Bird kirjoitti: Pe Heinä 24, 2026 5:54 pm
AlsSie kirjoitti: To Heinä 23, 2026 4:08 am
Huomionhakua ja provosointia. Varmaan hän nauttii ihmisten provosoinnista, kenties se tuntuu samalla myös jännältä ja nostaa dopamiinitasoa. Tavallaan hän on kuin trolli. Tutkimusten mukaan trollaaminen lisää dopamiinituotantoa. Aika ajoin hänen on keksittävä jotain shokeeraavaa.
.....
Huomionhakuisuutta, dopamiiniriippuvuus siihen. Tämä mahdollisena vastauksena kysymykseen, miksi monella on tarve revitellä seksuaalisuudella ja seksillä rajattomankin avoimesti ties missä kontekstissa. He saavat toiminnastaan mielihyvää, dopamiinitaso nousee ja vaikka he saisivat osin negatiivistakin palautetta, niin se ei pysäytä dopamiinivirtaa. He
voisivat harjoittaa itsehillintää ja kunnioittaa yhteisiä sääntöjä eri paikoissa, mutta ajattelevat vain itsensä kautta.
Tätä voi yrittää mieltää/ymmärtää sillä tavoin, että miettii jos joskus on koettanut jtk uutta, vaikka käynyt pitkästä aikaa kampaajalla ja tulos on ollut mielihyvää tuottavaa taikka on ostanut uuden kauniin/tykättävän mekon/vaatteen tai vaikka uusia jätskejä
, niin dopamiinit lähtee nousuun. Jo ennenkuin on edes käyttänyt vaatetta tai syönyt jäätelöä, on semmoinen innostumisen/mielihyvän lisääntyminen. Pelkästään mielihyvää tuottavan aiheen ajatteleminen voi lisätä mielihyvää aivoissa. Voi jopa mielessään kuvitella syövänsä tai tekevänsä nautintoa tuottavia asioita, ja väitetään, että aivot eivät erota todellista toimintaa kuvittelusta toiminnasta - onnellisuus lisääntyy joka tapauksessa (tämä on huikean mielenkiintoista.)
Tavallaan näen miten tuohon seksin ja seksuaalisuuden liialliseen esilletuontiin voi jäädä koukkuun, se on se dopamiiniriippuvuus. Mutta en silti aivan käsitä siihen liittyvää itsekkyyttä, muun ympäristön huomioonottamattomuutta - dopamiiniriippuvuudesta huolimatta ihminen kyllä luultavasti kykenee rajoittamaan/hillitsemään toimintaansa, kun vain niin haluaa (eli halu kohdistuu heillä vain omaan mielihyvään). Ja sitten vielä se, että kun tietää aiheen olevan vähän kyseenalainen (ei ihan tabu, mutta sinnepäin), niin se lisää asiaan liittyvää jännyyttä. Ihminen voi saada mielihyvää jo pelkästä mielihyvää tuottavan aiheen ajattelemisesta, puhumisesta tai ilmaisemisesta, ei ole aktissa mutta on sen äärellä.
Nämä tulivat mieleen.
(Lyhensin lainausta)
Hyvin kirjoitat.
Ja joo, suurimmaksi osaksi epäilen itsekin kyse olevan noista. Tuli mieleen, että ainakin esim. seksi/pornoriippuuvudesta kärsiville se suunnittelu- ja odotteluvaihehan on jo kaikista palvelevin (itse akti saattaakin olla pettymys, jättää tyhjän olon yms.).
Samoin. Erittelit hyvin asioita.
Tuosta kohdasta tuli jonkin mutkan kautta mieleen, että vaikka seksi/pornoriippuvuutta ei olisikaan, olisi toivottavaa että ns. matkavaiheesta, fantasia- ja esileikkivaiheesta, tulisi yhtä tyydyttävää kuin yhdynnästä - siinäkin pornon vaikutus nähdään, moni on liian penetraatiokeskeinen, tähtäys vain siihen, kun se matka voi jo olla itsearvoista ja välillä riittävää seksiä.
Mutta niin kai sekin vaikuttaa, että etenkin nykyään entistä enemmän vain seksi on kaupankäynnin väline ja identiteettikin ja sitten on vielä ne "selittelijät" ja hiton algoritmit. Muistan kuinka nuorempana ajattelin, että kunhan vain tasa-arvo vielä lisääntyy ja naisten asema sekä oikeudet paranee, niin naisten ei tarvitse enää myydä itseään seksillä. Little did I know.
Nykyään sosiaalisen median kaudella seksistä on tullut yhä enemmän markkinoinnin väline. Osa naisista tekee itsestään seksiobjektin esim. Only Fansiin, mutta toisaalta voidaan sanoa, että he ovat ottaneet seksuaalisuutensa markkina-arvon omiin käsiinsä ja ovat samalla subjekteja. Mutta eihän seksi/pornotyö ole hyvinvoinnin asiaa, vaikka toisaalta voidaan kyseenalaistaa voiko niin sanoa muiden puolesta; silti väitteen tukemiseksi on ollut aiemmin tutkimuksiakin. Valtamedia mainostaa seksityötä ja OF:iä positiivisesti nykyään, missä vastuullisuus.
Toisaalta myönnän myös, etten ehkä tunnepuolella täysin ymmärrä ilmiötä, koska mulla ei ole koskaan ollut tarvetta paljastella itseäni tai hakea huomiota sillä tavalla. Tykkään pukeutua kauniisti ja tyylikkäästi, mutta se on eri asia kuin seksuaalinen huomionhakuisuus. Ja vertailun vuoksi — en myöskään koskaan ole tykännyt miehistä, jotka riisuu ylävartalonsa paljaaksi julkisilla paikoilla, kuten ravintoloissa tai kaupungin kaduilla. Puhumattakaan, että jossain ruokakaupassa patsastellaan ilman paitaa. Se hihaton aluspaitakin, jota jotkut myös vaimonhakkaaja -topiksi kutsuvat, on iso turn off.
Yritin sen dopamiinituotannon avulla tehdä asiasta ymmärrettävämpää. Samoilla linjoin olen tuossa, että minullakaan ei ole tarvetta paljastella itseäni tai hakea sillä tapaa huomiota, ainakaan 95%sesti. Pakko varmaan laittaa näin, koska kuitenkin käytän lenkkeilyssä välillä toppeja ja minisortseja, välillä taas röntsäverkkareita mutta teen näin, koska se on itselleni piristävää ja säähän sopivaa, en hae huomiota. Olen myös yleensä pääasiassa ilman rintsikoita mukavuussyistä, mutta se ei näytä liian paljastavalta, en ole povekas, ei mitään kummempaa nähtävää. Leggingsejäkin käytän välillä kaupungilla, niissähän näkyy pepun muoto, mutta sama se, tykkään leggingseistä, toisinaan laitan ihan verkkarit jalkaan, harvemmin hameen/mekon, teen vapaasti sen mukaan, miltä tuntuu. Tilanteen/asiayhteyden mukaan.
Kannatan vapautta ja erilaisuutta pukeutumisessa asiayhteys huomioiden, kuitenkaan burkhatyyliä en liputa, koska se on naisten oikeuksiin liittyvää rajoittamista ja myös kantajilleen hiostavaa ja luo ympäristöön kasvojen peittämisellä tietynlaista turvattomuutta. En katso pahalla pientä tai suurempaakaan seksikkyyttä katukuvan pukeutumisissa, erilaisuus on rikkautta paitsi ihmisoikeuksien polkemiseen liittyvä asustelu. Visuaalisuus on tutkimusten mukaan tärkeää miehille, mutta kyllä koen että se on itsellekin sellaista aistittavaa mutta ei liian tärkeää - tärkeintä se, että on silmät ja maailmaa voi näinkin kokea.
Sama maku tuossa, että hiattomat miehet eivät ulkoasunsa puolesta vetoa. Hihaton aluspaitatyyli voi vielä mennä ok, siinä on jotain primitiivistä "tulen juuri metsätöistä tai grillin ääreltä- miehekkyyttä, kunhan eivät tule naisten hakkuun ääreltä. Luonne/persoona/sisin kuitenkin aina tärkeintä.
Olen katsonut YouTubesta yhden slaavimiehen humoristisia videoita, joissa hänellä on aina yllään hihaton aluspaita ja hän peräänkuuluttaa ja parodioi vanhan ajan slaavilaista miehekkyyttä, jossa "turhalle" tunteiden ilmaisuille ja liialliselle hymyilylle ei jätetä tilaa, kasvotkin pestään vodkalla. Voin yrittää etsiä ja linkata jnk videon tänne.
Ajattelin (ajattelen edelleenkin), että tyttöjen ja naisten kouluttautuminen on yksi tärkeimmistä keinoista tasa-arvon edistämisen näkökulmasta ja, että naiset varmasti haluaa/uskaltautuu kouluttautumaan yhä enemmän ja paremmin. Onneksi moni näin tekeekin.
Toisaalta kuitenkin nykyään mediakin (some mukaan lukien) puskee hitonmoisella voimalla sitä itse itsensä esineellistämistä ja myymistä sekä sillä ansaitsemista hyvänä juttuna. Ehkä jopa tavoiteltavana? Kyllä mä jo joskus aiemmin mietin, että jos sama (etenkin naisten) yliseksualisointi, sillä isoihin rahoihin käsiksi (muka) pääseminen sekä yhteiskunnan pornoistuminen esitetään lähes jatkuvasti positiivisena, romantisoituna "voimaantuneen ja rohkean" ansaintakeinona, niin miten moni nuori nainen valitsee "helpon" rahan verrattuna koulutukseen ja ns. tavalliseen työhön, missä joudut oikeasti tekemään töitäkin sitä edistääksesi.
Kirjoitinkin tuosta lyhkäisesti aiempaan osioon, valtamedia rummuttaa tosiaan seksityön puolesta - ihmettelyä herättävää, kait se on nykyajan hermolla pysymistä
. Hyvin ilmaisit ja pakkasit asian pakettiin tuossa.
Tanskassa kiellettiin muistaakseni jo lailla se, ettei naiset, joilla on sugar daddy/daddyjä saa enää opettaa somessa nuorille tytöille vinkkejä, miten saada sugardaddy jne. Kuulemma tiktokissa pornonäyttelijät on myös jo tovin neuvoneet nuorille tytöille, miten päästä alalle.
Hyvä Tanskalle. TikTokin aikuiset pornonäyttelijät saisivat olla vastuullisempia, jos eivät muuten ymmärrä, niin TikTokiin tarvittaisiin tarkemmat säännöt tuohon asiaan.
Tää asia tulee myös itseäni lähelle etenkin sukulaistyttöjeni, joidenkin tyttö- ja naisasiakkaideni, lastensuojelun tukinuoreni sekä oman poikanikin kautta (hän päätti parisuhteensa muutama vuosi sitten, kun lukioaikainen tyttöystävänsä lopetti lukion kesken kaiken ja päätti pyrkiä kaikin keinoin, no lähinnä ns. heruttelukuvilla, "somevaikuttajaksi"
). Mutta en tietenkään kuvittele näiden kertovan koko kuvaa, lähellekään ja olevan itsestään selvästi yleistettävissä.
No, asiasta taas kärjistäen ja voisin vielä jatkaakin, mutta tällä nyt mennään.
Someajan ilmiöitä. Miten kestävää on olla somevaikuttaja, ja kuinka moni pystyy todella siitä tekemään uran - tulijoita on varmasti paljon mutta harvalle se on kannattavaa.
Välillä käy mielessä, että teknologinen kehitys olisi saanut pysähtyä 1980-luvulle tai ehkä jo 1970-luvulle. Mihin virtuaalitodellisuuteen tässä vielä ollaan menemässä, ja mitä tekee AI, omiaan. Kuinka tullaan tulevaisuudessa näkemään tämä nykyinen kehitys, onko OnlyFans jo menneen ajan ihmetyksiä silloin. Varmaa taitaa olla se, että kaikki virtaa, kuten sanotaan, ollaan muutoksessa ajan myötä.
Mahdollisesti näin.
