Teemu Puumala 17 v. - katosi Tampereella 2007

[Ross Sullivan]

Mun mielestä näihin pitäisi käyttää valheenpaljastuskonetta! Ilmiselvää on, että motiivi oli (tappelu), luonne on herkkä konflikteille tekijöillä, aikakausi ollut sellainen, että tuupertuneena olisi löydetty varmasti, kämppä pintarempattiin, koira merkkasi auton ja autolla on todistetusti ajeltu katoamisen aikaan, sekä lopuksi tämä harhaanjohtaminen.

Siihen on syynsä mksi valheenpaljastuskoneen tuloksiin ei voi luottaa oikein missään. Yhtä hyvn voisi turvautua vanhan kunnon selvännäkijään.

Uskaltaisin väittää, että selvännäkijä harvemmin pääsee samoihin lukemiin kuin muistijälkitestillä päästään.

Muistijälkitestin luotettavuus on tutkimusten perusteella parhaimmillaan korkea. Laboratorio-olosuhteissa sen tarkkuudeksi on raportoitu tyypillisesti noin 85–95 %, ja hyvin suunnitelluissa kenttätilanteissa noin 80–90 %. Käytännön rikostutkinnoissa tarkkuus vaihtelee enemmän, arviolta noin 70–90 %, koska tuloksiin vaikuttavat esimerkiksi testin toteutus, tutkittavan tiedonsaanti ja tapauksen olosuhteet. Menetelmä on laajimmin käytössä Japanissa, jossa poliisi hyödyntää sitä rikostutkinnan tukena. Sen sijaan Euroopassa, mukaan lukien Suomessa, sitä käytetään hyvin vähän, ja Yhdysvalloissa pääasiassa tutkimus- ja erikoiskäytössä. Useimmissa maissa muistijälkitestin tulosta ei pidetä yksin riittävänä oikeudellisena näyttönä, vaan sitä käytetään muun todistusaineiston tukena.

[Ross Sullivan]

Jos Harjun tapaus on huuhaata, silloinhan on hyvä esimerkki, milloin ei pidä syyttää. Mielestäni aihe todisteita siinä on paljonkin, mutta se ei riitä.
Ilman ruumista ei ole suomessa tuomittu kuin Anderssonin poppoo. Siitä löytyi toimeksi anto ja veriroiskeet.

Sinun mukaasi varmaan, niin:

Artikkelissa mainitaan seuraavat tapaukset, joissa henkilö tuomittiin, vaikka uhrin ruumista ei koskaan löydetty:

Milla Aronen (2019) – Jyri Kristian Nieminen tuomittiin elinkautiseen murhasta. Arosen ruumista ei ole löydetty.
Vuoden 1974 perhesurma – Mies tuomittiin vaimonsa murhasta ja lapsensa kuolemantuottamuksesta. Vaimon eikä lapsen ruumista koskaan löydetty. Tekijän katsottiin olleen teon hetkellä syyntakeeton.
Veli-Pekka Turunen (Silja Serenade, 1993) – Hovioikeus tuomitsi miehen yhdeksän vuoden vankeuteen, ja korkein oikeus piti tuomion voimassa. Turusen ruumista ei koskaan löydetty.
Jari Pesonen (2005) – Juha Matti Karhapää tuomittiin yli yhdeksän vuoden vankeuteen taposta. Pesosen ruumista ei löydetty.
Varkauden moottoripyöräharrastaja (2018) – Nainen tuomittiin yhdeksän vuoden vankeuteen taposta ja hautarauhan rikkomisesta. Ruumista tai sen osia ei löydetty.
Volkan Ünsal – Janne Raninen, Raimo Andersson, Ilkka Jani-Markus Leinonen ja murhan tilaaja Leopoldo Gonzalez Carmona saivat elinkautiset. Ünsalin ruumista ei koskaan löydetty.

[Ross Sullivan]

Tuo ei ole mikään näyttö, he voivat nähdä "väärinkin"
Tottakai he ovat teon takana, mutta se että syyte nostettaisiin , etenkin tuomittaisiin on kyllä huuhaata.

Kyllä meillä on syyksilukevia tuomioita tullut heikommallakin näytöllä.

Se, tuomittaisiinko tässä tapauksessa, on ihan oikeuden kokoonpanosta kiinni, onko "huuhaata" vai ei ja sitä emme tietenkään tiedä jos/kun oikeudessa ei käydä kokeilemassa.

Sanoisin, että mieluummin "huuhaata" oli Harjun (todennäköisen) tappajan saama syyte. Vaivauduitko lukemaan ko. viestiäni ?

Olen samaa mieltä julkisuudessa olleiden tiedoin. Se on mahdollista, että on syyttömyyttä puoltavaa näyttöä, joka ei ole julkista.

https://yle.fi/a/74-20194787

[Hurjimus]

Jos Harjun tapaus on huuhaata, silloinhan on hyvä esimerkki, milloin ei pidä syyttää. Mielestäni aihe todisteita siinä on paljonkin, mutta se ei riitä.
Ilman ruumista ei ole suomessa tuomittu kuin Anderssonin poppoo. Siitä löytyi toimeksi anto ja veriroiskeet.

Sinun mukaasi varmaan, niin:

Artikkelissa mainitaan seuraavat tapaukset, joissa henkilö tuomittiin, vaikka uhrin ruumista ei koskaan löydetty:

Milla Aronen (2019) – Jyri Kristian Nieminen tuomittiin elinkautiseen murhasta. Arosen ruumista ei ole löydetty.
Vuoden 1974 perhesurma – Mies tuomittiin vaimonsa murhasta ja lapsensa kuolemantuottamuksesta. Vaimon eikä lapsen ruumista koskaan löydetty. Tekijän katsottiin olleen teon hetkellä syyntakeeton.
Veli-Pekka Turunen (Silja Serenade, 1993) – Hovioikeus tuomitsi miehen yhdeksän vuoden vankeuteen, ja korkein oikeus piti tuomion voimassa. Turusen ruumista ei koskaan löydetty.
Jari Pesonen (2005) – Juha Matti Karhapää tuomittiin yli yhdeksän vuoden vankeuteen taposta. Pesosen ruumista ei löydetty.
Varkauden moottoripyöräharrastaja (2018) – Nainen tuomittiin yhdeksän vuoden vankeuteen taposta ja hautarauhan rikkomisesta. Ruumista tai sen osia ei löydetty.
Volkan Ünsal – Janne Raninen, Raimo Andersson, Ilkka Jani-Markus Leinonen ja murhan tilaaja Leopoldo Gonzalez Carmona saivat elinkautiset. Ünsalin ruumista ei koskaan löydetty.

Nämä tapaukset kyllä poikkeavat Puumalan tapauksesta hyvin paljon.
Milla Arosen surmaaja itse tunnusti tappaneensa hänet.
Veli- Pekka Turunen tuomittiin korkeimmassa oikeudessa, koska tappelu ja avunhuudot kuultiin katoamista ennen, selli kertomukset päälle..
Pesosen tapolla oli silminnäkijät. Yksi näki tapon ja toinen oli ruumiin hävitys reissulla.
Varkauden tapauksessa nainen itse tunnusti polttaneensa miehen.
Raninen tapaus selvisi toimeksiannon ja DNA.n avulla.

Jokainen tapaus on erilainen, mutta Puumalan tapauksesta julkisuuteen on kerrottu, että vain koiran hajujälki ja tappelu on tullut todistettua. Ei noilla syytettä nosteta, ei nostettu vastaavassa Saaran Arvankaan tapauksessa. Toivottavasti nyt nostettu syyte johtaa tuomioon.

[Ross Sullivan]

Jos Harjun tapaus on huuhaata, silloinhan on hyvä esimerkki, milloin ei pidä syyttää. Mielestäni aihe todisteita siinä on paljonkin, mutta se ei riitä.
Ilman ruumista ei ole suomessa tuomittu kuin Anderssonin poppoo. Siitä löytyi toimeksi anto ja veriroiskeet.

Sinun mukaasi varmaan, niin:

Artikkelissa mainitaan seuraavat tapaukset, joissa henkilö tuomittiin, vaikka uhrin ruumista ei koskaan löydetty:

Milla Aronen (2019) – Jyri Kristian Nieminen tuomittiin elinkautiseen murhasta. Arosen ruumista ei ole löydetty.
Vuoden 1974 perhesurma – Mies tuomittiin vaimonsa murhasta ja lapsensa kuolemantuottamuksesta. Vaimon eikä lapsen ruumista koskaan löydetty. Tekijän katsottiin olleen teon hetkellä syyntakeeton.
Veli-Pekka Turunen (Silja Serenade, 1993) – Hovioikeus tuomitsi miehen yhdeksän vuoden vankeuteen, ja korkein oikeus piti tuomion voimassa. Turusen ruumista ei koskaan löydetty.
Jari Pesonen (2005) – Juha Matti Karhapää tuomittiin yli yhdeksän vuoden vankeuteen taposta. Pesosen ruumista ei löydetty.
Varkauden moottoripyöräharrastaja (2018) – Nainen tuomittiin yhdeksän vuoden vankeuteen taposta ja hautarauhan rikkomisesta. Ruumista tai sen osia ei löydetty.
Volkan Ünsal – Janne Raninen, Raimo Andersson, Ilkka Jani-Markus Leinonen ja murhan tilaaja Leopoldo Gonzalez Carmona saivat elinkautiset. Ünsalin ruumista ei koskaan löydetty.

Nämä tapaukset kyllä poikkeavat Puumalan tapauksesta hyvin paljon.
Milla Arosen surmaaja itse tunnusti tappaneensa hänet.
Veli- Pekka Turunen tuomittiin korkeimmassa oikeudessa, koska tappelu ja avunhuudot kuultiin katoamista ennen, selli kertomukset päälle..
Pesosen tapolla oli silminnäkijät. Yksi näki tapon ja toinen oli ruumiin hävitys reissulla.
Varkauden tapauksessa nainen itse tunnusti polttaneensa miehen.
Raninen tapaus selvisi toimeksiannon ja DNA.n avulla.

Jokainen tapaus on erilainen, mutta Puumalan tapauksesta julkisuuteen on kerrottu, että vain koiran hajujälki ja tappelu on tullut todistettua. Ei noilla syytettä nosteta, ei nostettu vastaavassa Saaran Arvankaan tapauksessa. Toivottavasti nyt nostettu syyte johtaa tuomioon.

Turusen tapauksessa tuomittiin vähemmällä näytöllä. Olen muuten siitä tapauksesta lukenut kaikkien oikeusasteiden tuomiot ja myös Korkeimman oikeuden esittelijän mietinnön (esittelijän näkemyksen mukaan olisi tullut syytteistä vapauttaa).

Mitään tappehuutoja ei todellakaan kuultu, vaan todistaja kuuli hyttiinsä avunhuudon kolmasti, joista viimeinen loppui kesken. Sitten tuomitun silloinen naisystävä antoi esitutkinnassa tuomitun syyttömyyttä puoltavan todistelun, jonka myöhemmin perui. Tuomitun työnantaja todisti syyllisyyttä vastaan antamalla alibin.

Puumalan tapauksessa saattaa olla sellaista syyttömyyttä tukevaa näyttöä, jota ei ole julkistettu, mutta julkisuudessa olleiden tietojen perusteella syytekynnys on ylittynyt ihan heittäen.

[Hurjimus]

Siljan tapauksessa on todella kuultu avunhuudot ja loiskaus , kun ruumis iskeytynyt veteen. Jos ja kun kannella ei oo ollut muita, ei kai paljon vaihtoehtoja jää. Kai vielä aihe todisteet päälle...Lienee avovaimon puheen perumiset olleet hyvänä lisänä. Puumalan tapauksessa olisi tarpeen myös puheen peruutukset.
Noissa muissa tapauksissa on silminnäkijät ja syyllinen tunnustanut ja se on kyllä aika hyvä peruste jo syyttää ja tuomitakin.
Täältä on hyvä lonkalta ampua kaikkea, mitä liikkuu, tietämättä muuta kuin mitä julkisuuteen on kerrottu.
Vielä kerran koiran hajumerkkaus ei ole savuava ase, ehken vähän käryävä, mutta jos tuon päälle on vaan tappelu, ei kyllä kukaan syyttäjä syytettä nosta. Pitää olla muutakin näyttöä.
Mitä tulee koiran merkkaukseen ja sen todistus voimaan, siiitä voisin kertoa enemmänkin.
Mutta "kaikkitietävä" tekoälykin osaa näköjään tuon kertoa aivan oikein.