Siivooja Martta Sirola kaksi viikkoa jumissa Sinebrychoffin tehtaan hississä (1971)

[Lumileobardix]

Nykyään joka ikinen julkimo haluaa kirjottaa elämäkertansa.
Martta Sirolan elämästä sellaisen olis kyllä saanut. Muistan hämärästi että tuon aikaisissa viikkolehdissä oli hänen haastatteluja. Mistä niitä nyt löytää.
Varmaan toimittajat ei uskaltanu kirjoittaa tapauksesta laaja-alaisemmin,, pelkäsivät ehkä arvostella tunnetun firman hissisysteemiä..

[matlockb]

Nykyään joka ikinen julkimo haluaa kirjottaa elämäkertansa.
Martta Sirolan elämästä sellaisen olis kyllä saanut.

Martta ei halunnut paistatella julkisuuden valokeilassa. Hän oli käsittääkseni jo ennestäänkin paremmin omissa oloissaan viihtyvää tyyppiä.

Muistan hämärästi että tuon aikaisissa viikkolehdissä oli hänen haastatteluja. Mistä niitä nyt löytää.
Varmaan toimittajat ei uskaltanu kirjoittaa tapauksesta laaja-alaisemmin,, pelkäsivät ehkä arvostella tunnetun firman hissisysteemiä..

Jos en väärin muista, niin Pääskysaaren kirjan mukaan Sirolaa oli vaikea tavoittaa haastatteluun hän kun vaihtoi puhelinnumeronsakin salaiseksi.

Jos oikein ymmärsin, niin Sirola itse antoi vain muutaman haastattelun.
Lisäksi kirjassa viitattiin tosin mm. hänen ystävänsä ja entisen vuokraemäntänsä, Eeva Halosen, haastatteluun.

[ruusumaa]

Nykyään joka ikinen julkimo haluaa kirjottaa elämäkertansa.
Martta Sirolan elämästä sellaisen olis kyllä saanut. Muistan hämärästi että tuon aikaisissa viikkolehdissä oli hänen haastatteluja. Mistä niitä nyt löytää.
Varmaan toimittajat ei uskaltanu kirjoittaa tapauksesta laaja-alaisemmin,, pelkäsivät ehkä arvostella tunnetun firman hissisysteemiä..

Hymyssä ainakin tais olla, ellen nyt aivan vituralleen muista.

[matlockb]

Hymyssä ainakin tais olla, ellen nyt aivan vituralleen muista.

Hymyssä ja joku haastattelu mahdollisesti jossain toisessa lehdessä. Siinä ne. Nekään haastattelut eivät syntyneet mitenkään Martan aloitteesta, vaan ovelle ilmestyi kutsumatta toimittajat, joille Martta sitten ystävällisyyttään antoi haastattelut.

Suinkaan haastatteluita ei ollut suunnilleen kerran kuukaudessa jossain lehdessä, vaan Martta sai elää elämänsä seuraavat noin 30 vuotta eli kuolemaansa asti rauhassa (lue: ei unohdettuna muuta kuin julkisuudelta ja sekin hänen omasta tahdostaan).

[Eriksson]

Neljän vuoden jälkeen, 1975, hän eli noin 40 km päässä Helsingistä käsittääkseni Järvenpäässä Sinebrychoffin hänelle kustantamassa asunnossa. Hän eli lopulta olosuhteisiin nähden onnellisen loppuelämän, matkusteli jne.. tämän mahdollisti käsittääkseni ainakin osaltaan Sinebrychoffin hänelle maksama varsin avokätinen korvaus, jonka hän kyllä ehdottomasti ansaitsi. Pakko nostaa työnantajalle hattua, että korvausasia oli luvattu hoitaa ja hoidettiin viipymättä kerralla kuntoon heti sen jälkeen kun Sirola oli siinä kunnossa, että hänen kanssaan päästiin asiasta neuvottelemaan.

Hyvin tehty työnantajalta. Tämäkin on sellainen asia josta nykypäivän työntekijä ei varmaankaan saisi kovinkaan merkittäviä korvauksia. Ja ilman pirunmoista käräjöimistä saisi tuskin latin latia. En viittaa mitenkään tähän mainittuun Sinebrychoffiin, vaan ihan yleisesti mihin tahansa työnantajaan millä alalla tahansa.

Tietenkin nykyään kaikilla on puhelimet ja niissä olevat sovellukset mukanaan 24/7 eli tällainen tapaus ei olisi millään lailla mahdollistakaan.