Mikisu kirjoitti: La Heinä 11, 2026 5:54 pm
viivahattu kirjoitti: La Heinä 11, 2026 4:34 pm
Mikisu kirjoitti: La Heinä 11, 2026 3:25 pm
Kaikki viestit, mitä on nähty, kertovat samaa tarinaa. Pyhimys yrittää päästä eroon vainoajastaan mahdollisimman diskreetisti.
Ai myös
ne viestit, joissa Pyhimys kutsuu 12-vuotiasta tyttöä sielunkumppanikseen, kehuu tätä todella kypsäksi ja sanoo, että haluaa puhua mieltään painavista asioista nimenomaan Saanalle, ovat yrityksiä päästä vainoojastaan eroon diskreetisti?
Ilmiö, jossa aikuinen ihminen dumppaa ongelmansa ja pahat olonsa lapsen niskaan, on nimeltään parentifikaatio, ja se pelkästään on lapselle äärimmäisen haitallista. Saana on etsinyt turvallista aikuista ja löytänyt räppäripellen, joka on ensin käyttänyt pikkutyttöä omien traumojensa ja turhautumiensa kaatopaikkana ja sitten EHKÄ tajuttuaan lopulta jossakin läskipäänsä sopukoissa menneensä liian pitkälle, ei ole kerta kaikkiaan lopettanut lapsen mielenterveydellä leikkimistä, kun on pelännyt seurauksia omalle maineelleen ja uralleen. Kertakaikkisen hieno ja vastuuntuntoinen mies, ei voi muuta sanoa.
Mitkä ihmeen "ne viestit"? Tiedossani on vain yksi viesti, ja se menee näin: ”Ehkä meillä on joku sielunkumppanuus, joka ei kato aikaa tai paikkaa.” Ehkä.
Ei Pyhimys vielä tuossa kohtaa ole halunnut päästä eroon Airtolasta vaan vasta kun on tajunnut tämän olevan pakkomielteinen ja arvaamaton.
Miten mielestäsi Pyhimys tarkalleen on dumpannut omat ongelmansa ja pahan olonsa lapseen? Viestittely itsessään ei sitä ole. Onko jollain aikavälillä tiedossa erityisen tiivistä ja ongelmallista viestintää, jossa Pyhimys avautuisi Airtolalle vaikeista asioista?
Niin, ei halunnut päästä eroon 12-VUOTIAASTA LAPSESTA, vaan kutsui tätä "sielunkumppanikseen", muistaen toki lisätä paskankin konvehdiksi muuttavan sanan "ehkä". On se vaan jumalauta hieno mies, pakko myöntää että olet oikeassa! Suoraselkäisempi kuin Räsäsen Joona!
Mitä siihen dumppaamiseen tulee, niin ihan itse mies siellä viesteissä hehkuttaa, että ei edes halua puhua kenellekään muulle kuin Saanalle, jos on ollut huono päivä tai jokin asia ärsyttää. Tyylipuhdasta parentifikaatiota, jossa aikuinen, yleensä oma vanhempi mutta voi olla myös muu luotettu ja läheiseksi koettu aikuinen, kaataa omat paskansa lapsen päälle käyttäen tätä emotionaalisena kainalokeppinään. Täytyykö minun ihan oikeasti kertoa sinulle, miksi se on lapselle vahingollista, vai onko se Maradona (Kesä '86) niin hyvä biisi, että selität tämänkin jotenkin parhain päin?