Aili Sarpio, 78 v., katosi yöllä 14.9.1988 Heinolan reumasairaalasta

[matlockb]

Ei kai 86- tai 87-vuotias enää oikein voi toimia lääkärinä.

Ei toki missään tk:ssa täysipäiväisesti saati Meilahden teho-osastolla, mutta sen sijaan jos fyysinen kunto on sellainen, että pärjää ja ennen kaikkea järki toimii, en minä näe estettä, miksi ei voisi pienimuotoista kotivastaanottoa silloin tällöin harjoittaa muutamille vanhoille potilaille.

Ihmiset ovat esimerkiksi 85 - vuotiaana niin kovin erilaisessa kunnossa.
Isäni äiti oli jo 76 - vuotiaana lähes täysin vuodepotilas, kyllä järki toimi ja ymmärsi mikä maa, mikä valuutta mutta fysiikka oli alkanut pettää pahemman kerran jo yli 10 vuotta aikaisemmin ja koko ajan huonommaksi meni, ei nopeasti vaan tappavan varmasti kuitenkin.
Lopulta 75 - vuotiaana vanhainkoti oli ainoa, jossa pärjäsi.

Siellä kunto oli jo sellainen, että aamupalalla kävi muiden mummojen ja pappojen kanssa ja sitten kiireesti takaisin vanhainkodin huoneeseen nukkumaan ja odottelemaan noutajaa, joka noin 2 kuukautta vanhainkotiin muuton jälkeen sitten tulikin.

Toinen mummu taas hoiti kauppareissutkin yksin aina 96 - vuotiaaksi, jolloin menehtyi sydänkohtaukseen.

Minunkin hoitavaksi lääkäriksi sattui 20 vuotta sitten tuolloin yli 60 - vuotias kokenut lääkäri ja kyllä heidänkin - lääkäreiden - kanssa voi ystävystyä.

Itse poikkean monesti pienten vaivojen kanssa - toisinaan muuten vain kahvilla - ko. nykyään yli 80 - vuotiaan tohtorin luona ja apu on aina löytynyt. He voivat kirjoittaa erilaisia todistuksia, määrätä tarvittaessa - pl. Nissilä - lääkkeitä, konsultoida jotain lukuisista vuosien saatossa tutuksi tullutta kollegaa ja näin saattaakin löytyä ajoissa sairaus, joka muuten olisi havaittu vasta ruumiinavauksessa.

[Ross Sullivan]

Ei kai 86- tai 87-vuotias enää oikein voi toimia lääkärinä.

Ei toki missään tk:ssa täysipäiväisesti saati Meilahden teho-osastolla, mutta sen sijaan jos fyysinen kunto on sellainen, että pärjää ja ennen kaikkea järki toimii, en minä näe estettä, miksi ei voisi pienimuotoista kotivastaanottoa silloin tällöin harjoittaa muutamille vanhoille potilaille.

Ihmiset ovat esimerkiksi 85 - vuotiaana niin kovin erilaisessa kunnossa.
Isäni äiti oli jo 76 - vuotiaana lähes täysin vuodepotilas, kyllä järki toimi ja ymmärsi mikä maa, mikä valuutta mutta fysiikka oli alkanut pettää pahemman kerran jo yli 10 vuotta aikaisemmin ja koko ajan huonommaksi meni, ei nopeasti vaan tappavan varmasti kuitenkin.
Lopulta 75 - vuotiaana vanhainkoti oli ainoa, jossa pärjäsi.

Siellä kunto oli jo sellainen, että aamupalalla kävi muiden mummojen ja pappojen kanssa ja sitten kiireesti takaisin vanhainkodin huoneeseen nukkumaan ja odottelemaan noutajaa, joka noin 2 kuukautta vanhainkotiin muuton jälkeen sitten tulikin.

Toinen mummu taas hoiti kauppareissutkin yksin aina 96 - vuotiaaksi, jolloin menehtyi sydänkohtaukseen.

Minunkin hoitavaksi lääkäriksi sattui 20 vuotta sitten tuolloin yli 60 - vuotias kokenut lääkäri ja kyllä heidänkin - lääkäreiden - kanssa voi ystävystyä.

Itse poikkean monesti pienten vaivojen kanssa - toisinaan muuten vain kahvilla - ko. nykyään yli 80 - vuotiaan tohtorin luona ja apu on aina löytynyt. He voivat kirjoittaa erilaisia todistuksia, määrätä tarvittaessa - pl. Nissilä - lääkkeitä, konsultoida jotain lukuisista vuosien saatossa tutuksi tullutta kollegaa ja näin saattaakin löytyä ajoissa sairaus, joka muuten olisi havaittu vasta ruumiinavauksessa.

Lääkärin ammatti ei ainakaan ole helpottunut viimeisten vuosikymmenten aikana (teknologia monimutkaisempaa, samoin hallinnollinen työ). Pointtina siis oli, että pelkästään ikä voi aiheuttaa lupien peruuttamisen.

Henkoht mielipiteenäni pitäisi soveltaa: 75-vuoden jälkeen ei voi enää jatkaa lupaa kuin poikkeustapauksessa ja sitä anomalla.

[matlockb]

Henkoht mielipiteenäni pitäisi soveltaa: 75-vuoden jälkeen ei voi enää jatkaa lupaa kuin poikkeustapauksessa ja sitä anomalla.

Lainausta lyhennetty.

Nyt olen Ross kanssasi osittain eri mieltä. Käyn tänäkin päivänä erään yli 80 - vuotiaan tutun lääkärin kotivastaanotolla, maksua hän ei peri, mutta on ainoita lääkäreitä joihin luotan ja yli 75 vuotias ollessaan (lääkäri/potilas suhteemme alkoi jo hänen ollessaan noin 60 - vuotias) kaksi kertaa pelastanut minun henkeni.

Verenpaineen mittaukset, muut perustutkimukset, lähetteet ja reseptit hoituvat rautaisella ammattitaidolla. Toki hän sanoi, että vala velvoittaa myös toimimaan aina potilaan parhaaksi ja ennen kaikkea ymmärtämään, iästä riippumatta, mitä tekee jne.. Toki minun lisäkseni hän on kertonut hoitavansa ainoastaan yhtä muuta, pitkäaikaisista potilasta. En usko hänen rahastavan silläkään.

Sen sijaan tiedän työni kautta valitettavan monta oikeutensa noin 40 - vuotiaana menettänyttä lääkäriä, joiden ei koskaan olisi tullut edes valmistua.

Pahoittelen OT:tä. Esimerkiksi kirurgit eivät saa enää leikata 70 täytettyään.

[Ross Sullivan]

Henkoht mielipiteenäni pitäisi soveltaa: 75-vuoden jälkeen ei voi enää jatkaa lupaa kuin poikkeustapauksessa ja sitä anomalla.

Lainausta lyhennetty.

Nyt olen Ross kanssasi osittain eri mieltä. Käyn tänäkin päivänä erään yli 80 - vuotiaan tutun lääkärin kotivastaanotolla, maksua hän ei peri, mutta on ainoita lääkäreitä joihin luotan ja yli 75 vuotias ollessaan (lääkäri/potilas suhteemme alkoi jo hänen ollessaan noin 60 - vuotias) kaksi kertaa pelastanut minun henkeni.

Verenpaineen mittaukset, muut perustutkimukset, lähetteet ja reseptit hoituvat rautaisella ammattitaidolla. Toki hän sanoi, että vala velvoittaa myös toimimaan aina potilaan parhaaksi ja ennen kaikkea ymmärtämään, iästä riippumatta, mitä tekee jne.. Toki minun lisäkseni hän on kertonut hoitavansa ainoastaan yhtä muuta, pitkäaikaisista potilasta. En usko hänen rahastavan silläkään.

Sen sijaan tiedän työni kautta valitettavan monta oikeutensa noin 40 - vuotiaana menettänyttä lääkäriä, joiden ei koskaan olisi tullut edes valmistua.

Pahoittelen OT:tä. Esimerkiksi kirurgit eivät saa enää leikata 70 täytettyään.

Ei minun kanssani tarvitse olla samaa mieltä. Samanmielisyys on tylsää muutenkin.

Minun käsittääkseni lääkäreillä on erittäin vahvasti siten, että viranomaisten ammattiharjoittamista koskevat rajaavat päätökset kohdistuvat nimenomaan eläkeikäisiin tai sitä lähellä oleviin lääkäreihin.

[viivahattu]

^Harvemmin, mutta ei niihin oikeuksiin silti puututa, ellei oo aihetta. Kuten juuri PKV-lääkkeiden ylenmääräinen kirjoittaminen.

Joko itselle tai muille.

Niin tai sitten Nissilällä on todettu esimerkiksi muistisairaus, jolloin nuo luvat lähtevät varmaan aika lailla automaattisesti.

Mitä tähän katoamistapaukseen tulee, niin ihan selkeä keissihän tämä sinänsä on. Järveen on mennyt ja sinne jäänyt.

[matlockb]

^Harvemmin, mutta ei niihin oikeuksiin silti puututa, ellei oo aihetta. Kuten juuri PKV-lääkkeiden ylenmääräinen kirjoittaminen.

Joko itselle tai muille.

Niin tai sitten Nissilällä on todettu esimerkiksi muistisairaus, jolloin nuo luvat lähtevät varmaan aika lailla automaattisesti.

Mitä tähän katoamistapaukseen tulee, niin ihan selkeä keissihän tämä sinänsä on. Järveen on mennyt ja sinne jäänyt.

No nythän Nissilän oikeutta "vain" rajoitettiin, ei suinkaan poistettu. Pahoittelen tätä ot-jankkausta mutta näissä asioissa noilla termeillä on todella suuri merkitys.
Muistisairaus tai mikään muu kuin lääkärin kuolema ei Suomessa poista "automaattisesti" oikeutta harjoittaa ammattia tai "automaattisesti" rajoita sitä miltään osin.

Nissilästä yleensä; hän vaikutti kyllä Kadonneet - ohjelmassa ylilääkäriksi melko huonosti esittävän muistisairasta. Hän ei tiennyt (=halunnut tietää) oikein yhtään mistään mitään mutta selitellä yritti parhain päin erityisesti sitä, miksi omaiset saivat potilasasiakirjat vasta Lääninhallituksen kautta. Itsehän Nissilä oli yksin se mies, joka niiden asiakirjojen päällä on istunut!

Minulle ei tullut hänestä millään mittarilla kuvaa luotettavana lääkärinä, joka noudattaisi tunnollisesti ohjeita ja määräyksiä vaan paremminkin juuri sellaisena, sanotaanko suoraan, luihuna lääkärinä, joka tekee miten parhaaksi omalta kannaltaan näkee ja luistelee vastuuta pakoon kaikin mahdollisin keinoin.

[Detsi]

Potilastiedot eivät ole olleet omaisille automaattisesti vapaasti luovutettavaa aineistoa, varsinkin kun kyse ei ollut heti todetusta kuolemasta vaan kadonneesta henkilöstä.

[matlockb]

Potilastiedot eivät ole olleet omaisille automaattisesti vapaasti luovutettavaa aineistoa, varsinkin kun kyse ei ollut heti todetusta kuolemasta vaan kadonneesta henkilöstä.

Mutta kun ei Nissilä tuohon vedonnut ja käsittääkseni Nissilä pimitti niitä myös poliiseilta.
Siihen löytyy vain yksi syy: Pelatakseen mahdollisesti aikaa laatia uudet, kauniimmat asiakirjat omaisia, viranomaisia ja Lääninhallitusta sekä Lääkintöhallitusta (nykyinen Lupa- ja valvontavirasto LVV) varten.

[Detsi]

Onko tuolle väitteelle lähdettä, että Nissilä olisi pimittänyt asiakirjoja nimenomaan poliisilta?

Minä löydän kyllä tietoa siitä, että omaiset eivät saaneet potilasasiakirjoja pitkään aikaan ja että ne tulivat Mikkelin lääninhallituksen kautta.

[Suokalmo]

Oma näkemykseni, joka ei tietenkään ole mikään tyhjentävä fakta, on se, että Sarpio pääsi luikahtamaan yököiltä. Vanhuksia pääsee tänä kameroiden ja sähkölukkojenkin aikana harhailemaan hoitolaitoksista ja vanhainkodeista. Vuonna 1988 kulunvalvonta oli varmasti ihan teknologisistakin syistä huomattavasti heikompaa. Erikoista on, että ruumista ei ole löydetty, mutta Sarpio oli ilmeisen hyväkuntoinen ja liikuntakykyinen rouva. Hän on voinut ehtiä suhteellisen kauaskin hortoillessaan esimerkiksi "kotiin" kun sekavuus on vienyt järkevän ajattelukyvyn. Alue ei ole taajamaa: ympärillä on metsiä, hakkuuaukkoja, useampi järvikin. Jos nyt ajatellaan, miten tuhkana tuuleen vaikkapa Karoliina Kesti katosi päädyttyään mutaiseen lampeen, niin en pidä Sarpion katoamista tällaisen onnettoman sattumasarjan myötä mitenkään epätodennäköisenä. Se on sitten toinen juttu, onko sairaala pimittänyt potilasasiakirjoja tarkoituksella esimerkiksi laitoksen maineen suojelemiseksi. Sitä en sulje pois: mahdollista se tietenkin on. Eihän se hyvältä näyttäisi, että alansa huippusairaala hukkaa potilaan. On mahdollista, että asiakirjoissa on ollut jotakin, jota ei ole haluttu päästää omaisille ja julkisuuteen esimerkiksi siviilikanteen nostamisen vaikeuttamiseksi.

Mielestäni on huomionarvoista, että Sarpio oli ollut levoton ja saanut imovanea. Unilääkkeillä voi olla paradoksaalisia vaikutuksia: ne eivät välttämättä nukutakaan, vaan voivat syventää sekavuustilaa tai jopa aiheuttaa unettomuutta ja vireystilan nousua, erityisesti henkilöillä, joilla ei ole lääkkeisiin pidempiaikaisen käytön tuomaa toleranssia. Sarpio oli myös sen verran iäkäs, että jokin infektio on voinut vaikuttaa toimintaan. Esimerkiksi virtsatietulehdus ei usein aiheuta vanhuksella kuumetta tai virtsaoireita, vaan ainoa oire voi olla sekavuus, jopa hallusinaatiot. Katselin jokin aika sitten Ambulance UK -ohjelmaa, jossa iäkäs virtsatietulehduspotilas höpisi enkelihahmoista ja varjo-olennoista.

Tietenkään emme voi sanoa mitään varmaksi, mutta näkisin tällaisen suorastaan banaalin tapahtumaketjun todennäköisimpänä. Rouva on sekava, annetaan unilääkettä, vanhus lähtee yön selässä haahuilemaan harhaisena ja pelokkaana käytäville, löytää tiensä ulos esimerkiksi lukitsemattomasta henkilökunnan ovesta ja painelee metsään, jossa päätyy lampeen, ojaan tai suonsilmään. Harhailu ulos on voinut tapahtua ihan muutaman minuutin tai kymmenien sekuntien aikana, kun yöhoitajien silmä on välttänyt. Mahtoiko tuolla olla edes kameroita v. 1988?

[Detsi]

⬆Missään ei ole kerrottu Sarpion olleen sekava. Nukkui ensimmäisen yön kylläkin levottomasti.

[matlockb]

On pohdittu paljon, olisiko mitätön annos Imovanea voinut aiheuttaa Sarpion sekavuuden. Ei varmasti ole!

Hän oli nukkunut jo yhden yön huonosti. Entäpä jos asia on toisinpäin ? olisiko ilmeisesti jo ainakin yhden yön valvonut/erittäin huonosti nukkunut Sarpio tarvinnut todellisuudessa vahvemman annoksen vahvempaa unilääkettä ? Tältä kannalta asiaa ei ole muistaakseni kertaakaan missään pohdittu.

Puolikas Imovane kuulostaa minusta sairaalaolosuhteissa annettuna kyllä kovin miedolta, olkoonkin potilas 78 - vuotias ikäihminen.

Henkoht mielipiteenäni pitäisi soveltaa: 75-vuoden jälkeen ei voi enää jatkaa lupaa kuin poikkeustapauksessa ja sitä anomalla.

Tästä vielä puheenollen; eräs 88 - vuotias lääkäri kertoi minulle, että Norjassa lääkäriltä lähtee luvat automaattisesti, kun ikää tulee mittariin 70 vuotta.

[Doris Watson]

En ihan koko ketjua perusteellisesti jaksanut lukea. Mutta siis jos mennyt niskakivun takia niin pelissä on ollut myös jonkinlaisia kipulääkkeitä.
Onko aloitettu jotain uutta vahvaa keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä? Lääkekoktailit vanhalla ihmisellä saattaa aiheuttaa voimakkaitakin yhteisvaikutuksia. Jotkut kipu- ja unilääkkeet eivät ole suositeltavia iäkkäille ollenkaan ja juuri voivat aiheuttaa ihan psykoosin kaltaisen sekavuustilan.
Etenkin jos on alkavaa muistisairautta.
Noista lääkkeistä ei ikävä kyllä saa varmaan koskaan tietoa ja oliko siinä vielä jotain tietojen pimitystä taustalla?
Ehkä Aili on tosiaan herännyt sekavana ja lähtenyt mielestään kotia kohti. Tuupertunut tai kompastunut johonkin?
Taas hyvä esimerkki miten vaikeaa ja osittain tuuripeliä on maastosta löytää.
Vaikkei kaukana voi sairaalasta olla.

[matlockb]

^ En usko, että on aloitettu mitään uutta PKV - lääkettä saati varsinaisia huumausainelääkkeitä kivun hoitoon tai ehditty tehdä juuri mitään muutakaan päätöksiä jatkohoidon suhteen tuossa ajassa.

Tutkimuksethan olivat vielä ainakin osittain kesken.

[Doris Watson]

^ En usko, että on aloitettu mitään uutta PKV - lääkettä saati varsinaisia huumausainelääkkeitä kivun hoitoon tai ehditty tehdä juuri mitään muutakaan päätöksiä jatkohoidon suhteen tuossa ajassa.

Tutkimuksethan olivat vielä ainakin osittain kesken.

Jos kovat niskakivut olleet niin onhan siihen lievitystä toki annettu ensiapumaisesti vaikkei reseptiä olisi vielä kirjoitettukaan. Ei potilasta kiduteta kivuissa vaikka tutkimukset olisivat kesken.
Jos ei ole tottunut lääkkeisiin niin esim Panacodin kodeiini voi saada vanhan pään sekaisin. Opiaattejakin määräillään melko löysäkätisesti.
Kaikki lääkärit eivät ole eksperttejä vanhusten lääkitysten ja annostelun suhteen edelleenkään. Saatikka tuolloin 28v sitten.
Ja vaikutuksetkin ovat yksilöllisiä.