Sama tapaushan tämä on:
Murhaajan päiväkirja
Helsingin Puistolassa sijaitsevasta asunnosta löytynyt päiväkirja avaa hyytävän kurkistusikkunan murhaajan mieleen. 27-vuotiaan miehen ajattelusta erottuu erityisesti yksi häiritsevä piirre.
Tämä juttu sisältää suoria otteita ainutlaatuisesta todistusaineistosta: murhaajan pitämästä päiväkirjasta. Sen tekstit paljastavat karmivalla tavalla, miten murhaajan mieli toimi.
Jostain syystä Jani kirjoitti itsestään usein kolmannessa persoonassa. 27-vuotias mies kertoi kaipaavansa ”äidillistä rakkautta”.
Janille ei saa olla enää ilkeä. Hän on tänään ollut hyvin väsynyt ja huono olla. Janilla on vaikeaa elämässään. Nyt Janilla on paljon paineita opiskelun suhteen ja tietyistä muista syistä.
Jos Janille on vielä ilkeä, hän saattaa väsähtää, romahtaa ja mennä sekaisin. Janille pitää olla hellä ja kiltti. Hän ei tosiaan ehkä kestä yhtään ylimääräistä ilkeyttä ja painolastia.
Vuodatuksissa ei ollut sijaa avopuoliso Marin tunteille. Mari halusi lopettaa suhteen. Hän etsi itselleen asuntoa. Hän halusi aloittaa uuden elämän oman lapsensa, 4-vuotiaan pikkupojan, kanssa.
Sitä hän ei ehtinyt tehdä. Siitä päätti Jani.
Jani aloitti sekavan pakomatkan.sekava pakomatka alkoi. Kaksi päivää murhan jälkeen hän soitti tutulleen ja kertoi Marin kuolleen.
Merenrannassa Jani tunnusti tekonsa ei poliisille, vaan papille. Päiväkirjaansa hän vuodatti:
Miten tämä voi herra jumala olla mahdollista? Onko se tosiaan totta, että olen tehnyt jotain hirveää. Ei kai se voi olla totta. Milloin minä herään tästä painajaisesta? Tämä ei voi olla todellisuutta, ei voi, ei voi !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jani kertoi menneensä ”täysin raiteiltaan surmahetkellä”, koska suhde oli päättymässä.
Päiväkirjassa hän kertoi tulleensa uskoon rippileirillä ja olevansa kiinnostunut myös joogasta ja mystiikasta. Hän kirjoitti unelmastaan auttaa ihmisiä ja ”palloamme”. Toinen unelma oli ”bodyguardin” ammatti.
Miten siihen unelmaan mahtui toisen ihmisen julma murhaaminen?
Kun Jani sai luettavakseen esitutkintapöytäkirjan, hän närkästyi siitä, millaisena muut hänet näkivät. Se poikkesi selvästi siitä, miten mies näki itsensä. Tutut kertoivat muun muassa, että Jani käytti Maria taloudellisesti hyväksi jättämällä vuokrat maksamatta.
Mahtipontiseen ilmaisuun mieltynyt murhaaja ryhtyi poikkeukselliseen tekoon: hän laati kirjeen tuomareille, syyttäjille ja poliiseille. Siinä hän toivoi mahdollisimman synkkää rangaistuksia ja löysi syyllisiä teolleen kaikesta muusta paitsi itsestään, jopa ”Suomen henkisestä elämästä”.
Kirje oli päivätty 7.12.1998 Helsingissä:
Syyt miksi sisälläni toivon mahdollisimman lyhyttä tuomiota ovat, se että haluan mahdollisimman pian kauas Suomesta, missä henkinen elämä on täynnä synkkämielisyyttä- kirves kohoaa ja puukko heiluu jne., ahdasmielisyyttä, kateutta ja henkistä kylmyyttä ym. Ne eivät tosiaan sovi minulle. Ja haluan, että ihmiset, joille olen pahaa tehnyt, tietävät, että en ole lähellä. Haluan myös jonnekin kauas kauniiseen paikkaan, missä voin hyvittää, tehdä hyvää ja missä ihmiset ovat toisilleen ihmisiä.
Jani vaikersi siitä, kuinka oli itse ollut elämän ja kuoleman hädässä. Marille ja tämän läheisille aiheuttamastaan kärsimyksestä hän ei sen sijaan kirjoittanut mitään.
Anteeksi, että puolustan, mutta tunnen, että se ei ole väärin ja että minun täytyy niin tehdä. Se, miten te minua, jonka elämä on ollut kärsimystä täynnä ja joka olen ollut vähän aikaa sitten elämän ja kuoleman hädässä ja epätoivossa… kohtelette ja miten te minut tuomitsette, siitä te epäilemättä vastaatte Suurimman Tuomarin Jumalan edessä.
Niin päiväkirjassaan kuin kirjeessään Jani kertoo vuolaasti itsestään ja korostaa, kuinka hän on kärsinyt ja tuntenut ”merensyvyistä surua”. Hän surkutteli omaa elämäänsä, vaikka oli omin käsin päättänyt toisen ihmisen elämän ja vienyt pieneltä lapselta äidin.
Lähteet: Oikeuden asiakirjat, IS- ja HS-arkisto. Uhrin ja tekijän nimet muutettu.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011405686.html
