Poliisitehtävä Vekaranjärvellä 20.7.2026

[Mietintämyssyttelijä]

Ei ne itsarit yleensä mihinkään palvelukseen suoraan edes liity. Muinoin intissä yksi oli tappamassa itseään kun työpaikka meni konkkaan ja tyttöystävä jätti.

Jos itse palvelus ahdistaa, niin sieltä pääsee pois, eikä ole pakko edes mennä.

Intissä saa sarjatulikiväärin ja patruunoita käteen, niin monen on helpompi tehdä päätös, kun lopputulos on jokseenkin varma ja nopea..

Itse olin intissä lääkintämiehenä paljonkin tekemisissä mm. antenniosastolle lähtevien parissa ja putkassa oleville jakamassa rauhoittavia sekä kuuntelijana. Varuskuntasairaalan ylimmässä kerroksessa porrastasanteella istuttiin loppuaikana monet kerrat "terapiaistunnoissa" vetämässä röökiä ja sivuun vedettyjä pameja kun oltiin kineksessä. Niin monia tarinoita ja hassunhauskoja muistoja inttiaika täynnä mm. käsittämätömän määrän söin silakkapihvejä kun oikeastaan kukaan muu ei niistä tykännyt ja ne jäi meikäläisen syötäväksi sekä perinteeksi muodostunut potilasarkiston täydellinen sekoittaminen uusien lääkintäkulien riesaksi. Skipattiin ja väärennettiin nopeasti myös kertausharjoitukseen tulevien krapulaisten reserviläisten verenpainelukemat kun oli niin kiire sotkuun kahvi/lärpäkepizza/munkki-aterian pariin.
Nämä rikokset lienevät jo vanhentuneet.

[Sivustahuutelija]

Itse olin intissä lääkintämiehenä paljonkin tekemisissä mm. antenniosastolle lähtevien parissa ja putkassa oleville jakamassa rauhoittavia sekä kuuntelijana.

Mistä nämä pään hajoamiset yleensä juonsivat juurensa? Itse olin haminassa intissä ja siellä oli jonkun verran kymiläisiä ja pääkaupunkiseudun levottomia pikkurikollisia ja vastaavia, joille intti ei oikein sopinut. Yksi Helsinkiläinen jannu tapettiin pian intin jälkeen. Aika oli 90-luvun alkua, jolloin peukut ja muut eivät olleet vielä muodissa.

Putkatyypeillä oli kaikilla siviilissä rattijuopumuksia, lyhyitä linnatuomioita ja vastaavia sekoiluja jo alla.