Jahas, sellaiset väistelyt, vähättely-yritykset sekä naljailut sieltä sitten.
Jatkan 'muka-juupas-eipäs horinoitani' hetken vaikka yksinäni, koska kuten aiemmin ilmaisin, tämä aloitus oli tärkeä — kunhan se koskee tasapuolisesti kaikkia.
Mähän en ollut myöskään ainoa, joka yritti aloittaa keskustelua aiheesta siinä onnistumatta, mutta näillä mennään.
Monille — ja tutkijana varmasti myös sipille — on varmasti tuttu sanonta 'tiede korjaa itse itseään'. Tiedon lisääntyessä tai aiempia käsityksiä poissuljettaessahan myös käsitteiden sisältö voi muuttua ja muuttuukin. Rasismi-käsitekin on nykyään paljon laajempi kuin joskus ennen muinoin.
Aiemmin (näin yksilötasolla) oma käsitykseni rasismista oli yksinkertaistaen se, että rasismi alkaa siitä, kun rotuun tai etniseen taustaan perustuva syrjintä astuu käytännössä nähtävälle tasolle. Ja näin siis mm. siksi, että meistä kukaan ei voi valita ensimmäisiä automaattisia ajatuksia, joita mieleen tulee. Usein voidaan vaikuttaa siihen, miten niihin suhtaudutaan ja mitä niiden pohjalta tehdään. Meillähän voi olla tiedostamattomia assosiaatioketjujakin, joita emme oikeasti hyväksyisi, jos niiden äärelle pysähtyisimme.
Olen itse täälläkin avoimesti myöntänyt, että mulla on ennakkoluuloja esim. joitain vieraita ihmisryhmiä kohtaan. En ole antanut niiden kuitenkaan ohjata mun käyttäytymistä tai kohdellut ihmisiä eriarvoisesti. Ymmärrän sinänsä, että nykyisessä rasismikäsityksessä tarkastellaan myös näitä ennakkoluuloja, asenteita ja ajatuksia, eikä ainoastaan niiden pohjalta syntyvää toimintaa. Sanotaanhan, että toiminnan taustalla on aina joku tunne, ajatus tai molemmat.
Ratkaisevaa (ainakin omasta mielestäni) on myös se, pitääkö ennakkoluulojaan perusteltuina, oikeutettuina vai tunnistaako omien ennakkoluulojensa voivan olla virheellisiä ja kertoa enemmän omista käsityksistä kuin niistä ihmisistä, joihin ne kohdistuu.
Nykykäsityksen mukaan ennakkoluulo voi olla rasistinen jo ajatuksen tasolla, vaikka se ei johtaisi rasistiseen toimintaan. Ok. Mutta ennakkoluulojen tunnistaminen, niiden hyväksyminen ja niiden perusteella toimiminen on silti eri asioita. Totta kai ennakkoluuloja voi kyseenalaistaa, purkaa ja muuttaa mm. uuden tiedon, kokemusten ja itsekriittisen reflektion kautta ja pitääkin. Mielestäni on tärkeää myös muistaa, ettei kaikkiin omiin ajatuksiin ylipäätään voi luottaa.
Toivon vaan, että tässäkin asiassa säilytettäisiin ero ennakkoluulojen tunnistamisen, niiden hyväksymisen ja niiden perusteella toimimisen välillä. Spekuloin itse, että mikäli näin ei tehdä, mahdollinena kielteisenä seurauksena voi olla se, että ihmisten halu tunnistaa ja käsitellä omia ennakkoluulojaan vain vähenee, jos jo niiden myöntäminen tulkitaan joksikin yksiselitteiseksi osoitukseksi ihmisen luonteesta.
Rasismin vähentämisessä luulisi olevan tärkeää myös, että ihmisiä kannustetaan itsekriittisyyteen ja omien ajatusmallien tarkasteluun. Henkkoht pudän sitä vain yhä tärkeämpänä — kaikkia muitakin aiheita koskien, kun informaatiota on helpommin ja enemmän saatavilla kuin koskaan ennen, vaikkei sitä edes etsisi.
Omasta mielestäni on aina positiivista, kun joku myöntää ääneen ennakkoluulojaan sekä mahdollista rasismiaankin. Arvostan rehellisyyttä silloinkin, kun se on tyyliin "olen rasisti" tai "pidän tätä rasistisena". Muutos lähtee tiedostamisesta, ja asioiden sanoittaminen on yksi merkki sen mahdollisesta alusta. Sen jälkeen on myös otollisempaa lähteä tutkailemaan asioita yhdessä.
Kaikkihan ei halua muuttua, ja so be it — sittenkin pitää kuitenkin löytää mielellään mahdollisimman väkivallattomia ja lain rajoissa pysyviä kompromisseja. Yhdessä täällä joka tapauksessa pitää elää. Ja näin siis olettaen, että kaikkia osapuolia tavoitteena houkuttelee toimiva yhteiskunta ja yhteiskuntarauha.
Noh. Se, mitä mun itseni pitää ainakin tutkailla lisää, on tuo, että lähteen mukaan rasismilla tarkoitetaan nykyään myös uskomusta, jossa esim. ihonväri, uskonto, kansallisuus tai etninen alkuperä nähdään perusteena jonkun ihmisryhmän alempiarvoisuudelle tai toisen ryhmän ylemmyydelle.
Uskontokin? Hmm.
Kiinnostava ja tarkempaa pohdintaa vaativa kohta. En näe uskovia "alempiarvoisina", mutta en näillä tiedoin oikein hahmota, miten kaikki uskonnolliset ryhmät, etenkin ääriryhmät, voisi integroitua samaan yhteiskuntaan ilman ongelmia. Mietin myös missähän kulkee uskonnollisen identiteetin, uskonnollisten oppien ym. ja niiden kritiikin raja suhteessa rasismiin. Entä tekeekö tämä minusta rasistin? Mielestäni ei, pidän itseäni realistina. Toki saatan olla väärässä.
Noh, pitääpä jatkaa tutkailua.
https://www.coe.int/en/web/european-com ... i-glossary
https://www.coe.int/en/web/european-com ... -s-mandate
Ps. Sipille vielä tiedoksi, mikäli nyt siis oikeasti luulit, että pitäisin sinua natsina — en pidä. Tässä(kin) on ehkä käynyt joku väärinkäsitys. En ole muistaakseni törmännyt minfossa yhteenkään kirjoittajaan, josta ajattelisin "natsi".
Ennen kuin totesin toisaalla, että kyllä jotkut natsitkin suukottelevat lapsiaan/lapsenlapsiaan, kirjoitin että "Tähän asiaan muuten enää liittymättä" tjsp. Natsikommenttini ei siis liittynyt enää sinuun, vaan siihen, että joskus tunnutaan unohtavan, että kaikissa ihmisissä on todnäk jotain hyvää, rakkauttakin toisia kohtaan. Oli sitten natsi tai vaikka somali.
Ps.2 Olikohan se tässä vai missä ketjussa, kun muistaakseni aivoriihi ilmaisi "ikärasismi" -käsitteen ärsyttävyyden — oon ihan samaa mieltä. Argh.
Mua kyllä ärsyttää porno-sanankin sotkeminen sinne, mihin se ei kuulu vrt. esim. "ruokaporno". Jooh, ei.
