Kokosin tietoja PV-alueena naisten vientipaikasta, juuri tästä pienen pienestä lokaatiosta.
Rikostutkinnassa auto ja tekijän poikkeuksellinen paikallistuntemus ovat keskeisimmät johtolangat, jotka kytkevät tapauksen Puolustusvoimien alueisiin.
Poliisi etsii erityisesti vaaleaa, siviilimallista henkilöautoa. Tärkeimmät tiedot ajoneuvosta saatiin marraskuussa 1990 hyökkäyksestä täpärästi selvinneeltä Helena Meriläiseltä.
Meriläisen mukaan auto oli vaalea siviiliauto, korimalliltaan ei-farmari (sedan tai viistoperä). Hän arvioi sen olleen mahdollisesti japanilaisvalmisteinen, kuten Mazda tai Datsun. Erittäin tärkeä yksityiskohta oli, että auton takapenkillä oli lasten turvaistuin. Niemen podi ilmaisi etsittävän puolestaan siviilisierraa.
Koska hiekkakuopille johti tuohon aikaan näkyvimpiä Puolustusvoimien käyttämiä uria, Keskusrikospoliisi on saattanut tutkia alueella harjoitelleiden varusmiesten ja kantahenkilökunnan siviiliautoja. Lisäksi on voitu selvittää onko tekijä voinut liikkua Puolustusvoimien virka-ajoneuvolla (esimerkiksi vaalealla siviilimallisella pakettiautolla tai henkilöautolla), joita varuskunnilla oli käytössään hallinnollisissa ajoissa. Kävin surmapaikalla heinäkuussa, nyt ymmärrän, että Meriläisen kävelemän polun alkupää ja Tuulan jättöpaikka ovat olleet tuohon aikaan isompaa, juuri panssariautojen tallaamaa leveämpää metsäautotietä, kuin maasto nykyisin. Eli tuo Tuulan ruumiinjättöpaikka on ollut juuri sellainen, mihin ei ole ollut metsäautotien, vaan nimenomaisesti PVn harjoitusten autojen tekemät urat. Niistä ei voi tietää kaikki.
Paikallistuntemus voi paljastaa "salaiset reitit". Poliisin mukaan tekijällä oli täydellinen ja poikkeuksellinen paikallistuntemus Hikiän hiekkakuoppien alueesta. Tämä paljastuu seikoista, joissa epäilty tekijä tuntee ns. sokeat urat pimeässä: Alueen hiekkatiet ja metsäautotiet olivat pimeitä, haaroittuvia ja osittain lukittujen puomien takana. Alueelle oli helppo eksyä tai jäädä autolla jumiin pehmeään hiekkaan. Tekijä kuitenkin ajoi Meriläisen kuvauksen mukaan suoraan syrjäiselle hiekkakuopalle ilman epäröintiä keskellä yötä.
Toisin sanoen on selvää, että näitä sotilasuria tekijä hyödynsi. Uhrit vietiin paikkoihin, jotka eivät näkyneet yleisille teille (kuten Hikiäntielle). Paikat olivat juuri niitä maastonkohtia, joita Riihimäen Viestirykmentti käytti piilotettuina viestiasemapaikkoina.
Toisaalta voi huomata naisten viennin mestarillisen ajoituksen. Kun Tuula Lukkarisen ruumis löytyi huhtikuussa 1991 hiekkakuoppien alueelta, käy imi, että tekijä on tuonut uhrin maastoon ajankohtana, jolloin armeijan harjoitustoiminnassa oli tauko. Tämä osoittiaa tekijän tienneen, milloin alueella ei liikkunut varusmiehiä tai partioita, jolloin kiinnijäämisriski oli olematon PVn osalta. Metsänomistaja puolestaan yllätti. Hän puolestaan varmaan teki juuri niitä metsätöitä silloin kun PV ei ollut paikalla. Tätä ei taas tekijä ehkä tiennyt. Tämä yksityiskohta on seikka, jonka vuoksi ajattelen, että tekijä ei ole Hikiä paikallinen asukas.
Näiden asioiden vuoksi poliisi on voinut vahvasti epäillä, että tekijä onbhenkilö, joka oli saanut alueelle sotilaskoulutuksen (esim. Riihimäen viestimies), toimi varuskunnassa kouluttajana tai oli asunut alueella ja seurannut armeijan toimintaa pitkään.
Hausjärven Hikiässä ei sijaitse Puolustusvoimien varsinaista varuskuntaa tai tukikohtaa, mutta alue liittyy vahvasti Puolustusvoimiin parin eri teeman kautta.
Riihimäen varuskunnan harjoitusalueena. Hikiä sijaitsee aivan Riihimäen naapurissa. Riihimäen varuskunta (erityisesti Viestirykmentti) on perinteisesti käyttänyt Hikiän, Erkylän ja Monnin alueen maastoja sekä hiekkakuoppia sotilaalliseen harjoitustoimintaan. Alueella liikkui vuonna 1990 ja sen molemmin puolin säännöllisesti varusmiehiä ja Puolustusvoimien kalustoa.
Epäillyn tekosarjan ensimmäinen uhri joutui hyökkäyksen kohteeksi marraskuussa 1990, ja vuonna 1991 alueelta löydettiin surmattuna Tuula Lukkarinen. Jos nyt ei oteta huomioon sitä ihan ensimmäistä tapausta.
Esim. Vuonna 1990 Hausjärven, Hikiän ja Riihimäen alueella järjestettiin useita merkittäviä sotaharjoituksia, sillä alue oli tuolloin Etelä-Suomen keskeisimpiä viesti- ja panssarijoukkojen koulutusmaastoja.
Erityisesti vuosi 1990 oli poikkeuksellisen aktiivinen, koska siellä oli Puolustusvoimien pääsotaharjoitus "Harjoitus 90"
Syksyllä 1990 järjestettiin Puolustusvoimien massiivinen pääsotaharjoitus. Harjoituksen painopiste ja taisteluvaiheet sijoittuivat laajasti Itä-Hämeeseen ja Riihimäki–Hausjärvi–Loppi-akselille.
Harjoituksessa testattiin Panssariprikaatin iskuvoimaa ja panssarintorjuntaa vaativassa eteläsuomalaisessa maastossa. Telaketjujen jälkiä ja miehistönkuljetusvaunuja nähtiin myös Hikiän hiekkateillä ja metsäalueilla.
Viestiyhteydet: Riihimäen Viestirykmentti perusti alueen korkeille maastonkohdille (kuten Hikiän ja Erkylän harjuille) linkkiasemia ja viestisolmuja, joilla johdettiin suuria joukkoja.
Lisäksi Viestirykmentin säännölliset harjoitukset (Viesti 1/90 ja 2/90) oli alueella. Riihimäen varuskunnassa koulutettavat varusmiehet pitivät lyhempiä, 3–7 vuorokauden mittaisia aselajiharjoituksia Hikiän ja Monnin maastoissa läpi vuoden. Hikiän laajat hiekkakuopat ja harjut olivat ihanteellisia viestikaapelin vetoharjoituksiin, radioasemien pystyttämiseen ja maastouttamiseen. Vuonna 1990 viestikalusto oli siirtymässä uudempaan digitaaliseen tekniikkaan, mitä testattiin aktiivisesti juuri näissä Hikiän reuna-alueiden maastoissa.
Hikiän alueella liikkui varusmiesten lisäksi runsaasti kerratusharjoituksiin kutsuttuja reserviläisiä, jotka harjoittelivat alueen teiden ja rautatien (Hikiän aseman seutu) suojaamista ja suluttamista mahollisen kriisin varalta.
Henkilö on siis tiennyt erittäin tarkkaan Puolustusvoimien harjoitusaikataulun, jolloin maastossa ei yövytä tai harjoittele PV.
Tietynlaiset asiayhteysepäilyt kohdistuvat henkilöihin, jotka olivat harjoitelleet alueella viestimiehinä tai toimineet siellä kantahenkilökuntana (kouluttajina) vuosien 1989–1993 aikana.
En usko kertausharjoitukset kävijöiden, enkä tavallisten varusmiesten kuuluvan epäilty tekijä joukkoon. Koska tekijän ikä ilmiantaa ikähaarukan. Tekijä omaa joko suoraan PV-työnsä kautta tiedon harjoitusaikatauluun tai on erittäin kiinteässä yhteydessä tähän viestintä- tai kouluttaja henkilöön. Piiri on pieni. Valtion virka, ja lokitiedot alueen karttakatselusta tai osallisuudesta alueeseen jollakin tasolla, harjoitusaikatauluista ovat olleet olemassa PVn sisällä, ainakin joskus. Ja selvitettävissä näiden henkilöiden lähipiiri, mahdolliset asianosaiset. Eri varuskunnat, Riihimäki, Hyrylä, ovat myös jsm-operointiakselilla.
Nämä kriittiset maastonkohdat PVn käsikirjan /ohjeistuksen mukaisesti (strateginen piilo) tulisi vielä perata Maarit Haantien jäänteiden löytämiseksi.
______
Tässä vielä armeijan historialliset harjoituskartat:
Riihimäen varuskunnan harjoituskartta 1:20 000 (sisältää lehtiä 2133 01/04 ja 2044 03/06)
https://jyu.finna.fi/Record/jykdok.170651 [citation]
finna
https://digi.kansalliskirjasto.fi/collections?id=361 [citation]
kansalliskirjasto
Jos etsit juuri Hikiän alueen historiallisia sotilas- tai harjoituskarttoja, kannattaa Finna-haussa käyttää hakusanoja "Hikiä", "Riihimäen varuskunta" ja "harjoituskartta", sillä niitä löytyy useista kokoelmista
https://data.nationallibrary.fi/bib/me/W00077380200