Ja mikähän mahtoi olla nyt lähde tällaiselle väitteelle mikä ei kyllä pidä sitten alkuunkaan paikkaansaDonbasin konfliktissa oli 9000-12000 venäläistä sotilasta.
Lisäksi 3000-5000 Venäjän tukemaa/palkkaamaa palkkasoturia.
Venäjän sotilashenkilöstön kokonaismäärä, joka oli kiertävässä rotaatiossa oli paljon suurempi,
arviolta 40 000 - 42 000 Venäjän asevoimien sotilasta.
Baud on myöskin kertonut mistä oli peräisin OSCE:n esittämät väitteet Venäläisistä ne perustuivat ainoastaan Puolan tiedustelupalvelun kertomiin lukuihin mitään näyttöjä ei tällaisista joukoista koskaan saatu paikanpäältä.Sveitsin tiedustelupalvelun palveluksessahan se Baud oli ei suinkaan mikään ryssä. Asiantuntemuksessa ei pitäisi olla mitään kyseenalaista, kyseenalaista on ollut se että herra on kertonut asiat niin kuin ne oikeasti ovat olleet.
Between 1983 and 1990, Jacques Baud was a member of the Swiss Strategic Intelligence Service, in charge of the Warsaw Pact forces east of the Iron Curtain and around the world.[1][2]
In 1995, because of his knowledge of Africa and anti-personnel mines, he was appointed chargé de mission[3][4] with the United Nations High Commissioner's Office for refugees in Goma (then in Zaire), as head of security in the Rwandan refugee camps in Zaire,[5] in order to prevent ethnic cleansing. In 1997, he was tasked with founding a project to deal with anti-personnel mines. He was sent as an expert[6] to the Mine Action Service of the United Nations Department of Peacekeeping Operations in New York.
In 2002, he was hired[7] at the Centre for International Security Policy (CPSI) at the Federal Department of Foreign Affairs, a newly created Swiss institution. In 2005, the United Nations asked him[8] to direct[9] the first multidisciplinary civilian-military intelligence centre (JMAC) of the United Nations Mission in Sudan (Khartoum).[10] In 2009-2011, he was called to New York as Head of Policy and Doctrine.[11][12][13] at the Office of Military Affairs of the Department of Peacekeeping Operations (DPKO). He works on civil-military operations, improving operational intelligence, integrating women in peacekeeping operations and protecting civilians. In 2011, he was called by the African Union to head the Research Department[14] of English (IPSTC) in Nairobi (Kenya). At the end of his term of office, he was appointed[15] Chief of Small Arms and Light Weapons and Mine Control[16] of the Political Affairs and Security Policy Division of the NATO in Brussels.[17]
