin kenkien, takin ja muiden tavaroiden mukaan ottaminen oli luonnollinen selviytymisvaisto. Hän ei vienyt niitä lavastaakseen rikospaikkaa, vaan siksi, että hän tarvitsi niitä elämiseen metsässä. Kenkien jättäminen matkan varrelle tien viereen saattoi johtua siitä, että ne olivat vain väärää kokoa. Sodissahan kaatuneilta vihollisilta vietiin tarvikkeita, jos niistä koettiin olevan hyötyä. John Rambo olisi toki hypännyt moottoripyörän selkään ja ajanut elokuvatyylisesti pois, kuin Van Damme elokuvissa Hard Target ja Pako Helvetistä, mutta kaukopartiomies ei sellaiseen ryhtynyt, kuten ei Neuvostoliitossakaan kaukopartiomatkoillaan.

Sen sijaan hän osasi toimia, kuin Neuvostoliitossa kaukopartiomatkoillaan, kadota jälkiä jättämättä, pysyvästi ja hengissä, niin ettei takaa-ajat pääsisi hänen kintereilleen. Suomalaiset kaukopartiomiehet ja sissit osoittivat talvi- ja jatkosodassa, että pieni ryhmä ja etenkin yksittäinen sotilas pystyi pakenemaan ja piileskelemään satojen tai jopa tuhansien vihollissotilaiden haravoidessa aluetta. Kun satoja varusmiehiä ja poliiseja laitettiin haravoimaan Bodomin maastoja, he etenivät tyypillisesti rintamana eli tiheänä haravointiketjuna. Kaukopartiomies on nauranut tuolle taktiikalle, jolle nauroi Sonkajärven ampujakin, kun poliisi yritti motittaa häntä metsään.

Bodominjärven ympäristö oli vuonna 1960 huomattavasti nykyistä erämaisempaa ja kytkeytyi suoraan Nuuksion laajoihin metsäalueisiin. Tekijä oli kaukopartiomies, hänelle muutaman neliökilometrin metsäalue oli helppo paikka väistellä kömpelösti eteneviä varusmies- ja poliisiketjuja. Itse asiassa Seppo Boismanin takin katoaminen sopii täydellisesti laihan ja rääkätyn sekä metsässä asuvan John Rambon tarpeisiin. Vuonna 1960 Espoon pohjoisosat ja Vantaa (silloinen Helsingin maalaiskunta) olivat täydellistä korpea, jossa kelpasi sissin liikkua, näkymättömästi, kuten Neuvostoliitossa. Kaukopartiomiehet oli koulutettu välttämään teitä ja liikkumaan vesistöjen linjoja, kuten vaikkapa Vantaanjokea pitkin Järvenpään pohjoispuolelle, joka tarjosi luonnollisen suojan.

Ammattisotilas pystyi etenemään tuon matkan vuorokaudessa kenenkään huomaamatta, sulautuen osaksi hämärää maastoa. Tämä esittämäni skenaario kaukopartiomiehen sissituhoamisiskusta on järkevin ja loogisin selitys sille, miten rikospaikka "lavastettiin täydellisesti" ja miksi tekijä katosi kuin haamu satojen etsijöiden nenän edestä. Se kertoo sen tosiasian, ettei asialla ollut juuri täysi-ikäiseksi tullut pojankoltiainen, eikä kyse ei ollut pirtuhumalaisesta telttariidasta, jossa affektiivisenä tekona nuori mies tappaa kaikki paikalla olleet ystävänsä. Tosin pirtu selittäisi nosiseptisen kyvyttömyyden ja kyvyn tappaa humalaisille ominaisella tavalla. Suomen rikoshistoria tuntee Kuusjoen perhesurmankin, jossa tekijänä toimi varsin nuori mies ja aivan täysin selvin päin, mutta tämä ei olisi pystynyt sulkemaan pois
mielestään tekoaan, eikä hämäämään rikostutkintaa.

Bodominjärven murhien kaltainen äärimmäisen primitiivinen kiviset ja soraset -tyyppinen kivikautinen tekotapa, jossa käytettiin toisena aseena puukkoa uhrien taitavaan silpomiseen viittaa yleensä tekijään, jolla on vakavia henkisiä ongelmia, joita ei voi peittää. Tällaiset tekijät uusivat tekonsa aina, eivätkä kykene sulkemaan pois mielestään tehtyä asiaa, joka erottaa heidät heidän itsensäkin mielestä tavanomaisista ihmisistä ja alkaa sen jälkeen vuosikymmeniksi kurinalaiseen työhön, kuten linja-autonkuljettajan ammattiin. Ajatus on toki hauska, mutta yhtä mielipuolinen kuin hekin, jotka jaksavat kuvitella Nilsiä henkilöksi, joka olisi ottanut nuorille miehille ominaisesti viinaa ja tappanut sen jälkeen kaikki, mutta jättänyt moisen erikoistason tappamisen (joukkosurma) vain yhteen kertaan elämässään. Nilsille tehty mielentilatutkimuskin osoittaa, ettei hän ollut persoonallisuushäiriöpiirteinen, joka pyrki simulanttina esittämään "normaalia".

Ei tuohon aikaan 60-luvulla turhaan varoiteltu nuoria menemästä liian syrjäiseen paikkaan metsään retkeilemään, saati telttailemaan. Nykyisen Keskuspuiston aluekin oli jo sitä seutua, johon varsinkin lapsia kiellettiin menemästä ja siihen oli syynsä. Metsissä lymyili erittäin paljon miehiä, jotka olivat täysin arvaamattomia ja holtittomia irtolaisia. Heidän mielensä oli rikkoutunut sodassa, eivätkä he tunteneet empatiaa, eikä heillä ollut varaa moraaliin. Heille ainoa hoito, jota annettiin, oli heroiini ja selostus ryhdistäytyä, varsinkin sen jälkeen, kun heroiinin antaminen lopetettiin.

Silloiset sodassa itsekin olleet poliisit eivät pilanneet rikospaikkaa, vaan tiesivät mitä etsiä ja mistä: kaukopartiomiestä, Metsästä.

[Cohle]

Omaleimainen teoria. Kiitos.

Kuvitellaanpa, että olet oikeassa, ja Bodomin murhien takana oli sotatraumainen erakkona elävä kaukopartiomies. Todennäköisesti psykoottinen. Bembölen Rambo.

Miksi hän harhoissaan ei tappanut myös Nils Gustafssonia?

[LexVeritas]

Miksi hän harhoissaan ei tappanut myös Nils Gustafssonia?

Esimerkkeinä:

- luuli harhoissaan jo tappaneensa hänet?
- ei ehtinyt tappaa, vaan joutui pakenemaan harhaisena (Haapalainen ja Salonen tupsahtivat paikalle)?
- palasi tolkkuihinsa kesken teon?
- luuli harhoissaan Gustafssonia Mannerheimiksi.

[Cohle]

Esimerkkeinä:

- luuli harhoissaan jo tappaneensa hänet?
- ei ehtinyt tappaa, vaan joutui pakenemaan harhaisena (Haapalainen ja Salonen tupsahtivat paikalle)?
- palasi tolkkuihinsa kesken teon?
- luuli harhoissaan Gustafssonia Mannerheimiksi.

Kaukaa haettua. Arvelen, että Haapalainen ja Salonen olisivat olleet myös raatoina raivotautisen veteraanin käsittelyssä (väärä aika, väärä paikka).

[LexVeritas]

Esimerkkeinä:

- luuli harhoissaan jo tappaneensa hänet?
- ei ehtinyt tappaa, vaan joutui pakenemaan harhaisena (Haapalainen ja Salonen tupsahtivat paikalle)?
- palasi tolkkuihinsa kesken teon?
- luuli harhoissaan Gustafssonia Mannerheimiksi.

Kaukaa haettua. Arvelen, että Haapalainen ja Salonen olisivat olleet myös raatoina raivotautisen veteraanin käsittelyssä (väärä aika, väärä paikka).

Eikä ole. Ota huomioon, ettei Mäkikään kuollut heti, vaan kituen. Jos tekijä oli harhainen, kuten itse kysymyksenasettelussa esitit

Miksi hän harhoissaan ei tappanut myös Nils Gustafssonia?

, niin mitkään hänen mahdolliset aivoituksensa eli harhansa eivät ole kaukaa haettuja.

[RL11/6]

Omaleimainen teoria. Kiitos.

Kuvitellaanpa, että olet oikeassa, ja Bodomin murhien takana oli sotatraumainen erakkona elävä kaukopartiomies. Todennäköisesti psykoottinen. Bembölen Rambo.

Miksi hän harhoissaan ei tappanut myös Nils Gustafssonia?

Miksi hänen olisi pitänyt tappaa?. Samanlaisessa ajattelussa voitaisiin kai todeta, että hyvä kun sai tapettua edes muut. Yritystä ainakin on ollut myös Nilsin kohdalla, mutta hänen suomenkieliset sanat esim. Mitä tapahtuu tai jotain vastaavaa, on saattanut pelastaa hänet, kun tekijä on hetkellisesti ymmärtänyt ettei kohde ollutkaan "Kuznetsov", vaan Gustafsson. Aika mallikkaasti päät kuitenkin meni monelta tohjoksi, varsinkin "Moskovan Tiltulta, radistilta" ja sissityyppinen ja taktinen telttakankaan lävitse mielipuolinen puukottaminen tuotti niitä vammoja, mitä Petrovski Jamissakin. Mutta Bodumilla ei ollut pystyssä olevia vartiomiehiä, joiden kurkku leikata tai niskaan iskeä selkäytimen katkaiseva, tetraplegiaan johtava pisto, vaan teltassa makaavia "viholliskohteita" aivan kuten Petrovski Jamissakin osa kohteista, jossa nämä puukotettiin majoitustilassa peteihinsä niin, että veri roiskui ja osa siistimmin mustalaistyylisesti alhaalta ylöspäin rintarankaan suuntautuvilla ryyppykämppäpistoilla. Joitakin hoideltiin vielä reilummin (Sä oot hyvä jätkä) selkään kahvaa myöten upotetuilla lyönneillä, joka on yhtä priimaa tappamista, kuin Tokmannin tonnikalasäilyke, joka hautaustoiminnollisesti edustaa valtamerikalojen ruumisarkkukulttuuria, jossa on hiukan sitä samaa sinkkiarkkuisuutta kuin Afganista aikoinaan palaneilla neuvostosotilailla oli.