Lapsenmurha Vihdissä 1995

[Blues]

Muistaako kukaan? 90-luvun alkupuolella. Muistaakseni ranskalainen mies tappoi tyttärensä, sekä koiransa Nummelan Haka-taloilla. Kuka muistaa? Oli kaiketi eronnut ex-vaimostaan ja tytär oli kylässä. Muistaakseni jättänyt exän auton tuulilasiin jonkun viestin. Miten surmassa kävi? Tuomittiinko mies ja mistä? Vapautunut jo?

[Tiina]

Jeps.
Tästä oli pollarikirjassa. Vuotta en muista.
Mieshän oli umpihullu.
Ihmettelin lukiessani tämän pikkutytön äidin toimia kun jätti pienen lapsen moneksi päiväksi miehen kanssa(jonka tiesi olevan latvalaho) kahdestaan....

[Doomraiser]

Teki itsemurhan Jokelan vankilassa tutkintavanki aikana. Muuta en valitettavasti muista tapauksesta.

[Kuusikonmies]

Muistan tapauksen kyllä, mutta en tiedä yksityiskohtia. Hakataloissa sattui ja tapahtui ainakin ennen viikottain, jos ei päivittäin jotakin.

Alkoholi ja muut päihdyttävät aineet virtasivat Hakataloilla kyllä.

Poliisit vieraili taloissa usein, kunta koitti kyllä parantaa alueen mainetta, lienköö nykyisin rauhallisempaa.

Yleensä kun laitetaan asumaan samalle alueelle tai taloon paljon työttömiä ja yhteiskunnasta pudonneita, niin ongelmia on aina tiedossa.
Voi tietysti olla paremmin hallittavissa jos ongelmaiset on keskitetty tietylle alueelle ?

Löysin suraavalta sivulta nuorten mielipiteitä turvallisuudesta.

http://www.alli.fi/sateenvarjo/
VIHDIN ELINOLOSELVITYS

TURVALLISUUS

" Nuoret kokevat liikkumisen julkisilla paikoilla turvalliseksi; 63% melko turvalliseksi ja 34% erittäin turvalliseksi. Vain 2% pitää julkisia paikkoja melko turvattomina ja 1% on jättänyt vastaamatta.

Nummelalaiset nuoret eivät turvattomuuden takia mielellään liiku Hakataloilla, Hiidenrannassa ja Hiekkaharjulla.

Vihdin kirkonkyläläisten nuorten mielestä turvattomimpia alueita ovat Koivissilta ja Hiidenranta.

Muilla alueilla asuvat nuoret mainitsivat Hakatalot, Hiidenrannan sekä Nummelan keskustan alueen.

Kaaviossa muilla alueilla tarkoitetaan Hiekkaharjun ja Nummelan lisäksi pimeitä alueita ja –metsiä, valaisemattomia kävelyteitä sekä alueita joissa saattaa kohdata päihtyneitä ihmisiä.

Vihtiläiset nuorten mielestä turvattomia asuinpaikkoja

29% Hakatalot

11% Hiidenranta

9% Muut alueet, esim. kunnan vuokratalot

7% Koivissilta

1% Hiekkaharju

43% Ei vastausta

Vihtiläisten nuorten mielestä turvallisia asuinpaikkoja ovat:

22% Muut alueet, Esim. Pappilanpelto, Männikkö, Enäranta ja Kuoppanummi

16% Vanha Nummela

15% Pienet kylät

10% Lankila

37% Ei vastausta

Eniten turvattomuutta aiheuttavat huumeiden käyttäjät sekä ryöstöt tai murrot. Vähiten turvattomuutta nuorille aiheuttavat lemmikki- tai petoeläimet sekä kotiväkivalta.

Vastausten perusteella nuoret pitävät Vihdin kuntaa turvallisena alueena eivätkä rajoita liikkumistaan paitsi öisin ja joskus viikonloppuisin.

Turvallisimmiksi aikuiskontakteiksi mainittiin äiti, isä, sukulaiset sekä kavereiden vanhemmat. Noin 2% nuorista ei ole turvallisia aikuiskontakteja. "

[Aizerbaidzan]

Teon tekijä oli ranskalainen Laurent Lemarchand. Hänet tuomittiin 11 vuodeksi vankeuteen täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhasta sekä käräjä- että hovioikeudessa.

Koska tuo väitetty itsemurha tapahtui? Muistaako kukaan minkä vuoden pollarikirjassa tämä juttu on?

[Aizerbaidzan]

Poliisi kertoo 1997 -kirjassa on rikoskomisario Mauri Lindholmin kirjoittama artikkeli Murhenäytelmä Vihdin Nummelassa (s. 123-128).

Teon tehnyt ranskalainen Laurent Lemarchand oli moniongelmainen mies. Hän oli aloittanut erilaisten huumeiden käytön 14-vuotiaana. Hän oli ollut myös sairaalahoidossa mielenterveysongelmien takia, ja yrittänyt itsemurhaa lääkkeillä joitakin kertoja.

Lemarchand oli avioitunut Ranskassa suomalaisnaisen kanssa tammikuussa 1990 ja muutti tämän kanssa Suomeen saman vuoden syksyllä. Avioliitto täydentyi 4.11.1990, kun avioparille syntyi tytär. Kesällä 1992 aviopari muutti takaisin Ranskaan, jolloin ilmeisesti alkoivat avio-ongelmat, joihin kuului ainakin aviomiehen vaimoon kohdistamaa uhkailua. Kesällä 1993 mies joutui sairaalaan, ja vaimo päätti lähteä tyttären kanssa Suomeen. Muutto pidettiin aluksi aviomieheltä salassa. Kun mies sai kuulla muutosta, hän yritti itsemurhaa lääkkeillä.

Aviopari yritti parantaa liittoansa, mutta tuloksetta. Vaimo tajusi viimeistään helmikuussa 1995 ollessaan lomamatkalla miehensä luona Ranskassa, että yhteiselo ei vaan toimi. Lauantaina 11.3.1995 hän palasi Suomeen tyttären kanssa. Laurent Lemarchand ja kaksi saksanpaimenkoiraa tulivat mukana. Mainittakoon vielä tässä välissä, että Lemarchandilla ja vaimolla oli tahoillaan uudet tyttö- ja poikaystävät kotimaissaan.

11.3.1995 illalla aviovaimo lähti ystävättärensä kanssa ravintolaan ja jätti lapsen, Laurentin ja kaksi koiraa asunnolleen Vihdin Nummelaan. Seuraavana päivänä aviovaimo yritti tulla poikaystävänsä kanssa takaisin asuntoon tapaamaan tytärtään, mutta kukaan ei avannut ovea avaimensa unohtaneelle naiselle. Hän jätti Laurentin auton tuulilasiin kirjeen, missä pyysi tätä soittamaan. Maanantain aviovaimo vietti poikaystävän asunnolla, mutta Laurentin soittoa ei tullut (Laurent väitti myöhemmin soittaneensa useita kertoja tuloksetta). Tiistaina 14.3.1995 noin klo 12 aviovaimo meni lopulta huoltomiehen avustuksella asuntoonsa sisälle…

Asunnossa odotti järkyttävä näky: 4-vuotias tytär makasi kuolleena olohuoneen parisängyssä. Häntä oli pistetty keittiöveitsellä 25 kertaa rintakehän alueelle, ja suurin osa iskuista oli lävistänyt tytön rinta- tai vatsaontelon. Lemarchand makasi vuoteessa niin tokkuraisena, että ei pystynyt vastaamaan poliisien kysymyksiin. Asunnossa oli myös aiemmin mainitut kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen oli surmattu veitsellä. Toisessa koirassa ei ollut mitään vammoja.

Laurent Lemarchand kertoi ottaneensa lääkkeitä aviovaimon poissaolon aikana ja oli niistä sekaisin. Tyttären murhan hän toteutti maanantaiaamuna 13.3.1995. Lemarchand muisti iskeneensä tyttöä veitsellä ja lopuksi lyöneen samaisella veitsellä itseään rintaan. Koiran tappoa Lemarchand ei muistanut, mutta piti itseään todennäköisenä tekijänä.

Lohjan käräjäoikeus tuomitsi Lemarchandin täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhasta 11 vuodeksi vankeuteen, kuten edellisessä viestissä kirjoitin. Oikeuden mukaan teko oli kosto siitä, että aviovaimo oli päättänyt hakea avioeroa.

Lemarchand löytyi kuolleena sellistään Uudenmaan lääninvankilasta 28.1.1996. Lemarchand oli sellissä muovipussi pään yli vedettynä ja kengännauha kaulan ympärille sidottuna. Kuolinsyynsä oli tukehtuminen.

[Blues]

Suurkiitos Aizerbaidzan!
Tämäkin tapaus on jäänyt unholaan, vaikka aikanaan oli kovin mielenkiintoinen, eikä vähiten siksi, että sain "kunnian" vierailla ko.asunnossa, kun se seisoi vielä tyhjillään, sekä keskustelin asiasta naisen kanssa ruumislöydön tehneen huoltomiehen kanssa.
Niin vain vuodet vierivät ja lopulta unohtui melkein koko tapaus, kuten aloituksesta saattaa huomata.

Doctor Lecterin "Ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten tekemiä henkirikoksia Suomessa 1973 – 2016"-artikkelin innoittamana kaivelin joku aika sitten Hesarin Arkistoa ja löysin sieltä ainoastaan yhden uutisoinnin tapauksesta:

Nelivuotiaan lapsensa murhasta syytetty vihtiläismies mielentilatutkimukseen

VIHTI-Lohjan käräjäoikeus määräsi nelivuotiaan tyttärensä murhasta syytetyn miehen mielentilatutkimukseen keskiviikkona.
Syyttäjä vaatii vuonna 1965 syntyneelle miehelle rangaistusta Vihdissä 13. maaliskuuta tehdystä murhasta. Syyttäjä kuvailee tekoa erittäin raa'aksi ja julmaksi, koska se kohdistui puolustuskyvyttömään lapseen.

Mies oli surmannut lapsensa lyömällä tätä useita kertoja veitsellä. Murhan motiivina syyttäjä pitää miehen halua kostaa vaimolleen, koska tämä oli pannut avioeron vireille.
Lapsen äiti yhtyy rangaistusvaatimukseen ja vaatii syytetyltä korvauksia runsaan 200000 markan arvosta.

Syytetty myönsi oikeudessa tappaneensa lapsen veitsellä, mutta hän kiisti harkitun murhan. Hänen puolustuksensa vetosi mielenterveysongelmiin, joita miehellä väitetään olleen nuoruusvuosista lähtien.

Mies kertoi käyttäneensä huumeita 14-vuotiaasta saakka. Hän sanoo olleensa syvässä masennustilassa ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena, kun surmasi lapsen.
Miehen aikaisemmille mielenterveysongelmille ei toistaiseksi ole saatu vahvistusta. Myöskään lääkeaineiden tai huumeiden vaikutuksesta tekohetkellä ei ole selvää näyttöä.

Vihtiläismies kertoi joutuneensa ennen surmatyötä syvään depressioon vaimon poissaolon, lääkkeiden syönnin ja unettomuuden seurauksena. Kun hän ei saanut yhteyttä vaimoon puhelimitse, hän vähitellen vaipui epätoivoon ja menetti todellisuudentajunsa.
Näin kuvailemassaan mielentilassa mies tappoi tyttärensä ja toisen asunnossa olleista koirista.

Mies pisti itseäänkin veitsellä. Teon syyksi hän kuvaili pelkoa vaimon ja tyttären menettämisestä. Tappamalla tytön ja itsensä hän voisi "olla tytön kanssa yhdessä ikuisesti".
Surma paljastui, kun tytön äiti seuraavana päivänä huolestuneena tuli asunnolle. Aviomies oli löydettäessä sekavantuntuisessa tilassa.

Syyttäjä katsoo teon tahalliseksi murhaksi mm. sen vuoksi, että miehen vaimolleen lähettämissä viesteissä on uhkauksia.
Jutun käsittely jatkuu mielentilatutkimuksen valmistuttua. Syytetty toimitettiin Uudenmaan lääninvankilaan odottamaan tutkimusta.(STT)

Ja niin hän sitten päätti päivänsä omaehtoisesti, kuten ylempää voimme lukea.
Jännä tapa tappaa itsensä.
Tapauksesta on nyt vierähtänyt rapiat 21 vuotta, missähän mahtaa elämäänsä vietellä tämä äiti nykyään?

[Blues]

Lisätään vielä tuosta 1997 PPK -kirjasta hätäseen nappaamani kuvat.
Tuohon aikaan ei vielä ollut kuvia poliisiautoista, tai -asemista, maininnalla "kuva ei liity rikokseen", joten häveliäimmät eivät lukene eteenpäin.

Lastenhuoneen yleiskuva

lastenhuone edit.jpg (133.65 KiB) Katsottu 11338 kertaa

Lapsen ruumis

lapsen ruumis.jpg (144.52 KiB) Katsottu 11338 kertaa

Kuollut koira

Kuollut koira.jpg (136.72 KiB) Katsottu 11338 kertaa

[Blues]

Ja vielä kuva surmaamiseen käytetystä veitsestä:

[kakkosurpo]

Toivottavasti kuoli oikein hitaasti tukehtumalla, tajuten tilanteen kokoajan.
Olisiko tappanut toisen koiran siksi että koira olisi yrittänyt puolustaa poikaa?

[Blues]

Toivottavasti kuoli oikein hitaasti tukehtumalla, tajuten tilanteen kokoajan.
Olisiko tappanut toisen koiran siksi että koira olisi yrittänyt puolustaa poikaa?

Tyttöä, mutta minulle jäi sellainen mielikuva, että koira olisi jollain tapaa ärsyttänyt, että olisi tappanut koiran siitä syystä ensin.
Voin olla väärässä, mutta sellainen muistikuva on.

Itsensä tukehduttaminen ei varmaan ole niitä nopeimpia, tai helpoimpia lähtöjä.
Itse ihmettelen, että tällaiselle on sallittu muovipussit ja kengännauhat yleensäkään sinne selliin.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1997

Mikin oma kertomus
Miki Lemoine on kuulusteluissa kertonut, että avioliitto Riinan kanssa sujui hyvin ja että hän rakasti Riinaa sekä lastaan.
Jostain syystä yhdessäolo muuttui huonoksi ja Riina ja Meri muuttivat Suomeen vuoden 1994 maaliskuussa.
Tuon jälkeen yhteydenpito tapahtui kirjeitse ja puhelimitse. Miki kertoi, että hänellä oli tyttöystävä Ranskassa ja Riinalla poikaystävä Suomessa.
Useiden puheluiden ja kirjeenvaihdon johdosta he päättivät vielä jatkaa yhteistä elämää, ja Riina ja Meri tulivat Mikin luokse Ranskaan helmikuussa 1995.
Yhteisestä sopimuksesta he päättivät lähteä Suomeen, jonne sitten saapuivatkin maaliskuun 11. päivänä.
Asunnolle he tulivat joskus kello 10:n ja 11:n aikaan.
Samana iltana asuntoon tuli Riinan poikaystävä. Riinan poikaystävän vierailun aikana Miki leikki tyttärensä kanssa.
Jossakin vaiheessa iltaa Riina lähti ystävänsä kanssa viemään roskapussia ulos eikä palannut enää asunnolle.
Riinan lähtö mitään sanomatta suututti ja hermostutti Mikiä niin, että hän otti rauhoittavia ja kiihottavia lääkkeitä.
Miki kertoi ottaneensa lääkkeitä eikä saanut nukuttua koko yönä. Meri-tytär sen sijaan nukkui hyvin.
Seuraavana päivänä eli sunnuntaina hän yritti tavoittaa Riinaa auton tuulilasiin jätetyssä lappusessa mainitusta puhelinnumerosta.
Miki ei saanut Riinaan yhteyttä, vaikka hän yritti soittaa sunnuntain aikana saamaansa puhelinnumeroon noin kaksikymmentä kertaa.
Miki soitti myös Riinan tädille ja pyysi tätä soittamaan Riinalle.
Miki hermostui entistä enemmän, koska hän ei saanut Riinaan yhteyttä. Lisäksi häntä hermostutti se, ettei hän saanut nukuttua edellisen yön aikana ja siksi hän jatkoi lääkkeiden ottamista myös sunnuntaina päivällä.
Nukkumisesta ei tullut mitään seuraavanakaan yönä, vaan Miki otti edelleen lääkkeitä ja valvoi myös sunnuntain ja maanantain välisen yön. Meri nukkui myös tämän yön aivan rauhallisesti.
Tyttärensä Miki kertoi surmanneensa maanantaiaamuna, tarkempaa aikaa muistamatta.
Miki muisti hakeneensa keittiöstä veitsen, jolla hän löi Meriä useita kertoja. Hän muisti asiat välähdyksenomaisesti;
sen kun hän löi Meriä johonkin rinnan alueelle ja sen, että Meri nukkui silloin, kun hän iski ensimmäisen kerran.
Hän muisti myös sen, että Meri oli sängyssä koko ajan eikä päässyt sieltä karkuun.
Sitä hän ei muistanut, yrittikö Meri suojata itseään käsillään, kun hän löi tätä veitsellä.

Merin surmaamisen jälkeen hän löi itseään veitsellä rintaan yrittäen tehdä itsemurhan.
Samassa yhteydessä hän otti myös runsaasti lääkkeitä yrittäen näin tappaa itsensä.
Itse tapahtumasta hän ei osannut kertoa tarkkaan, koska hän oli ottanut runsaasti lääkkeitä ja oli näistä sekaisin.
Miki Lemoine kertoi yrittäneensä jo aikaisemminkin surmata itsensä.
Molemmat kerrat olivat tapahtuneet Ranskassa, ensimmäinen vuonna 1993, kun Riina lähti Merin kanssa Suomeen ja toinen lokakuussa vuonna 1994. Näiden itsemurhayritysten vuoksi hän oli ollut Ranskassa sairaalahoidossa.
Mikin mukaan Riinan olisi pitänyt ymmärtää, että jotain voi tapahtua, kun hän jättää miehensä Merin kanssa ja lähtee viemään roskapussia eikä sitten palaakaan takaisin.
Riinan ei olisi pitänyt jättää heitä Merin kanssa kaksistaan kertomatta mihin menee ja milloin palaa takaisin.
Asunnossa veitsellä tapetusta koirasta Miki ei tiennyt mitään.
Hän ei muistanut, että olisi tappanut sen, mutta pitää sitä kuitenkin mahdollisena.
Miki joutui tutkintavankeuteen ja hänet passitettiin Uudenmaan lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.

Päätös
Tammikuun 28. päivänä 1996 kello 14.31 ilmoitettiin Uudenmaan lääninvankilasta Järvenpään nimismiespiirin poliisipäivystykseen,
että Uudenmaan lääninvankilassa Jokelassa on löydetty mieshenkilö kuolleena sellistään.
Poliisipartion mentyä paikalle kävi ilmi, että sellissä numero 717 majoitettuna ollut Miki Lemoine oli surmannut itsensä.
Lemoine asui yksin sellissään.
Vartijan mennessä Lemoinen selliin tämä makasi sängyssään muovipussi pään yli vedettynä ja kengännauha kaulan ympärille sidottuna.
Elvytys ei enää tuottanut tulosta, vaan Lemoine todettiin kuolleeksi.
Oikeuslääkärin lausunnon mukaan kuolin syyksi todettiin tukehtuminen ja tapaus sinänsä itsemurhaksi.