"Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus"

[Ifigeneia]

Olen otsikon mukaisen tai sinne päin olevan kirjan nimen tai alaotsikon joskus jostain nähnyt, kauan kauan sitten. En tutustunut kyseiseen epistolaan, joten jäi mietityttämään.

Ensinnäkin, jos tarkoitus on sepittää satuja päästään sen paskan lapsuutensa sijaan, niin eikö tällainen oman henkilöhistorian vääristely ole melko köppöistä "terapiaa"? Kauanko pysyy kannettu vesi kaivossa?

Toisekseen, jos tarkoitus EI ole mielikuvitella olemattomia, vaan kaivaa vaikka väkisin lapsuudesta onnensirpaleita esiin, niin eikö sekin ole melko teennäistä? "Kyllähän se isi mua raiskaili ja seinään paiskaili, mutta ihan rakkauvella se sitä teki, ja tapettikin oli ihan nätti."

Jos joku on oikeasti perehtynyt tähän kirjaan tai oppiin, oikokoon ennakkoluulojani.

Tai jos kyseessä oli taas joku jenkkien huijaus nro 527 ja nauraen matka pankkiin, niin hälläväli.

[Wow!]

Olen otsikon mukaisen tai sinne päin olevan kirjan nimen tai alaotsikon joskus jostain nähnyt, kauan kauan sitten. En tutustunut kyseiseen epistolaan, joten jäi mietityttämään.

Ensinnäkin, jos tarkoitus on sepittää satuja päästään sen paskan lapsuutensa sijaan, niin eikö tällainen oman henkilöhistorian vääristely ole melko köppöistä "terapiaa"? Kauanko pysyy kannettu vesi kaivossa?

Toisekseen, jos tarkoitus EI ole mielikuvitella olemattomia, vaan kaivaa vaikka väkisin lapsuudesta onnensirpaleita esiin, niin eikö sekin ole melko teennäistä? "Kyllähän se isi mua raiskaili ja seinään paiskaili, mutta ihan rakkauvella se sitä teki, ja tapettikin oli ihan nätti."

Jos joku on oikeasti perehtynyt tähän kirjaan tai oppiin, oikokoon ennakkoluulojani.

Tai jos kyseessä oli taas joku jenkkien huijaus nro 527 ja nauraen matka pankkiin, niin hälläväli.

Onko "1984" matikankirja?
Hanki kirja käsiisi ja lue. Jokainen muodostaa käsityksensä asioista oman historiansa kautta. Jos pyydät toista referoimaan, niin hän kertoo asian omien värittyneiden lasiensa lävitse.
Eli lue itse, tuskin se sinua muuttaa suureksi kurpitsaksi.
Jos kirja on "paska", sisällön voi sivuuttaa. Voi olla, että kaiken hötön sisällä on yksikin sinulle "tärkeä" lause, jonka joku toinen jättäisi mainitsematta itselleen merkityksettömänä.
"Lukeminen kannattaa aina"

[Ifigeneia]

On sen sata muutakin kirjaa luettavana, että enpä ehdi. Lähinnä kiinnostaa onko se huijaus, niin voi sivuuttaa koko paskan.

Ei aikoinaan napannut ns. aitokaan asia. Victor Frankl oli keskitysleirillä hoksannut että pärjää kun kokee elämässään mielekkyyttä ja tarkoitusta. En ole kokenut. Pärjäämisestä en osaa sanoa. Nuorena tuohon tutustuin ja vain ärryin.

Siksikin käytän mieluummin oikopolkuja, eli luen muiden suosituksia ja kritiikkiä.

[Cosmic_cowboy]

Okei!

[Yrjö Yrjönpoika]

On sen sata muutakin kirjaa luettavana, että enpä ehdi. Lähinnä kiinnostaa onko se huijaus, niin voi sivuuttaa koko paskan.

No, just juu..?
Tolla asenteella kun lähestyy kirjallisuutta, niin pääseekö puuta pitkään?

Mullakin on hyllyssä lukemattomia kirjoja.

[Ifigeneia]

On sen sata muutakin kirjaa luettavana, että enpä ehdi. Lähinnä kiinnostaa onko se huijaus, niin voi sivuuttaa koko paskan.

No, just juu..?
Tolla asenteella kun lähestyy kirjallisuutta, niin pääseekö puuta pitkään?

Mullakin on hyllyssä lukemattomia kirjoja.

Jenkkien selfmade-kirjat tuskin on mitään "kirjallisuutta". Mikäli tämmöisestä on kyse. Eikä suomalaisesta.

Eli pattitilanne: minua ei kiinnosta tuhlata aikaani johonkin mitä vahvasti epäilen skeidaksi, ei muitakaan, joten oletusarvona on että minun pitäisi se tehdä.

Jos se olisi superhypermahtava teos, niin eiköhän joku olisi sen kertonut. Joten ei siis ole. Tämäkin tulos riittänee tälle utelulle vastaukseksi.

[Bird]

Omasta mielestäni "Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus" ajatus on täyttä paskaa.

Pitkälti samaa lässytystä kuin esim. monet Ben Furmanin jutut (jos siis tästä nyt on kyse...)

Jos lapsuus on ollut painajaismaista paskaa, niin miksi hitossa alkaa vääntää siitä aikuisena muuta. Tulee ihan mieleen mm. se jenkkiläisten myrkyllisen positiivisuuden kulttuuri, mikä on valitettavasti meille tänne Suomeenkin rantautunut.

Itse realistina ajattelen, että tervehdyttävää on hyväksyä se paska lapsuus kaikkine ongelmineen ja läpikäydä siihen liittyvät tunteet, jotka on jääneet kuormittamaan. Sitten löytää ne vahvuudet, joita paskan lapsuuden jälkeen voi olla — niitä voi olla enemmänkin kuin taviksilla.

Lopuksi: ei kaikki tässä mainitsemani Furmanin jutut ole lässyttävää paskaa, esim. ratkaisukeskeisessä ja lyhytterapeuttisessa ajattelussa on paljon hyvääkin.

[Ifigeneia]

Itse inhoan liki uskonnolliseksi äityvää positiivisuutta. Tapahtui mitä tahansa, pitäisi vaan hymyillä kuin Hangon keksi.

Viimeisin villitys on "vetovoiman laki". Jos olet negatiivinen ihminen, vedät puoleesi negatiivisia asioita... Missä vaiheessa se positiivisuus jostain pieraistaan väkisin, jos elämässä on vaihe, jossa ikävyydet seuraa toinen toistaan? Masokistiko pitäisi olla?